Etäisä vetoaa elatusmaksuun eikä tee mitään kivaa lasten kanssa
Huono Äiti sai avautumisen aiheena eron jälkeinen vastuunjako, lasten kanssa vietetty aika ja se, kenen harteille loman muistot lopulta jäävät.
”Minulla on edellisestä liitosta kaksi kouluikäistä lasta. Ollaan heidän isänsä kanssa erottu kun ovat olleet melko pieniä. Heidän isänsä oli silloin erittäin pihi rahankäyttäjä, joka johti siihen että minä maksoin käytännössä kaiken. Itse ei laittanut rahaa mihinkään, edes lapsiinsa.
Nykyään molemmat ollaan uusissa suhteissa ja jälkikasvua tullut lisää molemmille. Yhteiset lapset asuvat luonani ja käyvät yleensä joka toinen viikonloppu isänsä luona (tai oikeastaan mummolassa).
Lapset olivat vasta kaksi viikkoa isänsä luona kesälomalla, ja isänsä ei ollut käynyt heidän kanssa missään (muuta kuin uimarannalla). Joo, tiedän että kaikkeen tekemiseen ei tarvitse rahaa, mutta lapset kertoivat että heidän isänsä oli sanonut että maksaa minulle elatusmaksua (ilman selitystä/perustelua), ja näin ollen lapset sanoivat että isä osallistuu sillä lailla meidän matkoihin.
Minä olen joka kesäloma käynyt lasten kanssa edes jossain reissussa. Minä tienaan ihan hyvin ja taloudellinen tilanne on vakaa, samoin myös isällä. Miksi minä olen yksin kuitenkin vastuussa lasten matkoista ja miksi isä ”ottaa kunnian” elareiden kautta? Selitin lapsille mitä elatusmaksu tarkoittaa ja miksi sitä maksetaan toiselle vanhemmalle, se ei ole huvittelurahaa ollenkaan. Isä kuitenkin reissaa ja touhuaa tämän ”uuden perheensä” kanssa paljon.
Suututtaa ja tuntuu että isä käyttää edelleen taloudellisesti minua hyväksi… no, saavatpahan lapset ainakin reissumuistoja.”
Nimim. Sugarmommy
Elatusmaksu on yksi eron jälkeisen elämän kirvoittavimmista aiheista, ja sen ytimessä on usein sama jännite: raha ja yhdessä vietetty aika eivät ole sama asia, vaikka niitä joskus yritetään pistää samalle viivalle.
Kuuluuko lasten lomista ja tekemisestä huolehtia tasapuolisesti molemmille vanhemmille, vai riittääkö, että toinen hoitaa elatusmaksun ja toinen ohjelman? Raja on häilyvä. Vastuun kokemuksista voi nähdä yhtä lailla jaettavana kuin kulutkin, mutta toisaalta rahaa ja aikaa on vaikea vaatia toisiltaan täysin samassa mitassa.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hyvin tasapainotettu rakenne: ensin esitetään yksi näkökulma, sitten toinen, ilman että kirjoittaja ottaa selkeästi kantaa.
Abstrakti ja hieman siloiteltu ilmaisu, kuten “raha ja yhdessä vietetty aika eivät ole sama asia” ja “vastuun kokemuksista voi nähdä yhtä lailla jaettavana kuin kulutkin”.
Retorinen kysymys (“Kuuluuko… vai riittääkö…?”), jota seuraa varovainen, molemmat näkökulmat huomioiva vastaus.
Hieman epäluonteva sanavalinta: “kirvoittavimmista aiheista” kuulostaa tässä yhteydessä epätavalliselta. Todennäköisempi olisi esimerkiksi “kiistanalaisimmista” tai “tunteita herättävimmistä”.
Lopetus “rahaa ja aikaa on vaikea vaatia toisiltaan täysin samassa mitassa” on tyyliltään hyvin yleispätevä ja varovainen – sellainen, jota AI helposti tuottaa.
