Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Jos aloitan, ihan vaikka sanalla hei! Haluan kertoa tarinani, joka on liki puolet elämästäni. Olin juuri eronnut, ja uudelleen rakastunut, suhde eteni nopeasti ja mieheni oli kaikki se, mitä olin ikinä elämältäni halunnut.

Vuodet vieri nopeasti, syntyi yhteinen lapsi ja mentiin naimisiin. Varoitusmerkkejä alkoi olla ilmassa, ettei kaikki ole hyvin. Koskaan meillä ei puhuttu ongelmista tai riidoista, mieheni käänsi asiat päälaelleen ja vieritti kaiken syykseni, vaikken syyllinen ollutkaan. Pyysin anteeksi kerta toisensa jälkeen ja yritin olla aiheuttamatta konflikteja, vaikkeivat ne minun syytäni alunperin ollutkaan. Itsetuntoni, arvostukseni ja minuus murenivat pala kerrallaan.

Aika kului, tuli ruuhkavuodet, elämä kummallisessa kuviossa jatkui ennallaan, välillä oli hyviä kausia, toisinaan taas minua poljettiin maahan, tein mitä tahansa, koskaan en ollut riittävä. Kuin huomaamatta menetin kaiken sosiaalisen elämän, mieheni ei pitänyt siitä, että minulla oli perheen ulkopuolista tekemistä, hän hallinnoi täysin elämääni. En saanut käydä kavereiden kanssa ulkona, siitä seurasi aina ilmiriita ja jouduin siitä kärsimään, vaikken mitään pahaa tehnyt ja hän kannusti minua lähtemään.

Lopulta nöyrryin tilanteeseen ja vaivuin yksinäisyyteen, elämässäni ei ollut muuta kuin mies, työ ja lapset. Mieheni kyllä matkusteli ja meni milloin missäkin, se oli ihan oikeutettua. Kotona oli jatkuvaa henkistä väkivaltaa, vähättelyä, mustasukkaisuutta ja alistamista, mieheni lukuisat itsemurhayritykset jättivät jälkensä, (mieheni oli sairas) mutta niistä syytti minua (olin jättänyt tekemättä jotain tai sanonut väärän sanan) ja neurologisesti sairasta poikaani. Hän oli sairas, muilla ei ollut oikeutta sairastaa. En saanut koskaan tukea tai empatiaa omiin ongelmiini, piti keskittyä ainoastaan siihen, että hänen sairautensa on enemmän tai tärkeämpi tai tai tai..

Patsas itseään halaavasta ihmisestä

Kuva K. Mitch Hodge. Ylin kuva Lalesh Aldarwish.

En uskaltanut kertoa kenellekään mitä meillä kotona oikeasti tapahtui, olihan mieheni ulospäin paras mahdollinen puoliso ja isä lapsille, en halunnut miehelleni pahaa, tavallaan suojelin häntä siltä, ettei totuus tule ilmi ja hän saa pitää kasvonsa.

Voin suhteessa huonosti, mikä ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä. Yritin tehdä kaikkeni suhteen pelastamiseksi, käytiin terapiassa ja hain keskusteluapua ja ymmärrystä, halusin pelastaa suhteen, ehdotin jopa vihkivalan uusimista, osoittaakseni että vaikeuksista selvitään. Mikään ei auttanut siihen, että saisin kokea ymmärrystä, rakkautta tai välittämistä. Terapia oli “paskanjauhantaa”, ja halusin tehdä hänestä hullun ja naurunalaisen muiden silmissä, jotta olisin itse muka parempi.

Olen aina ollut luonteeltani iloinen, sosiaalinen ja positiivinen. Havahduin n. 15 yhteisen vuoden jälkeen siihen, että kaikki elämänilo minusta on kadonnut, en enää jaksanut välittää tai taistella tuulimyllyjä vastaan. Masennuin ja ahdistuin, en jaksanut esittää enää rakastavaa puolisoa, en voinut kohdata läheisiä, minut oli manipuloitu ja syyllistetty siihen että olen huono vaimo, enkä yritä tai välitä mistään.

