Miten suhtautua ekaluokkalaisen hätään yksin nukkumisesta?
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Mitä tehdä, kun ekaluokkalainen ei suostu nukkumaan yksin omassa huoneessaan, vaan herättää muun perheen jopa useita kertoja yössä? Olemme uusioperhe, ja puolisoni on etävanhempi, jonka lapsi on meillä vuoroviikoin. Aiemmin nukkuminen on sujunut ihan hyvin, kun lapsen on ”valmistellut” yöpuulle hyvin, ja vakuuteltu että ei ole mitään hätää, ja että aina saa tulla herättämän jos on jokin hätä. Nyt kaikki on kuitenkin toisin. Lapsi saa nukkua toisen vanhemman luona tämän vieressä joka yö, joten uskon että se on suurin syy tähän ongelmaan. Aina kun asiassa vähän edistytään täällä meillä, niin seuraavalla kerralla kaikki ”työ” alkaa taas alusta.
Lähivanhempi ei näe asiassa mitään ongelmaa, vaan sanoo, että lapsen tulisi saada meilläkin nukkua vanhemman vieressä, koska jos lapsi pelkää tai tarvii läheisyyttä, niin hänen tulisi sitä saada. Lapsella on meillä oma huone, jossa oma pieni sänky, joten onko todella näin, että puolisollani pitäisi tehdä peti joka yö lapsen huoneen lattialle, jotta yölliset itkukohtaukset ja toisten herättely loppuisi?? Milloin on syytä huolestua, ja kuinka kauan tällaista kannattaa katsoa? Voisiko tämän ottaa puheeksi esim neuvolassa? Miten teillä on selvitty vastaavanlaisista tilanteista?”
Nimim. Uneton
Arikkelikuva Annie Spratt.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kaikilla ei tuo perhepeteily onnistu. Meillä ekaluokkalainen kulkee äitinsä luona joka yö äitinsä viereen. Jos isäpuoli käymässä niin niiden väliin, epäilen tässä olevan syy miksi mies käy siellä yleensä aina vain silloin kun tyttö on meillä (asuu kaukana). Lapsi nukkuu omassa sängyssään hiljaa paikallaan kuin tukki varttia vaille neljään saakka ja sitten herättää meidät kaikki. Meidän sänkyyn jos ottaa niin potkii ja pyörii niin paljon ettei kukaan muu pysty nukkumaan. Äitinsä kuulemma suojaa itsensä tyynyillä. Patja lattialla ei toimi koska huutaa sängyn vieressä ettei voi nukkua kun vauva itkee ja isi kuorsaa. Ja vauva ei nuku ilman minua. Omaan sänkyyn nukahtaa hetkessä uudestaan kun hänet sinne saattelee, mutta ensin herätetään kaikki muut vauvasta lähtien. Onneksi usein se ramppaaminen helpottaa 2-3 yön jälkeen siitä kun tulee äidiltään kotiin, mutta nyt on valvottu koko viikko taas.
Meillä tosiaan tämä yöralli johtui siitä että nukutaan joka toinen viikko siellä äidin vieressä. Tämä äiti ei halunnut nukkua öitään yksin. Lapsi kertoi että ”äiti pyytää joka ilta viereen nukkumaa” vaikka se lapsi oli omassa sängyssä nukkumassa. Lisäksi häntä oli ohjeistettu että isällään pitää nukkua myös vanhemman vieressä. Meillä minä sitten nukuin aika usein sohvalla kun pieneen 120cm sänkyyn ei mahdu kolmea ihmistä. Tätä jatkui 3-vuotta (ja jatkuu edelleen) , sitten lapsen äiti löysi itselleen miehen. Nyt itketään kun lapsi ei nuku omassa sängyssä. Syyhän on tietenkin täysin meidän, koska emme ole kannustaneet ja rohkaisseet nukkumaan yksin. Totesin kylmästi mieheni exälle, että lapsi saa nukkua vieressä, aina voit laittaa miesystävän sohvalle.
Miksi puolisollesi pitäisi laittaa patja lattialle? Nukkaa porukalla ja sitten seuraava viikko on miehesi ja sinun taas jos pitää tehdä aikusten asioita menkää olkkkariin veskiin tai eteiseen voi vaikka lempi elpyä
6-7 vuotiaana eskarilaisena bonuksellani oli samaa ongelmaa. Herätti ja kertoi ”painajaisista”… joista piti jutella tuntikaupalla yöllä. Oikeitakin painajaisia näki, niistä heräsi pelosta täristen, joten nämä ”painajaiset” erotti kyllä. Jonkin aikaa aiheesta puhuttiin ennakoivasti joka ilta, eli mitä teet jos näet painajaisen, se on unta vain, jne.. ja lopulta tiukka kehoitus, että turha herättely loppuu nyt. Että jos on oikeasti hätä, saat tulla ja voi tulla patjalle vanhempien makuuhuoneeseen, mutta turhan takia ei herätellä ketään.
