Suhde anoppiin hiertää usein. On ihania anoppeja, on vaikeita anoppeja ja sitten on ihan tavallisia anoppeja ja miniöitä joiden suhde on ongelmallinen ilman että kummassakaan olisi sen suurempaa syytä.

Tyypillinen hankala anoppi on sellainen, joka puuttuu joka asiaan ja jolle ei mikään kelpaa. Neuvoksi saatetaan antaa se, että anopin juttujen tulee antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei anoppia muuttamaankaan onnistu. Mutta entäs kun se ei riitä?

Elämään puuttuminen ja arvostelu voi olla todella raskasta ja kuormittavaa. Kun mikään ei riitä ja mikään ei kelpaa. Sen seurauksena voi mennä välit anoppiin kokonaan, ja siitähän tietysti kärsivät viattomat eli lapsenlapset. Tällaista on elämä, kun anoppi tietää kaiken paremmin ja antaa sen kuulua, asiaan uupunut miniä kertoo:

”Olen kuullut ihanista anopeista. Heidän kanssaan voi reissata, kyläillä ja tehdä yhdessä juttuja. Sitten on niitä toisenlaisia anoppeja, niinkuin minulla.

Meidän perhehelvetti alkoi jo kauan ennen häitä. Olisi pitänyt niistä lukuisista merkeistä ymmärtää, että anoppi tulee olemaan se kauhea anoppi. Mutta en ymmärtänyt. Jälkeenpäin on helppoa olla viisas.


Ylin kuva Gaetano Cessati.

Anoppi on aina puuttunut asioihimme, yleensä siltä kantilta, että me olemme väärässä ja hän oikeassa. Siis vaikka hänen mielipidettään ei ole kysytty, hän kertoo aina omansa. Hän tunkeutuu omilla avaimillaan kotiimme, muka tuomaan jotakin jonninjoutavaa, taas pyytämättä. Hän jakaa sisustusvinkkejä, ostaa tavaroita ja vaatteita, sillä vain hänen ostamat ovat kelpuutettavia. Eihän kukaan muu osaa eikä ymmärrä mistään kuin hän.

Lapsenlapsiin liittyen hän on sanellut kaiken, taas pyytämättä. Jopa synnytysajankohtaan hän on antanut palautetta, negatiivista tietenkin. Puhumattakaan kasvatuksesta, ruuista, vaatteista jne. Hän tietää ja osaa, me emme, jos häneltä kysytään.

Tällä kaikella hän on varmistanut sen, ettei hän näe lapsiamme kuin pakolliset pienet hetket, kuka sitä nyt vapaaehtoisesti haluaa turpaansa. Siltä se nimittäin tuntuu aina kun anopin on tavannut. Ikävää että kaikki olisi ollut vältettävissä kun hän vain olisi pitänyt suunsa kiinni. Surullista, mutta elämme anoppihelvetissä.”

Nimim. Uupunut

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Millainen anoppi sinulla on? Oletko ehkä saanut korjattua välit hankalan anopin kanssa vai kenties lopettanut hänen tapaamisensa kokonaan? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

12 vastausta artikkeliin “Elämää anoppihelvetissä…”

  • Mummo sanoo:

    Minun anoppini ei ole kelpuuttanut ketään miniä ehdokkaistaan.Mieheni seurusteli nuoruudessaan erään tytön kanssa joka ei kelvannut kun oli sellainen ja tuollainen.Avioiduttuaan vaimo ei kelvannut ja edellistä kehuttiin miniälle,ero tuli.Vuosien päästä kun me menimme vihille emme kertoneet asiasta anopille kymmeneen vuoteen,oli se yllätys hänelle ja appiukolla oli hauskaa.Kyllä mullekin on kehuttu edellisiä mutta kysyin suoraan häneltä että miksi he eivät silloin kelvanneet,puheet loppu siihen.Nyt hän sairastaa pahaa dementiaa ja ei tunnista kaikkia lapsenlapsiaankaan.Luuli yhtäkin tämän veljen tyttöystäväksi.Muuten ei valittamista 100km välimatka joten ei ole ollut pelkoa puuttumisesta asioihin.Yritystä oli joskus mutta kipakkana akkana torppasin heti,vähän hän pillitteli joskus mutta mieheni sanoi ettei kannata sekaantua asioihin jotka hänelle ei kuulu.Vuodet tasasivat asioita.Appiukko oli huippu tyyppi ja anoppikin meneteli kun jätti turhat jorinat omaan arvoonsa eikä märehtinyt niitä liikaa.Parikymmentä vuotta jo näin menty😊

