”Olimme tänään perheen kanssa kylpylässä ja niin oli tietysti moni muukin lomaileva ruuhkavuosilainen. Oma tilanteenihan oli melko rattoisa: olemme saaneet aikaiseksi vain yhden lapsen, tolkullisen kolmivuotiaan, ja meitä vanhempiakin on kaksi. Aika iisipiisi setti siis homman handlaamiseksi myös kylpyläolosuhteissa, kun itsensä lisäksi oli suihkuteltavana vain tämä yksi ipana, jolla ei tällä kertaa edes mennyt shampoota silmiin eikä lattiakaan ollut tavanomaisen liukas.

Sen sijaan aika monella kanssaäidillä kiristi otsalohkon alla. PALJON. Nostan toki näin aloittelijaäitinä olematonta hattuani, että joku lähtee ainoana aikuisena kolmen lapsen kanssa kylpylään, mutta onko lasten vika, jos äiti on kaivanut itsensä kuoppaan josta kokee kiireettömänä lomapäivänkin mahdottomuudeksi lappoa itseään kuiville?

Seurasin useammassakin tilanteessa monttu auki äitien tapaa ohjeistaa lapsiaan mouhoten, uhriutuen ja suorastaan v***uillen. Siis kuten puhuisi aikuiselle, jolle äänensävyn piiloviestit tai sarkasmi ehkä avautuisi. Aikuinen tosin ajattelisi, ettei ole sopivaa puhua toiselle aikuiselle niin epäkunnioittavasti.

Saunassa kolmen lapsensa kanssa istuva äiti tuntui olevan romahduksen partaalla, vaikka lapset istuivat ihan kivasti rivissä alalauteilla, mitä nyt kysymystulva oli loputon ja kaikki maailman asiat olivat muutenkin mielen päällä. Pukuhuoneessa toinen äiti kettuili lapselleen siitä, että housut olivat nyt sitten kuitenkin pissasta kastuneet. Yhdelle oli viihoviimeinen pisara, ettei lapsi saanut kellukkeisiinsa itse ilmaa.

Hei c´moon nyt!

Eloisan lapsilauman paimentaminen, eri aikaan iskevä pissahätä sekä rusinoiden ja pillipullojen loputon kaivelu kassista ja muu palveleminen on tietysti puuduttavaa, mutta olisiko niin, että nämä äidit olisivat eniten kuitenkin aikuisten loman tarpeessa? Vai onko posmentavasta puhetyylistä tullut osalle pikkulapsivuosien runtelemasta äidistä jo tapa?

Lapsista tulee ääntä, vaikka eivät varsinaisesti sekoilisikaan, ne kyselevät välillä joutavuuksia, hommat kestää ja ne juuttuvat asioihin tuskastuttavan pitkäksi ajaksi. Koska NE OVAT JUMALAUTA LAPSIA. Eivät pieniä aikuisia, vaan vielä elämäninnossaan vielä impulsiivisia ja vasta harjoittelevat malttamisen ja korrektiuden aakkosia. Ja kaikkia niitä muita miljoonia arkielämän taitoja, jotka äiti tietysti tekisi nopeammin ja näppärämmin itse, jos uhmaikäinen vaan antaisi.

Pysäyttävää oli, että tunnistin tuosta ankeasta ulosannista myös ajoittaisen itseni. Erityisen paska kommunikoija olin silloin, kun öisin kukuttiin eikä nukuttu ja muutenkin olin elämänhallinnan kanssa aika reunalla, mutta myös nälkäisenä, väsyneenä tai kiireessä joskus meinaa mennä Prismassa maito maahan. Tämän näkeminen ulkopuolelta herätti kyllä siihen, ettei kaikki ehkä kuitenkaan ole aina niin vakavaa. Kastukoon sukat ja kaatukoot maidot taas, niin kuin lähes joka illallisella, mutta minä vähennän nalkuttamista nyt. Vähintään 50%. Ja relaan saman verran. Kuka lupaa tehdä samoin?”

Nimim. Huonot äidit kylpylässä

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

13 vastausta artikkeliin “Äiti, pilaatko lapsesi loman nalkuttamalla?”

  • Ansku sanoo:

    Wau!! Upea kirjoitus! Tunnistin valitettavasti itseni jossain määrin.. Kirjoituksesi laittoi kuitenkin ajattelemaan.. Kyllä, minäkin vähennän nalkuttamista vähintään tuon 50 prossaa!! Hienoa kun otit asian esille! 👌🏻👍🏻

  • Höpö sanoo:

