”Miten minä voisin riittää bonuslapsellekin?”
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Uusperhe, no kannattiko? En tiedä. Miehelläni oli entuudestaan yksi lapsi. Kun aloin odottaa yhteistä lastamme, alkoi tämä bonus suoraan sanottuna ärsyttää aivan suunnattomasti. Aloin esim. huomata että hän haisee hyvin epämiellyttävälle (on puhdas, mutta silti minun nenään haisee). Epäilen, että kyse on jostain biologisesta seikasta, enkä voinut sille mitään että hajun läsnäolo ärsyttää.
Muutenkin bonus tuntui raskaus- ja imetyshormoneissani ”käenpojalta” jonka halusin pois pesästäni, vaikka normaalisti bonuksestani tykkäänkin. Kuulisin mielelläni, onko muillakin samantyyppistä ongelmaa? Että bonuslapsi vaan ärsyttää läsnäolollaan, vaikka arki olisikin aika toimivaa?
Meillä on bonuksen kanssa omia juttuja, joita teemme keskenämme ja meillä on kivaa. Lapsi tottelee minua ja avautuu minulle asioista eri lailla kuin isälleen. Asiat ovat siis hyvin, ja olen kai onnistunut peittämään nämä ärsytykseni kohtuu hyvin… Mutta. Bonus ei silti ole lähellekään samalla viivalla kuin oma. Omaa kantamaani ja synnyttämääni rakastan vain todella todella paljon enemmän. En haluaisi vaikuttaa epäreilulta, enkä asettaa lapsia eri asemaan. Mutta kun he vain ovat eri asemassa!
Minulta ei tule luonnostaan läheisyys ja sanat samalla lailla bonukselle kuin omalle ja pelkään että hän huomaa. Miten te muut pärjäätte? Miten te saatte lapset edes suunnilleen samalle viivalle sydämessä ja mielessä ja arjessa? Minä yritän kaikkeni ja haluan onnistua. Se vaan tuntuu hyvin vaikealta. Varsinkin nyt, kun on oma pieni. Yhteinen lapsi on vielä niin pieni, että vaatii hyvin paljon huomiota juuri minulta äitinä. Mutta miten, MITEN, minä voisin riittää bonuksellekin? Millä saisin venytettyä äitiyttäni häneenkin riittävästi?”
Nimim. Olisinpa edes neutraali äitipuoli
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kuin omasta suusta. Huono omatunto kalvaa, mutta yritän niinkuin sinäkin. Kaikki hyvin ja toivon että tasaantuu hieman kun omat pienokaiset kasvavat. Tsemppiä. Itse halunnut kirjoittaa samaa mutta en saanut aikaiseksi. Kiitos kun jaoit.
Samantapaisia fiiliksiä hajuineen, läheisyysvaikeuksineen ja ärsytyksineen saattaa käydä läpi myös oman biologisen isomman lapsensa kohdalla, kun perheeseen syntyy uusi vauva. Takuulla vahvasti biologinen, liskoaivoista kumpuava juttu ja helpottaa ainakin jonkun verran, kun pienimmäinen kasvaa. Vaikkei bonus- ja biolapset sydämessä koskaan ihan samalla viivalla olisikaan.
Minulla kyllä tuo bonuslapsi, joka on sisariaan vanhempi, on sina ollut samalla viivalla, ja on minulle yhtä rakas, kuin omatkin ❤ Hän nyt jo on täysi-ikäinen, mutta silti aina rakas ja tervetullut. Vaikka olemme hänen isänsä kanssa jo eronneet.
Minulla on tilanne, että itselläni on lapsi sekä miehellä omansa.
Miehen lapsi käy meillä joka toinen viikonloppu, aiemmin oli enemmän mutta koulu yms. niin väheni käynnit.
Oloni on helpottunut suorastaan siitä, että näen tätä bonusta enää vähän, koen myös tällaista samaa ärsytystä hänestä. Tuntuu pahalle, mutta en voi tunteilleni mitään, yritän kyllä parhaani mukaan nämä tuntemukset peittää eikä ainakaan kommentteja ole tullut että näkyisi ulospäin.
