Mistä tietää, milloin pitää erota? Entä jos kadun eroa? Tuttuja kysymyksiä jokaiselle, jonka liitossa on ollut vaikeuksia. Sitä, mikä on oikea ratkaisu ja mitä eron jälkeen tapahtuu, ei voi varmuudella tietää. Pitää vain tehdä päätös ja toivoa parasta.

Päätöksen kanssa joutuu elämään, oli se sitten mikä tahansa. Epäileminen on normaalia, mutta joskus käy niinkin, että huomaa tehneensä virheen. Tältä tuntuu, kun huomaa, että ero ei tainnutkaan olla oikea ratkaisu:

”Minulla on ihan hirveitä fiiliksiä eron jälkeen, ja on pakko purkaa nämä jonnekin: Erosin lasteni isästä vajaa kaksi vuotta sitten. Suhde oli kuihtunut lasten ja miehen reissutyön myötä ystävyydeksi ja kämppäkaveruudeksi. Seksiä oli ajoittain, koska oli pakko olla.

Olin tottunut olemaan lasten kanssa yksin, koska mies meni töiden ja harrastusten perässä jatkuvasti. Jossain kohti vaan päätin, että nyt riittää. Elämä lipuu minulta ohi. En ole onnellinen tuon miehen kanssa enkä näe meitä loppuelämää yhdessä.


Ylin kuva Alex Jones.

Elämämme oli pelkkää kulissia ja vihasin sitä ”kaunista elämää”. Lähdin pois. Uuden alku on ollut paljon muutakin kuin kaunista. Iso omakotitalo vaihtui pieneen rivitaloasuntoon. Rahallisesti olin omillani ja yksin piti vastata kaikesta. Lasten ehjä perhe oli jaettu kahtia.

Sitten rakastuin ja näin jo uuden suunnan elämässä. Arjen astuttua uuteen suhteeseen huomasin, että nyt minulla on elämässä mies joka on läsnä, mutta pääasiassa makaa sohvalla. Tätäkö halusinkin?

Pikkuhiljaa huomasin kaipaavani entistä elämää. Ehkä entinen mies ei ollutkaan niin ”huono” kun silloin ajattelin. Ehkä meillä ei ollutkaan suhde niin huonolla mallilla. Ehkä se kaunis kulissielämä olisi ollutkin parempi.

Eikä tilannetta ainakaan parantanut se, että ex-mies löysi uuden onnen. Kauniimman ja menestyvämmän naisen kuin minä. Onko se kuitenkin niin ettei ruoho aina ole vihreämpää aidan toisella puolella!? Vai kultaako aika muistot?”

Nimim. Kadun eroa

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavauksesi alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset ja palkitsemme niistä Huono Äiti -kirjalla.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Tästä et voi kommentoida vaan avata uuden aiheen

Haluatko kertoa oman tarinasi? Jonkun hyvän tai jonkun vähemmän hyvän?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

7 vastausta artikkeliin “Kadun sitä, että lähdin kulissiliitosta”

  • Miettikää vielä sanoo:

    Siis kyllähän kannattaa tosi tarkkaan miettiä ratkaisua, koska tuo taloudellinen puoli ei ole mikään pikkuasia. Lapsille on paljonkin merkitystä, elävätkö normaalisti vai köyhästi, kuten yh:na tuppaa käymään. Voisiko ero odottaa joitakin vuosia, jotta lapset alkavat lentää pesästä? Jos ongelmana on pelkästään parisuhteen ns. kuivahtaminen, siinä saattaa pystyä sinnittelemään (rahan takia). Kun on tottunut että mies betalar niin ei ole helppoa pärjätä yksin. Tämä on yksi strategia, mutta ei tietty sovi kaikille.

