Olen täysin näkymätön nainen
Huono Äiti sai avautumisen aiheena yksinäisyys ja kaipuu tulla nähdyksi.
”Olen keski-ikäinen nainen, minulla on työ, jossa viihdyn, hyvä taloudellinen tilanne, katto pään päällä ja ruokaa kaapissa. Harrastuksiakin on ja ystäviä, näitä jälkimmäisiä vähän, mutta sitäkin parempia. Iäkkäiden vanhempieni kanssa olen läheinen, sisaruksia minulla ei ole. Kuulostaa hyvältä, vai mitä? Niin minustakin, mutta on se yksi MUTTA, joka onkin sitten isompi.
En ole ikinä seurustellut ja kokemukseni vastakkaisen sukupuolen kanssa voidaan laskea yhden käden sormilla. Ainoa mahdollisuus läheisyyteen on ollut raiskausyritys vähän päälle parikymppisenä, joka jäi tosiaan yritykseksi. Hävettää ja inhottaa myöntää, mutta jos olisin silloin nähnyt tulevaisuuteen, niin en olisi tapellut vastaan.
Kaltaisilleni miespuolisille on oma nimitys, incel. Minä olen kai sitten naispuolinen sellainen. Mitään en ole niin paljoa tahtonut kuin puolison ja perheen, mutta sen on kai kohtalo tai joku vastaava päättänyt puolestani, ettei se ole minua varten.
Koko peruskoulun ajan ja lukioon asti olin koulukiusattu, kiusaajina oli tyttöjä ja poikia, enemmän kuitenkin jälkimmäisiä. Lähes päivittäin sain kuulla olevani ruma, outo, vastenmielinen, yököttelyä ja mitähän vielä. Kaikki ns. normaaliin teini-ikään kuuluva, ihastukset, hitaiden tanssiminen, seurusteluyritykset ja ylipäänsä ihmissuhteiden ’harjoittelu’, jäi minulla kokematta. Aikani jaksoin haaveilla, että sitten joskus, mutta nykyään en enää viitsi enkä edes jaksa. Läheisyyden kaipuu on joskus niin voimakas, että olen toivonut tulevani raiskatuksi tai vaikka vain pahoinpidellyksi, että edes sitä kautta pääsisin lähelle toista ihmistä.
Usein kuulee sanottavan, että nainen saa aina seuraa ja jos ei saa, niin kyse on nirsoudesta. Tällä tarinallani haluan osoittaa, että meitä näkymättömiä naisiakin on. Omasta mielestäni en vaadi mahdottomia, fiksu, siisti, huumorintajuinen, luotettava ja persoonallinen, kun sitä kuitenkin kysytään, mutta kai sekin on kohdallani liikaa. Hyvin todennäköisesti minusta tulee lopulta sanomalehden pikku-uutinen: ’Iäkäs nainen kuoli kotiinsa ja löytyi 2 v päästä.’ Itse en moista toivoisi, mutta elämä, kohtalo tai mikälie on sen jo puolestani päättänyt.”
Nimim. Näkymätön nainen
Yksinäisyys on yksi aikamme vaietuista kivuista. Sitä on vaikea sanoittaa ääneen, sillä siihen kietoutuu niin usein häpeää. Ympärillä tuntuu olevan vain tarinoita niistä, jotka löytävät kumppanin ja perheen kuin luonnostaan. Kun näin ei omalle kohdalle käy, syyn kääntää helposti itseensä. Alkaa uskoa, että vika on jossain korjaamattomassa. Näin harvoin kuitenkaan on.
Näiden ajatusten kanssa ei tarvitse, eikä pidäkään, jäädä yksin. Se mikä tuntuu lopulliselta ja lukkoon lyödyltä, on usein raskas taakka, joka voi keventyä, kun sen jakaa jonkun kanssa. Tukea on aina saatavilla, vaikka juuri nyt tuntuisi siltä, ettei mikään voisi koskaan muuttua.
