Uusperhe ei ole mikään helppo ratkaisu. Vaikeuksia on tietysti ydinperheissäkin, mutta uusperheen muodostuminen ja siinä eläminen on vielä kimurantimpaa. Ja toiset kokoonpanot onnistuvat paremmin kuin toiset.

Paha äitipuoli on saduista tuttu kammotus, joka piinaa miehen edellisen liiton lapsia. Pelottavinta pahassa äitipuolessa on se, että hän ei välttämättä ole mielikuvitusolento.

On paljon äitipuolia, jotka ovat empaattisia, ajattelevaisia, joustavia ja haluavat lapsipuoltensa parasta. Ja sitten on äitipuolia, jotka ovat kaikkea muuta.

Lähes nelikymppinen mies kertoo:

”Äitipuoleni oli aluksi tosi kiva. Kai se oli jokin rooli, mitä hän alkuun näytteli isälleni. Sillä pian kaikki muuttui. Mikään tekemiseni ei kelvannut hänelle. Jo olemassaoloni ärsytti häntä. Esimerkiksi söin liian kovaäänisesti, siitä tuli huutoa.

Äitipuolen käytös teki minusta säikyn ja aran. En voinut olla oma itseni kotonani. Hän etäännytti minut isästä, ja isän koko muusta suvusta, sillä hän haastoi riitaa kaikkien kanssa ja lopulta välit menivät poikki. Menetin ensin ehjän perheen ja myöhemmin vielä isän ja suvun sen naisen takia.

Puran kaikkea tapahtunutta terapiassa edelleen. Seurustelusuhteeni jäävät lyhyiksi, ja se on osittain näiden traumojeni syytä.”

Äitipuolen käytös voi vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen. Aikuisena tämän käytöstä pystyy arvioimaan ja omia kokemuksiaan analysoimaan, mutta lapsi on suojaton puolivanhemman mielivallan edessä.

Tarinat, joita uusperheistä kuulee, ovat kuin vanhoista saduista nekin: äitipuolen omat lapset saavat ottaa rennosti, mutta lapsipuolelle kuuluu vaikka mitä kotihommaa. Äitipuolen omat lapset pääsevät mukaan perheen matkoille, mutta lapsipuoli ei. Oma lapsi saa ison huoneen, ja lapsipuolet jakavat pienen huoneen. Perheessä on kahden kastin lapsia, ja ero todellakin tehdään heille selväksi.

Jos äitipuoli on valinnut puolisokseen miehen, jolla on lapsia, ja päättänyt elää hänen kanssaan perheenä, pitäisi lapset hyväksyä pakettiin mukisematta. Heillä kun ei ole valinnanvapautta tai määräysvaltaa siihen, kuka heidän perheeseensä muuttaa asumaan. Aikuisella on valta päättää, mutta sen vallan myötä pitäisi toimia sillä tavalla vastuullisesti, että puolison edellisen liiton lapset eivät joudu kärsimään.

P.S. Ehkä se on niin, että uusperheet eivät sovi kenellekään?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

8 vastausta artikkeliin “Paha äitipuoli ei ole pelkkää satua”

  • Kiusaajan tunnistaja sanoo:

    Lasteni äitipuoli on niin erikoinen ihminen, että edes vitsillä häntä ei saa kutsua äitipuoleksi. Pitää sitä pilkkanimenä. Tai ei sisimmässään pysty hyväksymään rooliaan. En tunne hänen traumojaan. Hänen käytöksensä on kaksinaamaista ja hän tekee lastensuojeluilmoituksia exän ja minun lapsista. Hän lupasi reilu vuosi sitten ”rakastaa lapsia kuin omiaan”, mutta tarkoittikin kai että haluaa heidät omikseen pois heidän oikealta äidiltä, jottei hänen miehensä joutuisi maksamaan elatusapua lapsille heidän asuessaan minun luonani. Yritti estää lasten tarvitseman lääkevoiteen käytönkin, kun kokee jotain antipatiaa antibioottivoiteisiin. Hän heitti myös vahingossa lastani frisbeekiekolla päähän, muttei kokenut tarpeelliseksi kertoa siitä minulle eikä pahoitella asiaa minulle, koska jo pyysi anteeksi lapselta ja koki olonsa jo valmiiksi huonoksi. Onneksi lapsi sentään kertoi, ja pystyin tarkkailemaan haavan ja kuhmun parantumista. Exänikään ei kertonut, koska tiesi syyllisen, ja yritti suojella häntä. Ihanan raukkamaisia kummatkin.

