Nimimerkki H lähetti Avaudu tästä -lomakkeen kautta kirjoituksen anopistaan.

Tarina on valitettavasti monelle tuttu:

”Se ihana kamala anoppi!

Hän joka asuu monen sadan kilometrin päässä meistä, ja kokee näkevänsä liian vähän lapsenlapsiaan… ja sehän tietysti on minun vikani.

Hän on myös sanonut, että heillä ollessamme omin lapset itselleni, enkä anna lasteni olla hänen kanssaan. Kuka tervejärkinen sanoo edes noin, olenhan lasteni äiti?

Hän myös sanoi, että tuon vain surua hänen pojalleen, kun riitelemme, ja hän on siitä niin surullinen. Olen niin huono äiti ja vaimo!

Kun olimme kesällä heillä kylässä, hän kysyi minulta, että pärjääthän lasten kanssa sen aikaa kun hän keittää perunoita… Siis mitä?? Omien lasteni kanssa?

Hän on myös kateellinen siitä kuinka minä olen nuorena voinut vanhempieni kanssa matkustaa, kun heidän perheellään ei ollut varaa moiseen.

Olen myös kuullut kuinka epäkunnioittava olen häntä kohtaan, kun meille ei joskus sopinut tulla kylään. Olimme silloin kerrankin saaneet mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa, mutta sehän olisi pitänyt perua, kun anoppi tulee kylään.

Ärsyttävä akka!”

Mutta mitä tälle voi tehdä? Onko hankalaa anoppia pakko sietää? Mistä tietää, että onko anoppi hankala, vai onko itse kenties mahdoton?

vaahteranlehti sepelillä

Tästä tiedät, että anoppisi on myrkyllinen tyyppi:

– Anoppisi on aina oikeassa.

– Asiasi eivät kiinnosta häntä, eikä hän välitä siitä, mitä sanot.

– Hän tekee selväksi, ettei pidä sinusta.

– Hän vaatii sinulta täydellisyyttä, siis omalla mittapuullaan.

– Hän on kontrolloiva.

– Hän ei kunnioita rajojasi, henkilökohtaista tilaasi, eikä mielipiteitäsi.

– Hän pelaa ihmissuhdepelejä.

– Hänelle on tärkeää pitää kulisseja yllä, ja muille hän on enkeli mutta sinulle paholainen.

– Hän on passiivis-aggressiivinen ja pyrkii kääntämään muutkin sinua vastaan.

– Hän on kaunainen ja kostonhimoinen.

– Hän on itsekeskeinen ja jopa narsistinen.

– Hän esittää välittävänsä, mutta ei oikeasti välitä.

– Hän iskee silloin, kun olet jo alkanut uskoa, että suhteenne on lopultakin seesteinen.

Toimi näin:

– Mieti miksi anoppisi toimii kuten toimii. Syyt eivät oikeuta hänen käytöstään, mutta ymmärrät asiaa paremmin jos keksit syyn.

– Vältä konflikteja. Yritä olla reagoimatta.

– Opettele suhtautumaan välinpitämättömästi. Muista, että anoppisi tunteet syntyvät hänessä itsessään, sinä et aiheuta niitä.

– Tunnista vaaranpaikat. Vältä tilanteita, joissa anoppisi alkaa käyttäytyä ikävästi. Jos kyseessä on vaikka joulu, viettäkää joulu muualla.

– Vedä rajat ja pidä niistä kiinni. Jos anoppisi arvostelee kasvatustapojasi tai tunkee kylään kysymättä, sano selkeästi, että se ei käy. Muistuta asiasta aina kun se on tarpeen.

– Älä haasta riitaa, mutta puolusta itseäsi. Jos anoppi kritisoi sinua, älä provosoidu vaan totea, että ”minä hoidan nämä asiat näin”.

– Vaadi, että kumppanisi on tukenasi. Tilanne on varmasti hänellekin vaikea, mutta hänen on asetuttava nykyisen perheensä jäseneksi ja sinun puolisoksesi ennemmin kuin anoppisi lapseksi.

– Pidä etäisyyttä. Sinun ei ole mikään pakko osallistua kaikkiin anopin kissanristiäisiin ja sunnuntailounaille.

– Anna olla.Anoppisi tuskin muuttuu, joten sinun on turha väsyttää itseäsi sillä, että odotat muutosta ja yrität ja yrität toimia paremmin. Jossain vaiheessa on parasta vain hyväksyä tilanne.

– Keskity itseesi ja parisuhteeseesi. Anopin negatiivisuuden ei pidä myrkyttää sinun elämääsi. Älä jää vellomaan hänen sanomisiinsa ja tekemisiinsä.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

6 vastausta artikkeliin “Mitä tehdä kun anoppi on ärsyttävä akka?”

