”Kolme vuotta sitten tapasin ihanan miehen. Hän oli ensimmäinen joka kohteli minua kuin ihmistä pitkään aikaan. Olimme molemmat huumeiden käyttäjiä silloin. Hän oli ihana huomaavainen teki kaiken auttaakseen minua ja toisin päin. Meillä oli ihanaa aikaa vaikka jouduimmekin asunnottomiksi ja muutimme hänen vanhempiensa luokse asumaan. Kaikki oli hyvin.

Eräänä iltana huomasin että hänen kaverinsa alkoivat kiusaamaan minua, heiteltiin puhelimilla mua päin ja haukuttiin huoraksi, peloteltiin tönittiin ym. Josta tietenkin yritin hänelle kertoa, johon sain vastaukseksi että ”jos olisin huomannut mitään sellaista niin luuletko etten olisi puuttunut siihen”. Joten annoin olla ja ajattelin että hän on puolellani. Eräänä iltana olin ollut kotonani niin etten saanut liikkua sohvalta mihinkään tai mieheni olisi lyönyt minua. Hän kutsui paikalle kolme kaveriansa ja exänsä. Kaikki levittelivät puukkoja, teippiä ja jätesäkkejä ym. pitkin lattioita… Luulin että nyt ne tappaa mut tänne. Seuraavana päivänä mies osti minulle herkkuja ja oli kiva ja ihana taas kuitenkin kiusaaminen jatkui, enkä tänä päivänäkään ymmärrä miksi.

En saanut pitää yhteyttä miespuolisiin kavereihin koska olen muka pannut heitä kaikkia. Jätin muutkin kaverit pois pikkuhiljaa kunnes mulla ei ollut yhtään omaa kaveria. Sukulaisten luona käynti väheni niin etten enää pitänyt mitään yhteyttä heihin.

Äitini kuoli tällä aikaa enkä käynyt häntä edes katsomassa. Aina kun oli jokin riita ja halusin saada oman mielipiteeni, joka ei häntä miellyttänyt, kerrottua, hän heitti minut tukasta lattialle ja löi avokämmenellä naamaan kunnes en uskaltanut enää sanoa mitään. Jopa silloinkin kun olin raskaana hän töni minua pitkin asfalttia ja läpsi minua.

tyttö kivien keskellä

Kuva Ed Robertson, ylin kuva Kev Seto.

Keväällä pari vuotta sitten hän joutui vankilaan muutamaksi vuodeksi ja aloin rakentaa uutta elämää itselleni ja tulevalle vauvalleni. Sain kuin sainkin ihanan upean ja turvallisen elämän ja ihanan kodin rakennettua meille. Kävin pienen vauvan kanssa joka viikonloppu tapaamassa miestäni jopa kaksi kertaa viikonlopun aikana. Vaikka kuinka väsytti raahauduin paikalle.

Ennen synnytystä menimme naimisiin vankilan kappelissa, sillä en halunnut aviotonta lasta. Kaikki oli ihanaa, mieheni lupaukset ja suunnitelmat olivat jotain uskomatonta siihen nähden mitä ennen oli ollut. Miten ajatusmaailma on muuttunut noin hyvään suuntaan. Hänellä oli nyt hyviä suunnitelmia ja ajatusta lähteä toteuttamaan niitä. Olin onnellinen, ehkä mä saankin onnellisen perheen josta aina unelmoin.

Tuli vihdoinkin päivä jolloin hän tuli kotiin. Meillä oli ihanaa ja olimme onnellisia. Sitä onnea kesti kolmisen viikkoa. Hän tuli kotiin kylältä mukanaan kannabispussi. En pistänyt pahakseni jos hän polttelisi jossain muualla kuin kotona. Näin meni hyvin jonkin aikaa kunnes hän alkoi syömään bentsoja, joista hän meni ihan kuutamolle, ja silloin yleensä otin lapsen ja lähdin kaupungille, puistoon, jonnekkin muualle.

Näin jatkui taas hetken. Kunnes eräänä päivänä hän oli vetänyt amfetamiinia. Tästä lähti alas ja lujaa. Hän oli poissa jopa viikon eikä kukaan tiennyt missä. Kun hän palasi kotiin oli kaikki minun syytäni. Koska täällä hän joutuu elämään tylsästi ja pistän kapuloita rattaisiin sekoilun ja riehumisen kanssa.