Jos ajatukset käyvät raskaiksi tai olo tuntuu toivottomalta, MIELI ry:n kriisipuhelin päivystää ympäri vuorokauden numerossa 09 2525 0111, ja sinne voi soittaa nimettömänä. ❤️
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hirveää että joku edes ”vitsailee” seksuaaliväkivallalla tai pahoinpitely asioilla. Terapia olisi hänelle todella tarpeen.
En ymmärrä aloittajaa kaikki on hyvin ja silti valittaa ainoa marinan aihe siis ettei ole parisuhdetta? Minä itse toivoisin kavereita edes joku joka välittäisi.
T totaaliyksinäinen ilman kavereita, parisuhdetta tai yhtään mitään
Oletko käynyt ikinä terapiassa juttelemassa asiasta ja saamassa ammattilaisen apua?
Itselläni on kyllä puoliso ja lapset, mutta oikeastaan vain kaksi ystävää. Kaksi useimmiten saamaani kohteliaisuutta ovat ”sä oot helposti lähestyttävä” ja ”sä oot hyvä kuuntelija, sulle on helppo puhua”.
Joten olen hyvää seuraa, sillä hetkellä. Tunnistan, että mun ongelmani voi tiivistää ”mitä kuuluu?” -kanssakäymiseen, koska sitähän ystävyys pohjimmiltaan on: jakamista.
Olen hyvä kuuntelija, kun toinen haluaa purkautua, mutta mä en utele. Jos kaveri vaikka eroaa, niin en ole ensimmäisenä soittamassa että mitä tapahtui, miten voit. Jätän tilaa ja rauhaa ja ajattelen, että hän avautuu kun on valmis ja jos haluaa.
Toisinpäin, mun on todella vaikea avautua omista, merkityksellisistä asioista kenellekään. Tämä johtuu lapsuudesta ja siitä millaisessa perhedynamiikassa elin.
Joten ymmärrän kyllä että kun en osaa avautua itse, niin kanssakäyminen jää kädenlämpöiseksi tuttavuudeksi: silloin kun kohdataan niin kiva viettää aikaa yhdessä, purkautua kun toinen on hyvä kuuntelija ja puhutaan että pitäisi nähdä useamminkin, mutta arki, omat perheet ja ne läheisimmät ystävät vie ajan kuitenkin.
Tämä sepustus ihan sillä, että on hyvä tunnistaa omat heikkoutensa näissä ihmissuhdedynamiiklissa, niin osaa niitä tarvittaessa työstää.
Mulla itselläni on työstön alla juurikin tuo, että kyselen enemmän mitä kuuluu ja erityisesti jos tiedän, että jollakulla on rankkaa niin koitan voittaa sen ”älä häiritse” mentaliteetin ja kysyä silti, enkä loukkaantui jos toinen ei jaksa vastata.
Kannattaa käydä hieronnassa, kampaajalla yms. hoidoissa joissa saat kosketusta. Lemmikki korvaa läheisyydenkaipuuta tehokkaasti. Myös itseään voi halata, taputtaa ja silittää. Hymy ja silmiin katsominen, ihmisten ilmoilla liikkuminen, ja ylipäänsä positiivinen elämänasenne kannattaa. Itse olen mieheni haluttomuuden vuoksi seksittömässä avioliitossa joten toteutan omia neuvojani, toimii!
