Uusperheistä on kirjoitettu paljon myös tällä saitilla. Monissa kirjoituksissa toistuu se, että lapset jäävät eron ja uuden suhteen jalkoihin. Mutta entäs jos lapset ovat ne, jotka aiheuttavat ongelmat?

Ihan kaikkea oireilua ja ongelmakäytöstä ei voi laittaa eron ja uusperheen syyksi. Joskus lapsella, tai jo lähes aikuisella, on muita ongelmia: käytöshäiriöitä tai sitten vaan huonot käytöstavat. Niin ydin- kuin uusperheessäkin kodin pitäisi olla turvallinen ja rauhallinen paikka kaikille perheenjäsenille. Joskus asia ei ole näin, ja se aiheuttaa pelkoa, huolta, ahdistusta ja riittämättömyyden tunteita. Äitipuoli kertoo, millaista on, kun poikapuoli käyttäytyy huonosti ja terrorisoi koko perhettä:

”Olenko huono äitipuoli kun odotan poikapuoleni muuttoa omaan kotiin kuin nousevaa aurinkoa? Meillä on puolisoni kanssa molemmilla juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneet pojat, jotka kumpikin asuvat meillä. Omani on kiltti, hieman introvertti, ajatuksiltaan aikuinen ja osallistuu kotitöihin.


Ylin kuva Tim Foster.

Poikapuoleni taas terrorisoi koko perhettä erilaisin tavoin. Kerran hän jopa huitaisi minun pojaltani silmän mustaksi ja silmälasit rikki. Puolisoni ei vaadi lapseltaan mitään: ei anteeksipyyntöä, ei kuria tai toisia huomioivaa käytöstä.

Itse en voi asiaan puuttua vaan olen yrittänyt saada puolisoa puhumaan poikansa kanssa. Asia alkaa tulla jo minun ja puolison väliin, piikiksi lihaan. Pitkää puhumattomuutta on tiedossa jos otan asiaa puheeksi. Älkää luulko etten olisi ottanut…

Joka päivä odotan että tämä jo työssä käyvä syöttiläs muuttaisi muualle, ja voisin taas alkaa elää kotonani oikeaa elämää! Huoh, muita kokemuksia räyhäävistä aikuistujista uusioperheessä?”

Nimim. Varmaan sitten huono äitipuoli

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus käyttämällä alla olevaa lomaketta. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

6 vastausta artikkeliin “En malta odottaa, että poikapuoleni muuttaa pois kotoa!”

  • Ei heti omilleen sanoo:

    Jos te asutte pk-seudulla, ei juuri 18 täyttäneen ole helppo lähteä omilleen. Kyllä siihen voi mennä vielä monta vuotta… keräät kasaan takuuvuokraan tarvittavat rahat, hankit kalusteet yms, mietit tulevaisuuden (opiskelua vai töitä) yms. Että älä ihmeessä sen varaan tuudittaudu… jos tuo työssäkäyvän nuoren syöttäminen häiritsee, suosittelen tekemään reilun excel-taulukon menoista ja tuloista. Sen voi sitten näyttää pojalle JA isälle sekä sopia yhdessä, miten kukin osallistuu. 18-vuotiaalle voi ja täytyykin puhua asioista kuin aikuiselle. Mutta muistaa myös se, että tuo nuori ei ole syypää siihen, että on erolapsi ja että on syntynyt uusperhe. Sitä ei ole häneltä kysytty, joten sitä ei saa hänelle myöskään kostaa. Yritä ajatella niin, että jos lapsi potkaistaan uusperheen takia ulos, se on syrjintää verrattuna tavallisten perheiden lapsiin.

