Anopin valinta on puolison valinnan jälkeen toiseksi tärkein asia omaa tulevaisuutta hahmotellessa. Tämä pätee eritoten miespuolisten puolisoiden äiteihin, koska äideillä on usein sairaalloinen suhtautuminen omaan poikaansa ja hänen ainutlaatuisuuteensa:

 

 

Moni anoppi kuvittelee, että hänen poikansa on niin kerta kaikkisen ihmeellinen, ettei hänen puolisokseen kelpaa edes prinsessa ja puoli valtakuntaa. Anopin valinnassa kannattaa kiinnittää huomio muutamaan perusohjeeseen:

 

  • ota anoppi, jolle et ole se ensimmäinen miniä. Mitä enemmän anopin pojalla on kokemusta huonoista miniöistä ennen sinua, sitä parempi. Sinä voit tällä konstilla olla se paras miniä.
  • ota anoppi, jolla ei ole samaan aikaan muita miniöitä. Jos olet vähääkään heikkolahjainen kodin siisteydesssä, lasten kasvatuksessa, kokkina tai leipurina, häviät miniäkisat heti ja saat lopun ikääsi tuntea olevasi pahnan pohjimmainen miniän retale.
  • älä ota anoppia, joka asuu lähellä poikaansa. Esimerkiksi maatalot, joissa sukupolvet asuvat samalla tontilla ovat ihan kivoja Vaahteranmäen Eemeli -tyyppisissä lastensaduissa ja niihin satuihin ne kannattaa jättää. Liika likeisyys tuhoaa kaiken, koska et koskaan pysty elämään arkeasi orjailematta anoppia.
  • ota anoppi, joka on jo ikääntynyt. Dementia on tosi hyvä juttu näissä yhteyksissä, näin anoppi muistaa sinut vain hatarasti eikä ainakaan mitään huonoja puoliasi.
  • älä yritä kilpailla anopin kanssa hänen bravuureissaan. Jos anoppi on aina leiponut letvehnästä, tarjoile sinä pipareita. Tai toisinpäin.
  • älä takerru lillukanvarsiin. Jos anoppi naljailee, nasauta puolihuolimattomasti takaisin ja nouse kokonaan tilanteen yläpuolelle. Älä järjestä naurettavia valintatilanteita, joissa pakotat miehesi valitsemaan sinun ja äitinsä välillä, koska hän valitsee aina kuitenkin äitinsä.
  • lahjonta auttaa aina. Vie anopille pieniä lahjoja ja kehu hänen kampaustaan, se on hintansa väärti!
  • drinksuttele anopin kanssa avoimesti. Mikään ei saa kielenkantoja niin mukavaasti laulamaan kuin pikku drinkki ja siinä äkkiä pieni kaunaisuuskin unohtuu!
  • käy anopilla harvoin. Pakkoko sinne on aina mukaan tunkea kun muu perhe on menossa anoppilaan! Ota omaa aikaa ja mene vaikka karaokebaariin siksi aikaa. Tapaamisia harventamalla luot miellyttävää epäilyksen ilmapiiriä siitä, onko jokin pielessä.

 

Jos et näistä ohjeista huolimatta onnistu miniä-anoppi -ihmisuhteessa, ei hätää. Jos otat eron, saat eron myös anopista.

 

 

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

5 vastausta artikkeliin “Ohjeet onnistuneeseen anopin valintaan”

  • Hanna sanoo:

    Mikähän siinä on, että minä olen saanut aivan loistavan anopin, ja vielä kaksi kertaa! Ex-anoppi on mitä ihanin tyyppi ja oli sitä anoppiaikoinaankin. Johtuukohan se siitä, että poikansa oli niin hirveä, että äiti kompensoi tätä?! Toisaalta nykynen anoppinikin on aivan ihanteellinen, kuten myös nykyinen mieheni… Vaikeaa, kun ei ole mitään selkeää sääntöä tässäkään. Ehkä se onkin niin, että minä vain olen niin mahdottoman hyvä miniä 😉

  • Kirsi sanoo:

    Minulla on anopinvalinta osunut ihan prikulleen nappiin, sillä hän asuu Intiassa, jossa olemme lähes 14v. kestäneen avioliittomme aikana vierailleet yhdessä vain kerran – jihuu! Nämä ovat niitä harvoja ulkomaanreissuja, joille en kinua mieheni mukaan…

  • Heli Lehto sanoo:

    Olin ensimmäinen mimiä minun anopilleni ja viimeinen. Anoppini kuoli liian aikaisin ja olisi ollut tosi hyvä mummi meidän lapsille. Kaipaan vieläkin vaikka kuolemasta on jo kulunut liki kaksikymmentä vuotta.

    • Huono Äiti sanoo:

      Mikähän siinä muuten on, että parhaat lähtevät niin aikaisin kuten oma äitini. Olisi ollut kyllä mummolla paljon annettavaa!