    Kylpylä ei ehkä ole paras ympäristö opiskella muiden äitien toimintapoja. Siellä kun ne kaikki äidit lasten kanssa yleensä ovat rättipoikki väsyneitä kun on sen muutamankin tunnin uinut, paimentanut lapsia ja alkaisi olla kaikilla ruokinnan paikka. Siinä vaiheessa alkaa vanhemmalla loppua kestävyys, eikä asiaa auta jos lapsetkin alkavat kiukutella, vaatia kukanenkin huomiota ja käydä kierroksilla.
    Lisäksi ei voi tietää sivusta seuraamalla millainen päivä on takana, onko niillä lapsilla sellaisia merkkejä että kohta menee kuppi nurin lopullisesti jos ei tiukemmin sanota asioista, jne, jne. Sivusta ei voi myöskään tietää onko se nalkutus kerran vuodessa vai kerran päivässä tapahtuvaa. Toki vanhempien pitäisi väsyneenäkin muistaa käytöksensä, mutta kuka meistä aivan oikeasti on niin täydellinen ettei ikinä läiky vähääkään yli? Tärkeintä on jälkipyykki, pyydetäänkö lapsilta anteeksi ja puhutaanko asioista kun kaikki ovat rauhoittuneet.

    Aika moni äiti on myös paljon lunkimpi kun ollaan kotona tai muuten omissa oloissa. Se taas johtuu ihan yleisestä asenneilmastosta, ei haluta olla niitä vanhempia joiden lapset ovat näkyvästi ja kuuluvasti lapsia. Paine pitää ne lapset kurissa ja nuhteessa ihmisten ilmoilla on nykyään kova. Jos menee sanomaan että lapset on lapsia, niin taatusti joku mulkaisee, pahoittaa mielensä ja vähintään mielessään tuomitsee vanhemman itsekeskeiseksi minäminä-tyypiksi joka palvoo persehedelmäänsä eikä välitä muiden tunteista.

    Miksei sitten pysytä lasten kanssa siellä kotona? Eiköhän jokainen vanhempi tiedä kuinka helpommin ne lapset saa väsytettyä uimalassa, leikkikentällä, puuhapaikoissa ynnä muissa ympäristöissä joissa ollaan siellä ihmisten ilmoilla. Tietysti plussaa on vain ne kokemukset joita lapset siinä sivussa saavat, samalla kun vanhempi voi alkaa toivoa kunnollisia yöunia koko sakille. Tai ainakin rauhallisempaa koti-iltaa kun lapsilta on otettu höpöenergiat pois.

  • Just joo sanoo:

    Voi jum…. jep.jep. Yhden, siis YHDEN helpon normilapsen äiti avautuu ja syyllistää niitä romahtamispisteessä olevia äitejä jotka mitä ilmeisimmin kamppailevat jaksamisen ja mielenterveyden rajamailla ja sen tuolla puolen. Häpeäisi. Toivottavasti elämä ei opeta kantapään kautta, millaista on kun auttavan käden ja hyväksyvän katseen sijaan saa lisää p***aa niskaan.

  • Huono esimerkki sanoo:

    Mielestäni kirjoittaja on oikeassa. Lapset odottavat innolla kylpyläpäivää tai muuta kivaa ja päällimmäiseksi muistoksi saattaa jäädä tunne, että taas oli kurja fiilis. Lapsihan usein syyllistää itseään muutenkin vanhempien pahasta olosta. Saati sitten, jos sanallisesti annetaan ymmärtää, ettei reissu ollut mukava, koska sinä…
    Surkuhupaisaa on, että lapsilta kielletään ruma puhetapa. Viimeistään koulussa. Puhetapa, jonka lapsi on oppinut vanhemmiltaan jo kehdossa. Opettajana huomaan, että on lapsia, jotka eivät oikeasti ymmärrä toisen ihmisen pahastuvan heidän tavastaan kohdella toisia. No ei kai, kun kotona se on ihan tavallista. Sitten on taas niitä lapsia, jotka osaavat kääytöstavat ja ystävällisen puhetavan. Kotoa se lähtee.

    • Huono esimerkki sanoo:

      Lisään vielä kysymyksen, mikä oikeus vanhemmilla on kaataa paha olonsa lasten päälle?

      Vanhemmat ovat ihan itse päättäneet lisääntyä. Kyllä! Nykyään sen voi välttää. Sitten vanhemmat uupuvat, petttyvät, eroavat tai muuten *erseilevät. Ja viattomaat lapset saavat tuntea sen nahoissaan.

      Tällä sivustolla tunnutaan hakevan hyväksyntää omallle huonolle käytökselle. On ok, raivota ja häipyä. Ja joukko äitejä tulee peesaamaan. Vertaistukea tuokin? Onhan väsyminen ja jopa lähteminen ok mutta se pitäisi tehdä niin, ettei jätä lapseen pysyviä jälkiä ja huonommuuden tunnetta.
      Vanhemmuus tuo vastuuta. Miettikää sitä ennenkuin teette lisää lapsia.

      Kyllä, minulla on kaksi aikuista lasta. Ei ollut tukiverkkoa ja tuli erokin. Lasten hvyinvointi oli aina prioriteetti yksi.

