Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”En pidä siitä, että minulle äitipuolena on sysätty kokopäiväisesti lapsipuolesta huolehtiminen. Se on minulle hyvin vastentahtoinen rooli ja halveksun tämän lapsen äitiä, kun aiheutti tilanteen. En haluaisi olla se ainoa naisenmalli kyseiselle lapselle. Se on vastuu, jota en olisi halunnut ottaa.

Silti sen vastuun kannan, kun ei ole muitakaan vaihtoehtoja. Vaikka haluaisin hoitaa ja kasvattaa vain omani, hoidan siinä sivussa (näin moni kuuluu ajattelevan) myös erityispiirteillä varustetun lapsipuoleni. Ei minulla ole sydäntä torjua lasta. Eihän se hänen vikansa ole, että äitinsä ei osaa, jaksa tai halua. Saanko silti sanoa jollekin ääneen, että tätä minä en valinnut? Kokopäiväistä äitipuolen roolia en totta totisesti valinnut enkä oikeasti meinaa tätä jaksaa. Äitipuolena, kun velvollisuuksia tuntuu olevan, mutta mitään oikeuksia ei. Kaikki se hyvä kelpaa, mutta auta armias, jos sanot, ettet jaksa tai halua. Tai vielä pahempi, jos annat jostain kritiikkiä. Tai jos kehtaat sanoa ääneen, että kaipaat taukoa. Silloin olet se saduista tuttu paha äitipuoli.”

Nimim. Paha äitipuoli

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 34 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

34 vastausta artikkeliin “”En halunnut olla kokopäiväisesti äitipuoli””

  • Dt sanoo:

    Paskamyrsky(?) tulkoon, mutta;
    Minä olen se lapseton äitipuoli. Alkoholisti, vaikkakin hallinnassa. Entinen narkkari, sanon jo heti nämä mihinkä suurin osa tulee juuttumaan faktoista huolimatta.
    Jouduin 2 kertaa tekemään lasun vanhempien(isän etenkin) vuoksi. Ei väkivaltaa tmv vaan täysi auttamattomuus lasten kanssa. Mainittakoon jotta toinen erityislapsi. Nyt reilun vuoden jälkeen asiat alkavat sujua vaikka isä(ainakin) lipsuu välillä yhteisistä säännöistä. Se sallittakoon välillä kun kaikki, siis kaikki on nyt alkanut menemään paremmin. Lapset ovat lapsia ja leikkivät ulkona hoitaen myös eläimiä(pikkumaatila). Raivareita ei ole hetkeen tullut kun säännöt selvät. Mies myös alkanut vihdoin viettämään aikaa lastensa kanssa jotten minä joudu joka asiaa johtamaan kuin sirkuksen tirehtööri. Kyllä se uuvutti kun sitä toimea aloin jopa tiedostamatta vetämään jotta se vähäinen arki meillä yhdessä toimisi lasten kanssa. Juurikin näin(vieläkin, välillä) ei oikeuksia yrittää edes auttaa kun loukkaannutaan. Vastuu ilman oikeuksia ja räävitön arki sai tekemään lasut. Onneksi tein vaikka sainkin siitä osani.

  • Kukkahattu-Irmeli sanoo:

    Kuka on kirjoittanut minun elämäntarinani tänne!

    Meilläkin lapsen bioäiti lähti yllättäen menemään ja jätti lapsen isälleen. Vaikka olemme miehen kanssa sopineet, että mies on lapsen pääsääntöinen kasvattaja, jouduin lapsen suhteen paljon isompaan rooliin kuin halusin. Olen naisen malli, hoidan siinä missä yhteisemmekin, asetan rajat, autan läksyissä, peittelen iltaisin. Koska ei minulla ole sydäntä sanoa, että ei, en hoida, koska en ole oikea äitisi. En vain haluaisi olla itse tässä roolissa, mutta olen, koska pakko. Eikä tämä millään tavalla lapsen syy ole, vaan lapsen äidin.

