Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta.

”Villi ja vapaa sielu. Suuri kaupunki, kahvittelua ystävien kanssa kuppiloissa ja piknik-hetkiä. Onnellisuus ja rauha itsensä kanssa kuvailee tuota aikaa. Muutos oli edessä.

Tuli mies joka vangitsi villin sielun. Hän oli kaikkea mitä unelmoinut miehessä. Raavas, harteikas, isot silmät ja ennen kaikkea, hän ymmärsi minun karskia huumoria. Puhelumme kestivät jopa 8 tuntia. Olin onneni kukkuloilla. Miten joku voikin ymmärtää minua niin. Muutin hänen luokseen, pois kaupungista jossa minulla oli kaikki. En arvannut että suljen liian monia ovia muuton myötä.

Ensimmäisten kuukausien aikana kuitenkin jo kaikki muuttui. Haaveilijana tipahdin korkealta ja kovaa. Mies kertoi minulle mitä olen. Olin huomiohuora koska minulla oli liikaa miespuolisia ystäviä, he eivät halunneet minusta kuin sitä yhtä asiaa. He jäivät pikkuhiljaa, en jaksanut kuunnella mollauksia itsestäni, sekä sanoja ”noni huomaatko, eipä kuulu enää kun oot parisuhteessa”. Hän oli tavattuamme kertonut että puhuu aina suoraan, kestänkö sen? “Tottakai” sanoin. Taisin valehdella, en kestänyt.

Nainen itkee

Kuva Kat Jayne.

Ystävät jäivät pikkuhiljaa, jos ei hyvällä niin pahalla. Miksi olin niin tyhmä enkä tajunnut loukkaavani miestä. Kuukausien tapahtumat sekoittuneet päässäni vuosien myötä. Milloin lensi tavaroita kohti, milloin kuristusjälkiä selitin fritsuina. Mustan silmän selitin liukastumisena jäisellä polulla. Joskus toivoin, että joku olisi sanonut minulle tietävänsä miten asia oikein on. 6 kk aikana kertoja oli ollut yli sata.

Miksi jäin? Olin kertonut miehelle arimmat asiani. Olen sinut asioiden kanssa. Tai olin. Raiskaukset, vuosia jatkunut lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, veljen kuolema. Sanat ”en ihmettele että sut on raiskattu”, ”sitten mietit miksi veljes ei kysynyt sulta apua ja kuoli, kuka tuollaiselle soittais, kannattais vähän miettii miksi se kuoli” , ”oot varmaan kerjännyt lapsena jo huomioo siltä mieheltä”. Murruin, myönnän. Kaikki se mitä olin vuosia rakentanut, se murtui noihin lauseisiin. Olin joskus teininä miettinyt olisiko jokin niistä tapahtuneista minun syytäni, olisinko voinut tehdä jotain toisin, jotta olisin muuttanut kohtaloani. Hän kertoi suoraan mitä mieltä minusta on. Viimeinen sivallus ”kuka muu muka haluaisi olla tuollaisen likaisen paskan kanssa”. Vastaus, ei kukaan.

Kuva Kat J.

Ei minusta kuitenkaan kaikkea tapettu. Aloin miettimään eroa. Pääsinkin eroon, kerran. Muutin kaupunkiini, mikään ei kuitenkaan ollu kuin ennen kaksi vuotta takaperin. Hän oli oikeassa. Minulla ei ollut ketään. Hän oli siinä lohduttamassa ja kertomassa ettei enää koskaan satuttaisi minua. Hän suojelisi minua ja rakastaisi ehjäksi. Miksi tuhota se kaikki kaunis. Minä uskoin kaiken. Muutin takaisin.

Muutama kuukausi ja huomasin että väkivalta oli tosiaan melkein loppunut. Vain ääritilanteissa hän saattoi ottaa rinnuksista kiinni. Kapinoin vastaan kuitenkin. En osannut pelätä, en enää.