Miksi lapsen pitäisi nukkua yksin vaikka pelottaa, mutta sinä et aikuisena voi nukkua yksin joka toinen viikko??
Aika erikoinen ajatus, mikä sua siinä ärsyttää niin paljon, että lasta pelottaa? Kyllä tuon ikäinen on vielä pieni. Ei se kuule enää montaa vuotta huoli ketään viereen. Puoliso on ihan oikeassa, lapsen ehdoilla mennään. Puoliso voi vaihtua, mutta vanhemmat on ja pysyy lastensa tukena ja turvana aina. Jokainen järkevä vanhepi vallitsee lapsensa, jos meinaat tehdä tästä valtataistelun. Oletko mustasukkainen lapselle?
Voisiko lapselle laittaa patjan lattialle vanhemman sängyn viereen. Lapsilla kun tulee näitä vaiheita kasvussaan, jotka sitten menevät ohi ja tulee joku muu. Pitkässä juoksussa on lyhyt aika minkä lapsi tällaista järjestelyä tarvitsee, tämäkin voi mennä muutamassa kuukaudessa ohi. Ja kuten sanottua, ekaluokkalainen on vielä kovin pieni ja muutenkin tässä kohden on haastava kehitysvaihe pienuuden ja isouden rajamailla.
Meidän uusperheessä herättelijä oli mun eskari tyttö. Olin lopen uupunut. Me kokeiltiin ensin patjaa aikuisten huoneen lattialla. Mutta lopullisesti ongelma ratkesi, kun sai tarran jokaisesta yöstä kun ei herättänyt muita. Kymmenestä tarrasta tuli joku pieni palkinto. Eikä mennyt kovinkaan kauaa kun nukkui taas normisti omassa sängyssä huoneessaan.
1990-luvulla mentiin rasteilla ja kymmenestä rastista sai tarran. Vasta kun oli muistaakseni 10 tarraa eli 100 omassa sängyssä nukuttua yötä niin tuli palkinto lama-aikana 🙂 Oli kyllä yhteinen lapsi ja joka yö samassa kodissa. Oli tuolloin alle kouluikäinen. Mutta tarrapedagogiilla toimii monessa, kunhan muut on hoidossa, kuten turvallisuuden tunne.
Voisiko kokeilla, jos lapsen patja tuotaisi sinne vanhempien makkariin? Lapsi saisi nukkua samassa huoneessa, mutta ei sitten kuitenkaan pyörisi siinä aikuisten välissä ja yöunet voisi kaikilla olla paremmat.
Meillä on ihan ydinperhe ja kaksi lasta. (eli ei tarvi eroperhettä, että lapset tahtoo viereen nukkumaan) Molemmat lapset on aina saaneet tulla meidän vanhempien viereen nukkumaan jos ovat halunneet. Ihan normaaleja lapsia ovat. Hyvin pienestä lähtien esim. yökyläilleet kavereilla ongelmitta. Mutta kotona on ollut kiva usein tulla vanhempien väliin nukkumaan. Nyt nuorempi on jo kymmenen, niin eivät enää noin vuoden ajan ole tulleet. Usko pois, aika kuluu nopeaan. Muutaman vuoden päästä lapsi ei enää tule viereen nukkumaan vaikka pyytäisit. Vaikka meillä tosiaan usein oli ahdasta kun koko perhe nukkui samassa sängyssä, niin ilolla jälkikäteen muistelen noita aikoja 😊
Samoin täällä. Jos vaikka ollut mies reissuhommissa, on molemmat nukkuneet äidin vieressä. Ne ei todellakaan sitä kauaa tee ja nyt edelleenkin välillä vaihdellaan sänkyjä, että lapset saavat välillä nukkua äidin tai iskän vieressä. Selvästi nauttivat❤️
Meillä ydinperhe ja eräs lapsistamme ei aluksi uskaltanut nukkua yläkerran huoneessa yksin,kun isoveli lähti viikoiksi opiskelemaan. Hän kantoi patjansa meidän huoneen lattialle. Joskus me vanhemmat nukuimme vuorotellen hänen huoneessaan. Tilanne parani,kun pikkuveli muutti huoneestamme hänelle kaveriksi. Tosin olisin tämän pienen kuopuksemme (6 v. ) suonut vielä nukkuvan huoneessamme.Totesimme, ettei kenenkään tarvi pelätä nukkumista.
