Olenko laput silmillä ja mieheni uskoton?
Huono Äiti sai avautumisen aiheena kontrolloiva parisuhde ja kalvava epäilys.
”Olen ollut parisen kymmentä vuotta yhdessä mieheni kanssa. Meillä on talo, kaksi teiniä sekä lemmikit. Ei olla naimisiin menty kuitenkaan, koska se vaan on siirtynyt ja nyt jo mahdoton ajatus. Alussa oltiin kiihkeästi rakastuneita ja asiat eteni nopeaa. Huomasin myös huonoja merkkejä miehestäni vaikka tuntui että hän palvoi maata allani. Tuli mustasukkaisuutta aivan oudoista jutuista, hän itse kyllä meni menojaan ja se oli ok hänen mielestään ja minä sain mennä kunhan kerroin hyvissä ajoin ja järjestin lapset hoitoon.
Ajan saatossa rupesin paljon tekemään asioita ja päätöksiä sen mukaan kuinka mieheni siihen reagoisi. Hän tienaa myöskin enemmän ja jollain tavalla senkin avulla kontrolloi tilanteita. Olen kuitenkin aina miettinyt niitä hyviä puolia ja hyviä aikoja ja antanut anteeksi haukkumiset, pienet päälle käymiset, omat menot jossain, muiden kanssa flirttailut ja jopa pienet lääppimiset. Nyt olen ruvennut miettimään olenko aivan tyhmä ja sinisilmäinen että vieläkin kuvittelen asioiden muuttuvan.
Hän ei ole koskenut intiimisti kohta vuoteen! Yksi kerta oli jossain vaiheessa mutta sekin surkeaa. Mieheni on ruvennut tekemään lomareissuja mieluummin yksin. Kertoo niistä ja on hyvällä tuulella mutta nyt epäilys heräsi voiko olla jotain muutakin? Olisiko hänestä siihen(kin)?
Olenko täysin laput silmillä enkä suostu tajuamaan, että hän voi hyvinkin pettää reissuillaan kun eipä tuota arvostusta kovin aiemminkaan minua kohtaan ole ollut ja nykyään vielä vähemmän. Eli olenko miehelleni vai joku nainen joka hoitaa kodin eikä hän minua muuhun tarvitse enää vai onko tämä vaan tällaista kaikilla 20 vuoden suhteen jälkeen?”
Nimim. Liian tyhmä kun ei usko?!
Pitkän parisuhteen arki muuttuu vuosien mittaan, ja moni tunnistaa sen, että alkuhuuman intohimo vaihtuu joksikin muuksi. Se on tavallista, eikä tarkoita, että jokin olisi vialla. Aivan eri asia on kuitenkin se, kun suhteesta katoaa kunnioitus ja arvostus, ja tilalle tulee tunne siitä, että on lähinnä kodinhoitaja, jonka toiveilla ei ole väliä.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kuulostaa siltä, että miehelläsi on narsistisia piirteitä. Tutustu Narsismin uhrien tuki ry:n sivustoon. Jos alkaa kuulostaa tutulta, kannattaa vakavasti harkita eroa, narsismi ei parane vaan iän myötä pahenee vaan.
”–haukkumiset, pienet päälle käymiset, omat menot jossain, muiden kanssa flirttailut ja jopa pienet lääppimiset. ” – tuon pohjalta kuulostaa että mahdollinen pettäminen olisi vain jäävuoren huippu.
Uskon itse siihen, että jokainen asettaa itse omat rahansa ja määrittää oman itsekunnioituksensa kautta sen, miten myös muut sinua kohtelee.
Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä parikymmentä vuotta, ollaan myös avoliitossa, koska kummallakaan ei ole ollut erityistä syytä naimisiinmenolle ja kaksi teini-ikäistä.
Alkuaikoina mies oli todella mustasukkainen ja turhista asioista. Käytiin jatkuvia keskusteluja asiasta ja pidin kiinni siitä, mikä minusta on normaalia. Mies oppi ajan myötä hyväksymään asian kun näki etten ala muuttamaan käytöstäni tai kaveripiiriäni sen takia.
Yhden alkuajan riidan aikana otti kovaa kädestä kiinni ja vedin senrajan välittömästi eikä sen jälkeen ole tarvinnut asiasta keskustella.
Ja vaikka meillä työt ei jakaudu tasaisesti vaan minä teen enemmän, niin sitä edesauttaa eniten kaksi asiaa: hän on aina puhunut minusta kunnioittavasti ja arvostaen, sekä minulle itselleni, lapsille että vieraille ihmisille. 20 vuoden aikana ei ole kertaakaan puhunut halventavasti tai haukkuen. Kun riidellään, riidellään asioista ja teoista, ei hyökätä toisen persoonaan saatikka haukuta loukatakseen.
