Avaus vakavasta henkisestä alistamisesta

Huono Äiti sai koskettavan avautumisen uusperheestä, kontrollista ja lähisuhdeväkivallasta, joka alkoi hiljalleen ja muuttui vähitellen fyysisesti vaaralliseksi…kiitos kirjoittajalle. Olemme lisänneet loppuun auttavia tahoja, koska tämä ei ole hyvää elämää eikä tätä pitäisi yhdenkään aikuisen tai lapsen sietää. Kaikella rakkaudella kirjoittajalle ❤️

Alku

”Minulla oli kahden miehen kanssa lapsia, kun tapasin nykyisen mieheni. Kaksi lapsista olivat jo aikuisia ja mukanani uuteen suhteeseen tuli siis yksi pieni lapsi. Olin kertonut nykyiselle miehelleni syistä, jotka johtivat eroon lapseni isän kanssa. Näitä oli esimerkiksi henkinen väkivalta ja narsistiset piirteet. Olimme vasta asumuserossa lapseni isän kanssa, kun tapasin nykyisen mieheni. Kutsun häntä jatkossa vaikka Matiksi. Matti kuuli useamman kerran, kun eksäni soitti ja käski esimerkiksi hakemaan lastamme pois hänen luotaan, kun lapsi itki äidin perään. Olin aina ollut päävastuussa lapsestamme, enkä ollut ollut montaa yötä erossa hänestä. Olimmekin alun perin sopineet, että lapsi olisi isällään vain joka toisen viikonlopun.

Aluksi miehellä ja lapsellani meni hyvin

Muutama kuukausi minun ja Matin tapailun jälkeen hän tapasi lapseni. Heillä meni hyvin. Lapseni piti hänestä kovasti alusta asti, suorastaan ihaili häntä. Kävimme yhdessä puistoissa ja uimassa ym. Matti luki hänelle joskus satuakin ja he piirtelivät yhdessä.

Matilla ei ollut omia lapsia ja kysyin haluaisiko hän niitä. Ehdotin että jos haluaa, meidän ei ehkä kannattaisi jatkaa pidemmälle, sillä lapsilukuni oli täynnä ja ikä saattaisi pian tulla vastaan. Hän palasi mietittyään asiaan ja sanoi, että haluaisi kyllä minun kanssani lapsen, jos se vielä onnistuisi. Arvelimme, että ikäni ja lääkitykseni vuoksi emme välttämättä heti onnistuisi, mutta ei ollut aikaa odottaakaan kauaa, joten päätimme hankkia lapsen. Ajattelin, että kyllähän minä olin häneen hyvin rakastunut ja ajatus yhteisestä lapsesta tuntui kuitenkin aika ihanalta. Tulinkin raskaaksi aivan heti.

Raskaana ollessani aloimme etsiä yhteistä asuntoa. Hän hoputti vielä alkuperäisestä sopimastamme aikataulusta yhteenmuuttoa. Muutin aika pian hänen kotikaupunkiinsa asumaan. Ajattelin, että voisin kyllä lastani kuskailla isälleen noin 50 km päähän joka toiseksi viikonlopuksi. Yhtäkkiä isä kuitenkin halusikin enemmän tapaamisia ja mietti 50/50 järjestelyä, vaikka lapsi halusi olla minun kanssani. No pikkuhiljaa tämä saatiin järjestettyä niin, että lapsi oli viikosta kolmena päivänä isällään ja se alkoi sujumaan paremmin ja siirryttiin kokonaisiin vuoroviikkoihin. Päiväkotiin kuskasin lasta kotipaikkakunnalleni samalla kun menin sinne töihin.

”Nyt saatana turvat kiinni ja nukkumaan!”

Raskausaikana Matti huolehti minusta ja tulevasta vauvasta hyvin. Hän odotti lasta innolla. Hän myös mahdollisti esim. lenkillä käyntini talvella niin, että oli sen aikaa lapseni kanssa. Kerran lapseni ”kiipeili” Matin päällä ja satutti itsensä. Matti ei osoittanut minkäänlaista myötätuntoa ja lapsi meni toiseen huoneeseen itkemään. Menin perässä ja lapsi sanoi Matin satuttaneen häntä. Matti kuuli tämän ja huusi, että älä valehtele! Ja ettei varmasti ole satuttanut. Lapseni myönsi juteltuamme, että valehteli ja kävi pyytämässä Matilta anteeksi.

