Usein sanotaan, että nykyään erotaan liian helposti. Sanonta johtunee siitä, että harvoin ulkopuoliset tietävät, mitä avioliitossa tapahtuu. Pari on näyttänyt ulospäin ihan perusonnelliselta vaikka totuus on voinut olla ihan muuta. Sitten lähipiiri päivittelee, että helpollapa nuokin erosivat.

Mutta eiväthän ihmiset eroa onnellisista avioliitoista, eivät ainakaan omasta tahdostaan. Ehkä tilanne ei olekaan se, että ihmiset eroavat liian helpolla, vaan se että he eroavat liian myöhään, kärvisteltyään turhaan, turhan pitkään.

Avioerojen määrä ei ole kasvanut enää vuosikymmeniin. Eikä varmasti ole tapahtunut niin, että 30 vuotta sitten ihmiset erosivat oikeista syistä ja nykyään ainoastaan siksi, että ei nyt huvitakaan tämä naimisissaolojuttu.

Ennen kärvisteltiin yhdessä koska oli pakko. Yksin ei pärjännyt ja eroaminen oli häpeä. Väestöliiton Perhebarometrissa kerrotaan, että ”1970-luvulla molemminpuolisena koettu rakkaus oli merkittävästi harvinaisempaa kuin millään myöhemmällä tutkimuskerralla. Tuolloin monet parit sinnittelivät yhdessä, vaikka suhde oli sangen onneton. Sen jälkeen rakkautta on pidetty parisuhteen jatkamisen ehtona ja suhde on useimmiten päätetty, jos rakkauden on koettu siitä kaikonneen.”

Avioerojen määrä on nousi 70-luvun jälkeen kun avioeron ottaminen muuttui helpommaksi. Eikö ole ainoastaan hyvä, että enää ei ole pakko kärsiä loppuelämää huonossa suhteessa vaan voi erota?


Kuva Jon Asato.

Jos sanotaan että ihminen on eronnut ”liian helposti”, samalla sanotaan että kyllä hänen olisi pitänyt kärsiä vielä enemmmän. On suorastaan hirveä vääryys että et jäänyt kärsimään vielä useammaksi vuodeksi!

Siitä, että onnettomia avioliittoja on paljon, useimmiten vaietaan. Samaisen Perhebarometrin mukaan 2000-luvulla 7-25% sekä miehistä että naisista on kokenut olevansa onnettomassa avioliitossa. Prosenttiluku vaihtelee iän mukaan, ja onnellisimpia olivat nuoret parit.

Moni löytää luvuille vahvistusta omasta liitostaan tai tuttavapiiristään. Usein kun suhteista puhutaan pintaa syvemmältä, paljastuu jotain ihan muuta kuin onnea tai liian helppoja eroamisia.

On päihdeongelmaisia puolisoita.

On todella kontrolloivia puolisoita.

On vuosia jatkunutta pettämistä.

On lapsettomuuskriisi joka on vieraannuttanut parin toisistaan.

On suhteita, joissa ei ole harrastettu seksiä moneen kuukauteen tai kenties vuoteen.

On suhteita, joissa rakkaus on loppunut.

On suhteita, joissa on totuttu vuosia kestäneeseen kaltoinkohteluun ja pidetty sitä normaalina.

Jos ulkopuolinen ei tiedä näistä asioista, voi ero vaikuttaa siltä, että suhteesta lähdettiin huvin vuoksi. Oma avioliitto saattaa olla suurimmaksi osaksi onnellinen tai ainakin ihan jees, jolloin on vaikea kuvitella että asia ei ole toisilla samalla tavalla. Itse on saattanut valita jatkaa suhdetta vaikka se ei ole täydellinen, ja tällöin muiden valinnat erota ihmetyttävät ja ärsyttävätkin. Mutta kenties avioeron takana ei ole lievä tylsistyminen ja se että miehen sottaisuus ja kuorsaaminen ärsyttää, jotka saattavat olla oman suhteen ainoat vaikeudet. Ehkä syynä on vuosia kestänyt onnettomuus, väkivalta, riippuvuudet tai hylkääminen.


