Uusperheistä on kirjoitettu paljon myös tällä saitilla. Monissa kirjoituksissa toistuu se, että lapset jäävät eron ja uuden suhteen jalkoihin. Mutta entäs jos lapset ovat ne, jotka aiheuttavat ongelmat?

Ihan kaikkea oireilua ja ongelmakäytöstä ei voi laittaa eron ja uusperheen syyksi. Joskus lapsella, tai jo lähes aikuisella, on muita ongelmia: käytöshäiriöitä tai sitten vaan huonot käytöstavat. Niin ydin- kuin uusperheessäkin kodin pitäisi olla turvallinen ja rauhallinen paikka kaikille perheenjäsenille. Joskus asia ei ole näin, ja se aiheuttaa pelkoa, huolta, ahdistusta ja riittämättömyyden tunteita. Äitipuoli kertoo, millaista on, kun poikapuoli käyttäytyy huonosti ja terrorisoi koko perhettä:

”Olenko huono äitipuoli kun odotan poikapuoleni muuttoa omaan kotiin kuin nousevaa aurinkoa? Meillä on puolisoni kanssa molemmilla juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneet pojat, jotka kumpikin asuvat meillä. Omani on kiltti, hieman introvertti, ajatuksiltaan aikuinen ja osallistuu kotitöihin.


Ylin kuva Tim Foster.

Poikapuoleni taas terrorisoi koko perhettä erilaisin tavoin. Kerran hän jopa huitaisi minun pojaltani silmän mustaksi ja silmälasit rikki. Puolisoni ei vaadi lapseltaan mitään: ei anteeksipyyntöä, ei kuria tai toisia huomioivaa käytöstä.

Itse en voi asiaan puuttua vaan olen yrittänyt saada puolisoa puhumaan poikansa kanssa. Asia alkaa tulla jo minun ja puolison väliin, piikiksi lihaan. Pitkää puhumattomuutta on tiedossa jos otan asiaa puheeksi. Älkää luulko etten olisi ottanut…

Joka päivä odotan että tämä jo työssä käyvä syöttiläs muuttaisi muualle, ja voisin taas alkaa elää kotonani oikeaa elämää! Huoh, muita kokemuksia räyhäävistä aikuistujista uusioperheessä?”

Nimim. Varmaan sitten huono äitipuoli

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus käyttämällä alla olevaa lomaketta. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

19 vastausta artikkeliin “En malta odottaa, että poikapuoleni muuttaa pois kotoa!”

  • Saatanan hieno ihminen sanoo:

    Meillä ihan oma kuopus ahdistelee ja räyhää, ei tee asioitten eteen juuri mitään. Rahaa pitäisi olla, oma autokin, kun kaikilla muilla. On väärällä alalla ja nousee aamuisin väärällä jalalla. On ollut välillä parempiakin aikoja, mutta aaltojen lailla taas alkaa myrsky nousta. En millään jaksaisi ja isänsä on kuin mykkä, tuijottelee näyttöä eikä ota osaa sananvaihtoomme. Tätä ollut oikeastaan koko ajan, mutta nyt alkaa väsyttää yrittäminen ja tsemppaaminen. Välillä tekisi mieli lähteä, mutta nämä ei ole kuitenkaan aina täysin mustavalkoisia asioita. Asiat ovat pohjimmiltaan hyvin, kunhan tuo yksi poikanen saadaan vielä aikuiseksi. Huoh.

  • IfeelYou sanoo:

    I feel you! Miehen jo aikuinen poika asuu meillä. Ei siivoa, mutta sotkee kyllä, järjestää kotibileitä ilman lupaa heti, jos vaan silmä välttää, valittaa tekemästäni ruuasta päivittäin (haluaisi syödä pelkkää roskaruokaa), käyttää nuuskaa ja sylkee pusseja suihkussa käydessään viemäriin, josta minä sitten ongin niitä pois…. Mieheni ei puutu hänen käytökseensä riittävällä tavalla ja tämä alkaa tosiaan muodostua niin isoksi esteeksi, että en tiedä kestääkö suhteemme sitä. Olen alkanut inhota mieheni poikaa, mikä on surullista, sillä alkuun kyllä pidin hänestä. Toisaalta taas mietin, että on kai normaaliakin, että ristiriitoja tulee, sehän on osa itsenäistymistä ja aikuiseksi kasvamista. Erona se, että kun ei ole oma lapsi kyseessä, niin pinna ei veny ihan niin paljoa… Ehkä tilanne helpottaa, kun poika joku päivä muuttaa omaan kotiin? Kovasti tsemppiä sinulle!