Vuosien varrella taistelin meidän vuoksemme, muokkasin itseäni hänelle sopivaksi. Annoin hänen mennä, jotta en kuulisi sanoja ”estät mua näkemästä ystäviäni” ”yrität alistaa minua ja siksi et anna minun mennä” jos erehdyin sanomaan että taasko menet, ja etkö voisi jäädä kotiin. Olin myös herännyt siihen tosiasiaan että jos kävin muualla, sitä seurasi suututtelu ja syyllistäminen siitä kun en vastannut viesteihin heti. Miksi vaadin häneltä enkä itse tehnyt niin. Minulla ei olisi enää mitään oikeutta hänelle siitä sanoa.

Kuva Mario Azzi.

Kaava jatkui. Annoin siimaa ja annoin mennä. Kun hänellä ei ollut muuta, olin se prinsessa, nautin siitä. Vihdoinkin sain sen mitä kaipasin. Unohtamatta pieniä sanoja ”etkö sää tuotakaan osaa, ei vittu sää oot tyhmä”. Mietin: anteeksi rakas, en osaa. Mutta tein niin kuin minua pyydettiin.

Minun tuli kertoa kaikki mitä puhelimella tein, kuka tuo on, hänellä oli useita juttukavereita suhteen aikana. Selityksenä hän kertoi kuinka olen sairaalloisen mustasukkainen, todella sairas.

Kuva Sven Brandsma.

Miksi kerron tämän? Jotta joku jossain huomaisi että älä jää siihen. Revin itseäni edelleen irti. Vaikka minulla ei ole ystäviä. En ole enää sosiaalinen, olen sulkeutunut ja pelokas. Pelkään ihmistä joksi minut on muokattu. Mutta ehkä joku päivä pääsen vankilastani ja lennän taas villinä ja vapaana. Onko tämä totta. On se. Elän siinä edelleen. Muista että saduissa on onnellinen loppu, sinä voit muuttaa oman satusi lopun. 💎”

Nimim. Onko tämä totta

Sinulle, joka elät väkivaltaisessa suhteessa, hae apua:

  • Turvakotien yhteystiedot löydät täältä. Turvakotiin voit mennä taksilla, vaikka joutuisit lähtemään ilman rahaa.
  • Nollalinjan puhelinpäivystys on ilmainen auttava puhelin, jonne voit soittaa mihin kellonaikaan tahansa, vuoden jokaisena päivänä. Nollalinja auttaa naisia, jotka ovat kokeneet henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa sekä kaikkia, jotka ovat kokeneet henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa läheisessä ihmissuhteessaan. P. 080 005 005.
  • Myös henkinen väkivalta on väkivaltaa. Tietoa lähisuhdeväkivallasta Rikosuhripäivystyksen sivuilla.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

15 vastausta artikkeliin “”Elän väkivaltaisessa suhteessa – ehkä vielä joskus pääsen vankilastani””

  • Ajatuksen voima sanoo:

    Jos et vielä pysty lähtemään, ala kuvitella sitä. Kuvittele kiinka pakkaisit, miltä tuntuu olla vapaa jne. Niin vahvistut vähitellen.

    Voit myös anonymisti soittaa nollalinjalle tai rikosuhripäivystykseen. Jos et ole vielä valmis tekemään mitään, voit kuitenkin puhua ja ajatella.

    • Ajatuksen voima sanoo:

      Älä kuitenkaan puhu tästä miehellesi, älä koskaan edes vihjaa tai ota riidan keskellä esiin, se on hyvin vaarallista

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Ei tuota muuten vältä kuin pitämällä aina periaatteena, että ensimmäisestä lyönnistä suhde on loppu, eikä sitä millään sanoilla tai teoilla peruuteta eikä korjata, ei ole mitään pelastettavaa tai tuhottavaa, koska se oli suhteen loppu. Loppu mikä loppu.

  • Toivon että saat voimia lähteä ennen kuin mies tappaa sinut. sanoo:

    En voi tuomita että olet edelleen väkivaltaisessa suhteessa. Olin itsekin. Pääsin irti koska mies joutui vankilaan. Se oli perheeni pelastus. Paljon sellaista oli kuitenkin rikottu, mikä ei enää tule koskaan ehjäksi. Lapseni.