Toki eroperheiden lapsilla pelot voivat olla suurempia,onhan heidän kotinsa särkynyt. Itse muistan omasta lapsuudesta suurimpana pelkona olleen vanhempien eron. Sitä ei onneksi tullut,eikä uhkaakaan, mutta koulutoverini kotona tapahtui. Ehkä siitä pelko.
Kyllä. Jos ekaluokkalainen haluaa nukkua vanhemman vieressä, niin hän saa nukkua vanhemman vieressä. Tässä ikävaiheessa on paljon kehitykseen liittyvää myllerrystä ihan jokaisella lapsella, niin ero- kuin ydinperheessä varttuneella. Varsinkin, jos kyseessä on etälapsi, ei pääsääntöisesti perheessä asuva, turvan hakeminen on erityisen perusteltua ja perheen toinen aikuinen varmaan pystyy asettamaan itsensä aikuisen asemaan, kestämään tämän epämukavuuden (se lähivanhempi elää tätä arkea jatkuvasti, nukkuu lapsen kanssa, oli siinä perheessä muita jäseniä tai ei). Itsellä kokemusta kahden lapsen yksinhuoltajuudesta ja nyt neljän lapsen äitinä lasten hyvinvointi menee aina edelle.
Miksi sinä saat nukkua miehesi vieressä, mutta 7-vuotias ei saa nukkua vanhempansa vieressä? Minun tyttö sai aina tulla viereen, jos halusi. En antanut siihen mitään ikärajaa. Eipä tuota 16-veetä silti ole enää vuosiin näkynyt minun vieressäni nukkumassa 😃 Eli ihan rauhassa, anna pienen olla öisin isänsä vieressä, jos niin haluaa. Tai laittakaa vaikka patja teidän huoneen lattialle. Vaikka se ei sinun lapsi olekaan, niin ei hän silti ansaitse huonoa kohtelua.
Tässähän ei kerrottu kenenkään sukupuolta. Kirjoittaja voi olla mieskin tai molemmat puolisot samaa sukupuolta.
Meillä ainakin vanhin lapsi reagoinut elämän muutoksiin ja tavallista poikkeaviin tapahtumiin (koululuolan kokoonpanon muutos, vanhempien huonot välit, seuraavana päivänä Lintsin reissu, futisleiri uudella kokoonpanolla) huonoin yöunin, unissakävelyin, öisin itkukohtauksin ja jopa öisin kauhukohtauksin. Nyt 12-vuotiaana yöunet vihdoin rauhoittuneet ja esiteini pysyy tiukasti omassa pedissä.
Vanhemman läheisyys ja läsnäolo ovat auttaneet ja olleet välttämättömiä. Meillä riitti se, että vanhempi nukkui viereisessä huoneessa siten, että lapsi sängystään käsin näki vanhemman.
Tsemppiä.
Kaikilla lapsilla tulee vaihe, jolloin he haluavat nukkua vanhemman kanssa. Se, että milloin on kyseessä todellinen turvan kaipuu, milloin vallankäyttlä, kun se on saatu, voi olla hankala selvittää. Tiedän ydinperhetapauksen, jossa ainoa lapsi on jo 12- v, eikä suostu nukkumaan ilman äitiään eikä lähtemään itsenäisesti kouluun, jos vanhemmat lähtee aiemmin töihin. Itsenäisyyttä kuuluu opetella, pala kerrallaan. Myös omassa huoneessaan nukkuminen. Esim. Lapsi ajoissa petiin ja vanhempi viereisessä huoneessa tai lähellä, niin, että lapsi näkee/ kuulee että ei ole hätää.
Mun mielestä ekaluokkalainen on vielä aika pieni, ja jos pelottaa niin sille ei voi oikein mitään… Antaisin lapsen nukkua omalla pedillä samassa huoneessa, jos sillä saa yörauhan kotiin. Todennäköisesti kuuluu kasvuun ja kehitykseen, menee varmasti jossain vaiheessa ohi. Itse en tekisi siitä isoa numeroa… Kannattaa kuitenkin jutella lapsen kanssa asioista, jotka juuri yöllä pelottaa. Itsellä kolme lasta, aina silloin tällöin viereen ovat halunneet, ja saaneet tulla. Jos isä reissussa saattaa nuorin 12v vieläkin kömpiä äidin viereen. Itse äidin kanssa pitkään kaksin asuneena myös nukuin äidin vieressä noin 10 vuotiaaksi 😅
Vahva suositus perhepeteilystä! Lapsi turvassa kainalossa ja vanhempienkaan ei tarvitse murehtia miten hänellä menee. Menee sitten nukkumaan omaan sänkyyn kun on valmis ja itse haluaa. =)