Lapseni oireili yhä vanhempiensa eroa ja eri kaupunkiin muuttamista äidin uuden puolison kanssa. Paljon muutoksia tuli pienelle nopeasti. Jonain iltapäivänä, kun tulimme kotiin 17 aikaan, Matti oli makuuhuoneessa suljetun oven takana. Televisio oli auki, lapsi katsoi pikkukakkosen, tein ruokaa. Matti ei tullut syömään. Leikittiin ja siivosin samalla. Olimme juuri menossa iltatoimille kun Matti tuli huoneesta ovet paukkuen ja huusi kovaan ääneen ”Nyt saatana turvat kiinni ja nukkumaan!” Hän huusi jotakin tämän tyyppistä koko ajan kiroillen monta kertaa. Lapsi oli kauhuissaan, samoin minä. Pyysin Mattia lopettamaan, mutta hän vain jatkoi. Lopulta näin käteni lyövän häntä poskeen avokämmenellä. Oli ihan kuin en olisi pystynyt hallitsemaan kättäni. No huuto loppui, mutta minun ja lapseni itku alkoi. En meinannut saada häntä rauhoittumaan nukkumaan. Hän kysyi, mitä äiti teki Matille ja oli ihan hirveän vaikeaa selittää. Itse valvoin koko yön ja mietin miten tästä jatkettaisiin.

Olen jakopalkinto ja lapseni jämäspermaa

Tämä huutokohtaus oli kuitenkin lievää siihen verrattuna mitä oli tulossa. Onneksi jatkossa lapsi ei ole montaa kertaa ollut todistamassa näitä ”kohtauksia”. Matti menetti hermonsa yleensä edellisenä päivänä, kun lapsi oli tulossa luoksemme taas viikoksi. Hän mm. haukkui lastani pikkunarsistiksi (minulle) ja minua jakopalkinnoksi sekä kaikkia lapsiani jämäspermoiksi. Hän syyllisti minua siitä, että olin ottanut niin huonoja puolisoita aiemmin. Syytti minua onnenonkijaksi, ja että rahan takia olin tehnyt nuorimman lapseni. Nämä riidat olivat ihan hirvittäviä. Olin kaiken lisäksi raskaana. Mietin, pitäisikö jo raskausaikana erota. Meillä oli vuoden määräaikainen asunto, ja puhuimme yhdessä siitä, että kaksi kuukautta vauvan syntymän jälkeen voisimme muuttaa erillemme. Tai yleensä minä puhuin näitä. Joskus hän myös raivosi siitä, että kun hänen piti maksaa puolet vuokrasta, vaikka lapseni on vallannut sieltä jo kaksi huonetta. Sanoin, että minä en pysty enempää vuokraa maksamaan, että ainoa vaihtoehto on muuttaa erillemme, saisinpa sitten sentään asumistukea, elatusmaksut ja yksinhuoltajalisän. Matti kuitenkin aina riidan jälkeen pyyteli anteeksi ja ei halunnut erota.

”Pakotin” Matin käymään psykologilla. Kävimme ensin yhdessä neuvolassa puhumassa ja sitten hän kävi pari kertaa yksin ja minä samoin. Hän ei kuitenkaan pitänyt psykologista, varmaan koska hänkään ei ihan ymmärtänyt Matin ajatusmaailmaa, vaikka yritti. Tuputti kuulemma vaan samoja asioita kuin minäkin. Hänestä olimme väärässä esim. kun lastani sanottiin yhteisen lapsemme sisarukseksi. ”Puoli”, hän aina lisäsi. Ja minulle joskus sanoi, että hehän eivät sitten mitään sisaruksia ole.

Vauva syntyi, riidat pahenivat

Vauvamme synnyttyä riidat tai pikemminkin hänen raivokohtauksensa ovat jatkuneet ja välillä jopa pahentuneet. Pari kertaa hän on satuttanut minua myös fyysisesti esimerkiksi pitämällä minua paikoillaan lattiaa vasten ja kerran laittoi kädet kurkulleni kuin voiman osoitukseksi. Minuun ei sattunut, mutta säikähdin ja se ahdisti. Kerran hän nosti minut syliinsä ja puristi seinää vasten ja heitti hyllyltä minun ja lapseni kuvan maahan. Silloin jäin mustelmille, sormenjäljet näkyi vyötärölläni. Hän haukkui taas molemmat lasteni isät ja minut ja lapseni. Sanoin, että silti kukaan muu ei ole minua niin huonosti ja epäarvostavasti kohdellut kuin Matti. Tästä hän suuttui vielä tietenkin lisää. Yritin avata verhoja, sillä naapurissamme asuu entinen poliisi. Lopulta kun hän piti minua lattiaa vasten ja pyysi rauhoittumaan, rauhoituin ja kun hän päästi minut, juoksin puhelimen kanssa pesuhuoneeseen ja lukitsin oven. Vauva oli makuuhuoneessa nukkumassa, joten en voinut ulos juosta. Mietin soitanko poliisit.