    Ironisesti siis toimillaan teki itsestään sen satujen klassisen hirviöäitipuolen. Mikään muutos hänessä ei tule saamaan minua toisiin ajatuksiin eikä hän ole millään muotoa tervetullut lasteni juhliin. Tietysti, jos osaa pyytää anteeksi käytöstään, saatan alkaa harkita asiaa. Lapset kuitenkin pitävät hänestä, ja sehän onkin helppoa, kun isän perheessä noudatetaan vapaata kasvatusta, ja lapsen halu määrittää toimet ja teot. Meidän lasten suosioon siis pääsee näköjään mielistelemällä. Mitähän on odotettavissa teinivuosina, kun lapsilla on enemmän haluja ja omaa tahtoa eikä manipulointiyritykset enää pure… Nyt jo kuulen, miten äitipuolen lapsi tekee vähemmän kotitöitä kuin meidän lapset, niin luotan heidän oikeudenmukaisuuden tajuunsa. Pari tuhkimoa saattaa tulevina vuosina nousta tuhkastaan, ja löytää äitipuolivapaan elämän.

  • Tunnelmanpilaajatkuriin sanoo:

    Kiitos hyvästä ja osuvasta kirjoituksesta! Saisiko tälle jatkoa? Miten käsitellä ilkeää äitipuolta? Tiedän yhden hyvän kirjailijan, jolta voisi kysyä tähän käytännön vinkkejä 🙂

    Moni kuitenkin joutuu elämään joskus ilkeän ihmisen seurassa. Vai joutuuko? Voiko siitä ehkä kieltäytyä? Lapsella pitäisi olla oikeus elää rakastavassa kodissa.

    Jatkoa aiheelle, kiitos ❤️

  • tuhkaksi sanoo:

    Onneksi edes yksi lapsipuolia puolustava ja useiden tilanteiden totuudenmukainen kirjoitus. Yleensä äänessä ovat yksipuolisesti äitipuolet moittimassa ja suorastaan lavastamassa lapsipuolia hankaliksi ja sopeutumattomiksi, Varmaa on että istutaan pitkään terapiassa monen äitipuolen jäljiltä. Kyllä ne naiset vaan vie isukkeja kuin litran mittaa. Säälittävää.

  • Helemi sanoo:

    Olipa jotenkin harvinaisen huono, yksipuolinen ja kärjistetty Huono äiti -bloggaus 🙁 Täysin jätetty huomiotta että vanhempien, puolivanhempien, lasten ja lapsipuolten välisiin suhteisiin vaikuttavat todella monet asiat.

    Uskon, että ”huvin päiten” pahoja äitipuolia on todella harvassa. Aina ei tietenkään henkilökemiat kohtaa, mutta jos taustalla on esim. biovanhempien huonot välit niin on siinä puolivanhempi aika mahdottoman haasteen edessä. Kovasti on maailmalla odotuksia ja vaatimuksia äiti-/isäpuolelle, yhtäkkiä pitäisi rakastaa toisten lasta varauksetta, mutta pahimmillaan mitään oikeuksia ei kumminkaan ole puuttua lapsipuolen kasvatukseen, menemisiin ja tulemisiin, ja siltä uuden puolison exältäkin saattaa tulla harva se päivä täyslaidallinen paskaa niskaan riippumatta siitä miten päin olet itse toiminut. Tai vaikka puolison exä olisikin ok niin puoliso saattaakin lelliä ja hemmotella sitä eroperheen lapsiraukkaa liiallisuuksiin asti niin että itse tunnet joutuvasi pyörittämään all inclusive -hotellia viikonloppuisin tai vuoroviikoin.