Pari vuotta kului taas, mieheni ei halunnut kuulla tai nähdä, että minulla on todellinen ongelma. Yritin saada häntä kuuntelemaan ja ymmärtämään, tämä johti siihen että sain lisää haukkuja ja maahan polkemista, ennestään raskaassa tilanteessa, uhkaili itsensä tappamisella koska yritän esittää säälittävää ja tappaa hänet ajatuksillani. Otin eron puheeksi, samana iltana sai soittaa ambulanssin hakemaan miehen, otti yliannostuksen lääkkeitä. En uskaltanut erota koska en halunnut kontolleni toisen kuolemaa, sehän olisi minun syyni.

Tummaa vettä

Kuva Thor Alvis.

Mieheni jaksoi kuunnella ja tukea kyllä kaikkia muita, hän viestitteli somessa ja puhelimitse mun selän takana, ymmärsi ja tuki useita muita naisia, hehkutti haluavansa olla heidän ystävä ja tukija, täytyihän mun ymmärtää ja hyväksyä se, vaikken koskaan itse saanut yhtään tukea, kaunista sanaa tai ymmärrystä itselleni.

Sinnittelin vielä pari vuotta, kunnes tuli totaaliromahdus, en kyennyt enää menemään töihin enkä näkemään ympärilleni. Menin hakemaan sairaslomaa, lääkäri oli empaattinen ja ymmärtäväinen, romahdin ja kerroin tarinani. Hän ymmärsi ja kirjoitti lähetteen kiireellisenä psykologille. Seuraavaksi päiväksi aika, edessä toipuminen ja pitkä sairasloma. Kerroin miehelleni tästä. Hän raivostui silmittömästi, ilmoitti haluavansa eron, häipyi ja meni harrastamaan seksiä ystäväni kanssa.

Tapasin terapeuttia kerran viikossa ja 2 x vko puhelimitse. Mies syyllisti ja haukkui, toisinaan vinkui takaisin, toisena hetkenä kehuskeli kuinka hyvä pano mun ystävä on, selvisi siinä hänen raivonpuuskissaan että henkistä pettämistä oli jatkunut vuosikausia. Minulla oli muutama ystävä jotka tiesivät meillä kotona tapahtuvasta todellisuudesta, he kannustivat ja valoivat uskoa tulevaisuuteen, yksi näistä oli mies, jonka kanssa aikojen saatossa toisiamme tukiessa ihastuttiin ja rakastuttiin.

Ojennettu käsi

Kuva Lalesh Aldarwish.

Edelleen yritin suojella puolisoani, en halunnut hänelle pahaa, vaikka hän valehteli minusta käsittämättömiä asioita kaikille läheisilleni. Aloin etsiä omaa asuntoa, samalla kun yritin terapian avulla löytää elämälle suuntaa, selviteltiin käynnillä tunnelukkoja ja käytiin asioita läpi, tuli esiin persoonallisuushäiriö ja narsismi. Nämä asiat oli tullut ilmi jo n. 10 v. aiemmin perheterapiassa, ja psykiatri oli diagnosoinut nämä miehelleni, en vaan halunnut kuulla ja uskoa niitä. Uppouduin kaikkeen siihen mitä nämä sai aikaiseksi.

Oma tarinansa on avioero ja ositus, niistä en tähän edes jaksa kirjoittaa, masennuksen tilassa luovuin siitä mikä minulle kuuluu, en jaksanut taistella. Olemme kumpikin tuoneet rahaa kotiin, remontoineet asuntoa jne.. kuten muutkin perheet. Erotessa minusta tehtiinkin hyväksikäytttäjä joka on maksattanut kaiken elämisensä ja unelmansa muilla. Ihmeellistä tosin että mihinhän muka omat tienestini olisin hukannut, kun en missään saanut käydä tai mitään tehdä. En jaksanut taistella ja ajattelin, että jos saan elämän itselleni, erossa minulle kuuluva omaisuus on toisarvoinen asia. Lapset ymmärsivät ja tukivat minua päätöksessäni, ihmettelevät miksi olen jaksanut.

nainen makaa sängyssä

Lähipiiri, se jonka täytyisi ymmärtää ja tukea, käänsi minulle selän 🙁 He kyseenalaistivat sen kaiken, mitä olen käynyt läpi ja halusivat luottaa exääni. Hänhän oli mitä täydellisin mies ja puoliso, jolle oli tullut ihan puskista että mikään olisi ongelma, hän keksi sitten, että olen pettäjä, koska suurin tukijani oli vieras mies. Noi 98 % uskoi miestä, olihan hän taitava manipuloija ja omasta mielestään kaikkensa antanut, uskollinen ja rakastava aviomies. Minua alettiin syyllistää siitä, miksi toimin toista kohtaan niin väärin, ja haluan erota täysin syyttä.

