Lähisuhdeväkivalta ei ole ohi. Se voi koskettaa ketä tahansa meistä, eikä väkivalta ole koskaan uhrin syy.  Jokaisella ihmisellä on oikeus koskemattomuuteen.

Aina lähisuhdeväkivaltaan ei liity lyömistä. Väkivaltaa on myös alistaminen, mitätöiminen ja haukkuminen, sekä tarve kontrolloida ja säädellä uhrin toimia. Henkinen väkivalta on väkivaltaa. Saimme Avaudu tästä -lomakkeen kautta kaksi tarinaa lähisuhdeväkivallasta:

”Minulla on kolmas epästabiili suhde miehen kanssa menossa ja pohdin lähtöä sekä syitä, jotka ajavat näihin tilanteisiin.

Ensimmäisen tapasin 20-vuotiaana. Elämän päähän potkima poika, joka oli juuri menettänyt narkomaaniexänsä, ja jota isä oli pahoinpidellyt. Katsoin mielenterveyden ailahtelua sekä päihdeongelmaa 9 vuotta. Emme asuneet kuin 2 vuotta saman katon alla, sillä opiskelimme eri paikkakunnilla. Kun sekoilu äityi pystyin palaamaan omaan kotiin. Mies oli kroonisesti uhri, eikä koskaan vastuussa omasta käytöksestään. Eroa aloin pohtia kun hän alkoi saada väkivalta-fantasioita, ja lopulta päätin lähteä. Kun tulin hakemaan viimeisiä tavaroita, minua kuristettiin.

Kuva Karim Manjra. Ylin kuva Sydney Sims.

Pakenin toiselle paikkakunnalle, ja pian jo tapasin hurmaavan miehen, jolta sain tukea erotilanteeseen. Suhde lähti vauhdilla eteenpäin ja olin kuin hypnoosissa. Olin kuulemma se oikea ja elämän rakkaus. Parin kuukauden päästä olimme saman katon alla ja alkoi 5 vuoden helvetti. Mies teki psykologin työtä ja oli itse jättänyt ongelmansa käsittelemättä. Syytöksiä, vainoharhaista mustasukkaisuutta oli jo alussa. Hän oli varma että petän, enkä saanut edes vilkaista toista miestä koska se oli flirttiä. Kävimme päivien vääntöjä ”katseista” jotka hän oli nähnyt. Ainut tapa välttää tilanteiden aiheuttama raivo oli myöntyä hänen näkemykseensä. Hän oli myös uhri, exien ja elämän.

Pahinta oli, että hän alkoi uskotella ymmärtävänsä minulla olevan ”traumoja ja päässä vikaa” ja oli hyvin uskottava. Hän itse sai niin pahoja raivareita, että aloin saada paniikkikohtauksia. Kun hän itse päätyi pettämään, annoin sen anteeksi. Hän ”joutui seuraamaan vaistoaan koska olin niin hankala”. Juttu jatkui vielä, oli taloudellista hyväksikäyttöä ja uhkauksia väkivallasta. Kerran hän ajoi autoa minä kyydissä ja raivosi haluavansa ajaa päin kalliota. Itkin ja pyysin päästä ulos.
Hän oli reissussa kun päätin lähteä. Henkisen väkivallan päälle hän uhkasi fyysisellä. Järjestin muuton ulos niin, että hän ei ollut kotona ja katkaisin kaikki välit. Muutin yksin ja jonkin ajan päästä ystävä ehdotti tinderiä. Tapasin nuoremman miehen joka oli ystävällinen ja kohtelias. Hän muutti jonkin ajan päästä luokseni ja olimme onnellisia puoli vuotta. Sitten tuli ensimmäiset raivarit ja kertomukset väkivaltarikoksista nuorempana. Hän huorittelee ja repii tukasta, olen kuulemma niin vajaa, että joutuu näin tekemään.

Nyrkki

Kuva Pixabay.

Olen ymmärtänyt että hänellekin on mielenterveyden kanssa ongelmia ja pohdin kuinka ratkaisen tilanteen. Hän on suuttuessaan uhkaava ja on myöntänyt kohtelevansa minua kuten hänen alkoholisti-isänsä kohteli koko perhettä. Hän ymmärtää tarvitsevansa apua, mutta pelkään mihin tämä eskaloituu.