    Sitä olen minäkin ihmetellyt, että miksi bioäiti saa uuvahtaa ja heittää hanskat tiskiin lapsensa suhteen, mutta bonusäiti ei? Empatiaa loppuunpalaneelle bioäidille kyllä löytyy, mutta jos minä sanon, että en halua ja olen väsynyt, siellä on kukkahattu-Ritvat huutamassa naama punaisena, että: ”TURHAA RUTINAA, TIESIT MIHIN LÄHDIT, OTIT KOKO PAKETIN! ”

    Eikö se äiti olisi voinut mieluummin miettiä kaksi kertaa ennen lapsen hankintaa, että pystyyhän hän varmasti vanhemmuuteen? Kyllähän hän varmasti tiesi mihin lähti! Sapettaa äidit, jotka kohtelevat lapsiaan kuin kesäkissoja. Olipa hauska leikkiä kotia hetken aikaa, mutta nyt ei enää jaksa kiinnostaa, hoitakoon joku muu!

  • 6+2 sanoo:

    Siinä missä äidillä, on myös bonus äidillä oikeus uupua. Oikeestaan isompi oikeus jos sitä haetaan.
    Kuka vaan voi uupua kehen vaan. Yhtä lailla lapset aikuisiin ja toisinpäin. Silloin se, joka ei ole niin uupunut, ottaa koppia lapsista. Oli sitten äiti, isä tai bonus aikuinen.

    Itse en oleta että isän päässä oleva toinen aikuinen ottas koppia jos uuvun. Se on silloin isän tehtävä, ensisijaisesti.

  • Madde sanoo:

    Muutama vuosi sitten seurustekin miehen kanssa, josta vaimo oli halunnut erota. Heillä kaksi yhteistä lasta, jotka olivat tiettyinä aikoina isällään. Ja arvatkaapa, kuka hoiteli lapsia, kun he olivat isällään: minä tietenkin. Isä oli aina”väsynyt” ja olisi antanut lasten katsoa telkkaria vaikka koko yön, jos minä en olisi huolehtinut heistä. Tein ruoat, lenkkeiltin yhdessä ja pelattiin lautapelejä. Suhde mieheen loppui jatkuvan pettämisen takia mutta toiseen lapsista (molemmat ovat jo aikuisia) olen välillä vieläkin yhteydessä.

  • Lapset ensin sanoo:

    Uusperheen perustaminen on tietoinen valinta. Itse miettisin kolmesti, ennenkuin tällaisen valinnan tekisin. Mun lapset, sun lapset, meidän lapset… Entiset, ”hullut” puolisot. Ja peilikuvassa ei koskaan vikaa, eikö? Huhhuh. Kummallekin oma koti, en ymmärrä tarvetta perustaa yhteistä kotia joka rakkauden kanssa. Lapset ja heidän tarpeensa ensin, kun niitä on sattunut siunaantumaan.

  • Tahdonvoima sanoo:

