Lapsiperheessä aikuinen auttaa viimeisenä itseään
”Tässä ranskalaisia ja kalapuikkoja syödessäni (ahmiessani) pojan kanssa, aloin taas miettiä näitä lapsiperheen tosielämän asioita. Minkähän takia, en tiedä, ilmankin olisin pärjännyt.
Ajatteleminen lisää ahdistusta kun tuntuu, että asian tiedostaa ja kokee taas olevansa… Huono.
Tuli mieleen menneiltä (jolloin sai vielä matkustaa) ajoilta lentokoneesta turvainfosta happimaskien asentaminen, laita maski ensin itsellesi ja auta sitten muita. Joo, toimii varmaan – lapsiperheessä tapahtumat menee, auta ensin kaikkia muita kuin itseäsi. Onko nälkä, ei voi olla, tarjoile, kysele, pilko, syötä, paapo jne…. Kun sitten joskus pääset (ehdit) syödä, huomaat oppineeksi viimeistään miten ruoan pystyy ahmimaan terveellisen nopeasti koska kohta sinua taas tarvitaan jonnekin.
Sama pätee vessassa käyntiin, ei voi olla hätä, pääset sitten kun kellään ei enää ole hätä. Onks pukamavaivaa? Kummallista, ei koskaan ennen ole ollut…Ja näitä juttuja on lisää. Elämän täydeltä. Omaa aikaa odotellessa..
Kirjoittaja onkin huono… Iskä. (tää sukupuoliroolitusvapaus on mennyt liian pitkälle)”
Nimimerkki: Raketti
— Huono Äiti -toimitus
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Tokan lapsen kohdalla opin et nälkäkiukku ei auta ketään eikä sekään auta, jos pissaan housuihini jos en mene vessaan ajoissa. Omista perustarpeista on pakko huolehtia tai arjesta ei tule mitään.