Joka viikonloppu on huorittelua, kasvoille sylkemistä tai hän pakottaa seisomaan paikallaan tai muuten lyö samalla kun kuulustelee, miksi olen niin vajaa, apinan tasolla, käyttäydyn kun huora. Olen todella väsynyt eikä minulla ole käsitystäkään mistään normaalista suhteesta. En tiedä mitä se on vaikka toivoisin saavani sen vielä joskus kokea.”

Nimim. Anni

sumea kuva naisesta

Kuva Marten Newhall.

Nimimerkki Tummiin pukeutunut kertoo:

”Oli niin ihanaa, kun tapasin sinut. Menimme kihloihin ja suunnittelimme perhettä. Esittelit minut kaikille. Kehuit, tuot ja peitit lahjoilla. Jälkikäteen mietittynä, olisi kellojen pitänyt soida.

Saimme lapsen, minä sain käskyn jättää miespuoliset ystäväni, Saimme toisen, minä sain pahimmillaan 80 viestiä päivässä, missä olen mitä teen ja kenen kanssa. Saimme kolmannen, minä sain haukkuja että petän ja nussin kaikkia äitiyslomalla ollessani. Meni vuosi ja toinenkin, lyttäsit minut niin pieneksi, haukuit lapsille. Haukuit perheelleni. Haukuit jopa päiväkodin työntekijöille niin että naamioit ne ”hauskoiksi heitoiksi”, ”etkö vitsiä ymmärrä”.

Nyt istun kotonani ja katson lapsia jotka leikkivät. Lapsia jotka leikin lomassa huutavat minulle kuinka olen tyhmä, äiti ei osaa, jopa sana ”nussiminen” tulee 9 vuotiaan uhmakkaissa lauseissa. Lapset pelkäävät sinua, olet saanut ne pelolla puolellesi. Istun ja katson ulos, mitä minä teen, olisiko parempi jos minua ei olisi.”

Väkivaltaisessa suhteessa elävä: sinulla on oikeus lähteä ja hakea apua!

– Hätätilanteessa soita 112!!

– Turvakotien yhteystiedot löydät täältä. Turvakotiin voit mennä taksilla, vaikka joutuisit lähtemään ilman rahaa.

– Nollalinjan puhelinpäivystys on ilmainen auttava puhelin, jonne voit soittaa mihin kellonaikaan tahansa, vuoden jokaisena päivänä. Nollalinja auttaa naisia, jotka ovat kokeneet henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa sekä kaikkia, jotka ovat kokeneet henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa läheisessä ihmissuhteessaan. Nollalinjalla voit kertoa tilanteestasi, kokemuksistasi ja peloistasi luottamuksellisesti. Päivystäjillä on vaitiolovelvollisuus ja soitto Nollalinjalle ei myöskään näy puhelinlaskusi erittelyssä. P. 080 005 005. 

– Tietoa lähisuhdeväkivallasta Rikosuhripäivystyksen sivuilla.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

4 vastausta artikkeliin “Jokaisella ihmisellä on oikeus koskemattomuuteen”

  • Näe minut tässä, sitä toivoisin sanoo:

    Elämä on elämisen arvoista. Huomaat sen uudelleen, kun saat lähdettyä. Tilanne pahenee, lapsia tullaan käyttämään pelinappuloina, menetät omaisuutesi huoltajuuskiistoissa, mutta et voi antaa periksi, kun tiedät, miten lapsille käy, jos se narsisti saa lähihuoltajuuden… Teet kaikkesi, jotta lapsesi pärjäävät, vaadit pahiten reagoineelle terapiaa ja pidät muita pystyssä omin keinoin. Saat toivottavasti myös itse apua.

    Ja jonain päivänä huomaat, että elämä onkin rauhallista. Lapset hymyilevät, kukaan ei huorittele sinua kodissasi, vanne ei purista rintaasi, musta pilvi ei leiju eteisen ovesta sisäänastuessa.

    Uskalluksestani astua se eron askel on nyt tasan viisi vuotta. Rankkoja vuosia, mutta nyt on ihanaa. Itse käyn yhä terapiassa, olin onnekas ja pääsin sairaanhoitopiirin trauma- ja masennushoitoon. Olen yhä masentunut ja itsetuntokin on heikoilla 16 yhteisen vuoden jäljiltä vaativan, kyttäävän, lyttäävän, pelottelevan, uhkailevan, sairaan mustasukkaisen ja itsekkään miehen kanssa. Menetin tuhansia huoltajuusoikeudenkäynnissä, jossa tämä narsisti jopa onnistui saamaan yhden lapsista huoltoonsa valehtelemalla ja kieroilemalla. Tämä episodi onneksi päättyi muutaman kuukauden päästä hyvin, kun lapsi itse tuli rohkeaksi, kertoi lastensuojelulle totuuden oloistaan ja haluistaan ja pääsi muuttamaan takaisin minun ja sisarustensa luo.