    Ja käsi ylös se, jonka omat lapset puhuvat aina ja iänkaikkisesti vain ja ainoastaan totta yhtään värittämättä ja liioittelematta? Eivät koskaan huuda ”oot tyhmä!” tai ”vihaan sua!” tai ”asuisin mielummin mummon kanssa”? Kun kertovat päiväkoti- tai koulupäivästä niin uskot varauksetta kaiken ja ryntäät mesomaan hoitajille ja opettajille miettimättä hetkeäkään olisiko lapsesi kuitenkin saattanut jättää kertomatta että on osasyyllinen johonkin tapahtuneeseen? Jos vanhempi suodattamatta uskoo lapsen tarinat toisesta kodista, ollaan varmasti juuri siinä tilanteessa että syytellään exää ja tämän uutta puolisoa vaikka minkälaisesta kaltoinkohtelusta vaikka säännöt olisivat olleet kaikille uusperheen lapsille aivan samat.

    Siis, jotenkin todella laaduton bloggaus, en edes huumorinsiementä tästä löytänyt.

  • Tuhkimo sanoo:

    Olen nelikymppinen äiti ja minulla on myös kokemus äitipuolesta, joka blokkasi isäni lapset heidän ydinperhe-elämästään. Saivat yhteiset lapset ja me vanhat lapset saimme poistua kuvioista. Kaiholla katselen kolmen sukupolven perheitä. Narsisti äitipuoleni on pitkälti eriyttänyt isäni myös sukulaisistaan.

  • Huono Äiti sanoo:

    Se ikävä äitipuoli – sinulla on vaativa rooli, voimia siihen <3.

  • Se ikävä äitipuoli sanoo:

    Tuntuu pahalta näin äitipuolena lukea näitä tekstejä. Kaikki hyökkää päälle, blogit, lehtien palstat, miehen lapsen äiti ja hänen ystävänsä.
    Pathaani yritän näin äitipuolena ja sijaisäitinä jonka roolissa nykyään myös olen mieheni lapselle. Sillä on syynsä miksi lapsi asuu meillä ja miksi hänet on useasti kiireellisesti sijoitettu äitinsä luota meille.
    Silti olen äidin silmissä ja monien muidenkin silmissä se hirviö joka ei edes äidin sanojen mukaan kykene rakastamaan omaa lastani.
    Pahalta nämä tekstit tuntuvat kun halittelen, sylittelen lasta. Kerron hänelle miten hänelle miten paljon äitinsä häntä rakastaa, hoidan vaatehuollon, hygenian, teen ruuat kotiin. Kestän kiukut, olen läsnä jopa niissä kiukuissa, suruissa itkuissa, iloissa, höpsöttelyssä.
    Olen hänelle meillä isin kotona tasaväkinen vanhempi, yhtä hyvä tai yhtä huono mitä omalle lapselleni.

  • Äitipuoli omasta halustaan sanoo:

    ”Otin” miehen, jolla on lapsia edellisistä liitoista. Itselläni on kolme. Emme saa yhteisiä enää. Olen todellakin onnellinen miehenikin lapsista. Nyt minulla on unelmoimani suurperhe.
    Rakastan ja ikävöin kaikkia lapsiamme ja kunnioitan lasten muitakin vanhempia. Mielestäni me kaikki vanhemmat voimme antaa lapsille vain parasta aikaamme, joka tapauksessa saamme nauttia heidän seurastaan jokainen vain oman osamme lasten elämästä. Elämästä voi myös tehdä onnellisen. Kaikille.