Biologinen äiti ei valitettavasti aina ole oman lapsensa puolella. Mihin äidin rooli oikeuttaa? Sitä miettii tämä kirjoittaja:

”Paljon on puhetta uusperheiden kamaluudesta ja ihanuudesta. Esillä on lasten tapaamiset eron jälkeen ja etävanhemman osallistuminen tai osallistumattomuus lasten elämään. Myös vastuunjaosta ja velvollisuuksien sekä oikeuksien suhteista puhutaan.

Eron jälkeen muodostuu hyviä ja huonoja uusia suhteita sekä toimivia ja toimimattomia uusperheitä. Yleensä lapsi jää äidilleen ja isän osuus lapsen elämään on tarkastelun kohteena. Entäpä kun isän koti on lapselle ainoa pakopaikka ja oma äiti on lähes hirviö?

Vuosi toisensa jälkeen lapsi kohtaa äidiltään petettyjä lupauksia. Äiti ei usko, että yksi ostamatta jätetty lelu tai herkku tarkoittaa yhtään mitään, onhan hän äiti. Tuo rooli oikeuttaa hänet mielestään toimimaan täysin itsekeskeisistä lähtökohdista, sillä kukaan lapsi ei voi hänen mielestään vihata omaa äitiään. Äitiys antaa oikeutuksen toimia ilman seuraamuksia.

On totta, että lapsen lojaalius omaa vanhempaa kohtaan lähes loppumaton, mutta millä hinnalla? Tässä kyseisessä kohtalossa lapsi on eriarvoistettu äidin uusperheessä täysin, jopa niinä aikoina, kun lapsi asuu äitinsä luona.


Ylin kuva Roseanna Smith.

Samat säännöt eivät koske tätä lasta, kun perheen muita lapsia. Poikkeuksetta syy riitaan on tässä lapsessa. Perheen lomamatkat eivät koske tätä lasta. Ei myöskään perhejuhliin osallistuminen. Kaiken voi ajoittaa siten, että kyseinen lapsi ei ole paikalla.

Toki valokuvien fiilistelyyn täytyy sitten jälkikäteen osallistua. Onhan se hienoa, kun on porukalla tehty ja koettu – ainiin vaikka eihän tämä koskekaan kaikkia.

Vuosien myötä syntynyt ulkopuolisuuden tunne ja sisälle kertynyt paha olo ei voi olla näkymättä lapsen elämässä. Käytöksessä, kiinnostuksessa ja suhtautumisessa muuhun maailmaan. Mutta eihän tämä ole äidin vika, joka on vuosia ruokkinut hyvää hyvyyttään tämän lapsen ja tarjosi hänelle parhaan mahdollisen elinympäristön?

Kiittämätöntä nurinaa seuraa, jos äiti ei kelpaa sellaisenaan kun hän on. Toisille biologinen rooli näyttäisi antavan oikeutuksen ylimieliseen piittaamattomaan käytökseen. Moni kysyisi, millainen vanhempi tekee lapselleen näin, mutta kyseinen äiti tuskin tunnistaa käytöstään.

On surullista seurata, kuinka lapsi murretaan henkisellä väkivallalla sen ihmisen toimesta, jolla pitäisi olla suurin vastuu lapsen hyvinvoinnista.”

Nimim. Huolestunut sivustakatsoja

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

15 vastausta artikkeliin “Lapsen biologinen äiti on lähes hirviö”

  • Äitipuoli sanoo:

    Olen äitipuolena avopuolisoni lapsille. Mieheni entinen on narsisti, ja tekee kaikkensa, että miehelläni olisi huono olla. Ja tähän hän käyttää lapsia, eikä hän tajua, että kuinka se lapsiin sattuu, ja mitä kaikkea pahaa se lapsille tekee. Narsistina hän ei ymmärrä, että lapsilla on omia ajatuksia ja tunteita, vaan hän näkee lapset täysin omina peilikuvinaan ja omana jatkeenaan, ja on sitä mieltä, että kaikki hänen toimintansa on lapsille OK ja lasten hyväksi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä vahvemmin heidän omat mielipiteet ja tunteet tulevat esille, ja sitä suurempia riitoja heillä äitinsä kanssa on. Vanhempi lapsi pääsi asumaan muutama vuosi sitten meille. Vieläkään emme tiedä miksi, mutta siitä on alkanut painostus lasta kohtaan, että pitäisi muuttaa takaisin äidille, vaikka lapsi/varhaisteini ei halua. Lastensuojelu on nyt sitä mieltä, että lapsi pitäisi sijoittaa kodin ulkopuolelle asumaan, että pääsisi tästä helvetistä pois. Mutta ei se lopeta sitä kuinka äiti solvaa ja haukkuu isää ja minua lapselle, ja samalla sanoo, että näin ei olisi käynyt jos lapsi olisi asunut hänen kanssaan. Jne jne.
    Voisin kirjoittaa kaikesta kirjan, ja ehkä joskus kirjoitankin. Elämämme on kuin jostain roskasaippuasarjasta. Lapsi on sekaisin kuin seinäkello, sillä ei terapiassakaan uskalla avautua täysin kun pelkää, että äiti saa tietää.
    Suomen laissa kielletään koulu- ja työpaikkakiusaaminen, mutta omaa lastaan saa kiusata niin paljon kuin lystää henkisesti, eikä kukaan siihen puutu. Tämä on niin surullista

  • Ilmoittaisinko isoäidin oikeudella lastensuojeluun sanoo:

    Tuttua juttua. Elämme juuri tällaista arkea. Lähivanhemmuus äidillä, käyttäytyy omaa lastaan kohtaan juuri näin. Lapsen itsetunto painettu nurkkaan. Surullista.