  • eronnut sanoo:

    Tämän viestin kirjoittajalla on mennyt ohi se tosiasia, että onni pitää löytää itsestä eikä parisuhteesta. Minä erosin myös kulissiliitosta, mutta en yhtään kaipaa takaisin entiseen elämääni. En vaikka ei ikinä löytyisi uutta puolisoa. Sen asian kun oivaltaa, että parisuhde ei ole se mikä tekee ihmisestä onnellisen, on jo tosi pitkällä.

    Alkuperäisellä kirjoittajalla ei selvästi ollut liitossaan hyvä olla. Jälkeenpäin ehkä palaa vain niihin hyviin muistoihin, eikä mieti sitä mitkä olivat syyt miksi siitä tilanteesta lähti. Rakkautta on myös se että päästää toisen vapaaksi vaikka uuteen suhteeseen jos vanhasta liitosta ei ole enää mitään jäljellä.

    Kukaan ei ole täydellinen, ei edes se ex jota nyt kaipaat.

  • katquliini sanoo:

    Erittäin osuva kirjoitus jonka allekirjoitan täysin. Ruoho ei todellakaan ole vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Menestyvät alfatason miehet eivät kasva puussa ja he kyllä tietävät arvonsa. Jos sattuu olemaan persjalkainen perus ”suomi-akka” niinkuin varsinkin tällä foorumilla 99% on, niin kannattaa ehkä vaan hyväksyä se, että miehellä on oma elämä ja siihen monesti liittyy naiset jotka pitävät itsestään ja miehestä huolta.

    • IsoJohanna sanoo:

      Mä en nyt ymmärrä tota sun avautumista ollenkaan. Onko se siis taas yxi loputon vihjaus siitä että jos et pidä miehestäsi huolta niin joku toinen kyllä pitää?
      Suomi on pullollaan sohvalla makaavia resupekkoja joille työ ja vastuunottaminen ovat ihan vieraita sanoja. Kotielämässä ovat läsnä juuri sillä että makaavat sohvalla joka usein on keskellä olohuonetta. Suurin osa tälle palstalle kirjoittelevista on omanarvonsa tuntevia ihmisiä jotka kiinnostuvat arjen asioista ja muista ihmisistä. Hyvää jatkoa heille!

    • Hulta sanoo:

      Ne ”alfatason miehet” on kyllä niin surullisia ja tragikoomisia tyyppejä varsinkin parisuhteen näkökulmasta että luojan kiitos oon lakannut sellaisia etsimästä jo parikymppisenä. Alfojen tehtävä kun on koko evoluution ajan ollut toimia siemenlinkoina ja taistelijoina. Ei kovin kummallista puolisomateriaalia, ja aina löytyy joku toinen tolvana akka siihen somaan pikku asetelmaan soviteltavaksi kun edellinen nainen kyllästyy. Itse näkisin eron alfasta vain positiivisena asiana ja mahdollisuutena löytää parempi mies.

      Tuntuu, että itse avautujan omanarvontunto on todella heikko, ja se on rakentunut pääasiassa kauniiden kulissien, varakkuuden ja miehen varaan.
      Mitä sitten, vaikka miehellä olisi viisi avautujaa menestyneempää tai nätimpää tai älykkäämpää akkaa, ei se vaikuta siihen miten eksän pitää itsensä nähdä! Tietyst jos puoliso, kulissit ja varakkuus ovat ainoat asiat millä avautuja on saanut jonkinlaista itseluottamusta niin onhan se rankkaa kun jättää nämä taakseen vielä omalla valinnallaan. Jos haluaa elää feikkiliitossa vain siksi että on varaa siihen isoon omakotitaloon, niin sitten varmaan kannattaa etsiä toinen varakas tomppeli joka sellaisen talon voi tarjota. Jos haluaa aidompaa elämää, kannattaa etsiä itsensä ensin, ja sitten ehkä jossain kohtaa löytää siihen se toinen tyyppi jonka ansiosta ”me” on parempi vaihtoehto kuin ”minä”. Mikään kulissihan sitä ei ole.