  • Klj sanoo:

    Anopilta avaimet pois ja hiljais eloa pari kk .jos mies ei lähe siihen mukaan niin ei tarvi varmaan liittoa enää jatkaa .pahalta kuulostaa mutta totta
    Pahimmat anopit on niitä jotka ei kestä kun oma poika lähtee pesästä .ja pitävät miniää uhkana .suoraan sanallisesti turpaan ja välit poikki ,miehelle voi sanoa että hän nähköön äitinä miten tahtoo mutta lapsia ja itseään ei halua murkyttää .totta joka sana

  • anonyymi sanoo:

    Olisiko kuitenkin teidän ongelmananne nössöt miehet, jotka eivät ole päässeet eroon äidistään. Pistäkää miehenne ojennukseen ja tehkää selväksi, että oma perhe on ykkönen. Tietysti on vaikea myöntää, että on nössön nainut ja on helppo syyttää anoppia

  • Eipä tiennyt tyttö sanoo:

    Anoppi on (fyysisesti) väkivallaton ihmishirviö, jonka vaikutukset puolisoni ja hänen sisarustensa elämässä tulevat vaikuttamaan sukupolvien päähänkin. Ihminen, jolle tärkeintä on ulospäin näkyvä kuva, instagram-kelpoinen elämä. Sisällöllä ei ole mitään väliä. Puolisoni ei ole ikinä elämässään syönyt äitinsä valmistamaa ateriaa, mutta louhipohjanakka on huolehtinut vuosikymmeniä, että hän syö vain luomua.
    Toivon, että hänen aivonsa vain lopettaisivat toimimisen. Sydäntä sen naisen rinnassa ei ole. Mutta mikäs pahan tappaisi, koska Jumala ei huoli ja paholainen tuntee liittolaisensa.

  • Tästäkin selvinnyt sanoo:

    Oma anoppini on surukseni ollut kauhuanoppi. Omalla käytöksellään on aiheuttanut sen, etten käy hänen luonaan enää kuin kerran vuodessa jouluaikaan. Lapset ovat jo niin isoja, että käyvät itse anoppilassa silloin tällöin.

    Aikoinaan, kun aloin seurustella mieheni kanssa, kävi hyvin nopeasti selväksi mikä hän on naisiaan. Kaikki asiat uteli ja kommentoi, usein ikävään sävyyn, yritti puuttua lähes kaikkiin perheemme sisäisiin asioihin. Lasten ollessa pieniä, arvosteli lasten kasvatusta ja hoitoa (vaikka olen alan ammattilainen), kun olin uupunut vauvan kanssa valvomisesta hän kommentoi asuntomme siisteyttä, tuli kutsumatta käymään ja myöhemmin kun hoiti nuorimmaistamme minun ollessa töissä sai vara-avaimen käyttöönsä ja sitten alkoikin marssia sisään ’tupatarkastukseen’ milloin häntä sattui huvittamaan. Hän myös katsoi aiheelliseksi kommentoida raskauksien turvottamaa kehoani ja osti minulle ylisuuria kaapuja ja alusvaatteita jotka olivat monta kokoa liian suuria.