Tilanne oli kuitenkin rauhoittunut jo ja se tuntui liian lopulliselta ratkaisulta. Laitoin viestin hänen äidilleen, joka on ennenkin saanut keskustelemalla Matin päähän järkeä taottua. Laitoin pesuhuoneen lattialle pedin pyyhkeistä ym. Matti pyysi päästä sisään. En avannut ja hän tuli myöhemmin jollakin saksilla lukon avaten. Hän pyyteli anteeksi. Emme olleet nukkuneet koko yönä. Yövuoronsa jälkeen Matin äiti soitti ovikelloa. Matti kysyi ääni väristen tiedänkö kuka siellä on. Pelkäsi kai poliisia. Kerroin, että varmaan äitisi. Jouduin lähtemään unettoman yön jälkeen silmät turvonneina ja punaisina itkusta töihin. Anoppi jäi juttelemaan poikansa kanssa ja hoitamaan lapsenlastaan. Laittoi myöhemmin viestiä minulle, että asiat oli paremmin. Myöhemmin hän kertoi, että Matti oli itsekin säikähtänyt omaa käytöstään. Tämän jälkeen on ollut pitkään rauhallista. Sanoin tuon riidan yhteydessä, että se oli viimeinen niitti. Olen pyytänyt häntä hakemaan apua, mutta hän ei usko siitä olevan apua. Yritän vielä saada hänet ymmärtämään, että se on ainoa toivo.

Mies on hyvä isä omalleen, muttei halua nähdä toista lastani enää

Matti on hyvä ja omistautuva isä yhteiselle lapsellemme. Minun lastani hän ei halua nähdä ollenkaan. Hän on hyvin mustasukkainen vauvasta. Hän on pari kertaa hermostunut kun lapseni leikittää vauvaa ja saa hänet nauramaan. Matti hakee yleensä vauvan pois tuollaisissa tilanteissa. Lapseni rakastaa vauvaa myös tosi paljon. On onni onnettomuudessa, että Matti joutui vaihtamaan jatkuvan aamuvuoron joka toisen viikon iltavuoroon. Tällöin on se viikko kun lapseni on luonani. Lapset voivat tällöin arkiviikolla viettää aikaa yhdessä ja ovat jo nukkumassa kun Matti tulee töistä. Aamulla olen lapseni kanssa lähtenyt töihin/hoitoon ennen kuin hän ja vauva heräävät. Hän vie vauvan ennen töihin menoa äidilleen, mistä haemme lapseni kanssa sisarPUOLEN. Viikonloppuisin olen ottanut tavaksi lähteä lapseni kanssa pois koko päiväksi, kunhan olen tehnyt vauvan kanssa aamutoimet. Kun tulemme iltapalalle 19 aikoihin, Matti on lähtenyt vauvan kanssa jonnekin ja palaavat 20 aikoihin kun lapseni on oltava nukkumassa. Jos menee 10 min yliajalle, Matti on naama väärinpäin. Teen vauvan kanssa iltatoimet ja sitten meillä on Matin kanssa hetken kahdenkeskistä aikaa. Tällöin hän on yleensä erittäin hyvällä tuulella. Samoin kun lapseni isäviikoilla. 😔

Mustasukkaisuus menneestä

Olen yrittänyt Matille monesti sanoa, että lapseni oli elämässäni ennen häntä ja hän tiesi lapsen kuuluvan pakettiin. Mutta hän on edelleen vihainen siitä yhdestä valheesta, että hän olisi satuttanut lastani. Olen painottanut, että kyseessä on LAPSI ja hän pyysi anteeksi ja olisi kaivannut vain vähän myötätuntoa. Olen pyytänyt antamaan lapselleni anteeksi, kuten minäkin olen antanut Matille anteeksi kerta toisensa jälkeen. Tämä kuitenkin taitaa olla vain tekosyy. Lapseni tuo Matin mieleen eksäni ja siitä tässä taitaa kiikastaa. Mustasukkaisuutta menneisyyttäni kohtaan.