Hei sinä näkymättömäksi itsesi kokeva nainen! Et ole näkymätön, vaan Jeesus näkee sinun murheesi. Tosi hyvä että sanot ei maksulliselle seuralle. Jeesuksen armo on ilmaista ja Hän tarjoaa meille elämää joka on täynnä armoa ja taivaallista iloa. Rukoilen että pyytäisit Häntä sydämeesi. Hän on auttanut minua itseäni niin paljon. Olen saanut iloa, rauhaa ja apua mielenterveysongelmiin. Jokaisella joka elää ilman Jeesusta on Hänen muotoinen aukko sydämessään. Rukoilen siis että pyytäisit Hänet elämääsi ja etsisit jonkun seurakunnan (itse käyn Raamattu Puhuu-seurakunnalla Helsingissä joten tervetuloa sinne), jossa opetetaan Jeesuksen armosta ja josta löydät myös kivoja ystäviä. Jos se on Herran tahto niin löydät sieltä aviopuolisonkin 🧡
Matteus 7:8 FB38
”Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.”
https://youtu.be/uxKC1PE2x0o?si=4olAu4BgEnDTP6wr
Rakas Jeesus, rukoilen että tämä nainen saisi tuntea olevansa näkyvä ja tärkeä. Jumalan siunausta elämään. Jeesuksen nimessä aamen. 🧡
Nykypäivänä valitettava tosiasia meille introverteille, jotka eivät osaa/halua ”mainostaa” itseään instassa/deittisaiteilla. Jäämme näkymättömiksi. Sitten nämä yltiöoptimistit ja ilmiöstä tietämättömät hokevat juuri tätä”kyllä se vielä löytyy””älä vaan nyt luovuta”, mikä ei auta eikä lohduta pätkän vertaa. Ei se kumppani toivomallakaan yleensä löydy. Tämä on valitettavasti nykypäivää. Valikoimaa on liikaa ja jos et osaa brändätä itseäsi, niin pariutuminen jää pelkäksi haaveeksi monella. Parempi onkin vain keskittyä elämään yksin ja opetella nauttimaan siitä.
Hei tässähän on ny käyny niin, että vika ei ole katsottavassa vaan katsojassa! Suurin osa miehistä poimii matkaansa helpon markettiruusun. Osa näkee pikkasen enemmän vaivaa ja käy oikein kukkakaupassa saakka. Sinä kuitenkin haistatat moiselle kaupallisuudelle pitkät, koska oot hyvin harvinaislaatuinen villiruusu, joka näyttää karismansa vain sitkeimmille patikoijille. Jatkat vaan pokkana kukkimista omassa kivikossa, kyllä se onnekas erämies vielä joskus perille löytää. Niin ja koska maailmassa on sentään jotain reilua, ne itseään fiksumpia tyttöjä kiusaavat nulikat saa isoina itselleen pubiruusut.
Nimim:Aurinko
Voi miten kauniisti kirjoitit ❤️
Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi.
Ja varma, että tarinan ihana nainen löytää vielä ”perille”.
Aika ei vielä ole ollut oikea…
Ja osapuolten askelmerkit sattuneet kohdalleen.
Älä luovuta, elä, koe ja anna mahdollisuus 👌🫶
Vaikka minäkään en näe sinua, kuulen sinut tekstistäsi ja olen ihan varma, että olet mukava, ihana ja tutustumisen arvoinen nainen, kuten ystäväsikin tietävät. On tosi kurjaa, että elämäsi on silti mennyt ainakin tähän saakka ilman omaa perhettä. Miltä kuulostaisi ajatus, että olet koko ajan hitaasti mutta varmasti lähempänä juuri sopivan ihmisen kohtaamista? Kunhan et luovuta ja itse karkaa häneltä!
Olen tuo avautuja, ja maksullinen seura on ehdoton ei. Mielestäni se on epäeettistä kaikkien kannalta, ja jos tosiaan en muuten seuraa löydä, niin sitten olen mieluummin ilman.
Oi ei ja huokaus päälle. Älä nyt kuitenkaan toivo raiskausta, seksuaalinen väkivalta ei taatusti tilannetta paranna, päinvastoin voi pahentaa. Sen sijaan ehdotan jotain vähän radikaalimpaa, mites olisi ammattilainen? Miehiä on seksialalla, joten mikset antaisi sen läheisyyden tarpeen ammattilaisen käsiin. Kuulema netistä löytyy ilmoituksia, kokeile rohkeasti