  • Väsynyt mammeli sanoo:

    Juuri tätä tuomitsemista en yhtään ymmärrä- KUKAAN ei tiedä mitä sillä äitillä on takanaan ja taakkanaan. Kaiken eniten hallaa teet tuolla tuomitsemisella, vaikkakin vaan katseella. Olisipa joskus joku niin fiksu että tulisi tarjoamaan apuaan sen sijaan että vaan mulkoilee ja aattelee ettei omat herrantertut tai itse koskaan käämejään polta! Ja kyllä, olen nalkuttava ja todella väsynyt kahden pienen äiti jolla ei omaa aikaa ole yli kolmeen vuoteen ollut kun tukiverkkoja ei ole. Peiliin katsomisen paikka toki on ja pinnaa täytyisi vaan jaksaa venyttää mutta kun aina vaan ei jaksa kun takana on monen viikon unettomat yöt….Joten vähemmän tuomitsemista ja enemmän auttamista kehiin, ei pitäisi olla ylivoimaista kysäistä tällaisen tilanteen nähtyään et voisiko jotenkin auttaa, ihan vaikka vaan jututtaa niitä kyselyntulvaa suoltavia lapsia 🙂

    • Susu sanoo:

      Minä sain tekstistä kyllä sen käsityksen, että kirjoittaja on huomannut yhden jos toisenkin äidin tiuskivan siellö lapselleen ja puhuvan muutenkin tylsään sävyyn. Ja toteaa samalla itsekin valvoneensa ja tietävänsä sen vaikutukset.
      En näe tässä tuomitsemista, vaan hämmennystä ja surua. Olisiko välillä vain vanhemmillekin pysähtymisen paikka, sen sijaan että vaaditaan asiallista käytöstä vain keskenkasvuisilta?

  • 12 sanoo:

    Näitä lapsilleen vittuilevia vanhempia valitettavasti joskus tapaa. Ja ankeinta on tunnistaa, että itsekin joskus väsyneenä ja ärsyyntyneenä tulee käytettyä tuota äänensävyä, kun ei jaksaisi enää yhtään kitinää tai vastustusta :/. Uskon ja toivon, että nämä tilanteet ovat poikkeuksia meillä, mutta aivan turhia ne silti ovat.
    Ei kenellekään tarvitse puhua ikävästi, lapselle tai aikuiselle. Pitäisi vetää henkeä kun tunnistaa itsessään tuollaisen käytöksen. Yleensä tilanne helpottuu muutenkin, jos vanhempi jaksaa pitää päänsä kylmänä.

  • Taina sanoo:

    Viiden lapsen yksinhuoltajaäitinä olen aivan varmasti ”pilannut” osan lomareissuhetkistä nalkuttamalla tai aivan klassisesti vetämällä pultit. Silti,tietoisena siitä että niin mahdollisesti käy meidän kaikkien väsyessä hauskanpidosta, olen kuitenkin halunnut liikkua lasteni kanssa. Näin jälkeen päin heidän aikuistuttuaan voin onneksi sanoa heidän muistavan reissuistamme ne hyvät hetket ja niin muistan itsekin. Ja pahin mahdollinen tapa on, että annat jälkikasvusi hyppiä seinille siinä pelossa että muut pitävät sinua nalkuttavana akkana… Elämä on.

  • Mikämiksionkopakko sanoo:

    Elämä on paljon helpompaa, kun löysää omaa pipoa.
    Itsellä tapahtui joku ”naksahdus” kun tajusin ettei se kaatunut maitolasi tai ruokalista paidassa ole muuta kuin likaa joka lähtee pesemällä/pyyhkimällä. Kysymyksiin ei tarvitse aina vastata pitkän kaavan mukaan.
    Kolme lasta löytyy taloudesta, ensimmäisen kanssa nipotin, toisen ja kolmannen myötä opin ottamaan elämän vähän rennommin.

  • Maikkis sanoo:

    Minä lupaan ainakin yrittää! Kaksi lasta; vauva ja pelkkänä kysymysmerkkinä elävä 4v. Välillä väsyttää niin vietävästi ja todellakin nalkutan liikaa. Tunnistan itseni kyllä oikein hävettävän hyvin noista kylpylän äideistä. Pitää tsempata!

  • Eronnut ja yksin sanoo:

    Entäpä kun sitä aikuisten lomaa tai omaa aikaa ei ole muutamaa tuntia enempää ollut vuosiin. Sinähän et tiedä millainen päivä tuolla äidillä on sinne kylpylään päästyä jo ollut. Jos se kysymysten virta on taukoamatonta koko lasten hereilläolon ajan ihan kuka tahansa väsyy. Tsemppaisin ennemmin kuin moittisin, kun se huono äiti kylpylässä saattaa tehdä aivan parhaansa.

    • Sanna sanoo:

      Samaa mieltä. Koskaan ei tiedä mitä toisella on takanaan. Tsemppiä sinulle❤️