Lapseni ei saisi yhtään näkyä eikä kuulua. Tiedän, että tämä ei voi jatkua näin. Mutta olen kuitenkin siirtänyt omani ja lapseni elämän toiseen kaupunkiin. Siellä lapseni aloittaa koulun. Lapsen isäkin muutti samaan kaupunkiin, että 50/50 järjestely toimisi. Siellä asuu myös vauvan isoäiti, joka häntä hoitaa töissä ollessamme. Välillä mietin, että jos olisi mahdollista (esim. taloudellisesti), jäisin lasteni kanssa kotiin ja eroaisin Matista. Tällöin saisin rauhassa olla myös isomman lapseni kanssa kotona. Mutta noin pientä vauvaa en halua vuoroviikkojärjestelylle ”altistaa”, ja senhän Matti varmasti haluaisi. Olen neuvoton. Taidan vaan toistaiseksi jatkaa tätä hyssyttelyä ja toivoa, että Matti suostuisi hakemaan apua.”

Nimim. Neuvoton

---

Tarinassa on useita vakavia vaaranmerkkejä:

• Eskaloituva fyysinen väkivalta. Väkivalta on edennyt käsiksi käymisestä lattiaan painamiseen ja lopulta tilanteeseen, jossa mies laittoi kädet kirjoittajan kurkulle. Kuristaminen tai siihen viittaava käytös ei ole ”vain” pelottelua: se on tutkimusten mukaan yksi selkeimmistä yksittäisistä merkeistä siitä, että lähisuhdeväkivalta voi muuttua hengenvaaralliseksi. Sitä ei pidä koskaan vähätellä, vaikka fyysistä kipua ei jäisikään.
• Lasten erottelu ja hyljeksiminen. Kun toista lasta ei haluta nähdä, häntä haukutaan ja hänet estetään jopa leikkimästä vauvan kanssa, lapselle syntyy kokemus siitä, että hän on vääränlainen ja ylimääräinen omassa kodissaan. Se on lapselle syvästi traumatisoivaa.
• Miinakentällä kävelyä muistuttava arki. Koko perhe elää tilanteessa, jossa päivät aikataulutetaan minuutilleen, lapsi ja puoliso pidetään erillään ja kotoa lähdetään pois vain, jotta vältyttäisiin raivolta.
• Syyllisyyden kääntäminen. Mies syyttää kirjoittajaa entisistä suhteista, motiiveista ja monista muista asioista käyttääkseen niitä verukkeena omalle kylmyydelleen.

On tärkeää ymmärtää myös se, miksi tällaisessa tilanteessa ihminen jää helposti ansaan:

• Pelko lapsen menettämisestä. Kirjoittaja pelkää, että erotessa vauva joutuisi vuoroviikoiksi miehen luo, eikä hän pystyisi enää suojelemaan tätä.
• Kierteessä eläminen. Hyvät hetket, jolloin toinen on ”ihana ja omistautunut”, ruokkivat toivoa siitä, että tilanne vielä muuttuu.
• Taloudellinen ja sosiaalinen riippuvuus. Muutto uudelle paikkakunnalle, hoitojärjestelyt ja taloudellinen tiukkuus sitovat entisestään.

Jos tunnistat itsesi tästä tarinasta, apua on saatavilla luottamuksellisesti ja maksutta:

• Nollalinja (080 005 005 tai naisiin kohdistuvan ja lähisuhdeväkivallan yleiseurooppalainen numero 116 016) päivystää ympäri vuorokauden kaikille, jotka ovat kokeneet väkivaltaa tai sen uhkaa läheisessä suhteessaan.
• Mieli Ry (09 2525 0111) päivystää 24 tuntia vuorokaudessa ja tarjoaa kriisitilanteisiin keskusteluapua.
• Hätätilanteessa soita 112!
• Ensi- ja turvakotien liitto tarjoaa tukea sekä irtautumiseen että turvasuunnitelman tekemiseen.
• On myös hyvä tietää, ettei pienen lapsen vuoroviikkoasumista määrätä automaattisesti. Kun taustalla on dokumentoitua väkivaltaa, kuten kuvia mustelmista tai viestejä läheisille, lastensuojelun ja juristin avulla lapsen tapaamiset voidaan järjestää turvallisesti.

Kukaan ei ansaitse elää peläten omassa kodissaan. ❤️‍🩹

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.