Henkinen väkivalta on usein salakavalaa. Jos kumppani lyö, siitä ei voi erehtyä. Mutta missä menee normaalin riitelyn ja henkisen väkivallan raja? Mikä on vielä hyväntahtoista kettuilua ja millainen kommentti vahingoittaa toista?

Yksi syy siihen että ihmiset sietävät huonoa kohtelua suhteissaan on se, että he pitävät sitä normaalina. Kaikkihan riitelevät. Toisella nyt vaan on tuollainen erikoisempi huumorintaju… Mustasukkaisuus on normaalia ja kertoo välittämisestä…

Rajaa on oikeasti vaikea vetää vaikka se kuulostaakin oudolta.

Kun suhteessa on henkistä väkivaltaa:

– Kaikki on aina sinun syytäsi, eikä toinen ota vastuuta teoistaan. Suoranainen valehtelu ja totuuden vääristely siitä, mitä oikeastaan on tapahtunut, on tavallista. Tiedät, miten asiat menivät, mutta toinen väittää muuta.

– Aluksi suhde on ollut ihana ja toinen hurmaava, mutta siihen on tullut muutos. Kaipuu suhteen alkuaikoihin ja siihen ihanaan ihmiseen saattaa pitää sinua roikkumassa suhteessa. Ehkä tämä on vain vaihe…ehkä hänellä on stressiä…kyllä hänestä vielä tulee sellainen kuin aluksi…

– Kumppanisi väheksyy saavutuksiasi ja vahvuuksiasi. Isotkin saavutukset ovat pikkujuttuja ja taisit muutenkin onnistua pelkästään tuurilla.

– Jos kerrot, että pahoitit mielesi hänen käytöksestään, olet turhan herkkä tai hullu. Kumppanisi vie tunteiltasi oikeutuksen. Alat epäillä niitä itsekin: ehkä tosiaan niuhotat turhasta? Ehkä olet yliherkkä ja rasittava? Voi olla, että tosiaan olet vainoharhainen.


Kuva Alex Boyd, ylin kuva Andrik Langfield.

– Asioista puhuminen saa kumppanisi raivostumaan ja syyttämään sinua. Vika on sinussa, sinä olet sekopää, narsistinen ja vaikea ihminen.

– Kumppanisi oikeuttaa käytöstään erilaisilla syillä. Hän on stressaantunut, hän on väsynyt, hän oli humalassa… Nämä tilanteet toistuvat uudelleen ja uudelleen, jälleen kerran hänellä oli niin hirveä stressi…

– Kumppanisi eristää sinua ystävistäsi, sukulaisistasi ja työkavereistasi. Tämä voi tapahtua esimerkiksi niin, että hän suuttuu jos tapaat ystäviäsi, oikuttelee kun olet lähdössä harrastukseesi ja jopa niin, että hän esimerkisi lietsoo riitoja aina kun sinulla on tärkeitä työasioita. Vähitellen alat vältellä ystäviesi tapaamista ja pidät omat menosi minimissä siksi, että välttyisit riidoilta ja ongelmilta. Eristäminen ei välttämättä ole tietoista, mutta se palvelee sitä tarkoitusta että kaltoinkohtelullasi ei ole todistajia. Lisäksi sinusta tulee riippuvaisempi kumppanistasi, ja sinun on vaikeampi lähteä suhteesta.

– Kumppanillasi on epärealistiset odotukset suhteenne osalta. Sinun pitäisi aina olla saatavilla häntä varten. Mutta yritätpä miten paljon tahansa ja teetpä miten paljon tahansa, mikään ei riitä.