    Yritin puhua asiasta ensin miehelleni, tuloksetta. Hän on sokea äitinsä käytökselle. Otin rakentavaan sävyyn asian esille anopin kanssa, hän ei muka tajunnut. Olin oman ja lapsen pitkäaikaisen sairauden vuoksi kauan riippuvainen hänen avustaan, siksi katselin tätä hulluutta yllättävän pitkään. Kun pääsin itse jaloilleni, muutimme kauemmaksi uuteen kotiin, jonne hän on tervetullut vain kutsuttuna lasten syntymäpäiville. Oma yhteydenpitoni on harventunut ja nyt jo harkitsen, että taidan jättää käynnin väliin ensi jouluna. Ei kiinnosta. Miehestäkin olen hankkiutumassa eroon, taitaa muuttaa takaisin äitinsä helmoihin. Olen kuullut ihanista anopeista, mutta en ikinä sellaista ole tavannut.

  • lingonberry sanoo:

    minun anoppi oli aluksi todella normaali ja suht mukava. auttelin häntä välillä ja oli ihan kivoja juttutuokioita. sitten kun mieheni meni armeijaan ja lomilla halusi oleilla minun luonani, anoppi muuttui ihan kamalaksi. haukkui minua miehelleni ja omalle äidilleni. minun syyhän se oli, että mies halusi lomilla olla kanssani…sain tällöin myös porttikiellon anopille.

    sitten kun muutin mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin, anoppi kysyi saako hän tulla meille ollenkaan. totta kai anoppi sai tulla, mutta tuntui vähän hassulta, kun minulla oli porttikielto hänen luokseen. meillä kyläillessä hän kyllä kommentoi kaiken maasta taivaaseen. mm. en pessyt pyykkiä oikein, käytin väärää pesuainetta tms. kaikki alkoi kuitenkin olla taas ihan siedettävää kunnes saimme lapsia. valitusta tuli siitä, kun muka asumme liian kaukana, hän ei saa lapsia hoitoon ja siitä kun hän joutui viettämään aikaa omien vanhempiensa kanssa, kun me olimme myöhässä. tämä kaikki on tietenkin vain minun syyni. siitähän sitten riemu repesi, kun sanoin suoraan. riita oli niin kamala, hän haukkui ja mollasi ja yritti kääntää mieheni minua vastaan. yritti miehen saada eroamaan minusta, hakea yksinhuoltajuutta ja pyysi miestäni lasten kanssa hänen luokseen asumaan! välit meni ja lapsenlapsia ei todellakaan nähnyt. sitten kerran hän soitti ikukurkussa ja pyysi anteeksi, kuitenkaan hän ei ymmärtänyt mitä pahaa itse oli tehnyt, tämä kävi ilmi puhelussa. no taas hetki meni hyvin, silti hän ei meillä kyläile. valittaa kuitenkin kun ei koskaan nää lapsenlapsiaan. eipä hän meitä koskaan kylään kutsu. äitienpäivänäkin hän ajoi meidät pois, koska ei kestänyt meidän lasten hälinää. nykyään hän kutsuu vain mieheni kylään ja omille syntymäpäivilleenkin hän jätti minut ja laspsenlapset kutsumatta.

    itse olen koittanut olla välittämättä hänestä, välillä minullakin tosin läikkyy. ei tuollaista kestä kukaan! lapsia en hänelle hoitoon anna. se olisi melkein sama kun tunkisi lapset ventovieraalla lapsivihaajalle hoitoon. ei kiitos. lapsilleni on onneksi aivan ihanat isovanhemmat ja mieheni puolelta pappa sekä hänen uusi vaimonsa.

  • Ei mikään kodinhengetär sanoo:

    Minun anoppini on myös ollut tuppautuva ja pyytämättä neuvoja jakeleva, mutta olen mahdollisimman korrektisti yrittänyt tehdä selväksi, että emme tarvitse sisustusapua tai neuvoja taloudenpitoon. Hän on varmasti ottanut välillä nokkiinsa, mutta viesti on mennyt perille.