  • Ansku sanoo:

    Seurasin tällaista äitiä ja elämää läheltä, niin sydäntä riipaiseva. Surullista kyllä äidillä on nyt jo aikuisiällä oleviin lapsiinsa tiukka suhde, jossa on osannut selitellä ja tehdä itsestään marttyyrin. Hän oli kaikessa uhri, kaikkeen löytyi syy hänen toimensa ulkopuolelta. 😣

  • Napero sanoo:

    Tämä toimii myös ydin perheessä, isä, äiti ja 4 lasta. Äidille olin pelkkä pelinappula, riesa ja ärsyttävä pentu.. Tyttö.. Pojat ovat vieläkin tärkeitä äidille, isälle oli tärkeä. Muutin nuorena opiskelemaan ja isä sanoi minulle ”mene tyttö nyt maailmalle, tule käymään kotona aina kun haluat, mutta Älä ikinä muuta takaisin” ymmärsin isän sanat, ja olen elänyt ihanaa tasapainoista elämää kaukana synnyin kunnastani. En ole enää aikuisen iällä äitini kanssa ollut tekemisissä koska en jaksanut enää kilpailla olemassa olostani. Olin ”tärkeä” vain silloin kun minusta oli hyötyä hänelle itselleen. Ja tätä perintöä äitini yritti myös toistaa lapsilleni, minun lapseni eivät ole mitään verraten veljieni lapsiin.. Joten minulle riitti, ja nyt kun lapseni ovat jo isoja he ymmärtävät miksi minun sukulaisiin ei ole pidetty yhteyttä.

  • Siltsu sanoo:

    Lapsi saa pienemmät henkiset vaurioita siitä ettei tapaisi äitiään ollenkaan. Narsisti äitinä on pahinta mitä lapselle voi tapahtua jos äiti on narsistinen, miltä hän vaikuttaa, sanominen asiasta ei auta yhtään mihinkään. Tiedän kokemuksesta, oma äitini on ongelmainen ja Jumalasta seuraava.
    Olen seurannut sivusta tuttavani touhuilua, erottu on ajat sitten. Lapsia hän käyttää pelinappulana, puhuu paljon narsismista, persoonallisuushäiriöisistä, siitä miten lasta vahingoittavaa se on. Itse kuitenkin manipuloi ja kiusaa omia lapsiaan jatkuvasti, ymmärtämättä edes itse mitä tekee. Sanomiset ei auta, hän onainoa mikä tietää ja osaa, hän tuhoaalapset henkisesti manipulaatiolla. Olen tehnyt lasun, mutta eihän ne mitään usko, narsisti on niim lipevä puhumaan

    • Mummo sanoo:

      Miten osaavasti kirjoitat meillä on juuri tällainen tilanne pojan ex-vaimolla, jossa pojantytär on joutunut kasvamaan. Syyllinen lapsen ongelmiin on aina jossain muualla, vaikka syy on äidissä. Peiliin katsominen ehdottaminen ei auta.

  • Mummu sanoo:

    Tuttua,bonuslasten äiti ei tavannut lapsiaan pahimmillaan kuin 1-2 kertaa vuodessa,silloinkin saattoi soittaa että lapset pitää hakea heti pois kun hän ei kerkiä niitä hoitamaan.Matkaa yhteen suuntaan 150km,keskellä yötäkin haettiin kun emme halunneet että jättää yksin asuntoonsa ja lähtee baariin.Onneksi on jo mennyttä elämää,lapset aikuisia ja omillaan.Äitinsä vieläkin todella vähän tekemisissä lastensa kanssa,hän kun muuttaa jatkuvasti ympäri suomea miesystäviensä perässä.Meitä kyllä haukuttiin kuinka emme osaa kasvattaa hänen lapsiaan,kai me jollain lailla osattiin kun ihan hyviä ihmisiä heistä on tullut.

  • Auringonkukka sanoo:

    Mieheni lapsi asuu meillä. Äidillä ei ole uutta perhettä, mutta kaikki muu on tärkeämpää kuin lapsi. Lomia sopiessa tärkeintä tuntuu olevan, että saa lapsetonta lomaa. Bonuslapseni on ihmetellyt, että kiinnostaako minua oikeasti omien lasteni jutut ja menot, kun on nähnyt minut osallistumassa. Kysymys on sydäntäsärkevä. Kyllä tämä äiti lastaan rakastaa, mutta se ei vain aina tahdo näkyä toiminnassa.