  • Aika kultaa muistot(kin) sanoo:

    Mieheni poika käyttäytyi alkuun juurikin mainitsemallasi tavalla.Kotitöihin ei osallistu edelleenkään,mutta itse en myöskään hänen vaatteitaan pese. Aiemmin yritti päällepäsmäröidä joka asiassa.Mies on lahjonut hänet olemaan kunnolla silloin kun on meillä(joka toinen viikko).Asiasta ei ole puhuttu,minulle tärkeintä on se, että poika edes esittää kunnioittavansa minua/meitä. On alkanut jopa pikkuhiljaa tehdä jotain,imurin käynnistysnappi ei ole enää myrkyllinen 😉.Vuosi, puolitoista ja muuttaa omilleen;nyt osaan jopa kuvitella,että tulee ikävä 😎

  • Lastenhoitaja_ sanoo:

    Itsellä on kokemusta vain lapsena olemisesta uusioperheessä. Alkuun isäpuoli ei hirveästi puuttunut asioihin, mutta jossakin kohtaa hänkin ymmärsi että on vastuussa meistä lapsista ja uskalsi kohdella/kasvattaa meitä samalla tavalla kun omia lapsiaan. Meillä ongelmat loppui siihen.
    Mietin vain että eikö äitipuolella ole ”lupaa” sanoa mitään pojalle tai kasvattaa häntä? Toki kun aikuinen lapsi jo kyseessä ni voi olla hankalampaa.
    Kirjoituksesta saa sen kuvan että kumpikin on kasvattanut yksin omaa lastaan ja että kasvatusmetodit ovat erilaisia lapsien kohdalla.
    Saa myös kuvan että äitipuoli pelkää poikapuolta.
    Tuntuu että poikapuoli ei näe äitipuoltaan kasvattajanaan ja että voi pomppia silmille.
    Mitäs jos äitipuoli yrittäisi keskustella poikapuolen kanssa? Niin kauan kun antaa pohan hyppiå silmille, niin kauan hän sitä jatkaa. Kenties ei ole hyväksynyt äitipuolta jos on hieman ”hissukka”. Vaikea sanoa, mutta kaikesta huolimatta tsemppiå kyseiselle äidille/äitipuolelle <3

    • Capitana sanoo:

      Eikös uusioPERHE nimenomaan tarkoita sitä, että lapsia kasvatetaan ja rakastetaan yhdessä. Aivan varmasti tulee ongelmia, jos toisella lapsella on eri säännöt ja vaatimukset kuin toisella vain siitä syystä, kummalle on verisukulainen.
      Ja saa toivoa terrorisoivan lapsen poismuuttoa,. Rakkaus on rajatonta, mutta jaksamuksella on rajansa. Ihmisiä me äiditkin olemme!

  • Äityliini sanoo:

    Meillä myös uusioperhe. Alkuun täällä asui oma teini ja miehen nuoret viettävät viikonloppuja ja lomia.
    18v poikani muutti meille kun ei isänsä kanssa pärjännyt… mutta aika pian huomattiin että ongelma ei niinkään ollut isässä vaan pojan käytöksessä.
    Yksi yhteenotto nykyisen mieheni kanssa ja pojalle annettin vain yksi vaihtoehto…autoin häntä etsimään asunnon ja tuen mielummin häntä siellä.
    Pojalla on ollut mielenterveysongelmia ja tiedostaa myös itse ongelmat ’ auktoriteetteihin’…on käynyt juttelemassa nuorisopykiatrilla .
    Hän on lapsistani minulle tavallaan läheisin lapsuusiän asioiden johdosta mutta silti paras ratkaisu että hän asuu muualla.

  • Riina sanoo:

    Mikset voisi puuttua asiaan? Jos näkisit tuntemattomien käyttäytyvän vastaavalla tavalla, olisitko puolustamatta heikompaa?

    Helppoa se puuttuminen ei varmasti ole, mutta sivusta seuraaminen on kyllä melkein kuin osallistuisi pojan kiusaamiseen, jos se hiljaisesti hyväksytään niin mikään ei varmasti muutu. Kirjoituksesta ei käy ilmi miksi mies ei puutu käytökseen. Käyttäytyykö miehen poika aina noin vai ainoastaan kirjoittajan poikaa kohtaan?