Ruotsissa lasten vuoroviikkoasuminen eron jälkeen on hyvin yleistä. Suomessa vielä harvinaista.

Psykologi Ilona Rauhala kertoo tässä Huono Äiti -ohjelman jaksossa omien lastensa 2 viikkoa isällä, kaksi viikkoa äidillä -järjestelystä, joka toimii. Hän sanoi myös ohjelman päätteeksi, että hän ei tiedä, millä perusteilla olisi voinut evätä lapsiltaan tasapuolisen isäsuhteen: ”Että sitten aikuisena olisin selittänyt, ettette saaneet nähdä isää, koska minä olen niin täydellinen äiti. Että minun kanssani teidän on paras. Ei olisi mennyt selitys läpi.” Se olisi ollut hänen mukaansa äitiperversiota.

Yhteen ääneen molemmat ohjelman vieraat Virve Miettinen ja Ilona Rauhala toteavat reunaehdon: aikuisten välien pitää toimia säällisesti. Eikä tietenkään toinen vanhempi voi olla turvaton aikuinen vaan malli toimii kahden suht normaalin aikuisen jakaessa vanhemmuutta.

Ilona Rauhalan oma nettisivu Eron keskellä täällä.

Ylen juttu vuoroasumisesta täällä.

Tutkimus vuoroviikkoasumisesta täällä.

….

Lasten eroryhmätkin on keksitty, täällä juttua!

 

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

10 vastausta artikkeliin “Mitäs jos lapset asuisivat eron jälkeen tasan kummankin kaa?”

  • lyhytnäköistä sanoo:

    Jos lapset ovat täyttäneet 12 vuotta, on hyvä vinkkini, että älkää odottako systeemin toteutuvan. Lapsi siinä vaiheessa usein jo määrittelee itse, missä haluaa olla. Vähänkään vahvatahtoisempaa lasta on äärimmäisen vaikea pakottaa ravaamaan kahden kodin väliä, ellei hän itse sitä halua tehdä. Mitä isompi teini, sitä todennäköisemmin hän haistattaa pitkät vanhempien välisille sopimuksille, jotka tähtäävät vanhempien omaan mukavuuteen. Niin minäkin tekisin. Ja 18-vuotta täytettyä ei enää näkyisi vilaustakaan kummankaan vanhemman luona, tulkoot itse käymään minun luonani.

  • tiitu sanoo:

    Voi miten ihana ajatus…olisin ehdottomasti tän takana. Lapset ja isä voisivat elää omanlaistansa arkea rauhassa…ilman mitään viikonloppusysteemiä…
    mutta kun isä on katkera ja sitä mieltä että äiti on syypää eroon ja haluaa joko ”koko paketin” äiti ja lapset kotiin…tai siten ei suostu ottamaan lapsia luokeen.
    Ja nyt on kysymys 12-16v lapsista.
    Surullista 🙁

  • Laura sanoo:

    Mutta mitäpä jos eivät sittenkään? On myös paljon perheitä, joissa molemmilla vanhemmilla on uudet puolisot, ja heidän lapsiaan, jotka eivät asukaan viikko-viikko-periaatteella. Tällöin voi tulla tilanne, että lapsella ei ole oikein kotia missään, paikasta toiseen mennään reppu selässä, ja aina kesäisin juuri hänen talvivälineensä ovat tiellä, vaikka ne olisivat kummassa paikassa tahansa. Siinä sitä on taas, lämpöä ja rakkautta ilmassa, tasapuolisuudesta puhumattakaan.

    Itse kuitenkin yritin tätä systeemiä esittää, mutta yritykseni viikko-viikko-systeemistä kaatuikin sitten sekä lastenvalvojan ennakkoluuloihin, että puolison haluttomuuteen. Oma ehdotukseni oli, että lapsi ei kulkisi minnekään, vaan hän asuisi yhdessä osoitteessa ja me vanhemmat asuisimme lapsen kotona vuoroviikoin. Ehdotuksen jälkeen lastenvalvoja räjähti nauramaan, saaden seuraa ex-puolisosta. Kyllä lapsen (jonka kuitenkin ihan keskenämme panimme alulle itse tulokselta lupaa kysymättä) täytyy kuitenkin ymmärtää aikuisten tilanne, ja eihän sellainen nyt voi toimia, kyllä tässä aikuisten osalta tämä asia täytyy miettiä. No juu, varmasti näin, jos ei tahtoa ole lapsen kannalta juttua pohtia. Kun sitten jatkoin, että kumpikos sekä exästä että lastenvalvojasta olisi valmis lyömään edes osan kamoistaan reppuun joka viikon päätteeksi, ja vaihtamaan maisemaa tällä rytmillä seuraavan kahdentoista vuoden ajan, niin kummankaan käsi ei noussut. Lastenvalvoja sentään vakavoitui.

  • välit kunnossa sanoo:

    Meillä on tilanne että minä asun neljän lapsemme kanssa miehen kotitilalla, ja mies kaupungissa yksiössä. Lomiensa ja vapaaäiviensä puitteissa mies tulee tänne lastensa luo ja minä menen hänen yksiöönsä. Tarkoitus oli alunperin toimia näin viikko-viikko periaatteella, mutta asiaan on syyt miksi mies ei tällä hetkellä siihen kykene. Tämä toimii koska emme ole tukkanuottasilla, eikä ole uusia kumppaneita. Päädyimme tähän koska tuntui hullulta että molemmilla olisi neljän lapsen vetävä asunto. Aiomme elellä näin kunnes ison asunnon tarve vähenee tai tilanne mutoin hankaloituu.. lasten kannalta tämä on hyvä, välillä tuntuu etteivät pienemmät edes kunnolla tajua meidän eronneen vaikka siitä on kyllä kerrottu.