    Tuskin koskaan uskallan tai haluan enää parisuhteeseen. Mutta silti sanon, että ero oli kaiken tämän arvoista ja että elämä on ihanaa. Kukaan meistä ei enää pelkää kotona. Meillä keskustellaan, meillä riidelläänkin, mutta turvallisesti. Meillä on pilven sijaan valo kotona vastassa ja hengityksen salpaavan ahdistuksen sijaan jokaisella tilaa olla oma itsensä.

    Jos sinulla on läheisiä ystäviä tai sukulaisia, pyydä apua ja lakkaa pitämästä kulisseja pystyssä. Jos ei ole, hakeudu Ensi- ja turvakotiin. Vaikeat ajat ovat takana, vaikeita aikoja on edessä, mutta valo – se pilkottaa jo kaukana, heti kun otat ensimmäisen askeleen.

  • Äitionnättityttö sanoo:

    Minun miehelleni kehittyi alkoholiongelma, ja sitä myötä alkoi väkivalta. Selvinpäin hän omi hyvä mies, mutta viina sai niin sekaisin, että muuttui aivan toiseksi ihmiseksi, löi, haukkui, skitsosi, sekoili muutenkin. Haimatulehdus pysäytti juomisen vuodeksi, ja se oli ihana vuosi. Saimme asiat kuntoon, ostimme talon, lapsetkin voivat paremmin. Sitten pidettiin tuparit, ja sen jälkeen ei riittänyt alkoholikaan enää. Välillä heilui kirves, välillä mies psykoosissa syöksyili pihapuskissa naulaimen kanssa, joka ei edes ollut paineilmakompressorissa kiinni, ja tähtäili kuin mikäkin kommando. En kertakaikkiaan uskaltanut lähteä edes pois, kun hän joko päissään uhkasi tappaa, tai sitten selvittyään oli aivan kauhuissaan omasta käytöksestään. Selvänä hän ei enää paljoa ollut, kuoli muutaman kuukauden päästä kadulle, kaaduttuaan oli lyönyt päänsä kiveen.
    Helpotus oli päällimmäinen tunne, kun poliisi kertoi tapahtuneesta. En edes jaksanut esittää surevaa leskeä. Vajaa kuukausi hautajaisten jälkeen tapasin nykyisen mieheni, ja yhdessä ollaan oltu kymmenen vuotta. Lapseni kasvoivat terveiksi aikuisiksi, ja olen heidän kanssaan puhunut rehellisesti tapahtuneista, heidän isänsä sairastui.
    Voi kun minulla olisi ollut tietoa aikoinaan, olisi ollut nollalinjat yms. Olisi ollut joku ystävä edes. Vasta kuolema meidät erotti. Onneksi ei minun kuolemani.

  • Nyrkin alta pois sanoo:

    Lähde. Minullakin kolme lasta väkivaltaisen miehen kanssa. Se meni juuri noin kuin kuvaile. Olin huora ja pettäjä, vaikka oikeasti vain kävin töissä ja lopun aikaa vietin pieruverkkareissa kotona ja yritin pysyä kasassa, jotta voin hoitaa lapsia. Kolmannen lapsen syntymän jälkeen kaikki meni vaan niin pahaksi. Ei mulla ollut kotia, mulla oli vankila. Pakenin siitä vankilasta lasten kanssa 7 vuotta sitten. Vielä viisi vuotta se ihminen teki meidän elämästä todella vaikeaa. Mutta nyt viimeiset kaksi vuotta olen elänyt. Lapset eivät tapaa häntä ja se on tehnyt heistä rauhallisempia ja tasapainoisempia. Sinussa ei ole vikaa, sinä et ole se jonka pitää tuntea huonoa omatuntoa. Mutta sinun pitää olla se, joka löytää itsestään rohkeuden lähteä pois tuosta myrkyllisestä tilanteesta. Se joka jaksaa seuraavat vuodet taistella itselleen ja lapsilleen normaalin elämän. Se kannattaa, se on sen arvoista.

  • Äiti 74 sanoo:

    Pelasta lapset ja itsesi. Eivät lapset sinua vihaa. Se on pelkkää opittua mallia, siitä voi oppia poiskin. On ehdottomasti aika hakea apua.