Mielestäni kannattaa antaa olla, paitsi konkreettisesti niin myös henkisesti koittaa päästä irti siitä ajatuksesta, että voisi jotenkin vaikuttaa siihen, millainen ihminen ja vanhempi se toinen on. On isän valinta, reissaako lasten kanssa tai mitä tekee. Kysymys saattaisi olla myös arvoista, ”pihi” vanhempi voi haluta opettaa lapsilleen säästeliästä ja vastuullista rahankäyttöä.
Itse saan lasten isältä elareita, vaikka pärjäisin ilmankin. Omalla kohdalla koen että on ihan tottakin se, että elarit mahdollistaa lasten kanssa matkustelun, ne tuo pelivaraa elämään. Uuden suhteen lapset ei pääse matkustamaan äitinsä kanssa isän maksamien elareiden turvin, joten jos isä tekee uuden suhteen lasten kanssa yhden reissun vuodessa maksaen osansa ja edellisen suhteen lapset pääsee äitinsä kanssa vastaavasti reissuun, niin eikö se ole juuri tasapuolista? On mahdollista että isällä ei ole edes taloudellista mahdollisuutta reissata sekä uuden suhteen lasten että aiempien kanssa samalla kun maksaa niitä elareita. Olisiko se sitten tasapuolista, jos uuden suhteen lapset ei pääse reissuun ollenkaan ja aiemmat pääsisi sekä isän että äidin kanssa?
No oli niin tai näin, niin itse koen että mitä vähemmän puuttuu ex-puolison elämään, sitä parempi. Sille on syynsä miksi on erottu eikä riitoja pidä lasten kautta jatkaa.
Mä ymmärrän etäisää. Se on se uusi suhde ja ne lapset jotka kiinnostaa.
Niin. Noitakin isiä varmaan on muutamia ja sitten on niitä tuhansia isiä joita nainen on vuosia lypsänyt taloudellisesti kuivaksi.
Se, että nainen lypsää mieheltä joka euron ja vie eroissa vähintään puolet, on aivan normaalia, mutta kun osuu mies joka pitää nyörit kiinni, ni jo prkl löytyy palstatilaa ja ulinaa.
Kaikki vastakommentit onkin sitten vain sitä naisvihaa ja muita muotisanoja🤣🤣
Isän oma häpeä, jos ei lasten kanssa halua reissata. Kyllä ne lapset sitten asiat isona muistaa kuka vei reissuun ja kuka ei.
Meillä lasten äiti oli luvannut viedä hänen luonaan asuvan lapsen Pariisiin shoppailemaan. Me sitten lähdettiin meidän luona asuvan kanssa Sisiliaan rantalomalle, kun ajateltiin että hän hoitaa siellä asuvan kanssa tuon reissaamisen, kun niin oli luvannut. Ei vienyt lasta ikinä Pariisiin ja me oltiin pahiksia, kun toinen pääsi Sisiliaan. Ei kuulemma rakastettu tätä toista samallalailla, kun hän ei päässyt mukaan.
Ei voi ajatella muuta ku ett elämä on ja ikinä ei kannata luvata mitään jos sitä ei aio toteuttaa..
Meillä ei ole (vielä) edes erottuvat, mutta isä vetoaa siihen, että minä saan lapsilisät eikä osallistu lasten kuluihin. Todella haluan eroon ihmisestä jolle lapsetkin ovat vaan jotain vallankäytön välineitä eikä ole aitoa kiinnostusta heille mahdollistaa niin hyvää elämää kun olisi mahdollista. Jännityksellä odotan, mitä on odotettavissa kun tuosta vätyksestä eroon pääsen.
Voit olla onnellinen, että saat edes ne elatusavut. Itse joudun joka kuukausi taistelemaan jo niistä.