Jatkoin elämääni ja terapiaa ja aloin saada hiljalleen uskoa. Erosta on nyt lähes 3 vuotta, en ole saanut oikeaa itseäni vieläkään takaisin. Kärsin peloista, en uskalla pitää puoliani, en voi luottaa kehenkään. Kärsin valtavista ahdistuskohtauksista ja paniikkihäiriöistä. Viimeiset 20 vuotta on tehnyt sen etten uskalla katsoa silmiin, kommunikointi ja omista tunteista puhuminen on vaikeaa, oikeastaan täysin mahdotonta, koska vuosien henkisen väkivallan aikaansaamat tunnelukot ovat niin vahvoja.

Ex-mieheni riivaa ja kiusaa minua edelleen. En tiedä mikä oli lopulta pahinta, vuosikausien henkinen helvetti vai se, että ne kehen luotin, tuomitsivat minut ja uskoivat sitä, joka tämän helvetin aiheutti, minun tapauksessani paha voitti lopulta. Onneksi on ne pari ystävää ja lapset, jotka jaksavat uskoa ja ymmärtää, eivätkä kyseenalaista ja tuomitse minua.

Verso kasvaa maasta

Kuva Stanislav Kondratiev.

Kiitos, että jaksoit lukea, tästä tuli järkyttävän pitkä sepustus, vaikka yritin kertoa lyhyesti. Syy miksi kirjoitin on se, että kun uskaltaa avata tarinaansa, on se askel eteenpäin omassa toipumisessa. Se mitä haluan vielä korostaa, älä koskaan tuomitse ja syyllistä ihmistä joka sinulle uskoutuu, voit olla ainoa johon hän luottaa, ainoa jolle uskaltaa puhua, tyrmäys on isku vasten kasvoja, pahimmassa tapauksessa syyllistäminen saattaa vaatia ihmishengen, muutenkin ahdingossa olevalta yksinäiseltä.

Te taas jotka olette samankaltaisessa tilanteessa, hakekaa apua ja puhukaa ongelmista ja henkisestä helvetistä, salailu, vähättely tai myötäily ei valitettavasti auta teitä, eikä missään tapauksessa muuta asioita paremmaksi 😭 Apua saa, ja sitä kannattaa ja uskaltaa hakea, narsistin uhrien tuki ry, mielenterveystalo ja erilaiset turvatalot tarjoavat keskusteluapua, konkreettista apua ja tukea, niissä ei kukaan sinua syyllistä vaan näissä kaikissa ymmärretään uhrin todellinen käsimys ja tila ❤.”

Nimim. Katse tulevaisuuteen 

Turvakotien yhteystiedot löydät täältä. Turvakotiin voit mennä taksilla, vaikka joutuisit lähtemään ilman rahaa.

Nollalinjan puhelinpäivystys on ilmainen auttava puhelin, jonne voit soittaa mihin kellonaikaan tahansa, vuoden jokaisena päivänä. Nollalinja auttaa naisia, jotka ovat kokeneet henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa sekä kaikkia, jotka ovat kokeneet henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallan uhkaa läheisessä ihmissuhteessaan. P. 080 005 005.

Myös henkinen väkivalta on väkivaltaa. Tietoa lähisuhdeväkivallasta Rikosuhripäivystyksen sivuilla.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

15 vastausta artikkeliin “Vuosikausien henkinen helvetti – älä koskaan tuomitse ja syyllistä ihmistä, joka sinulle uskoutuu”

  • Iikku76 sanoo:

    Näinhän se on. Itsellä ihan sama kokemus ja minä pääsin irti, kun narsistin mielenterveys alkoi horjua adhd ihmisen kanssa. Kun ei päässyt minun pääni sisään, kiitos adhd lle. Hän itse sairastui minun seurastani kun ei saa otetta ja lopulta kun kävi väkivaltaiseksi jonka seurauksena sain pahasti turpaani. Sanoin kun lyöt seuraavan kerran minä tapan sinut. Säikähti niin kovasti et halusi erota. Sitten alkoi tulla viestejä 250kpl päivässä kiikutin ne poliisille ja hain lähestymiskiellon. Särö hänen Egoonsa sitä narsisti pelkää. Edelleen vaikka erosta kulunut jo yli 10 vuotta yrittää tunkeutua elämääni. Ja paskaa on puhunut varmaan moni uskonutkin mutta mitä siitä sellaiset ihmiset joutaakin mennä. Tsemppiä ja elä itse polje itseäsi enää. Pää pystyyn ja nauti kun ei kukaan mollaa sinua. Hengitä syvään ja elä. Mieheni eksä käy edelleen terapiassa vaikka heidän erosta kohta 20 vuotta siinä nähdään miten narsisti saa ihmisen alas.

  • Nasu sanoo:

    Niin. Toivottavasti avautuminen helpotti oloasi. Luin tekstin useaan kertaan ja olet kyllä Äiti Teresan veroinen, sinussa on vain jaloja piirteitä ja yritit kaikkesi.
    Jos itsetuntosi on narsistin polkema, olet terapiassa hyvin toipunut koska näet itsesi virheettömänä, suorastaan yli-ihmisenä lempeydessään ja viisaudessaan.
    Tämä oli vain tarinan toinen puoli.

    • Pakollinen trolli? sanoo:

      Melkein luulisi, että sinä olet tuon tarinan mies? Hengitä, ei se sinulta ole pois, jos ap saa myötätuntoa tai joku vastaavassa tilanteessa oleva apua.

    • Narsistin jätin. sanoo:

      Totisesti toivon, että sinulla ei ole kumppania eikä lapsia. Sen verran karmivaa oli kommenttisi lukea.

      Tarinan kirjoittajalle paljon voimia. Työstä sitä ihmistä esille mitä olit ennen tuota narsistia. Sattuu, kun läheiset uskoo ennemmin valehtelijaa, kun uhria.
      Paistaa se aurinko sinne risukasaankin joskus ♥️ Nosta kasvosi kohti taivasta, silmät kiinni ja hoe itsellesi, että minä selviän ja minä selvisin!

  • Vapaa! sanoo:

    Niin tuttua. Erosta jo n. 15v ja luottamus kaikkiin mennyt. Ne keiden oletin tukevan minua iskivätkin puukon selkään ja kaveerasivatkin x:n kanssa. Voimia kaikille❤️

  • Omaahetkeäodottava sanoo:

    Voi kumpa ukaltaisin myös lähteä. Voimaa ja rakkautta, rohkea sinä! <3

    • Marenkia sanoo:

      Minä myös kerään rohkeutta ja tein uudenvuoden lupauksen että nyt asiat tulevat muuttumaan, masennuksen ja muiden terveyshuolien kanssa se on vaikeaa. Olen kuin perhonen joka on juuttunut siirappiin, välillä yritän räpiköidä irti mutta sitten väsyn ja välillä tässä on ihan hyvä olla.

  • Äijä sanoo:

    Tässä hyvä dokumentti narsistien uhreista ja kuinka he selvisivät hyväksikäytöstä: https://youtu.be/pfE-u2NzyQw

  • Nanne sanoo:

    Et ole yksin, voimia toipumisen tielle! Onneksi lähdit.

  • Elli68 sanoo:

    Huh, tuntui kuin olisin lukenut omaa elämääni, tosin ilman itsemurhauhkailuja. Jossain vaiheessa kyllä itselläni oli ajatuksissa itsemurha, mutta lapsen takia jaksoin.
    Lähes neljä vuotta sitten tuli ero, josta syytettiin minua, hän ei ollut tehnyt mitään väärää, vaikka kontrolloi, satutti sanoilla, alisti ja tyhjensi tilini. Sai ihmiset uskomaan, että kaikki vika oli minussa ja jossain vaiheessa sai minutkin uskomaan niin.
    Edelleenkin yrittää kontrolloida lapsen tapaamisten kautta ja rajoittaa minun vapautta.
    Ennen uskoin, että ihmiset ovat hyviä, en enää. Uuteen ihmiseen tutustuessa korvat ovat tarkkana kuulolla ja samalla aivoni kuuntelee sanoja tuleeko vastaavaa tekstiä eli liian hyvää ollakseen totta.