Kuva Matt Duncan, ylin kuva Franck V.

Avioeroja paheksutaan yhä edelleen. Avioliiton kestämistä pidetään suhteen onnistumisen mittarina ja avioeroa kokonaisvaltaisena epäonnistumisena. Ajatusta siitä, että avioliiton tulee olla ikuinen, vaalitaan viimeiseen asti.

Näiden asenteiden takia moni ottaa eron liian myöhään. Vasta sitten, kun on ensin vuosia kärsinyt liitossa ja sitten vielä vuosia kärvistellyt sen päätöksensä kanssa, että saanko ottaa eron ja saanko tavoitella sellaista elämää jossa voisin paremmin. Miettinyt, onko minulla oikeutta yrittää etsiä sellaista suhdetta, jossa minua kohdellaan hyvin. Ylipuhunut itseään, että ei tämä liitto nyt niin huono ole. Ajatellut, että avioliittoon kuuluu myös ne vaikeudet.

Eronnut nainen kertoo:

”Harkitsin eroa pari vuotta. Sekä avioeron ottaminen että suhteeseen jääminen tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta. Ajattelin, että erota ei missään tapauksessa voi. En mennyt naimisiin erotakseni. Uskoin olevani hirveän itsekäs ja ajattelin että suhteeseen on pakko tyytyä. Että ei se muillakaan sen kummoisempaa ole, pitää vaan kestää. Ei saa erota helpolla.

Lopulta tilanne meni niin pahaksi, että avioero oli pakko ottaa. Nyt vuosia eron jälkeen olen miettinyt sitä monelta kannalta. Varsinkin siltä, että miksi ihmeessä tuhlasin vuosikausia elämästäni suhteessa jossa voin tosi huonosti. Olin niin fiksoitunut siihen ajatukseen että ero ei ole edes vaihtoehto, että annoin toisen ihmisen kohdella minua huonosti vuosikausia. Eroa en ole koskaan katunut, mutta sitä että viivyttelin eroa niin pitkään kadun useinkin.”

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “”Vetkutin eroamista ihan liian kauan””

  • balanssi sanoo:

    Silloin kun ei ole lapsia, voi mielestäni erota ja pariutua niin kuin haluaa.

    Sitten kun pn lapsia, en haluaisi kuulla eron syynä sanoja kuten oli kipinä kadonnut, oltiin enemmän kavereita. Aikuisilla on vastuu lapsista.

  • Leenis sanoo:

    Itse koen juuri samoin. Erosin melkein 20 vuotta sitten ja vieläkin kadun, että nuoruuteni tuhlasin huonoon liittoon. Kadun, etten ollut terveesti itsekäs vaan kestin väkivallan ja vähättelyn, koska olin valinnut hänet. Miksi en ajoissa valinnut itseäni?

  • Anonyymi sanoo:

    Luultavasti suurin syy olettamukseen ”erotaan liian helposti”, on se, ettei kerrota eron todellista syytä. Vaietaan. Nytkin kirjoittaja ei ”avautunut” eron syistä – hän voi suhteessa huonosti ja häntä kohdeltiin huonosti. Se ei sanonut minulle mitään. Oliko mies väkivaltainen? Mies tai nainen on saattanut ”juosta vieraissa” koko avioliiton ajan, ollut väkivaltainen tai kitannut kaljaa kaiket illat. Ulospäin on näyttänyt kaiken olevan hyvin. Ei kehdasta tunnustaa, että on tällaisen kumppanin valinnut. On pidetty suuret häät, on lähdetty parisuhdelomille. Sitten kerrotaan, että erotaan ystävinä tai kasvettiin erilleen tms. Näitä fraasejahan julkkispariskunnat suosivat. Annetaan ”väärää” viestiä, että eroaminen on helppoa. Kunpa he alkaisivat ”avautua” eron syistä, niin ehkä tavallinenkin kansa uskaltaisi kertoa totuuden.