”En ole se vahva nainen, jollaisena minua pidetään”

Kuka oikeasti auttaa sinua kun on raskasta ja vaikeaa? Keneen voit turvata ja kehen voit luottaa, että hän ei hylkää sinua vaikeuksissa?

Aina tukijoita eivät ole omat vanhemmat. Eivät sisarukset, eivätkä ystävät. Monesti naiset kertovat, kuinka he joutuvat pärjäämään yksin ja hyysäämään miestä lastenhoidon ohella. Mutta on paljon myös suhteita, joissa puolisot tukevat toisiaan ja kannattelevat toisiaan. Tämä työ ja auttaminen voi olla näkymätöntä, mutta se mahdollistaa selviytymisen, kertoo tämä kirjoittaja. Hänen miehensä on aina jaksanut auttaa, tukea ja luoda uskoa tulevaan:

”Tämä on totuus vahvuudestani… ”Oot niin vahva ja rohkee!”, lause, jonka kuulen usein, kun joku kuulee historiaani.

Mutta se ei ole totuus… Puhun, koska se helpottaa, saan taas vetäistyä happea ja jaksan ottaa askeleen eteenpäin. Asiat mitä minulle tapahtuivat, ovat elämää. Elämästä jää jälkiä, joskus isompia, joskus pienempiä. Minä koitan hoitaa haavojani omien kykyjeni mukaan, mutta vahvuudesta siinä ei ole kyse.

Kuva Joe Yates, ylin kuva Ravi Roshan.

Kuka sitten mielestäni ansaitsee ylistyksen vahvuudesta? Koen vanhempieni hylänneen minut, he juoksivat vastuuta pakoon jo aikaa sitten. Kaikki on hyvin jos en puhu voinnistani, mutta he katoavat heti jos kerron olleeni väsyneempi tai nukkuneeni huonommin.

Sisarusteni kanssa menee huomattavasti paremmin, mutta en todella oleta heidän kantavan minua kaiken läpi. He ovat olemassa ja se riittää.

Ystävieni kanssa yhteydenpito väheni muutettuani toiselle paikkakunnalle ja saatuani lapsia. Uusia ystäviä en ole löytänyt.

Mutta mies. Nämä vuodet hän on seisonut vierelläni vahvana.

Hän on ottanut vastaan tunnekuohujani, nostanut ylös kun elämältäni on lähtenyt pohja. Kysynyt mitä minulle kuuluu. Hoitanut lapset, kun olen ollut poissa omasta elämästäni.

Kuva Jenna Jacobs.

Hän on murtautunut kuoreni sisään, siitäkin huolimatta, että hänen perheensä ja ystävänsä ovat sitä suureen ääneen ihmetelleet. Hän on opettanut minua elämään tätä elämää, ymmärtämään, että kivusta huolimatta voin olla onnellinen ja nauttia. Että kipu en ole minä.

Hän on antanut minulle aikaa, vaikka välillä olen takertunut häneen luvattoman kovaa. Hän luottaa ja uskoo, elää elämää kanssani.

Hän on vahva. Koska hän tahtoo, vaikka helppoa se ei ole.”

Nimim. M.A.

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.