  • Ankawi sanoo:

    Hyvä luoja!Nyt se pää perseestä ja jätät sekä luuserimiehen että wannabe luuserin pojan.Jos aikuinen mies antaa poikansa hyppiä tuohon tyyliin vaimonsa silmille niin vauhdilla vaihtoon!!Olet enemmän arvoinen!

  • Been there, seen that sanoo:

    Oma äitipuolikokemus sanoo: lähde tästä talosta ennen kun poika syö loputkin sinun rakkautta miehesi kohti. Asu poikasi kanssa kahdestaan jossain lähelä, käy miehesi kanssa treffeillä. Palaa yhteiseen kotiin kun mies asuu siellä yksin. Menetät rahaa, säästät psykkeettasi.

  • Minttu sanoo:

    Olet siis oikeasti huono äiti. Oma lapsesi on kullannuppu ja puolisosi lapsi ei. Olipa sitten ydinperhe tai uusio, lapset ovat tärkeimpiä. Ei oma parisuhteesi.
    Jos et voi puhua puolisosi lapselle/ puolisollesi, on asiat tosi vinksallaan.

    • Been there, seen that sanoo:

      Oma henkinen terveys ja onni sekä oman lapsen terveys ovat tärkeämpiä kun toisen lapsi. Ei saa uhrautua den takia joka inhoa sinua.

  • Ilkeä äitipuoli sanoo:

    Minusta tuli äitipuoli vasta omien lasten muutettua kotoa. Olin ilahtunut, että miehen mukana tuli tämä lapsi, ja ajattelin olevani hänelle joka suhteessa vähintään yhtä hyvä tai vielä parempi äiti, kuin olin ollut omille lapsilleni. Mutta…hän ei tuntunut ilahtuvan mistään, vaan oli tyytymätön kaikkeen. Omat lapseni olivat tottuneet tekemään kotitöitä, mutta hän kieltäytyi pienimmästäkin avusta, myös silloin, kun minä ja isänsä olimme yhtä aikaa sairaina, eikä koskaan siivonnut omia jälkiään. Isänsä ei vaatinut häneltä mitään, ja tämä hiersi välejämme, vaikka muissa asioissa meillä meni miehen kanssa hyvin. Olin pinnistänyt kovasti ollakseni hyvä äitipuoli, mutta kun pinna paloi, sanoin lapselle todella pahoja asioita, ja niin minusta sitten kuitenkin tuli se ilkeä äitipuoli. Aloin odottaa, että lapsi muuttaisi pois kotoa, koska kaikki riidat mieheni kanssa liittyivät tähän lapseen. Koin, että olin miehen kanssa hyvin onnellinen kun olimme kahden, mutta lapsi oli kuin kivi kengässä. Mutta kävikin niin, että mies kuoli yllättäen, ja minusta tuli tämän lapsen ainoa virallinen huoltaja. Lapsi säikähti, ja alkoi pyytämättä tehdä kotitöitä, vaikken enää vaatinut mitään, kun säälitti orvoksi jäänyt lapsi. Keskustelimme paljon ja välimme paranivat, vaikka olin surun murtama miehen kuoltua. Nyt lapsi on jo täysi-ikäinen ja muuttanut omilleen.

  • Äitikkä sanoo:

    Tasapuolisuuden nimissä sitten molemmat pojat omilleen vaan. Omaa lasta katsotaan niin eri silmin. Itselläni on kaksi poikaa, jotka ovat kuin yö ja päivä, mutta koska tämä veltompikin on omani, häntä katsoessani näen aina sen pienen vauvan ja pikkupojan, joka hän on ollut. Tiedän myös vaikeudet ja tästä syystä ymmärrystä riittää, vaikkei täydellinen olekaan. Jos hän olisi miesystäväni poika, ärsyttäisi taatusti enemmän.