    • Tuttu juttu sanoo:

      Jaksamista sinulle. Eihän ihmiset tiedä totuutta kun et kerro. He kyllä ajattelisivat eri lailla jos kertoisit totuuden. Tuttua itselle tuo lasten isän suojelu, jota tein niin kauan kun lapset pieniä. En enää. Ehdotan, että alat hissuksiin kertoa totuuksia, voi olla, että todellisuudessa ihmiset ovat ihmetellet sitä, miksi olet voinut niin huonosti. Toivon, että jonain päivänä olet sielultasi vapaa!!

  • Äiti 74 sanoo:

    Miehesi on melko todennäköisesti narsisti. Paljon voimia sinulle, pidä itsestäsi ja lapsista huolta. Narsisti tippuu aina jaloilleen.

  • Samassa jamassa ollut sanoo:

    Hetken aikaa kuvittelin lukevani omaa kirjoitusta… Muuten hyvin samankaltaisia kokemuksia lukuunottamatta tuota itsemurhajuttua…
    Kolme vuotta erosta oli ihan hirveää aikaa mutta tilanne helpotti kun tapasin nykyisen mieheni n 3,5v eron jälkeen…elämä alkoi pikkuhiljaa asettua uomiinsa.
    Hetken aikaa sujui hyvin kunnes lapselleni tuli kaikenlaisia pieniä ongelmia. Itse en edes tajunnut asioiden mittasuhteita, mutta kun nuori haki lukion kuraattorin kautta apua ja asioita lähdettiin selvittämään niin järkytyin sitä, miten paljon nuo vuodet olivat vaikuttaneet myös lapsiin. Myös se järkytti kun tajusin että päästyäni exän ulottumattomiin… Hän alkoi manipuloida ja ahdistella lastaan.
    Nuorella todettiin vakavaa ahdistusta js vaikeaa masennusta…
    Parin vuodet terapiat takana ja lääkitys tietty… nyt alkaa pikkuhiljaa nuorellekin löytyä oma paikka maailmassa.

  • Valitse ympärillesi ihmiset jotka tukevat sinua vaikeissa tilanteissa sanoo:

    Itse joutunut myös narsistin uhriksi ja valitettavasti erittäin läheinen ihminen etsi minusta syyllistä ja puolusti narsistia. Kaiken kokemani jälkeen se oli kuin puukko selkään. Kaikki ihmiset eivät halua nähdä pahuutta olemassakaan. Aiemmin itsekin uskoin että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä mutta en enää.

  • Itse samaa kokenut sanoo:

    Niin tuttua! Sillä erotuksella, että läheiseni saivat oman osuutensa, kun lopulta lähdin, joten heillä ei ollut syytä olla minua, uskomatta. Lapset ovat edelleen surkeassa välikädessä, vaikka aikuisia ovatkin jo. Kukaan ei uskalla tukea tai edes kertoa, mitä miettivät. Käytös nykyistä puolisoani kohtaan kielii siitä, että heille kerrotaan kenestä saa pitää, kenestä ei ja miten tämä tehdään selväksi. Onneksi mieheni ei moisesta hätkähdä tuntien exäni jo vuosien takaa. Lohdullista on kuitenkin, että lapseni oman elämänsä karikoissa turvautuvat äitiin. Ehkä jotakin olen tehnyt oikeinkin. Toivottavasti aika helpottaa Sinun tilannettasi. Itse jouduin vuosikausia sietämään ja välillä jopa virka-apua pyytämään. Nyt on ollut pitkään hiljaista, mutta en uskalla vieläkään luottaa, etteikö joskus vielä helvetti pääsisi valloilleen vaikkapa hänen parisuhteen päättymisen takia tai siksi, että hän kuulee jotakin minun elämästäni. Voimia Sinulle! Puhuminen kannattaa! Armollisuus itseä kohtaan on välttämätöntä, sitä kun ei aina ympäriltään löydä, mikä on väärin. Hyvä, että olet tiellä kohti parempaa.