Koen myös itse niin, että en minä ole bonukselle äiti. Hänellä on oma äitinsä jo, minä olen vain yksi aikuinen huolehtimassa lisää. Koen ettei minun tarvitsekaan välittää tästä lapsesta samalla tavalla kuin omastani, ja voisin uskoa että se on monelle jopa täysin mahdotontakin. Onhan se nyt täysin eri asia, jos on itse lapsen synnyttänyt ja sitten taas ei ole. Kiintymyssuhde on täysin eri, koska ei ole koko elämää elänyt sen bonuslapsen kanssa.
Minun neuvoni olisikin että lakkaat stressaamasta, sinun ei tarvitse olla bonukselle äiti sillä hänellä sellainen jo on (vai onko, sen käsityksen nyt kuitenkin saan?). Teet niinkuin tähänkin asti, vietät aikaa ja huolehdit. Tunteillesi et todennäköisesti mahda mitään eikä minun mielestäni täydy kyetä tuntemaan sitä samanlaista rakkautta bonuslapseen mitä tuntee omaa lasta kohtaan. Riittää että olet luotettavana aikuisena hoitamassa.
Voihan sitä olla tasapuolinen ja reilu vaikka tunnistaisikin ettei ole äiti bonuslapselle.
Tuskin lapsikaan kokee sinua äitinä vaan enemmänkin vain isän puolelta tulevana perheen jatkeena.
niin ja mietin myös että jos bonus oiskin minun lapsi ja hänellä äitipuoli niin miten haluisin omaa lasta kohdeltavan niin yritän toimia niin.
Tämä!
Heippa! Aika samoissa aatoksissa mennään, kannattaa pohtia omia tuntemuksia että mistä ne tulee. Itellä helpottanut vähän, kun olen huomannut tunteiden pohjattomuuden siis ettei ole syytä esim olla ärsyyntynyt tästä lapsesta kun eihän hän ole tehnyt mitään mua kohtaan. Ja ”mukavaa” että ”bonus”lapsen haju ärsyttää/kuvottaa muitakin, minua se häiritsi mut helpotti kun biologinen äiti vaihtoi pesuaineen hajusteettomaan kuten meilläkin, tuli puhe herkästä ihosta bonuksella niin ehdotin sen käyttöä.
En usko pätkääkään nuihin ”rakastan kuin omiani ” kommentteihin.
Oletan että bonuksellasi on äiti. Ajattele oman lapsesi kannalta. Jätätkö hellyyttä antamatta tai jotain tekemättä siksi, ettei bonuslapsedi kokisi jäävänsä toiseksi? Sisarkateus on normaalia ydinperheessäkin ja pienempi lapsi vaan tarvitsee enemmän huolenpitoa. Kun on tasapuolinen ja oikeudenmukainen, se varmasti riittää. Bonus luultavasti rakastaa vanhempiaan enemmän kuin sinua, joten älä murehdi.
Kirjoituksesi kertoo, että riität täydellisesti bonuslapsellesi. Tunnistat omat tunteesi, silti näet vaivaa, että puuhaat bonuksen kanssa ja yrität pitää huolen, että bonus ei huomaisi tunteitasi. Käyttäydyt siis vastuullisen aikuisen tavoin, se riittää. Bonuksella on oma äitinsä, sinä voit olla se bonusaikuinen. Sinä riität.
Eihän sinun kuulu äiti bonuslapselle ollakaan, hänellä on jo omansa. Voit silti olla luotettava ja läheinen aikuinen, vaikka et mitään varsinaista äidin roolia hänen kanssa otakaan. Kunhan olet reilu kaikkia perheen isän lapsia kohtaan, etkä selkeästi ja törkeästi suosi omaa kaikessa, niin uskoisin että tulette pärjäämään oikein mainiosti!
Ei siinä ole mitään outoa että oma lapsi on sydämessä se tärkeämpi kuin toisen lapsi. Niinhän sen kuuluu biologisesti mennäkin. En todellakaan voi sanoa rakastavani bonusta ja ärsyynnyn hänestä toisinaan, enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Kyse on siitä miten me aikuisina näitä lapsiamme kohdellaan ja kohdataan. Ärsyyntymisen fiksu aikuinen osaa peittää ja epäreilusti ei tietenkään kohdella perheessä ketään. Sanoit että sinulla on hyvä luottamuksellinen suhde bonuksen kanssa – se riittää eikä kukaan voi sinulta enempää vaatiakaan.