    Nyt vuosien päästä elän uudessa suhteessa, jossa voin olla oma itseni. Mies ei vahdi, puhuu kauniisti ja on ystävällinen lapsilleni. En olisi uskonut, että tämä on normaalia. Ei se, mitä joskus elin.

    Minä ja lapseni kävimme vuosien terapiat. Kaikki pärjäävät nykyään. Menneisyyttä on turha surra, vaikka jos voisin muuttaa yhden asian, jättäisin tapaamatta hullun exäni. Jotkut ihmiset ovat niin pahoja, ettei heidän hyvillä puolillaan ole mitään merkitystä.

    Tiedän että uskot mitä mies sinulle sinusta puhuu. Hän tekee sen siksi ettet lähde. Väkivaltaisesta suhteesta, jossa usein tekijällä on persoonallisuushäiriö, pääsee eroon katkaisemalla välit kokonaan. Oli lapsia tai ei.

  • 30 v naisten parhaaksi sanoo:

    Itku tuli30 vuotta olen auttanut naisia tuollaisesta tilanteesta, joskus en ole onnistunut, useimmiten kyllä.
    Jakun on itse elänyt väkivaltaisessa suhteesa on helppoa tietää miltä hänestä tuntuu. Voimia ja rakkautta elämääsi,
    On vaikea päästä eroon kun hellyys ja väkivalta on osana elämääsi.
    Mutta toivoa on , niin moni nainen kun tuli ja kertoi jälkeen päin , autoitminut uuteen elämään, usein seon ekonomisesti rankenpaa, mutta sitäkin arvokkamaa. Voimia sinulle, olet sen arvoinen.

  • Päiväkerrallaan sanoo:

    Tiedän tuon henkisen puolen liiankin hyvin. Vuosi mennyt ja vieläkin kokoan itseäni, mutta ainakin kotona voi hengittää ilman pelkoa. Minut herätti lopulta lapseni sanat ”äiti toi on kuin kauhuleffassa, haluan nähdä sut elossa aamuisin”
    Voi rakas nainen, lähde vielä kun olet elossa❤

  • Arpinen sanoo:

    Minulle pysäyttävä tilanne oli kun sairaalasta ei päästetty minua pois vaan paikalle oli kutsuttu poliisit. Herättyäni tajuttomuudesta verilammikosta keittiön lattialta, huomasin että nyt on naama pahasti pielessä. Poskiluu, leukaluu ja sekä nenä olivat murtuneet. Ajoin 2 kilometrin matkan sairaalaan polkupyörällä verisenä. Vasta kun poliisikuulustelussa poliisi kysyi että aionko jäädä odottamaan että hän tappaa minut, tajusin että minun on vain lähdettävä. Vuosin henkinen ja fyysinen väkivalta loppui vasta lähestymiskieltoon. Lähde kun vielä ehdit.

  • Yksinäinen sanoo:

    Ei sitä osaa lähteä, tuota pitää normaalina. Olenhan surkea, enkä ansaitse mitään. Itse en kokenut ikinä fyysistä väkivaltaa, henkistä senkin edestä. Juuri vastaavaa kuin kerroit. Kaikki ihmiset katosi ympäriltä, olin vain kodin vanki. Nyt olen ollut 10 vuotta tuosta jo vapaa, miehen löydettyä nuoremman, paremman vaimon. Olen 10 vuotta etsinyt itseäni, itsetunto murskattuna. Ystäviä minulla ei ole edelleenkään.

    • Nimetön sanoo:

      No ei kai olekaan, kun oot ne ystäväs työntänyt ihan itse pois. Ja se ei oo sen miehen vika, se on ihan sun oma vika.

      • Empatiaa kaivataan sanoo:

        Aivan absurdia syyttää väkivallan uhria siitä että hän on menettänyt ystävänsä. Henkinen väkivalta musertaa sisältä ja manipuloi tekoihin. Tällöin ei ole valinta työntää ystäviä pois vaan se on ainoa tapa selvitä.