Jos ylläolevat asiat tuntuvat tutuilta, kannattaa hakeutua esimerkiksi keskutelemaan terapeutin kanssa tai puhua ystävälle. Minkäänlainen väkivalta, myöskään henkinen, ei kuulu hyvään suhteeseen. Henkisesti väkivaltaiset kumppanit eivät useinkaan muutu. Apua on kuitenkin saatavilla, vähintään siihen että pystyt harkitsemaan voiko suhdetta jatkaa vai ei. Vuosia jatkunut huono kohtelu vaurioittaa henkisesti, joten itsensä kasaamiseen mahdollisen eron jälkeen voi myös tarvita apua.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

4 vastausta artikkeliin “Onko suhteessasi henkistä väkivaltaa? Näistä merkeistä tiedät”

  • Nyx onnellinen sanoo:

    Siinäpä se…
    Pitkään luulin että jos vaan yritän vähän enemmän niin pystyn olla parempi äiti ja vaimo.. Enkä vaan laiska vetelys…
    Elämä sujui kutakuinkin hyvin kun vaan muistin ’asemani’.
    Sattui sitten yksi koulutus johon olisin halunnut lähteä.. Mutta siellä olisi pitänyt olla yötä.
    Meillä oli hirveä riita… Tai mies huusi viikon ja lopulta peruin osallistumisen.
    Siitä lähti sitten koko homma purkautumaan… Ensin sairastuin ihan fyysisesti, ferritiinit ja hemoglobiini matalalla ja syksy meni raahautuessa päivästä toiseen.
    Jossain vaiheessa sitten laitoin hakemuksen vuokra-asuntoon… Meidän paikkakunnalla on niitä todella vähän mutta parissa viikossa tuli soitto että asunto vapautuisi kuukauden päästä.. Mulle jäi n viikko aikaa päättää otanko sen mutta oikeastaan päätös oli helppo kun ajattelin että tällä oli joku tarkoitus… Edellinen asukas oli asunut asunnossa 30v ja nyt asunto vapautui!
    Muutto ja pari ekaa vuotta eron jälkeen oli ihan hirveää aikaa… Kiusanteko, vahtiminen ja häiriköinti jatkui lasten hyvinvoinnin varjolla…
    Lopulta löysin ’vahingossa’ uuden miesystävän ja vasta kun hän vastasi expuolisoni viesteihin napakan asiallisesti, kiusanteko päättyi.

  • Sinä ensin. sanoo:

    Luin vähän selaten tekstin ja oma kokemus on juuri tämä.
    Ajattelin, että kestin huonoa parisuhdetta ja henkistä väkivaltaa koska en tiennyt mitä se on ja missä on joku maaginen raja milloin vaikka huutaminen ei ole enää normaalia. Mutta olen sitä mieltä, ettei aina tiedä fyysisestäkään väkivallasta.

    Samalla tavalla kuin henkisessäkin väkivallassa niin väkivallan tekijä kääntää tilanteen toisin päin. Esimerkiksi ”enhän tönäissyt”, ”sinä hyökkäsit tänne päin”, ”minun oli pakko pitää sinusta kiinni koska sinä riehuit”. Ja jo alistettu kumppani uskoo kaiken ja syyllistyy itse.

  • Nytonnellinen sanoo:

    Siinäpä se lyhyesti ja ytimekkäästi….
    Itselläni meni toistakymmentä vuotta tajuta asia , kun yritti puhua epäkohdista oli valittaja eikä kuulemma tyytyväinen mihinkään… mustasukkaisuus oli kuulemma vain välittämistä ja sain olla tyytyväinen että olin löytänyt niin upean miehen!
    Kun lopulta sain itseni irroitettua suhteesta lähes 10v ’harkinnan’ jälkeen, meni kuitenkin lähes 4v ennenkuin exä jätti rauhaan.
    Sekin vasta sen jälkeen kun ystävystyin erään miehen kanssa ja exä alkoi hänelle haukkua minua.
    Mies laittoi lopulta tekstiviestillä uhkauksen että ilmoitetaan häirinnästä seuraavaksi poliisille.
    Nyt harjoittelen uudelleen elämään parisuhteessa ja olen paljosta kiitollinen nykyiselle miehelle…
    Molemminpuolinen luottamus ja arvostus ja sen sanoittaminen päivittäin on todella tärkeää!

  • Henkisesti lyöty sanoo:

    Osui ja upposi. Kuin minun elämästäni. Mikään ei riitä enkä ole tarpeeksi hyvä. Myöskään erota ei saa kun sitäkin ehdotin, että pääsisi tällaisesta riippakivestä eroon. Ei ole enää mitään millä hän ei olisi henkisesti lyönyt. Itsekin ihmettelen miten olen vielä järjissäni ja sisimmässäni uskon, että minussa on vielä jotain hyvää.