    Hei, täällä toinen äitipuoli/äiti komppaa ja antaa kaikki sympatiat Sinulle. Itsekin olen tahtomattani kokoaikainen äitipuoli, koska varsinainen äiti ilmoitti tuosta vain muuttavansa usean sadan kilometrin päähän. Näillä lapsilla koulut, kaverit ja muu perhe täällä, joten ei tietenkään ottanut heitä mukaansa, ei tainnut halutakaan. Emme tosin varmasti olisi edes antaneet heitä äidin mukaan, kun äiti on todella epävakaa, ei päihdeongelmaa, mutta joku mielenhäiriö on, luultavasti adhd eikä suostu siihen hakemaan oikeaa apua. Sitä itsekin monesti mietin, missä tämän äidinrakkaus on. Itse en raaskisi millään omia lapsia jättää ja tuleehan tämä asia väistämättä traumatisoimaan minun bonuslapset, kun välillä kysyvät, miksi äiti teki niin. Täällä on hyvä olla, mutta silti välillä ikävä äitiä, kun sitä ei näe.. Odotamme parhaillaan huoltoasioiden järjestymistä, mutta tämä äiti ei ota mitään yhteyttä. Se kertonee jotain.. kamalaa.. Ei välitä.. Koen itseni tällä hetkellä todella tärkeäksi, mutta ei arjen pyörittäminen ole helppoa. Bonuslasten ja meidän yhteisten lasten isä on hyvä isä, kantaa vastuunsa, laittaa ruokaa, ohjaa, vähän huono siivoamaan, mutta aina voitu keskustella miehen kanssa. Tilanne on silti todella harmillinen ja kaukana ideaalista. Lapsilla pitäisi olla luonnollinen yhteys molempiin vanhempiin, vaikka se yksi olisi heikompi/huonompi. Parempi sekin kuin tämä tehdä lapsille. Itse käyn läpi äitinä ja ylipäätään ihmisenä niin monia tunteita, että pyörryttää. Kaipaa aikaa omien kanssa, miehen kanssa, väsyttää, kuluttaa, ärsyttää, huolettaa, masentaa, kokee suunnatonta tärkeyttä, mutta samanlaista rakkautta ei ole antaa, mitä omilleen voi. Miksi ei se oikea äiti jäänyt tänne antamaan edes rakkautta lapsilleen? Julmaa ja niin kylmää, että tunnen sen, kun ajattelen. Oma olo välillä maassa, ja niin on bonuslapsillakin. Kyllä mieskin kärsii, yhteiset lapset toivottavasti eivät kärsi. Joka tapauksessa on päätetty selviytyä sillä rajoituksella, ettei oma mielenterveys mene. Sellaisen vinkin annan Sinulle, ota aikaa vaikka tämä kuluva vuosi, yrittäkää, jos vielä mieltä painaa eikä yksinkertaisesti jaksa. Teit parhaasi, se nyt ei vain riittänyt. Meillä kuitenkin vain yksi elämä aikaa olla onnellinen <3

    • Eevia sanoo:

      Kaikista ihmisistähän ei ole vanhemmiksi. Ei se ole sukupuolesta kiinni.
      Jos äiti on mielisairas tai alkoholisti niin te ette voi tejdä mitään muittaaksenne asiaa.
      Onneksi lapsilla on hyvinvoiva terve isä ja ilmeisesti myös äitipuoli joka haluaa osallistua lastenelämään.

      Minun isäni valitsi ryypätä ennemmin kuin viettää aikaa lastensa kanssa. Empä juuri sirrut kun hänestä aika jätti.
      Isäpuoleni on mimun isäni, ainoa isä kenet olen koskaan tuntenut. Me olemme perhe.
      Isäni kuolin vuoteellaan pyysi minulta anteeksi ettei voinut olla sellainen isä kun halusi. Annoin anteeksi, vaikka en tiennyt mitä sillä en minä häntä enää kaivannut.

      Älä sääli lapsia niin eivät hekään sääli itseään.
      Ihminen tarvitsee rakastavan ja tasapainoisen kodin saadakseen onnellisen lapsuuden…
      kaksi biologista, vanhempaa ei ole onnen määritelmä.

      Tsemppi, kyllä se siitä järjestyy!

  • Toinen paha äitipuoli sanoo:

    Samaistun täysin. Isosti jaksamisia!

  • Sh sanoo:

    Ei voi olla pelkkiä velvollisuuksia ilman oikeuksia. Kun hoidat lasta äitinä, voit kritisoida myös. Ilmeisesti molemmat vanhemmat ovat luovuttaneet vanhemmuuden toteutuksen sulle. Varsinkin erityispiirteisen lapsen kohdalla pitääkin sanoa huomioistaan suoraan ja hankkia kaikki apu ja tuki lapselle ja perheelle. Vanhemmille voi olla mahdotonta nähdä omassa lapsessa mitään ”vikaa”. Jonkun täytyy asioista puhua ja vaatia toimenpiteitä/kuntoutusta lapsen hyväksi.

