”Tässä yksi eroa aikailleen näkemys ”elämästään” ja mahdollinen näkökulma tilanteeseen, mikäli eroa joku puntaroi mielessään…

Mitä seuraamuksia eroamattomuudesta syntyy kymmenessä vuodessa? Kun odottaa sopivaa hetkeä ja sitä ei koskaan tule?

Olimme saaneet uuden talon valmiiksi ja nuorimmaisen, kauan toivotun lapsemme vihdoinkin käsivarsillemme. Mies matkusti työnsä puolesta ja palasi erään matkan jälkeen muuttuneena. Vaistoni sanoi ettei kaikki ole kunnossa. Mies alkoi laihtumaan ja muutti tyyliään nuorekkaaksi. Seksi katosi, hänellä oli aina verukkeita, ja nukkuminen vieressä tuotti ongelmia. Muutettiin eri sänkyihin.

Myöhemmin selvisi, että hän oli löytänyt rakkauden itärajan takaa. Se selvisi vahingossa salakännykän viesteistä, matto riuhtaistiin altani koska mies ei ollut lainkaan ”sitä tyyppiä”.

Alun pelko,itku, tuska ja epätoivo, mitä nyt tapahtuu, vaihtui vähitellen inhoksi vihalla höystettynä. Senkin paska!

Miehellä ei ollut kanttia myöntää tekoaan, vaan sujuva peittely ja työn lisääntyminen matkoineen lisääntyi. Hän piiloutui kiireiseen työhönsä, valheen maailmaan. Itse olin sidottuna kolmen pienen lapsen kanssa kotona. Olin isä ja äiti, aina yksin seuraamassa kevätjuhlat ja lasten harrastusesitykset ja hoidin kuskaukset. Minä olin se joka allekirjoitti lasten koulutodistukset, tiesin missä ne pärjäsi ja missä ei. Minä lohdutin itkevää lastani ja jaoin lastemme pienetkin ilot. Minä kiersin kirppareita löytääkseen edullisemmat varusteet ja syötin makaroonia lapsille että raha riitti.

Samalla mies matkusti pitkin maailmaa, ja toinen nainen seurasi matkoilla mukana, poseerasi laittautuneena illalliskuvissa. Koskaan ei kysytty ja soiteltu, onko kotona kaikki kunnossa vaan miehen tullessa kotiin seurasi arvostelut tekemättömistä töistä.

Hän osti tuliaisryöpyn lapsille ja luuli sen pelastavan isä-lapsisuhteen. Mies ei välillä edes tiennyt lastensa ikää tai kokoa, joten tuliaisasut menivät kirpparille myyntiin. Karkkia tuotiin kasapäin, ja tietysti minun vika oli sekin kun lapsi lihoi. Ruoka tietty oli paskaa hienojen ravintolojen jälkeen, mutta onneksi punaviini maistui.

Koskaan mies ei myöntänyt tekoaan, eikä ole pyytänyt anteeksi. Itse elin vain lasteni ehdoilla, hoidin pienipalkkaisen työni ja odotin sopivaa hetkeä. Aina tuli joku asia tielle ja siirsin eropäätöstä. Kun nämä äitini hautajaiset saan hoidettua, niin sitten. Kun saadaan nämä rippijuhlat järjestettyä ja niin joo … toisetkin, niin sitten.

Ei auttanut oikeusaputoimiston käyntikään, se vain laihdutti lompakkoa. Haaveilin kosketuksesta, kumppanista, rakkaudesta, naisena olemisesta, sillä sieväksikin sanottiin. Haaveilin taakan jakamisesta, normaalista arjesta ja onnellisuudesta ja tasa-arvoisesta vanhemmuudesta. Haaveilin rohkeudesta tehdä omia valintoja. Mitä sain tilalle vuosien vieriessä ohi?

Vuodet muuttivat vihani välinpitämättömyydeksi. Odotettiin lasten kanssa seuraavaa työmatkaa, että saamme olla rauhassa omassa kodissamme. Kunhan saadaan lapset isoksi, niin sitten eroan, ettei heidän tarvitse muuttaa omasta kodistaan kerrostalolähiöön. Minun tuloillani ei tehty valintoja. Minun tuloillani ei osteta tietokonetta opiskeluun ja mahdollisteta harrastuksia. Minun tuloillani ei osteta edes sitä lämmintä talvitakkia lapsen ylle…

Rohkeus puuttui. Taloudellinen riippuvausuus oli vahva. Lasten suhdetta isäänsä ei kannata mainita. Menetin parhaan naisena olon ikäni. Kadotin itseni, kuka olen?

Teinin tokaisu ”Äiti sä olet pelkuri!” on aivan totta.”

Nimim. Vuodet kuluttaa

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

6 vastausta artikkeliin “”Menetin parhaat vuoteni koska olen pelkuri””

  • Elä nyt sanoo:

    Ei pelkuri vaan lasten parasta haluava Äiti.

  • Voimia sanoo:

    Kyllä mieskin oli pelkuri. Kaiken muun sikamaisuuden lisäksi.

    Kai sinä nyt olet eronnut? Koita nähdä asia niin, että olit urhea lasten vuoksi. A

  • Ounou sanoo:

    Oi että kolahti kipeästi herkkään kohtaan . Niin on 10v elämää vierinyt ohitse. Lapsilla nyt jo omat elämät ja minulla tyhjä sydän….

  • Kuki sanoo:

    Viesti: Pelkurin tarina oli kuin onani, sillä erotuksella, että miehen nainen on Aasiasta. Tai tämä kolmaskin siis. Ja sillä erotuksella, että vuosien haukkumisten, mitätöinnin ja ivan kohteena olemisen jälkeen en enää suostunut katselemaan tätä vaihetta, että omilla lomilla käydään vieraissa. Minä otin ja lähdin, mutta nyt 5kk jälkeen tilanne on se, että pelkään katkeroituvani ja kadottaneeni luottamuksen ihmisiin. Mies on jo raahannut uusimman naisen Suomeen perhettä tapaamaan, minä itkeskelen vieläkin sitä, että lapsilta hajosi perhe. Kuinka helposti voikaan hypätä 19v liiton jälkeen uuteen suhteeseen, jopa toiseen ja kolmanteen; näköjään se käy miehiltä erittäin helposti.

    • Ex sanoo:

      Tätä mietin myös. Omallani oli toinen nainen ollut jo jonkun aikaa kun erottiin. Alle 3kk erosta ja hän jo esitteli lapsille tämän naisen. Minä en sure miestä, suren perhettä.

  • Anonyymi sanoo:

    Et ole pelkuri vaan urhea, kun olet jaksanut kaikki nämä vuodet. Olet ajatellut lastesi parasta unohtaen itsesi.
    Nyt tilaat ajan seurakunnan/ kaupungin pariterapeutilta, että pääset purkamaan ajatuksiasi. On ilmaista.
    Sinulla on paljon vuosia edessä, tee ne sellaisiksi kuin haluat.

    Kaikkea hyvää sinulle!