Itkevä nainen

Kuva Kat J.

Kerran soitin hänelle että haluaisin lähteä veljeni luokse käymään ja jättäisin lapsen miehelle hoitoon siksi aikaa. Hän suuttui siitä ja huusi että lähden sinne vain jakamaan persettäni exilleni ja saisin ottaa omia rahojani vain 20e mukaan. Tietenkin hämmästyin ja tivasin miksi en saisi lähteä ja miksi saisin vain sen verran rahojani mukaan johon en saanut kunnon vastausta, joten päätin mennä lapseni viereen nukkumaan. Hän tulee repimään peittoni pois ja minua käsivarresta ylös. Potkin hänet pois koska hän satutti minua. Otin lapsen syliin ja laskin sohvalle, ja yritin juosta karkuun ovesta huutaen poliisia niin lujaa kuin kurkusta lähti. Mieheni repi minut takaisin sisälle tukasta, heitti olkkarin nurkkaan ja potki minua. Hän otti lapseni nojatuolin ja hakkasi minua sillä, sitten hän otti puisen kukka pöydän jolla hakkasi minua yli kymmenen kertaa. Jouduin vain ottamaan iskuja vastaan kunnes sain otteen hänen munistaan ja puristin kaikella voimalla, jolloin hän lyyhistyi maahan ja hyppäsin hänen kaulaan kiinni ja kuristin häntä kunnes hän löi minua rautapampulla. Hetken raivottiin siinä ja pyysin anteeksi käytöstäni johon hän vastaa lyömällä minua uudestaan ja uudestaan. Hän uhkasi tappaa veljeni ja isäni jos kertoisin kenellekään tästä. Ja että hänen veljensä tulee kostamaan minulle ja rakkaimmilleni. Minulla murtui käsi ja jalka tämän johdosta.

Kukaan ei soittanut minulle apua, kukaan ei auttanut. Poliiseja ei näkynyt. Ikinä kukaan ei soittanut poliisia. Lääkärissä kerroin joutuneeni tappeluun mutten vielä tehnyt rikosilmoitusta. Laitettiin vain molemmat raajat pakettiin. Viikon olin vielä hänen kanssaan kotona kun hän kohteli minua taas kuin kuningatarta. Mutta sitten taas tuli riita jonka päätteeksi hän otti aseen mukaan ja sanoi lähtevänsä ampumaan ihmisiä jonka jälkeen soitin ystävälleni ja itkin tätä tilannetta. Ystäväni kehotti minua pakkaamaan kimpsut ja kampsut. Hän soittaa mulle ja tyttärelleni taksin heidän luokseen, josta aamulla soitin turvakotiin paikan meille.

Vihdoin uskalsin lähteä pois siitä suhteesta. Olen itkenyt nauranut ollut ahdistunut kaikki tunteet vain vyöryvät ylitseni. Kaikki ovat huomanneet minun sekä tyttäreni piristyneen viikkojen myötä. Mietin vieläkin miksi annoin sen jatkua niin pitkään. Rakkaat naiset te ansaitsette jotain parempaa. Lähtekää pois ajoissa. Mä lähdin, seuraavan kerran en olisi enää herännyt tai lapsi olisi voinut olla välissä. Mä olen nyt onnellinen, onnellisempi kuin koskaan kolmen vuoden aikana. Ja muistakaa saatatte yhdellä puhelulla pelastaa jopa jonkun hengen, älkää pelätkö soittaa poliisille!”

Nimim. Miksi jäin

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Väkivaltaisessa suhteessa elävä: sinulla on oikeus lähteä ja hakea apua!

– Hätätilanteessa soita 112!

– Turvakotien yhteystiedot löytyvät täältä.

– Keskusteluapua saat Nollalinjasta. Nollalinja on ilmainen auttava puhelin, jonne voit soittaa mihin kellonaikaan tahansa, vuoden jokaisena päivänä. Puhelinnumero on 080 005 005.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

4 vastausta artikkeliin “Kadun etten lähtenyt aiemmin”