Mistä tietää, milloin pitää erota? Entä jos kadun eroa? Tuttuja kysymyksiä jokaiselle, jonka liitossa on ollut vaikeuksia. Sitä, mikä on oikea ratkaisu ja mitä eron jälkeen tapahtuu, ei voi varmuudella tietää. Pitää vain tehdä päätös ja toivoa parasta.

Päätöksen kanssa joutuu elämään, oli se sitten mikä tahansa. Epäileminen on normaalia, mutta joskus käy niinkin, että huomaa tehneensä virheen. Tältä tuntuu, kun huomaa, että ero ei tainnutkaan olla oikea ratkaisu:

”Minulla on ihan hirveitä fiiliksiä eron jälkeen, ja on pakko purkaa nämä jonnekin: Erosin lasteni isästä vajaa kaksi vuotta sitten. Suhde oli kuihtunut lasten ja miehen reissutyön myötä ystävyydeksi ja kämppäkaveruudeksi. Seksiä oli ajoittain, koska oli pakko olla.

Olin tottunut olemaan lasten kanssa yksin, koska mies meni töiden ja harrastusten perässä jatkuvasti. Jossain kohti vaan päätin, että nyt riittää. Elämä lipuu minulta ohi. En ole onnellinen tuon miehen kanssa enkä näe meitä loppuelämää yhdessä.


Ylin kuva Alex Jones.

Elämämme oli pelkkää kulissia ja vihasin sitä ”kaunista elämää”. Lähdin pois. Uuden alku on ollut paljon muutakin kuin kaunista. Iso omakotitalo vaihtui pieneen rivitaloasuntoon. Rahallisesti olin omillani ja yksin piti vastata kaikesta. Lasten ehjä perhe oli jaettu kahtia.

Sitten rakastuin ja näin jo uuden suunnan elämässä. Arjen astuttua uuteen suhteeseen huomasin, että nyt minulla on elämässä mies joka on läsnä, mutta pääasiassa makaa sohvalla. Tätäkö halusinkin?

Pikkuhiljaa huomasin kaipaavani entistä elämää. Ehkä entinen mies ei ollutkaan niin ”huono” kun silloin ajattelin. Ehkä meillä ei ollutkaan suhde niin huonolla mallilla. Ehkä se kaunis kulissielämä olisi ollutkin parempi.

Eikä tilannetta ainakaan parantanut se, että ex-mies löysi uuden onnen. Kauniimman ja menestyvämmän naisen kuin minä. Onko se kuitenkin niin ettei ruoho aina ole vihreämpää aidan toisella puolella!? Vai kultaako aika muistot?”

Nimim. Kadun eroa

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavauksesi alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset ja palkitsemme niistä Huono Äiti -kirjalla.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

5 vastausta artikkeliin “Kadun sitä, että lähdin kulissiliitosta”

  • Miettikää vielä sanoo:

    Siis kyllähän kannattaa tosi tarkkaan miettiä ratkaisua, koska tuo taloudellinen puoli ei ole mikään pikkuasia. Lapsille on paljonkin merkitystä, elävätkö normaalisti vai köyhästi, kuten yh:na tuppaa käymään. Voisiko ero odottaa joitakin vuosia, jotta lapset alkavat lentää pesästä? Jos ongelmana on pelkästään parisuhteen ns. kuivahtaminen, siinä saattaa pystyä sinnittelemään (rahan takia). Kun on tottunut että mies betalar niin ei ole helppoa pärjätä yksin. Tämä on yksi strategia, mutta ei tietty sovi kaikille.

  • eronnut sanoo:

    Tämän viestin kirjoittajalla on mennyt ohi se tosiasia, että onni pitää löytää itsestä eikä parisuhteesta. Minä erosin myös kulissiliitosta, mutta en yhtään kaipaa takaisin entiseen elämääni. En vaikka ei ikinä löytyisi uutta puolisoa. Sen asian kun oivaltaa, että parisuhde ei ole se mikä tekee ihmisestä onnellisen, on jo tosi pitkällä.

    Alkuperäisellä kirjoittajalla ei selvästi ollut liitossaan hyvä olla. Jälkeenpäin ehkä palaa vain niihin hyviin muistoihin, eikä mieti sitä mitkä olivat syyt miksi siitä tilanteesta lähti. Rakkautta on myös se että päästää toisen vapaaksi vaikka uuteen suhteeseen jos vanhasta liitosta ei ole enää mitään jäljellä.

    Kukaan ei ole täydellinen, ei edes se ex jota nyt kaipaat.

  • katquliini sanoo:

    Erittäin osuva kirjoitus jonka allekirjoitan täysin. Ruoho ei todellakaan ole vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Menestyvät alfatason miehet eivät kasva puussa ja he kyllä tietävät arvonsa. Jos sattuu olemaan persjalkainen perus ”suomi-akka” niinkuin varsinkin tällä foorumilla 99% on, niin kannattaa ehkä vaan hyväksyä se, että miehellä on oma elämä ja siihen monesti liittyy naiset jotka pitävät itsestään ja miehestä huolta.

    • IsoJohanna sanoo:

      Mä en nyt ymmärrä tota sun avautumista ollenkaan. Onko se siis taas yxi loputon vihjaus siitä että jos et pidä miehestäsi huolta niin joku toinen kyllä pitää?
      Suomi on pullollaan sohvalla makaavia resupekkoja joille työ ja vastuunottaminen ovat ihan vieraita sanoja. Kotielämässä ovat läsnä juuri sillä että makaavat sohvalla joka usein on keskellä olohuonetta. Suurin osa tälle palstalle kirjoittelevista on omanarvonsa tuntevia ihmisiä jotka kiinnostuvat arjen asioista ja muista ihmisistä. Hyvää jatkoa heille!

    • Hulta sanoo:

      Ne ”alfatason miehet” on kyllä niin surullisia ja tragikoomisia tyyppejä varsinkin parisuhteen näkökulmasta että luojan kiitos oon lakannut sellaisia etsimästä jo parikymppisenä. Alfojen tehtävä kun on koko evoluution ajan ollut toimia siemenlinkoina ja taistelijoina. Ei kovin kummallista puolisomateriaalia, ja aina löytyy joku toinen tolvana akka siihen somaan pikku asetelmaan soviteltavaksi kun edellinen nainen kyllästyy. Itse näkisin eron alfasta vain positiivisena asiana ja mahdollisuutena löytää parempi mies.

      Tuntuu, että itse avautujan omanarvontunto on todella heikko, ja se on rakentunut pääasiassa kauniiden kulissien, varakkuuden ja miehen varaan.
      Mitä sitten, vaikka miehellä olisi viisi avautujaa menestyneempää tai nätimpää tai älykkäämpää akkaa, ei se vaikuta siihen miten eksän pitää itsensä nähdä! Tietyst jos puoliso, kulissit ja varakkuus ovat ainoat asiat millä avautuja on saanut jonkinlaista itseluottamusta niin onhan se rankkaa kun jättää nämä taakseen vielä omalla valinnallaan. Jos haluaa elää feikkiliitossa vain siksi että on varaa siihen isoon omakotitaloon, niin sitten varmaan kannattaa etsiä toinen varakas tomppeli joka sellaisen talon voi tarjota. Jos haluaa aidompaa elämää, kannattaa etsiä itsensä ensin, ja sitten ehkä jossain kohtaa löytää siihen se toinen tyyppi jonka ansiosta ”me” on parempi vaihtoehto kuin ”minä”. Mikään kulissihan sitä ei ole.