    • Cherry sanoo:

      Kyllä Katquliini. Olet asian ytimessä. Kiitos!

    • Erontuska sanoo:

      Erosta toipuvana miehenä vastaan tähän omaa näkökulmaani, en kaikkien miesten puolesta. Minulle ero tuli oikeastaan yllätyksenä. Isoa taustadraamaa ei ollut esim. väkivaltaa, päihteitä, kolmansia osapuolia. Vaimo vain sanoi yksi päivä, että haluaa eron kun ei enää jaksa. Sen enempää syytä minulle ei ole kerrottu. Oli kyllä iso omakotitalo, kaksi autoa ja koira, julkisivuna. Itse olin kuitenkin aika tyytyväinen elämäämme. Eihän se pitkän liiton arki ole aina mitään herkkua mutta itsestä kiinni kuinka paljon siitä vetää hernettä nenään ja kuinka negatiivisen kaverin kanssa tuntojaan purkaa. Minä suorastaan rakastin tulla kotiin. Joka paikasta lähdin aina ensimmäisenä jotta voisin nähdä vaimoni ja lapset. Aina ekana ulkona harkoista, lenkiltä, höntsäpeleistä koska kiire vaimon luo. Töihin menin aikaisin jotta olisin ennen vaimoa kotona ja voisin ottaa hänet vastaan. Mikään ei ollut kauniinpaa kuin töistä kotiin saapuva vaimo. Menin autolle vastaan auttamaan mahdollisten kantamusten kanssa. Palautteena sain vuosien ajan mitätöintiä, vertailua muiden miehiin, alistamista, yleisesti jonkin verran negatiivista palautetta kun en ollutkaan tehnyt jotain mitä hän oli töissä miettinyt. Rakastin vaimoani ja lapsiani ja olisin halunnut mennä pariterapiaan mutta ei se kuulemma auta. Epätietoisuus eron syistä kalvaa sisältä vielä melkein 2v eron jälkeen. Olen muistellut kaikkia huonoa asioita liitostani mutta omat hyvät muistot vievät voiton. Haluan perheeni takaisin!
      En ole sohvalla makaava kaljamaha vaan pidän itsestäni huolta ja hoidin taloa, pihaa ja tein lasten kanssa päivittäin kaikkea kivaa mitä keksittiin. Olisin halunnut tehdä vaimon kanssa yhdessä vaikka mitä matkoja, parisuhdeiltoja, käydä leffassa ym. ym.
      kaikki ehdottamani oli väärään aikaan tai vääränlaisia tai sitten vaimo suuttui kun hänen kaveria en ollut ajatellut mukaan. Kaatuuko pitkät liitot itsekkääseen ajatteluun? Liian hyvään median antamaan kuvaan? Miehen tekemisiin tai saamattomuuteen? Tuleeko parisuhde johonkin murrosikään josta nykyisessä eromyönteisessä yhteiskunnassa ei haluta ylläpitää perheitä vaan korostetaan sinkkuuden ihanuutta? Jos on väkivaltaa, päihteitä, pelivelkoja, pettämistä niin ymmärrän eron olevan hyhvä vaihtoehto mutta toimivasta parisuhteesta eroaminen oman kriisin takia ei ole mielestäni hyvä vaihtoehto?
      – Olen surullinen eronnut vuoroviikkoisä. Uusi parisuhde tuo mieleen avioliiton ja ehjän perheen jossa kaikki on helpompaa yksinkertaisempaa.
      YDINPERHE on jotain niin ainutkertaista, kaunista ja pyhää, että älkää hajottako niitä liian kevein perustein 🙁
      – Ruoho ei todellakaan ole vihreämpää aidan toisella puolella.
      Jokainen parisuhde on omanlainen. Hoida omaasi. älä murehdi muiden parisuhteita.
      Parasta mitä ihminen voi tehdä on mennä omaan kotiin ja rakastaa perhettään.

      – Luotanko mihinkään