  • Saila sanoo:

    Tässä on nyt vaan sinun versio ja usko menee aina näihin tarinoihin siinä vaiheessa, kun oma lapsi kuvataan virheettömäksi. Totuutta me ruudun takaa emme tule näkemään.

  • Äiti, joka työskentelee syrjäytyneiden nuorten kanssa sanoo:

    Miehesi poika on pian tekemisissä myös poliisin kanssa, jos noin jatkaa. Käytösongelmat tuskin rajautuvat vain kotiin.
    Itse todennäköisesti nostaisin oman lapseni kanssa kytkintä. Toki asia olisi erilainen, jos mies aidosti puuttuisi tilanteeseen.

  • Nykyisin onnellinen sanoo:

    Jos kyseessä on oma biologinen lapsi niin kellään ei ole pokkaa kommentoida ja arvostella sun tapaa suhtautua ja kasvattaa sun omaa lasta. Äitipuolena tuntuu ettei saa keltään tukea jos lapsipuoli tai suhde häneen on haastava . Kaikki muut tuntuu tietävän että sussa on vikaa etkä rakasta miehesi lasta riittävästi ja tapasi toimia on lähtökohtaisesti vääränlainen. Koettu on aikanaan ja ajan kuluessa päässyt yli ikävistä kokemuksista. Olen seurannut näitä kirjoituksia aiheesta ja jokaisessa kommenttiketjussa ” paha äitipuoli” saa kylmäävää kyytiä täydellisiltä kasvattajilta joilla tuntuu olevan koko universumin kyvyt ja tieto miten homma tulee hoitaa

  • Esikoinen sanoo:

    Ihan vaan vastaan siihen poismuuttoon, että mun veli lähti kotoa vasta, kun äiti sanoi, että ”sulla on jo ammatti, kokopäivätyö ja auto. Jos aiot jäädä tänne, niin pitää alkaa maksaa vuokraa.” Tadaa, veli alkoi heti etsimään kämppää ja muutti pois, kunhan sen löysi. Ei VARMASTI olis läjtenyt vielä vuosiin, jos ei olis sanonut. Joitain pitää vähän potkia pois pesästä..

  • Pah sanoo:

    Kuulosta melkein siltä, että jos miehesi asenne on tuo, niin poismuuttajina voisivat olla sekä poikapuolesi että hänen isänsä. Ankeaa, jos suhteen toinen osapuoli ei tue toista.

  • Ei heti omilleen sanoo:

    Jos te asutte pk-seudulla, ei juuri 18 täyttäneen ole helppo lähteä omilleen. Kyllä siihen voi mennä vielä monta vuotta… keräät kasaan takuuvuokraan tarvittavat rahat, hankit kalusteet yms, mietit tulevaisuuden (opiskelua vai töitä) yms. Että älä ihmeessä sen varaan tuudittaudu… jos tuo työssäkäyvän nuoren syöttäminen häiritsee, suosittelen tekemään reilun excel-taulukon menoista ja tuloista. Sen voi sitten näyttää pojalle JA isälle sekä sopia yhdessä, miten kukin osallistuu. 18-vuotiaalle voi ja täytyykin puhua asioista kuin aikuiselle. Mutta muistaa myös se, että tuo nuori ei ole syypää siihen, että on erolapsi ja että on syntynyt uusperhe. Sitä ei ole häneltä kysytty, joten sitä ei saa hänelle myöskään kostaa. Yritä ajatella niin, että jos lapsi potkaistaan uusperheen takia ulos, se on syrjintää verrattuna tavallisten perheiden lapsiin.