Kyllähän se tietenkin niin menee, että se joka reissaa lasten kanssa, maksaa reissun kulut. Mutta isä, joka reissaa vaan uuden perheen kanssa, eikä ota mukaan edellisen suhteen lapsia, näyttää kyllä lapsilleen, että ovat eriarvoisessa asemassa. Turha sitten äitiä syyllistää, kun lapset itsekin hoksaavat tämän, että isälle toiset lapset on tärkeämpiä.
Usein elatusmaksuun liittyvä negatiivisuus lähtee, kun lähivanhempi kertoo, mitä menoja lapseen liittyen on ollut.
Joskus voisi joustaa ja maksun sijaan sopia etävanhemman menevan lapsen kanssa ostamaan vaikka tarvittavat lenkkarit, jotka vähentää elatusmaksusta.
Näin etävanhempi pääsee osallistumaan paremmin ja näkee mihin rahaa kuluu.
Kaikki ei hahmota mihin raha kuluu, toiset ei käytä rahoja lapsiin ja joskus on sitäkin, että lapselle luodaan mielikuva miten lähi maksaa kaiken… ja kaupanpäälle etävanhemman luo puetaan kaikkien järkyttävimmät rievut päälle, eikä anneta ottaa mitään tavaroita mukaan.
Mikäli ei vakavia mt -ongelmia, vanhempien olisi hyvä tehdä kompromisseja.
Ikävä kyllä kokemusta on. Isä vetosi aikanaan joka ikiseen menoon ”sullahan tulee elarit”. Nekin maksoi kela joten isä ei käytännössä maksanut mitään. Mutta siihen hän kaikki vuodet vetosi.
Apuja ei herunut uuteen pyörään, opiskelevan lapsen kuluihin eikä kerrassaan mihinkään.
Jos halusin, että lapset käyvät isän luona ollessaan vaikka edes hesburgerilla (meidän asuinpaikkakunnalla sitä ei ollut) maksoin minä sen luonnollisesti.
Ajattelin, että tämä loppuu kun lapset täysi-ikäisiä ja asuvat omillaan. Mutta turha toivo.
Hän saattaa auttaa heitä jos siihen ei mene killinkiäkään rahaa muuten ei. Syy on se, että äiti aikanaan ”vei hänen rahat”.
Jep jep.
Minun exä sanoin lapsille, että ei osta heille karkkipussia, koska hän maksaa elareita, pyydä äidiltä…
Kyllä se niin on minusta että se kuka vie lomalle myös maksaa viulut. Kumppanini poika on tullut meidän kanssa lomalle aina kun ollaan reissattu eikä tulisi mieleenkään pyytää puolisoni exältä siihen jotain rahaa, vaikka hänen lapsesta kyse ja hän saa elarit. Eli kyllä me maksetaan kaikki lapset tasapuolisesti reissussa puolisoni kanssa riippumatta siitä kenen muksusta kyse. Eli siis minä maksan bonuslapseni matkat puoliksi kumppanini kanssa ja se minusta kuuluu asiaan. Kyse on meidän järkkäämästä reissusta kuitenkin ja mennään sinne perheenä.
Artikkelin tapauksessa ei kyllä oikeasti ole kyse elareista vaan taustalla olevista skismoista ja isä käyttää tässä lapsia lyömäaseena – sen takia heille selittänyt ettei veisi lomalle kun jo maksaa elareita. Hevonkukkua, hän ei halua viedä lomalle kun pikkumaisena ihmisenä tietää, että se harmittaa exää. Niin, ja kärsijänä on tietty omat lapset mutta eipä tuolla taida olla väliä kunhan saa vaan exää ärsytettyä… jos oikeasti ajattelisi lasten parasta, ei ikinä tuollaista sanoisi omille lapsilleen, koska näin haluaa saada äidin lasten silmissä huonoon valoon. Eli tässä tarinassa isä yrittää tehdä lapsien äidistä pahista siis lapsille, kun äidille kerran maksetaan elareita. Herranen aika mistä näitä pikkumaisia ihmisiä oikein sikiää?