Toiseksi hän arvostaa sitä mitä teen kodin ja lapsien eteen ja sanoo sen ääneen, kiittäen ihan konkreettisesti joka kerta vaikka ne on kuinka arkisia asioita: ruoanlaittoa, pyykinpesua, lasten asioista huolehtimista jne. Tämä johtuu siitä, että puoliso tekee ilta ja yövuorotöitä, ja puoliso tietää sen olevan raskasta perheelle, joten huomioi sitä noin, ilmaisemalla ettei pidä asioita itsestään selvänä.
Kaikista suurin parisuhteen onnistumisen syy meillä on ollut keskustelu: se että molemmat uskaltaa ilmaista omat ajatuksensa, määritellä rajojaan mikä on ok ja mikä ei ja löytää tavat toimia yhdessä. Vuosiin on mahtunut monia kriisejä mutta niiden yli on päästy nimenomaan kommunikoinnin takia.
Ihmiset kasvaa ja kehittyy parisuhteen aikana, ja sanoisin että ikinä ei ole liian myöhäistä alkaa asettamaan rajoja. Jos toinen ei niitä hyväksy, niin sitten on parempi todeta, että ei haluta enää samaa polkua kulkea.
Jokainen parisuhde on erilainen. Omassani kumpikin on hoitanut lapsia ja kotia. Muiden kanssa säätäminen ei ole ollut meillä haasteena, mutta miehen alkoholin käytöstä ja minuun kohdistuvasta ilkeilystä aikoinani väänsin kovastikin. Lisäksi miehellä ollut päänsä kanssa haasteita. Meidän kohdalla tilanne on parantunut vuosien saatossa, mutta olemme pariin otteeseen käyneet myös pariterapiassa.
Tiettyjä käyttäytymismalleja opitaan lapsuuden kodissa ja niistä pois oppiminen on työlästä. Kun ongelmia korjataan, niin ne harvoin korjaantuvat kerralla. Takapakkeja tulee väkisinkin.
Kertomuksessa oli useita huolestuttavia piirteitä. Hän ei osallistunut lasten hoitoon, ei halua matkustaa perheensä kanssa ja vaikuttaa sille, että ette voi keskenänne puhua sinun mieltä painavista asioista.
Jokainen itse päättää parisuhteensa rajat ja missä tilanteessa on valmis vielä yrittämään. Jos rajoista joustetaan usein, tulkitsee moni silloin rajan siirtyneen ja yrittämiseen tarvitaan kaksi. Onko miehesi valmis näkemään myös vuoksesi vaivaa?
Paljon voimia pohdintoihin ja päätöksiin.
Nyt on sinun hetki valmistella ja toteuttaa exit. Älä yritä ” selvittää” asioita ennen lähtöä. Tsemppiä ja iloa uuteen!
Olisin lähtenyt jo siinä kohtaa, kun hän ei ole lasten kanssa, kun sinulla on joku meno, vaan joudut etsimään jonkun hoitamaan heitä. Yhteisiä lapsia. Lasten takia ei kannata olla yhdessä, joten miettisin oletko oikeasti onnellinen suhteessa, vai olisiko elämä parempaa ehkä ilman häntä.
Kyllä se siltä kuulostaa, että seksi ja läheisyys haetaan niiltä reissuilta, ja kotona saadaan viikatut paidat niitä reissuja varten. Aivan sanomattakin selvää, jo ihan tilastojen valossa. Ikävä kyllä..
Mitä luulet, että mikä muu tulee muuttumaan, kuin se että te olette etääntynyt? Ikävä tilanne kaikkineen.
Lähde jo lomareissun aikana, aloitta omanlasesi elämä ❤️
Älä tuhlaa omaa itseäsi.
Varmasti taloudellinen tilanteesi paranee saat päättää kaikesta itse, olet vapaa.
Tällä hetkellä minulla on hyvä elämä ja hyvä olla.
Kun rohkeasti tein ratkaisun ja erosin. Päivääkään en ole katunut.
Sä olet miehellesi pelkkä kodinkone. Onko sillä väliä onko miehellä toinen nainen, kun kuitenkin pahoinpitelee sekä henkisesti että ilmeisesti myös fyysisesti? Ehkä myös taloudellisesti? Lähde hyvä ihminen, ennen kun oot täysin rikki.