  • H sanoo:

    Voisiko kirjoitus olla vähän konkreettisempi, nyt asiaa ei avattu juuri mitenkään. Anoppi on kamala, koska anoppi on kamala. Ei tästä saa mitään irti.

  • ainokaisen vaimo sanoo:

    Omalla anopillani on ollut ”kauhuanoppi”, jolla oli vara-avain hallussaan. Oli käynyt vaihtamassa verhot ja huonekalujen järjestysta anoppini ollessa töissä… ja tietenkin puuttunut päivittäiseen elämään. Anopilta poistettiin kohtu kolmekymppisenä, jolloin hänen anoppinsa tuli sairaalaan pohtimaan sängyn viereen, että oletko sinä enää nainenkaan.

    Meillä on enemmänkin ollut ongelmana se, että anoppini ei halua tuppautua, vaan aina pitää pyytää erikseen käymään ja osallistumaan. Tehdään välillä naisten reissuja tyttärien ja anopin kanssa tai sitten oman äitini ja anoppini kanssa. Koen olevani anopilleni enemmän tytär kuin miniä.

  • Anopiton sanoo:

    Se on niin uskomatonta, miten aikuinen ihminen voikaan käyttäytyä kuten käyttäytyy nämä anopit. Mikä kumma saa joskus muuten fiksun ihmisen päässä jonkin naksahtamaan suhteessa miniään/vävyyn. Se oma rakas lapsi on valintansa tehnyt eikä äiti sitä pahemmin voisi halveksia, kuin olemalla epäkunnioittava anoppi. Itsellä kokemusta myös paremmista, ja vanhempien lasteni mummon kanssa oli omat skismat mutta vieläkin olemme tekemisissä ja toimeentulevissa väleissä, kun ei tarvitse muusta enää välittää. Uusi anoppini taas asuu muutaman tuhannen kilometrin päässä, ja alun positiivisuus paljastuikin näyttelemiseksi, ja häntä ei ole meille olemassakaan. Omilla toimillaan hän ja appeni aiheuttivat, että mieheni ei halua olla tekemisissä vanhempiensa kanssa, ja meidän taaperolla ei ole kuin yksi mummo ja yksi pappa. Ja on tullut selväksi, ettei heitä edes kiinnostakaan oman pojan, tai pojanpojan elämä. Toisaalta sääli, olisi ollut mukava pitää välit, mutta helpompaa näin. Eikä taaperomme osaa kaivata mitään, mistä ei edes tiedä mitään. Emme me sitä negatiivisuutta ja nollaamista ja halveksuntaa tarvitse.

  • Ok välit anopin kanssa sanoo:

    Hankala kommentoida näin täysin ulkopuolisena mutta yksi lause särähti välittömästi: tulee sisään omilla avaimilla. Miksi anopilla on omat avaimet teille? Minulle ei tulisi mieleenkään. Itselläni anoppi osteli minulle vaatteita aikana jolloin meillä ei ollut vielä lapsia. Mietin silloin mitä sanon koska en pitänyt siitä, joukossa oli myös alusvaatteita rintaliiveineen. Sai minut tällä tavalla ahdistuneeksi.

    Yksi kerta anoppi kysyi mitä mieltä olen ollut vaatteista, sanoin että annoin kaikki eteenpäin. Sen jälkeen ei ole vaatteita tullut.

    Mutta ottakaa häneltä avaimet pois. Ei kenenkään kotiin tulla kuin omaansa.

  • Rouva -77 sanoo:

    Minulla on hyvä anoppi ja olen siitä onnellinen. Välimatkaa on 150km joten emme näe ihan joka kuukausikaan. Hän ei neuvo, ei kritisoi, ei utele. Nyt hän on eläkkeellä ja nauttii omasta ajasta. Kun menemme lasten kanssa mummolaan, hän leikkii lasten kanssa tuntikausia ja ulkoilee heidän kanssaan kelilä kuin kelillä.