  • Sillai sanoo:

    Tutun kuuloista. Lapset asuivat meillä, kaikki. Äitinsä ei ollut maisemissa, ja kun oli maistui bisse ja bileet enemmän kuin lasten tapaaminen. Olen aktiivinen ja tykkään touhuta lasten kanssa, mutta juurikin ainainen negatiivinen palaute jonka sai oli raskasta. Kiva ja hyvä kelpasi, samalla tasolla omieni kanssa oleminen ei. Lasten isä oli kyllä, jouduin vain vuosien saatossa toteamaan ettei hänellä ollut taitoa eikä ehkä haluakaan ottaa arjesta vastuuta. Erityisten kanssa oli hänellekin raskasta, mutta myöntää sitä ei voinut, apua ei saanut hakea. Lopulta en jaksanut.

    • Eevia sanoo:

      Kyllä alkoholisti vanhempia on. Isäni oli moinen mutta äitini ei ja hän oli totaali yh koko elämäni.

      Oliko isällä jokin syy miksi hän ei kyennyt ottamaan lapsistaan vastuuta?
      Kehitysvamma? Ymmärryksen alentuma? Riippuvuus? Jos ei niin sitten oli kyse vaan puhtaasta vastuun pakenemisesta ja sinä mahdollistit sen.

      Et ole velvollinen huolehtimaan toisten lapsista vaikka kuinka siitä pitäisitkin.

      Sinulle kuuluisi vain se mukava, ja vain silloin kun sinä niin haluat. Kaikki muu on vanhemman hoidettava.

      Jos kumpikaan vanhemmista ei ole kykenevä huolehtimaan lapsista heidät tulisi sijoittaa yhteiskunnan puolesta paikkaan jossa heitä osataan ja halutaan hoitaa.

      Rajat on vedettävä ja isejä lakattava paapomasta ja kohtelemasta kuin olisivat vähäalyisiä.

      Kyllä isäkin osaa

  • Eevia sanoo:

    En tiedä millainen järjestely teillä on mutta meillä lapsia hankittiin yhdessä.
    Ja kun ero tuli huoltajuus jaettiin, lapset ovat 50/50 meillä eikä siitä ollut puhettakaan.
    Minulla on uusi mies, hän saa osallistua kasvatukseen miten haluaa mutta lapset ovat minun ja täällä vastan minä heistä.

    Isä viikoilla on isä joka heistä minun silmissään vastaa.
    Jos isä sysää homman uudelle vaimolleen se on täysin heidän välinen asia keskustella minä en sen talouden asioihin puutu. Siitä vasta haloo syntyisi.

    Sen sijaan että valitat äidin vastuista niin mitä jos peräänkuuluttaisit isän vastuuta.
    Ei ole mitään maailman syytä miksi ei aikuinen, kykenevä mies voisi huolehtia lapsensa kasvatuksesta kotonansa.

    • Samassa veneessä sanoo:

      Juuri näin. Jokainen vastaa ensi sijaisesti omistaan ja ns. bonusvanhempi osallistuu vain sillä panoksella, millä itse katsoo parhaaksi omien halujensa ja voimavarojensa puitteissa. Joutuisihan isä hoitamaan lapset siinä tapauksessakin täysin yksin, jos ei uutta kumppania ole, joten kyllä hänen täytyy vastuu lapsistaan ottaa ja kantaa.

    • Seuraan sanoo:

      Amen! Se vastuu kuuluu isälle siinä missä sille surkealla äidillekin.

  • Nähty on sanoo:

    Mutta se on ok, että yh-mammat laittavat isäpuolen hommiin? Jotkut mammat etsimälllä etsivät juuri sellaista miestä, joka ottaa vastuun hänen lapsistaan.

    • Eevia sanoo:

      Ei ole. Kun kaksi ihmistää päättää tehdä lapsia, he päättävät sitoutua siihen vastuuseen koko loppu elämäkseen.
      Ihmiset jotka eivät päätöstä tehneet eivät kanna myöskään siitä vastuuta.

