Teini asuu meillä, mutta etä-äiti säätää
Huono Äiti sai avautumisen aiheena uusperheen arki, bonusvanhemmuuden näkymätön työ ja se turhautuminen, kun omat kasvatuskeinot mitätöidään jatkuvasti toisen kodin taholta.
”Olen aivan loppu. Bonusteini valehtelee isästään ja varsinkin minusta äidilleen. Tiedän, että tämä on hyvin yleistä, mutta ottaa aivoon silti. Teini siis asuu meillä. Vanhemmat olivat eronneet jo vuosia ennen, kun tavattiin, ja äidillä on myös uusi mies. Me olemme olleet myös vuosia jo yhdessä.
Äiti leuhkii kuinka hän pitää kuria, me emme hänen mielestä saa sanoa mistään, ettei lapselle tule paha mieli. Meidän pitäisi ostaa teinille kaikki mitä haluaa, itse ei osta mitään. Pitäisi joka asiaan kysyä ensin teinin mielipide, myös aikuisten asioihin. Äiti on siis ns. vkl-äiti, eli joka toinen vkl on äidillään. Ei halua lasta heille asumaan missään nimessä, vaikka me emme osaa kasvattaa, eikä tehdä mitään oikein hänen mielestään.
On koitettu puhua, mutta hyökkää sanallisesti heti. Eikä ymmärrystä riitä, katkeruus paistaa. Lapsi kertoo äidilleen mitä äiti haluaa kuulla. Äidin mielestä meidän pitäisi erota, jotta lapsi olisi tyytyväinen. Lapselta kun kysyy onko ongelmia täällä, vastaus on aina ei. Mutta silti viestiä äidille lähtee sillä sekunnilla, kun ei jonkin asia mene toivotulla tavalla.
Teini on vielä hyvin lapsellinen. Eniten ärsyttää, kun äiti itse ei sekuntiakaan ylimääräistä vietä lapsensa kanssa, mutta ohjeita kyllä riittää. Teini ottaa ihan käytösmallin äidiltään. Mutta puoli vuotta, sitten hän on täysi-ikäinen ja toivon, että elämä helpottaa, koska teini kuulemma lähtee heti. Siitä tosin olemme kaikki samaa mieltä, että yksin ei tule pärjäämään.”
Nimim. Huono kasvattaja
Bonusvanhemman paikka on monella tapaa nurinkurinen. Arjen vastuu ja se näkymätön työ lankeavat hänelle, mutta samat oikeudet sanoa asioista kuin biologisella vanhemmalla puuttuvat. Vastuuta on, mutta valtaa ei. Ja kun kasvatuskeinot vielä mitätöidään toisesta kodista käsin, tilanne muuttuu nopeasti uuvuttavaksi.
Toisessa päässä on teini, joka luovii kahden kodin ja useamman aikuisen välissä. Lapsi, joka kertoo kummallekin vanhemmalle sen mitä tämä haluaa kuulla, on usein lapsi, joka yrittää selviytyä ristipaineessa. Ja jossain välissä ovat vielä toisen kodin aikuiset, joiden kanssa on pakko tulla toimeen vielä vuosien ajan, halusi tai ei.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Meillä tilanne, että nuori asuu täällä isällään minun ja oman teinini kanssa ja viettää 95% ajastaan täällä. Silti äiti on merkitty alunperin lähivanhemmaksi ja saa lapsilisän. Ei ole rahasta kiinni, vaan siitä, ettei heidän lapsi edes tiedä, että jos kysytään, mikä on kotiosoite, niin vastaa, että isän luona. Mielestäni asiat pitäisi järjestää niin kuin ne ovatkin ja reilusti, eikä pitää lähivanhemmuutta esim siksi, että koulu ajattelee äidin hoitavan kaiken ja viettävän vapaa-ajan lapsensa kanssa. Lastenvalvojalla voi tehdä minkälaisia vain sopimuksia asumisesta, vaikka tietää, ettei pysty niistä pitämään kiinni ja on sellaisia perhesuhteita exään, ettei ehdoin tahdoin enää siihen sotaan halua lähteä, vaan sitten isä hoitaa kaiken suu supussa, kun ex kyllä muistaa neuvoa läksyistä, kokeista ja koska pitää varata mitäkin aikaa.
Olen lähivanhempana ajatellut, että lapsen kahdessa kodissa voi olla erilaisia sääntöjä ja toki vanhempien kumppaneilla on oikeus olla vanhempi ja siis perheen systeemien mukaan toimia. Lapselle hankala tilanne. Auttaisiko isän, lapsen ja bonusäidin perhepalaveri?