  • Laquz sanoo:

    Itse lähdin juuri raskaana lapsen kanssa suhteesta jossa ei ollut fyysistä väkivaltaa mutta henkistä sitäkin enemmän. Uusia ystäviä löytää yllättävästäkin paikoista. Itselleni avaavin kokemus oli käydä turvakodissa juttelemassa, käyn edelleen, että ehkä en olekaan niin mielisairas ja kaikkea muuta jota minulle vuosia hoettiin. Hae apua ja lähde. Kolmessa kuukqudessa olen jo eheytynyt vaikka arvet ovat ikuiset

  • Kukaan meistä ei ole,sisko,yksin sanoo:

    Olet nyt alhaalla, täysin rikki. Sisälläsi kuitenkin palaa vielä pieni liekki jota vielä varjelet ja se liekki ei suostu sammumaan.
    Se on sinun voimasi.
    Hän on vienyt sinulta kaiken mutta ei sinua. Sinä olet hengissä vielä ja se on asia jota sinun täytyy varjella.
    Kaikki ei palaa koskaan ennalleen,ei ikinä. Lähde, pelkää,käy kaikki läpi. Puhu,puhu ja puhu vielä silloinkin kun et enään jaksaisi.
    Itke, raivoa, suutu,luovuta. Anna tunteidesi tulla. Pikku hiljaa alat kasvamaan uudelleen ,et enään samaksi joka olit. Vaan vahvemmaksi. Se vie aikaa vuosia ja vielä vuosienkin päästä tulee takaumia mutta sillon osaat niitä jo käsitellä tai sitten et.
    Kaikki ei palaa heti,mutta he palaavat kyllä ajan kanssa.
    Olet tärkeä,olet hengissä,ole voittaja.

    Lähde,hae apua. Apua saat kun sitä pyydät. Turvakoti on ensimmäinen osoite josta saat avun.
    Lähde,mutta älä Lähde yksin. Vain tuettuna saat jälleen elämäsi takaisin .
    Muista olet tärkeä.

    Itse olen saman kokenut ja viisi vuotta meni ennenkuin olen Vahva jälleen.
    Taivaan rannassa paistaa aurinko, kuppi kahvia ja hymyilen vihdoin omaa sisäistä voimaani.

  • Hmmmh sanoo:

    Ai että, miten kuulostaa unelmamieheltä. Hirviömäisempää et löytäis ees silmät kiinni arpakuutiota heittämällä.

  • Ri sanoo:

    ❤ etsi musiikista voimaa yksinollessasi, sen avulla voisit löytää taas itsesi ja voimasi ja nousta siivillesi kuin Feeniks! 💜
    Minä pystyin, pystyt sinäkin! Helppoa se ei ole, mutta sen arvoista.
    Enkeleitä elämääsi 🤍 🙏

  • Mariini sanoo:

    Ihminen ”tottuu väärään” ja kadottaa itsensä tuollaisessa suhteessa . Irti repiminen on vaikeaa mutta tuohon jos jäät, niin tilanne pahenee vain vuosien myötä. Kadotin itse itseni edellisessä suhteessa, joka hiljaa nakersi minua vuosien myötä henkisellä väkivallalla ja oli myrkyllinen. Sit kerran päätin, että nyt kaikki muuttuu. Hommasin salaa itselleni asunnon muualta koska tiesin, etten siihen muuten pystyisi. Hommasin kaikki tavarat valmiiksi, tein kaiken hiljaa valmiiksi, jotta minun ei tarvinnut kuin lähteä. Kaikki hiljaa ja salaa..rauhassa ja samalla keräsin voimia sisälläni. Numero vaihtui ja paikkakunta vaihtui. Ja minä todella lähdin! Sain vapauteni takaisin enkä ole tuota koskaan katunut. Yksin olin aluksi mutta ainakin olin vapaa. Vähitellen löysin ystäviä. Kaikki kääntyy hyväksi ja pienetkin askeleet kantaa eteenpäin.