Sehän on suorastaan vitsi, että keskustelupalstoilla kommentoidaan JÄTÄ SE aina, kun joku kertoo mistä tahansa parisuhdeongelmasta. Pitäisikö meidän sanoa useammin JÄTÄ SE myös ystävillemme, sitä pohtii tämä kirjoittaja:

”Olen eronnut huonosta suhteesta. Suhteessani ei ollut ruumiillista väkivaltaa eikä päihdeongelmia, ja varmaan sen takia kukaan ei sanonut minulle, että tuo suhde on vahingollinen sinulle, ota ero.

Suomessahan mies on hyvä jos se ei juo eikä lyö. Muuhun eivät ulkopuoliset puutu. Ehkä pitäisi?

Suhteemme alkoi kun olimme aika nuoria. Kai ihmissuhde on aina opettelua, mutta varhaisimmat varsinkin. Ensin en ymmärtänyt, että ei suhteessa kuulu käyttäytyä sillä tavalla ja myöhemmin olin niin tottunut siihen kaikkeen, että en osannut ajatella että asiat eivät ole hyvin.

En voinut suhteessa hyvin ja olin tyytymätön, mutta ajattelin että ongelmat pitää ratkaista ja että pitkissä suhteissa tulee aina vastaan ongelmia. Puhuin ystävilleni paljon, kerroin asioita, jotka näin jälkikäteen mietittynä kuulostavat hälyttäviltä.

Esimerkkinä miehen monenlainen vastuuttomuus ja se, millä tavalla hän puhui minulle. Ulkonäön kritisointi oli jatkuvaa, kehuja ei tullut eikä oikein mitään muutakaan positiivista koskaan miehen puolelta.

Kun vietin iltaa ystävien kanssa mies saattoi soittaa kymmeniä kertoja. Peruin tapaamisia usein siksi, ettei mies suuttuisi. Kaverini tiesivät että puhelimeni vilkkuu koko ajan, ja uskon että he tiesivät että peruin tekosyiden takia, mutta kukaan ei sanonut mitään.


Kuva Ravi Roshan, ylin kuva Gabriel Benois.

Toisen elämään puuttuminen on tietysti vaikeaa. Mutta jälkikäteen mietin, että miksi kukaan ei sanonut minulle mitään. Valitin samoista asioista monta vuotta, ja ystäväni kuuntelivat, mutta eivät koskaan sanoneet että tuo ei ole normaalia.

Vaikea toki ajatella miten olisin reagoinut. Ehkä olisin suuttunut, onhan sekin mahdollista?

Mutta silti toivon, että joku olisi edes kerran puuttunut ja sanonut, että tuo ei ole oikein, sinun ei pidä antaa kenenkään kohdella sinua tuolla tavoin.

Pienempäänkin kaltoinkohteluun pitäisi voida puuttua, kuin fyysiseen väkivaltaan tai räikeään päihdeongelmaan. Emmekä me välttämättä puutu edes niihin… Ehkä pitäisi.”

Väestöliitto neuvoo väkivaltaisessa suhteessa elävän läheistä näin:

– Älä syyllistä ihmistä siitä, että hän on väkivaltaisessa suhteessa.

– Älä yritä etsiä ”syitä” väkivallalle.

– Älä arvostele uhria, mikäli hän sanoo rakastavansa kumppaniaan kaikesta huolimatta. Väkivaltaisesta suhteesta lähteminen vaati usein aikaa.

– Älä arvostele edes väkivaltaista kumppania puhuessasi uhrille. Voit silti tuomita hänen käyttäytymisensä.

– Älä sano, mitä itse tekisit samassa tilanteessa. Neuvojen liiallisella tuputtamisella vähennät uhrin uskoa omaan päätöksentekokykyynsä.

– Älä painosta uhria jättämään kumppaninsa äläkä yritä tehdä päätöksiä hänen puolestaan. Keskity ennen kaikkea kuuntelemaan ja tukemaan läheistäsi hänen itse tekemissään päätöksissään.

Toimi näin:

– Kerro huolesi. Pelkästään se, että joku välittää ja puuttuu asiaan, voi tehdä merkittävän eron. Sinun tukesi voi olla ratkaisevaa.

– Muista, että myös henkinen väkivalta on väkivaltaa. Turvallista suhdetta ei takaa se, että kumppani ”ei lyö eikä juo”.

– Älä painosta läheistäsi. Hän voi suuttua tai torjua apusi. Pääasia on, että olet yrittänyt auttaa. Anna toiselle aikaa ja sano, että olet hänen tukenaan jos hän tarvitsee apua.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Ystäväni, olisitpa rohkaissut minua eroamaan…”

  • Minä riitän sanoo:

    Niin. Itselle kävi päinvastoin. ”Ystävä” sanoi kuinka häntä inhottaa katsoa kuinka huonosti mieheni minua kohtelee, en ansaitse tuollaista jne. Nyt samainen tapaus on parisuhteessa, yllätys yllätys, mieheni kanssa (mies haki eroa, mikä ei ole vielä astunut voimaan).

  • Nyx onnellinen sanoo:

    Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa..
    Elämä sujui periaatteessa hyvin, kunhan jaksoi yrittää olla ’vähän parempi’… Eikä vaan laiska ja huolimaton.
    Lähes 25v kesti itsellä tajuta asia.
    Tuskin olisin kenenkään neuvoja kuunnellut.. Kaikkihan oli hyvin!

    Eron jälkeen olen kuullut sekä sukulaisilta että ystavilta monenlaisia ajatuksia.
    Pahin oli se kun äitini sanoi että olivat siskon kanssa ajatelleet pistää välit poikki mutta mun takia yrittivät sietää välillä epäasilista kohtelua…. Ja minä kun luulin että osasin tasoitella exän anoppikammoa ym 🙁

    Sitä on tyytyväinen elamaansa jos ei muusta tiedä.
    Edelleen ihmettelen että nykyinen elämänkumppani voi pyyhkiä vaikka keittion pöydän, sen sijaan että ihmettelisi kovaan ääneen miten en sellaista pikku asiaa saa hoidettua…