    • Auringonkukka sanoo:

      Äidille on sanottu asiasta. Tuli silmille. En siis usko, että sanomisesta on mitään hyötyä.

  • Äitini on... sanoo:

    Tätä sain itsekin lapsena ja nuorena kuulla että ainahan äiti rakastaa lastaan. Se oli jokseenkin hämmentävää silloin ja nyt aikuisena neljän lapsen äitinä näen että oma äitini ei todellakaan rakastanut, ei suojellut, lähinnä varmaan häpesi minua. Omien lasten saaminen on todella avannut silmiäni tälle asialle.

    Nykyään meillä on rakastavat ja lämpimät välit. Tosin hän ei esimerkiksi tiedä edes ammattiani kun ei jaksa kuunnella sen vertaa elämästäni. Hän osoittaa nykyään rakkautta siinä määrin kuin henkisiltä rajoituksiltaan sellaiseen kykenee.

  • Tiiko sanoo:

    Kuulostaa tutulta tuo äidin lupaukset ei toteudukaan. Mun vanhemmat eros kun olin 9. Jäin veljen kanssa isälle. Joka toinen viikonloppu piti olla äidillä, mutta todellisuudessa oltiin ehkä kerran kuussa. Tai harvemminkin. Uusi mies meni meidän lasten edelle. Nykyäänkin on vähän sellaset erikoiset välit,veljeä ei oo nähnyt n. 20vuoteen. Lapsenlapsista ei tunnu välittävän. Ei käy synttäreillä, eikä ollut yhdenkään ristiäisissä. Ulkopuolisille esittää välittävänsä, jos ollaan joskus käymässä jostain syystä.

  • Siru sanoo:

    Aina millään sanomisella ei ole minkäänlaista vaikutusta. Itse olen, sanotaanko vaikka, narsistisen äidin jo hyvässä keski-iässä oleva tytär ja voin sanoa, että mikäli on kyseessä riittävästi narsistinen ihminen, niin mikään ei auta. Kaikki sanominen on valtava loukkaus, sillä tällainen ihminen on mielestään täydellinen, rakastaa ja ja tekee kaiken oikein. Jos kaikki ei mene äidin mielen mukaan lapsen kanssa, on vika lapsessa ja häntä tulee rangaista, lapsi on äidin mielestä viallinen ja äiti kantaa kaunaa ja vihaa, jota ei tunnista saati tunnusta. Tällainen lapsi on lopun ikäänsä mustalammas, syy äidin ”epäonnistumiseen”. Paremman lapsen kanssa kaikki olisi toisin. Tällainen äidin mielestä viallinen lapsi pilaa äidin mahdollisuuden loistaa.

    En tiedä onko tässä tapauksessa tästä kyse, mutta tällaisiä äitejä on, mutta siitä puhutaan liian vähän. Itsekin olen aikanani yrittänyt hakea apua, mutta törmännyt ammatti-ihmistenkin taholta asenteeseen, että äiti rakastaa aina tai eihän kukaan äiti tee lapsellensa pahaa. Kirjat, joissa kerrotaan narsismista, on pääsääntöisesti narsistisesta miespuolisosta tai pomosta. Äideistä ei. Äitimyytti elää.

    Parasta olisi, että kun tällaista näkee ja huomaa tai lapsi tällaisesta puhuu, lapsi otetaan todesta ja annetaan rakkautta, ymmärrystä, kannustusta ja rohkaisua. Eli osoitetaan sanoin ja teoin, ettei lapsessa ole vikaa, vaan hän on rakkauden arvoinen ja saman arvoinen kuin kaikki muutkin. Äitiä ei tulisi kuitenkaan lapselle haukkua, eikä lyödä kiiloja enempää kuin nyt jo on. Äiti on kuitenkin lapslle äiti.

    • M sanoo:

      Olipa hyvin kuvattu! Näissä tapauksissa lastensuojelu on kyliä mahdottoman edessä, koska tiiviilläkin käynneilltätä sitä voi olla vaikea saada näkyviin, varsinkin kun nämä ihmiset ovet niin taitavia selvittelemään ja manipuloimaan. Eikä toiminta ole välttämättä niin näkyvää, vaikkakin on hyvin tuhoisaa lapsen päivittäisessä elämässä.

  • sanoo:

    Ulkopuolisen on hyvin vaikea mennä tuollaiseen tilanteeseen väliin mutta tärkein asia lasta ajatellen on se, että hänellä on muualla ainakin luotettavia ja turvallisia aikuisia jotka ovat kiinnostuneita hänen elämästään ja kannustavat häntä.Tämä kyseinen äiti tuskin ikinä muuttaa käytöstään.Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta koska olen itse oman äitini harjoittaman henkisen väkivallan uhri.

  • Minä vaan sanoo:

    Olisiko mitenkään mahdollista sanoa äidille asiasta? Vinkata kenties? Vai mahtaako syödä pään :/
    Tosin joskus voi tarvita ulkopuolisen ”julmia” sanoja jotta heräå todellisuuteen..
    käy sääliksi lasta joka reppana kasvaa ”kieroon” :’(