  • Aika kultaa muistot(kin) sanoo:

    Mieheni poika käyttäytyi alkuun juurikin mainitsemallasi tavalla.Kotitöihin ei osallistu edelleenkään,mutta itse en myöskään hänen vaatteitaan pese. Aiemmin yritti päällepäsmäröidä joka asiassa.Mies on lahjonut hänet olemaan kunnolla silloin kun on meillä(joka toinen viikko).Asiasta ei ole puhuttu,minulle tärkeintä on se, että poika edes esittää kunnioittavansa minua/meitä. On alkanut jopa pikkuhiljaa tehdä jotain,imurin käynnistysnappi ei ole enää myrkyllinen 😉.Vuosi, puolitoista ja muuttaa omilleen;nyt osaan jopa kuvitella,että tulee ikävä 😎

  • Lastenhoitaja_ sanoo:

    Itsellä on kokemusta vain lapsena olemisesta uusioperheessä. Alkuun isäpuoli ei hirveästi puuttunut asioihin, mutta jossakin kohtaa hänkin ymmärsi että on vastuussa meistä lapsista ja uskalsi kohdella/kasvattaa meitä samalla tavalla kun omia lapsiaan. Meillä ongelmat loppui siihen.
    Mietin vain että eikö äitipuolella ole ”lupaa” sanoa mitään pojalle tai kasvattaa häntä? Toki kun aikuinen lapsi jo kyseessä ni voi olla hankalampaa.
    Kirjoituksesta saa sen kuvan että kumpikin on kasvattanut yksin omaa lastaan ja että kasvatusmetodit ovat erilaisia lapsien kohdalla.
    Saa myös kuvan että äitipuoli pelkää poikapuolta.
    Tuntuu että poikapuoli ei näe äitipuoltaan kasvattajanaan ja että voi pomppia silmille.
    Mitäs jos äitipuoli yrittäisi keskustella poikapuolen kanssa? Niin kauan kun antaa pohan hyppiå silmille, niin kauan hän sitä jatkaa. Kenties ei ole hyväksynyt äitipuolta jos on hieman ”hissukka”. Vaikea sanoa, mutta kaikesta huolimatta tsemppiå kyseiselle äidille/äitipuolelle <3

    • Capitana sanoo:

      Eikös uusioPERHE nimenomaan tarkoita sitä, että lapsia kasvatetaan ja rakastetaan yhdessä. Aivan varmasti tulee ongelmia, jos toisella lapsella on eri säännöt ja vaatimukset kuin toisella vain siitä syystä, kummalle on verisukulainen.
      Ja saa toivoa terrorisoivan lapsen poismuuttoa,. Rakkaus on rajatonta, mutta jaksamuksella on rajansa. Ihmisiä me äiditkin olemme!

  • Äityliini sanoo:

    Meillä myös uusioperhe. Alkuun täällä asui oma teini ja miehen nuoret viettävät viikonloppuja ja lomia.
    18v poikani muutti meille kun ei isänsä kanssa pärjännyt… mutta aika pian huomattiin että ongelma ei niinkään ollut isässä vaan pojan käytöksessä.
    Yksi yhteenotto nykyisen mieheni kanssa ja pojalle annettin vain yksi vaihtoehto…autoin häntä etsimään asunnon ja tuen mielummin häntä siellä.
    Pojalla on ollut mielenterveysongelmia ja tiedostaa myös itse ongelmat ’ auktoriteetteihin’…on käynyt juttelemassa nuorisopykiatrilla .
    Hän on lapsistani minulle tavallaan läheisin lapsuusiän asioiden johdosta mutta silti paras ratkaisu että hän asuu muualla.

  • Riina sanoo:

    Mikset voisi puuttua asiaan? Jos näkisit tuntemattomien käyttäytyvän vastaavalla tavalla, olisitko puolustamatta heikompaa?

    Helppoa se puuttuminen ei varmasti ole, mutta sivusta seuraaminen on kyllä melkein kuin osallistuisi pojan kiusaamiseen, jos se hiljaisesti hyväksytään niin mikään ei varmasti muutu. Kirjoituksesta ei käy ilmi miksi mies ei puutu käytökseen. Käyttäytyykö miehen poika aina noin vai ainoastaan kirjoittajan poikaa kohtaan?