  • viikko~viikko sanoo:

    Eron jälkeen, oli oikeastaan itsestään selvää: lasten elämässä kumpikin vanhempi tulee olemaan mukana tasapuolisesti.
    Alkuun lapset vaihtoivat viikolla kiertävästi. Toisella alkuviikosta kaksi päivää ja sitten kaksi toisella, loppuviikko jälleen samalla kuin alkuviikokkin. Seuraava viikko alkoi samoin, mutta toiselle tuli alkuviikko jne. Näin tuli viikonloputkin tasapuolisesti vietettyä lasten kanssa. Päädyttiin aluksi tähän: lapset olivat alle kouluikäisiä, ero äidistä ja isästä olisi ollut liian pitkä viikko/viikko jaolla.
    Välit meidän vanhempien välillä on ihan hyvät, pystymme hoitaan lasten asioita, ja tarvittaessa vaihtelemaan päiviä jos tarvetta tulee. Jos lapselle/lapsille tulee ikävä, voi poiketa moikkaamassa isää tai äitiä, vaikkei olisikaan ns.sen toisen vanhemman hoitoviikko: vanhemmuus pysyy kuitenkin kokoajan, ja ikävä lapsiin kun eivät ole kotona 🙂
    Tosiaan, siirryimme viikko~viikko systeemiin alkuvuodesta. Lapsilta tuli palautetta, että kummalle nyt? Kuinka monta yötä ollaan äidillä, entä sitten isällä.. ehkä olikin epäselvää lapsille.
    Nyt viikko~viikko on toiminut hyvin kaikkien osalta; lasten helpompi hahmottaa selkeä viikko. Kumpikin vanhempi saa kokea arjen ilot ja surut. Olla se kiva/tyhmä vanhempi 🙂

    Itse olen eroperheestä,,isää näin aluksi joka toinen viikonloppu, kunnes nekin kerrat harvenivat, ja loppuivat kokonaan. Monesti näin käy.. ehkä tämä jaettu vanhemmuus yhdistäisi paremmin; pysyisi se side lapsiin. Tietysti jos on ongelmia,,eihän tämä systeemi kaikille sovi, mutta enemmän rohkeutta kokeilla! Aluksi epäilin hieman ex.ää, kun ei liiemmin hoitanut arjen askareita tai lasten kuravaate zumbaa seuraavaa aamua ajatellen, mutta hyvinhän kaikki on mennyt, alun paniikkipuheluita lukuun ottamatta 😀

    • muuttava = paha äiti sanoo:

      Vko&vko toimii kun ollaa lähekkäin. Nyt muutto toiseen kaupunkiin ja isä eri mieltä lapsen asuinpaikasta. Vuosia yhteistyö toiminut. Nyt on sitten ”näkemyserot” niin suuria että taitaa käräjäoikeus olla päätöksen tekijä asuinpaikasta. Kummallakin näkemys lapsen edusta, mutta ne ovat erilaiset.. lasta ei tosiaan voi jakaa, ei enää kun lapsesta tulee koululainen.

      • pojuli sanoo:

        Yhteishuoltajuudessa vanhemmat päättävät lapsen asuinpaikasta yhdessä. Jos toinen vanhempi lähtee muuttamaan lasta toiseen kaupunkiin ilman suostumusta, niin tapahtuu rikos, joka onkin syytä käsitellä käräjäoikeudessa. Toivottavasti paikallaan pysyvä vanhempi voittaa.

  • Ritu sanoo:

    Meillä ollut 6 vuotta viikko-viikko systeemi ja en olisi ikinä voinut muunlaista edes kuvitella.Asumme aika lähekkäin ja nyt muksun ollessa kohta 11v saa jo itse vaikuttaa päätöksiin ja mielipide otetaan huomioon esim.kesälomia on muita menoja suunnitellessa. Molemmat joustaa ja joskus se ei ooviikko vasn kaks eikä kumpikaan valita vaan nauttii siitä ajasta lapsen kanssa.

    Alunperinkin erottaessa oli se lapsen molempien vanhempien tarve sijalla 1 ja se ettei koskaan riidellä lapsen nähden häntä koskevista asioista ja että hän tietäisi että kaikesta huolimatta hänellä on isä ja äiti, jotka eivät enää voi olla yhdessä mutta joille hän on maailman tärkein asia!

  • keskinkertainen äiti sanoo:

    Poikani asuu viikko-viikko jaolla isänsä ja minun luonani. Asumme lähekkäin ja poikani voi käydä molemmissa kodeissa koska haluaa.

    Meille tämä on ollut toimiva tapa varmistaa että pojallamme säilyy läheinen suhde molempiin vanhempiin eron jälkeenkin. Vaatteet, polkupyörät ja muut löytyvät molemmista kodeista. Näin tavaroiden viikoittainen ”muuttaminen” on pyritty minimoimaan.

    Ehjä ja oneellinen perhe olisi varmasti aina ideaali, mutta koemme että näin olemme voineet tarjota erosta huolimatta lapselle mahdollisimman paljon aikaa ja tasaista arkea moleminen vanhempien kanssa. Kuten yllä jo mainittiinkin, edellytyksenä on toki että aikuiset ovat molemmat luotettavia vanhempia ja väleissä keskenään.