Haluaisin kohdata ystäväni selvinpäin

Nuoruuden dokaamiset ovat jääneet taakse, mutta vieläkään ystäväpiirisi ei osaa tavata ilman alkoholia? Tilanne on sama monilla muillakin. Oli taustalla ikävät tunteet kasvamisesta alkoholistiperheessä, kaipaus aitoon kohtaamiseen tai vaikka vain kyllästyminen alkoholin juomiseen, asiaa voi olla vaikea ottaa esille.

Selvää aikuisseuraa kaipaava nainen kertoo, kuinka paljon hän toivoisi että ystävien kanssa voisi olla ihan omana itsenään, ilman päihteitä. Ehkä silloin kaikki voisivat kokonaisvaltaisesti paremmin:

””Tilataanko lasilliset viiniä?” ystäväni kysyy. Ahdistun ja petyn. Olisin halunnut oikeasti tavata ystävääni, todella kohdata hänet, kuulla hänen ajatuksiaan, kertoa omistani ja reflektoida. Tiedän jo viiniä tilatessa, että niin ei tule käymään.

Ruokaseurani on kohta humalan viemä ja mairean mukava, hokee sadat kerrat kuultuja fraaseja upeasta ystävyydestämme ja halailee. Mikä ero siinä olisikaan, jos hän olisi vähemmän mairea ja sanoisi ne asiat selvinpäin.

Naisten mökkiviikonloppu sovitaan kalenteriin. Silloin voi kirmata saunasta uimaan vailla rihman kiertämää ja jutella tasolla, johon vain naissukupuoli osaa samaistua. Voimme jakaa tuntemuksiamme siitä, mikä parisuhteissa mättää ja mikä toimii. Voimme ihailla toisiamme aidosti vahvuuksistamme ja pohtia yhdessä, mikä auttaisi Merjan laihdutusurakkaan. Merjan mies on saatava auttamaan vaimoaan, ja päätämme yksissä tuumin lähestyä häntä, koska ystävämme on meille tärkeä. Merja on mykistynyt, sillä hän ei ole tottunut olemaan tärkeä. Siksi hän on lihonnut. Lapset ovat ajaneet hänen hyvinvointinsa edelle, ja Merja on saatava ymmärtämään, että hänen hyvinvointinsa on muidenkin etu. Merja itkee ja muut halaavat häntä.

Merjalle tehdään virkistävä kasvonaamio, jotta hänen pulleat kasvonsa eivät olisi kuin tsunamin jäljiltä. Vihreä tee tehostaa aineenvaihduntaa. Susanna avaa hiljaisen suunsa vasta oma teekuppi huulillaan. ”Ei tähän jalkaan osunut lapio. Taneli potkaisi mua.” Huone hiljenee ja kasvot kalpenevat. Kukaan ei arvannut. Merjan silmiltä putoavat kurkkuviipaleet. ”Jumalauta!” Oikeasti en tunne Merjaa, Susannaa enkä Tanelia. Tunnen itseäni aika hyvin mutta minulla ei ole ystäviä, joiden kanssa jakaa elämääni.

Jos tuttavapiirissäni olevat ihmiset viettävät aikaa keskenään, siihen mukaan kuuluu aina kaikkien lempijuoma, alkoholi. Selvinpäin ei tavata: silloin kukin suorittaa omaa arkeaan pääsääntöisesti nollaprosenttista lasissaan. Alkoholi kuuluu aukottomasti vapaa-aikaan aikuisten kesken, ja pelkkää ehdotusta hyvinvointiviikonlopusta pidettäisiin järjenvastaisena. ”Ituhippien hommia!”

Lasinen lapsuuteni on tehnyt minusta varovaisen ja vaistoni on tarkempi kuin hevosella pettävän sillan edessä. Sellaisten ominaisuuksien kanssa on raskasta elää joka päivä ja reflektointi tukisi jaksamistani. Ystävä sanoisi suoraan, milloin ajatuksenjuoksuni on lähtenyt laukalle. Alkoholilla pääsen pintaliitotilaan, jossa todellinen herkkyyteni painuu pinnan alle. Tiedostan tämän, ja sen, ettei se hoida minua pitkäjänteisesti vaan vain hetkellisesti. Viikonlopun jälkeen tulen kotiin kassi yhtä täynnä huolia kuin viikonloppuun lähtiessäni. En ole purkanut kassiani yhtään.

Nautin ihmisten parissa olemisesta, mutta jaksamista tukevat keskustelut käydään, jos ehditään, työajalla kollegojen kesken. Liiaksi en voi kuitenkaan avata omaa elämääni kollegoilleni, siihen tarvitsen ystäviä työpaikkani ulkopuolelta. Terapia auttaa minua, mutta ei siellä ehdi kaikkea ruotia, eikä terapeutti taas ole ystäväni. Tarvitsen halausta ja liittolaista raivoamaan kanssani pahaa maailmaa, esimerkiksi anoppia, vastaan. Tarvitsen myös tiedon siitä, että ystävällänikin on ongelmia enkä näin ollen olekaan ainoa sylkykuppi maailmassa.

Terapeuttini sen tietää, muttei voi avautua että ”no edellisellä asiakkaallani oli yhtä paska mies kuin sinulla ja vaikka tiukkaa teki, hän uskalsi pistää surkealle parisuhteelleen pisteen. Ja minusta hän teki juuri niin kuin piti.” Sopivimmat ihmiset ystävikseni olisivatkin toipuvia alkoholisteja. Sellaisia, jotka ovat käyneet juurisyitä halkovan hoidon ja todella rämpineet menneisyytensä läpi. Seurauksena on paljon matalampi kynnys nostaa kipeitäkin asioita pöydälle ja laskea rankkaakin huumoria ilman häpeää.

En vain tunne ketään sellaista ainakaan vielä. Omat ystäväni sopivat suomalaisen perusalkoholinkäyttäjän profiiliin, eli ovat tuurijuoppoja tai suurkuluttajia mutta toistaiseksi hallitsevat vielä kulissielämänsä, vaikkeivat osaa nauttiakaan yhtä lasillista ja lopettaa siihen. Ehkäpä minun tulisi muuttaa eteläiseen Eurooppaan. Saisin nauttia hyvästä viinistä loistavan aterian ohella, mutta nauttisin kuitenkin enemmän ruuasta ja yhdessä olemisesta. Aikuisen ruokajuomana vesi ei kirvoittaisi pälyilyä eikä mitään muutakaan keskustelun arvoista ihmettelyä.”

Nimim. Vesilasin takana piilossa

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.