Vastaan nyt ammattilaisena ja kokemusasiantuntijana:
Teinin äiti etä-äitinä siirtää huonoa omatuntoaan teille siitä ettei itse ole läsnä. Hän ohjaa teitä tekemään asioita, joita hän ei itse ole tekemässä, koska pohjimmiltaan hänestä itsestään ei siihen ole. Hän on on teinille aina kiva äiti, ja kaikki ikävät asiat, kuten vastuu, sääntöjen ylläpitäminen ja arjen pyörittäminen jää teimme. Äidille sinä bonusäitinö olet uhka. Sinut tulee saattaa huonoon valoon, jotta teini ei näkisi sinun hyvyyttäsi.
Äiti on aina kiva teinin silmissä, koska äidin ei tarvitse pyörittää arkea. Teini myös usein haluaa miellyttää etä-vanhempaa, koska pohjalla usein on menettämisen ja ulkopuolelle jättämisen pelko. Lapsi voi roikkua etäiseksi kokemastaan vanhemmassa, koska sillä tavoin hän yrittää/toivoo kuuluvansa osaksi vanhemman elämää.
Tärkeintä on, että teidän arkenne pysyy sellaisena kuin te itse haluatte, ja koette sen teidän perheellenne parhaimmaksi. Mitä enemmän lähdette etä-äidin pillin mukaan tanssimaan, sitä enemmän hän sitä tulee vaatimaan.
Ehkä jonain päivänä teini osaa teidän panostanne arvostaa.
Kuitenkin me bonusäidit tai äitipuolet, me olemme aina vain bonuksia tai pelkkiä ihmisen puolikkaita bonuslastemme silmissä, vaikka meidän rakkautemme ja panoksemme oli moninkertaisesti suurempia bioäitiin verrattaessa.
On tosi surkeaa, että vielä vuonna 2026 Suomen aikuiset toimii tällä tavalla, vaikka tietoa, mikä on lapselle hyvä kasvuympäristö. On vähän erikoista, kun sanotaan, ettei bonusäidillä olisi valtaa, mutta vastuusta kylläkin.
Oman lapseni bonusäiti on ollut tullut kuvioihin hänen ollessa vähän alle 50 vuotias (eli kuten itse olen nyt) ja tänä päivänä bonusäiti on yli 60-vuotias ja kahden yli 30-vuotiaan tyttären äiti ja ilmeisesti 5 lapsen mummo. Olen häntä siis noin 14 vuotta nuorempi.
Olen tämän ex-mieheni uuden rouvan tavannut käytännössä tavannut vain 2 kertaa. Viimeksi vuonna 2014. Hän on ollut hyvin kiinnostunut minun sukulaisista ja onkin työntänyt itsensä tekemisiin minun sukulaisten kanssa. Esimerkiksi minun kummipoikani oli vähän aikaa sitten heillä käymässä.
Oma sukuni ei millään tajua, että ei ole yhteishuoltajuudesta huolimatta mennyt isältä asioiden hoitaminen täysin putkeen. Ja välit on katkenneet. Minua on kutsuttu hulluksi ja epävakaaksi. Kun taas isäni sanoin: ”xxxx on hyvä mies”.
Bonusäiti on kyllä käyttänyt vastaansa. Iski kuin sika kiinni limppuun itseään yli 10 vuotta nuorempaan mieheen. Raha-asiat on tällä nykyisellä avioparilla kunnossa. Exäni siis on kyllä ajellut uusilla autoilla: aikoinaan BMW:lla ja nykyäään on upouusi Tesla alla. Mieshän onnistui huiputtamaan aikoinaan lastenvalvojia niin, että maksoi vain 73€ elatusmaksua ollessaan etävanhempana eikä hän esim. Maksanut ainuttakaan päivähoitomaksua. Pariskunta on käyttänyt kotisiivouspalveluja aina ja nyt viime vuosina siivoustyöt heillä tekee minun lapseni. Hän täytty juuri 18. Rahat on siellä ansaittava. Isänsä houkutteli lapsen muuttamaan sinne kokonaan kun täytti 15. Sai ohjeet perheoikeuden sovittelusta, millä tavalla voi osoitteenmuutoksen tehdä.
Bonusäiti on nyt ilmeisimmin valittanut viime aikoina, että hän joutuu tekemään kaiken. Joskus vuosia sitten hän kertoi lapselleni, että hån oli ”joutunut” opettamaan lapsen potalle
Tässä nyt vaan vähän jotakin mitä minun ja lapseni elämässä on tapahtunut.
Raakaa vieraannuttamista ja henkistä väkivaltaa, jonka on mahdollistaneet sukulaiset sekä lastenvalvojat, perheoikeuden sovittelu. Viime vuonna tein myös rikosilmoituksen viimein, joka sekään ei johtanut mihinkään.
Miettikää ihmiset muutaman kerran, kun olette tekemisissä erolasten kanssa.