  • anonyymi sanoo:

    Minkähän takia näitä juttuja pahoista anopeista tulee? Koskaan kukaan anoppi ei kirjoita miniöistä mitään pahaa. Ihan varmaan miniöissä on myös noita pahoja, mutta anopit fiksusti vaikenee.

    • Digitön anoppi sanoo:

      Mun anoppi on jo yli 70 eikä osaa eikä halua opetellakkaan mitään tietokoneen tms. käyttöä. Puhelinkin on täys karvalakkiversio eikä osaa edes tekstareita lähettää et ei se pääse mua nettiin haukkumaan. Sukulaisilleen kylläkin kasvotusten ja puhelimessa.

  • vittumainen akka sanoo:

    Anoppi nyt jo vainaa ja mieheni sisarukset heillä ei ole mitään asiaa meille. He halusivat päteä ja puuttua asioihin jotka eivät heille kuulu joten näin olemme sopineet. Jos joskus pyrkivät tänne pistän kyllä kylmästi pihalle… olen paha akka… mieheni voi tavata heitä ihan rauhassa muualla mutta koti on paikka jossa ei vittuilua tarvitse kuunnella…

  • Muistoja nämäkin sanoo:

    Onneksi olen päässyt anopista. Reilu 20 vuotta jouduin sietämään. Olin aina hiljaa ja nielin kaiken. Minä olin huora, valehtelija, yritin saada omaisuuden haltuuni (yksi paska, laho ja homeinen mökki, jota en halua, vaikka ilmaiseksi annettaisiin), laiska… Anoppi oli vaarallinen. Viskeli kavereitamme tavaroilla (kaveriteivät enää suostuneet kyläilemään tämän jälkeen), löi lapsia, uhkaili ja huusi heille, rikkoi heidän tavaroitaan. Harvoin laittaessaan ruokaa tai jotain syötävää, halusi sairaalloisesti testata allergikkoja laittamalla ruokaan allergisoivia ainesosia. Joi viinaa kuin pesusieni – aamusta saakka. Poltti tupakkaa sisätiloissa. Hänellä ei ollut ystäviä tai kavereita. Ainoa, johon takertui, oli ainoa poikansa. Käytti dramaattisesti hyväkseen tekeytymällä välillä kadonneksi tai kuolleeksi. Poika ei huomannut äitinsä käytöksessä mitään erikoista. Oli tottunut tähän, koska ei ollut muunlaista nähnytkään. Piti sitä normaalina ja meidän muiden olisi pitänyt vain hyväksyä tämä ”normaali” käytös ja tulla toimeen. Vika oli meissä kaikissa muissa; minussa, lapsissa, naapureissa, kavereissa, sukulaisissa… Ja anoppi oli aina kaikkialla, tunki itsensä meidän lomille ja juhlapäiviin.

  • Kumpikohan se hullu oikein on sanoo:

    Juuri näin.
    Itsehän sain sellaista paskaa niskaan anopilta, että 1,5 vuoteen en oo ihmisen kanssa ollut missään tekemisissä. Samalla sitten loppui kaikki yhteydenpito koko miehen sukuun minun osaltani, koska anoppihan nyt tietenkin on oman sukunsa matriarkka ja kukaan ei uskalla toimia häntä vastaan. Parisuhde on anopin ja minun riidasta asti mennyt päin persettä, vaikka perheneuvolassa nyt yli vuosi kuljettu. Mies ei pääse asiasta yli vaan on nyt niin uhria että 🤬 Minut haukuttiin ihmisenä anopin toimesta täysin ja porttikieltoja jaettiin paikkaan jos toiseen ja miehen käskettiin hakea eroa ”tuosta hullusta”. Onneksi anoppi asuu kaukana niin ei tarvi edes vahingossa nähdä!

  • Huono miniä sanoo:

    Onpas herkkähipiäinen tuo aloittaja. Mummolassa kannattaa käyttää mummon hoivaamisintoa hyväkseen ja lepäillä vähän. Onhan se hölmöä viedä lapset mummolaan ja höösätä itse niiden kanssa ja jättää mummo sivuun. Perunakeitto kommentti viittaa siihen, että aloittajan lapset säntäilevät ympäriinsä kuin nato-ohjukset. Ehkä mummolla oli hyvä syy kysyä, pärjäätkö?
    Oma anoppini teki selväksi heti alussa, ettei hyväky minua. Lasten syntymäkään ei auttanut asiaa. Ei siinä mitään. Ulkoistin anopin ja lopulta vässykkä miehenkin.
    Anoppina aion toimia omana itsenäni. En puutu nytkään lasteni reviirin. Miksi alkaisin päsmäröidä anoppina?