Kun perheellä on väärä unirytmi
En tiedä mitä olisin tehnyt, jos olisin saanut aikaisin heräävän lapsen, kertoo epätyypillisestä unirytmistä kärsivä äiti. Kyseessä on oikea diagnoosi, josta esimerkiksi Helsingin Sanomat on äskettäin kirjoittanut. Silti epätyypillisestä unirytmistä kärsivää pidetään laiskana tai ongelmaisena. Äiti kertoo:
”Raskaana olin henkisesti valmistautunut, että alkuun en vauvan kanssa saisi riittävästi unta. Mutta osasin ajatella heräilyn koskevan vain yöaikaa, ja niin se koskikin. Vauva nukkui tyytyväisenä vähintään yhdeksään aamuisin, ja tyytyväinen oli äitikin.
Kukaan muu ei sitten ollutkaan. Kun Suomessa on sellainen juttu, että vain ongelmaiset ja häiriintyneet ihmiset nukkuvat yli seitsemään aamulla. Kunnon ihmiset heräävät kukonlaulun aikaan ja ovat pirteitä ja reippaita! Ai miksi? No sillä tavalla on vaan päätetty.
Koko yhteiskunta toimii aamuvirkkujen ehdoilla. Töissä pitää monesti olla jo seiskalta, ja äärimmäisen harvassa ovat ne paikat, joihin voi ilmestyä yhdeksän jälkeen. Kaikki perhekerhot sun muut ovat aamupäivisin ja päiväkodissa opettavainen ohjelma on heti aamusta. Kouluun lasten pitää mennä useimmiten kahdeksaksi.
Se sopii monille, mutta ei läheskään kaikille. Niille, joille tämä rytmi ei sovi, seuraa sekä terveyshaittoja että yksinkertaisesti kamala olo joka päivä. Mutta se ei ole pahinta. Pahinta on se, että hyvin harva ymmärtää millaisesta kärsimyksestä on kyse. Paheksunnan ja syyllistämisen määrä on käsittämätön.
Yleisin kommentti on: mene aikaisemmin nukkumaan. Seuraavaksi yleisin: kyllä minuakin väsyttää. Se ei ole niin yksinkertaista. Aikaisemmin en nukahda. En sitten mitenkään. Eikä siihen ole auttanut edes vuosien totuttelu tai siedättäminen. Uni ei vaan tule ennen puoltayötä.
Ja muitakin väsyttää varmasti. Mutta kuinka paljon sinua väsyttäisi, jos sinun pitäisi mennä nukkumaan kuudelta illalla (ai ei onnistu…) ja herätä kahdelta yöllä ja mennä kolmeksi töihin? Älä valita, kyllä sinä siihen totut!
Tämä olisi vielä vaikeampaa, jos lapsi heräisi luonnostaan viiden, kuuden aikaan aamulla kuten jotkut lapset. Onneksi (jos sitä nyt voi siksi sanoa), hän peri minulta saman unirytmin häiriön. Vaikeudet alkoivat siinä vaiheessa kun kotihoito loppui.
Päiväkodin kanssa asiat pystyi vielä järjestämään. Sovimme, että lapsi tulee hoitoon myöhemmin. Tietysti hän jäi paitsi aamupiireistä ja muista, mutta koimme että kaikkien hyvinvoinnin kannalta on parasta, että unista ei tingitä.
Koulu ei tietenkään voi samalla tavalla joustaa. Lapsi menee niin aikaisin nukkumaan kuin mitenkään mahdollista, mutta itkee silti iltaisin tulevaa herätystä. Unen määrällä ei ole niin paljoa merkitystä, kun hän joutuu heräämään vastoin luonnollista rytmiään. Lapsi on aina väsynyt, paitsi lomilla, jolloin hän saa rauhassa nukkua puoli kymmenen tienoille, mikä on hänelle luontainen heräämisaika.
Meillä erirytmisillä ei varsinkaan lapsena ja lapsellisina ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua. Sopeutua asiaan, joka huonontaa elämänlaatuamme ja hyvinvointiamme joka päivä.
Tällaisen rytmin kanssa eläminen on oikeasti vaikeaa ja kuormittavaa, eikä sitä ollenkaan helpota se, että muut ihmiset jatkuvasti sanovat kuinka laiskoja olemme. Laiskoja ja varmasti ongelmaisia, ehkä päihteidenkäyttäjiä tai masentuneita. Mutta kaikkien kroppa ei vain toimi samalla tavalla.”
Nimim. Omassa rytmissä
Valitsimme Sinulle lisää luettavaa samasta aihepiiristä, ole hyvä:
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen kokeillut eri unirytmejä töiden vuoksi ja täytyy sanoa että kyllä niihin tottuu. Esimerkiksi; kuudelta illalla nukkumaan herätys klo 01.00 ja 02.00 lähtö töihin. Ihan hyvin onnistui. Hieman hankalampaa oli kun olin säännöllisissä yötöissä ja rytmi piti vaihtaa takaisin kun vapaat alkoivat. No, kaikkeen tottuu kun on yksin. Ymmärrän että lasten ollessa kuvioissa niin kaikki on hiukan hankalampaa muttei silloinkaan sentään mahdotonta. Ja ainahan voi valita että haluaako lapsia jos tietää ennalta miten hankalaa on elää eri unirytmissä kuin suurin osa ihmisistä. Aloittajan tekstissä ihmettelen sitä miksi hän jaksaa miettiä sitä mitä muut ovat hänestä mieltä; onko hän laiska myös omasta mielestään?
Tyypillistä on, että jopa terveydenhuollon asiantuntijan ainut apu on: vedä nappeja naamaan ja osta kirkasvalolamppu.
Mitäs jos sovittaisiin, että iltavirkkuus onkin uusi yhteiskunnan normi. Nappeja vaihteeksi naamaan niille aamuvirkuille? Ai ei käy. Miksei?
Koska se olisi täysin järjenvastaista mennä nukkumaan kun aurinko nousee ja valoisa päivä alkaa,
Itse oon käyttänyt Melatoniinia jo vuosia. Sillä olen pikkuhiljaa saanut vaihdettua omaa ja sitäkautta myös lasten unirytmiä. Nykyisin väsyttää jo 9-10 aikoihin illalla. Silloin menen myös nukkumaan. Himmennämme valot myös puhelimen näytön valon 19 aikoihin jolloin myös syömme iltapalan. Käyttämäni melatoniini on kaupasta ja ns. helposti liukeneva eli siinä ei ole mitään kovaa kalvoa päällä. Otan niitä 3 jos ei yhtään väsytä. Menen miltei heti sänkyyn. Pelaan sängyssä kännykällä jotain älypeliä jolloin aivot väsyvät ja puhelin on lopulta pakko laittaa pois koska nukahtaisin muutoin se kädessä. Tähän tottuminen vei aikansa mutta en pystyisi enää kuvitella elämää ilman tätä. Kesät on tietysti valon vuoksi vaikeampia. Lapset täytyy väsyttää edelleen ulkona hyvin, jotta nukahtavat helpommin iltaisin. Myös valojen ja metelin vähentäminen tarpeeksi ajoissa auttaa kaikkia. En sano että tämä on ratkaisu, mutta tuo jonkin verran helpotusta.
Ongelma on todellinen, mutta ei toivoton. Melatoniinia iltaisin ja kirkasvalolamppua aamuisin, niin sisäistå kelloa saa aikaistettua ainakin jonkin verran.