      Minä olen lasteni äiti ja hoidan heidät.
      Mieheni saa päättää koska ja miten heidän elämäänsä osallistuu. Voin pyytää häneltä apua jos sitä joskus tarvitsen mutta hän on erittäin oikeutettu kieltäytymään ja silloin on minun vastuullani hoitaa asia järjestykseen parhaalla katsomallani tavalla.
      Tietenkin koska asumme yhdessä (hän valitsi muuttaa kotiini omasta halustaan) talouden pito on meillä yhteisvastuullinen mutta siihen ei sisälly lasten asiat.
      Jos tapaat kumppanin joka esittää sinulle velvoitteita olet oikeutettu kertomaan että hän on käsittänyt väärin eivätkä ne sinulle kuulu.

      • Nimetön sanoo:

        Olen täysin samaa mieltä. Ne jotka lapset saivat ne hoitavat. Itselläni 4 lasta ja hoidan niitä mielelläni. Voin katsoa välillä miesystävän lasta, mutta silloin kun se minulle sopii.
        Miesystävä hoitaa mielellään lapsiani. Joka on hienoa, mutta en itse hoitaisi niin paljoo. Luulen että koska olen ollut äiti 17 vuotta ja kantanut paljon vastuuta niin ei vaan jaksa. Paljon voimia vie vuorotyö yms…

  • -- sanoo:

    Valitsit miehen, jolla on ennestään lapsi.
    Moni uusperheen lapsi tuntuu olevan ”erityispiirteinen”. Voisiko lapsi oireilla heittopussina olemista?

    • Niinpä sanoo:

      Aika moni ydinperheen lapsi on erityispiirteinen, mutta vanhemmat eivät näe totuutta. Ulkopuolinen ei katsele lasta vaaleanpunaisten lasien läpi. Pisteet sille joka sanoi huomionsa ääneen ja lapsi saa apua ja vanhemmat tukea vanhemmuuteensa.

      • Uusperheellinen sanoo:

        Juuri näin! Minä elän myös uusperhearkea ja mieheni nuoremmalla lapsella on erityispiirteitä. Ja kyllä ne olivat hänellä jo ennen eroa.
        Minusta on outoa ajatella, että erityispiirteet vain yhtäkkiä ilmaantuvat. Yleensä se on kyllä mm. jokin neuropsykiatrinen häiriö. Varmasti lapset myös reagoivat eroon vahvasti, mutta nämä nyt on aika kaukana toisistaan.
        Itse työskentelin tuolloin erityislasten kanssa ja näin heti ettei lapsella ollut kaikki normaalilla tavalla. Kumpikaan vanhempi ei vain pystynyt asiaa ottamaan vastaan. Kesti kolme vuotta ennenkuin asiaa pystyttiin käsittelemään. Lapsi meni kouluun (johon sanoin ettei hän ole valmis) ja kaikki meni päin honkia. Tällöin alettiin tutkia missä vika ja adhd päätös tuli loppujen lopuksi. Tämän jälkeen vasta mieheni minulle totesi, että olin ollut oikeassa kokoajan, mutta hän katsoi vain vaaleanpunaisien lasien läpi eikä halunnut uskoa asiaa.
        Näin ”äitipuolen” roolissa ollessa olen myös huomannut tämän ilmiön, että äitipuolesta kyllä odotetaan saavan lastenvahdin, mutta mitään sananvaltaahan hänellä ei ole. Lasta oletetaan kyllä vahdittavan, mutta auta armias jos haluat sanoa tai kasvattaa lasta jotenkin niin silloin he ovat meidän lapsia, ei sinun, vaikka kuinka nätisti asiaa koittaisi ilmaista.
        Itse ainakin tein hyvin selväksi alusta asti, että kun miehen lapset ovat meillä niin mies hoitaa heidät. Tottakai teemme asiat perheenä, mutta minä en ole mikään lapsenvahti. Tämä asia täytyi tehdä hyvinkin selväksi exälle, kun hän oli juurikin tätä erityispiirteistä lasta pistämässä meille esim. kesällä pitkiksi ajoiksi koska olinhan minä kotona pienen lapsen kanssa. Hän oletti että hoidan hänenkin lapsensa siinä samalla. Mielestäni taas minulla ei ole mitään vastuuta hoitaa heidän lapsiaan jos he eivät itse ole paikalla. Minulla on vastuu omasta lapsestani ja oikeus myös tämä äitiysloman aika hänen kanssaan viettää.
        Mielestäni on myös outo selitys kaikkeen aina se, että itseppä olet uusperheen valinnut. Ei se aina ole niin mustavalkoista ja helppoa. En minä nuorena ainakaan tiennyt mitä kaikkea uusperhearki sisälsi ja kuinka paljosta joutuisin luopumaan. Ei sitä tiedä ellei sitä itse elä. Aina on olemassa se kolmas osapuoli joka päättää sinun asioista ja monesta asiasta joudut keskustelemaan myös kolmannen osapuolen kanssa. Minä elän ihan mielelläni uusperhearkea bonuslasten kanssa, mutta lomista, menoista ja muista omista asioista en haluaisi olla neuvottelemassa kolmannen osapuolen kanssa. Minulla ei ole edes sananvaltaa siihen, että en halua sairastuttaa lapsiani. Meillä miehen exä pistää lapset meille myös kipeinä (myös nyt korona aikaan) jolloin myös meidän pienet lapset sairastuu tai vaihtoehtona minulla on lähteä omasta kodistani johonkin omien lastani kanssa. Että ei se uusperhearki mitään helppoa ja mukavaa aina ole eikä sitä ole voinut kaikkea tietää kun siihen on ryhtynyt.

  • Kohtalotoveri sanoo:

    Täällä kohtalotoveri. Tai no, tämän lapsen pääasiallinen hoitaja on isä, mutta olen joutunut osallistumaan enemmän kuin olisin halunnut ja jaksanut. Kiitosta olen onneksi saanut.

    Entä se äiti? Ei hänellä mitään varsinaista syytä ole miksei itse viitsi hoitaa ja kasvattaa lastaan. Se vaan on tylsempää kuin jokaviikonloppuinen biletys. Tämä äiti siis ihan omien sanojensa mukaan jätti mieheni, ja lapsen miehelle, koska perheellisenä ei saa bilettää tarpeeksi. Ketään ei saisi tuomita, mutta en vaan mitenkään päin pysty ajattelemaan tällaista toimintaa oikeaksi.

    • Mitä sillä on väliä sanoo:

      Miehellä on aivan yhtäläinen vastuu lapsenhoidosta kun naisellakin. Vanhanaikaista kuvitella ettäkö naisen pitäisi kantaa kasvatusvastuu.
      Minulle on ihan yksi hailee mitä exä tekee niillä viikoilla uuden vaimonsa kanssa kun lapset eivät ole siellä. Juokoon ja bilettäköön sydämmensä pohjasta aivan sama mutta puolet ajasta lapset siellä viettävät ja jos sen ajan osaavat olla bilettämättä niin se on kyllä se joka minulle mitään merkitsee.
      Minua ei mikään biletys kiinnosta joten lapsettomilla viikoilla tein pitkää päivää töissä ja remontoin taloani.

      Jos tapaamis ajat on sovittu niin mitä sinua hetkauttaa mitä äiti omalla ajallaan tekee, tuskin hänkään teidän tekemisiä kyttää. Ja eron syythän tuskin ovat tuo kyllähän sinullekkin varmaan järki sen sanoo.

      • Kohtalotoveri sanoo:

        Lapsi asuu meillä. Mieheni on lähi. Syy tälle on biletys. Joka toinen viikko biletystä ei äidille riitä.

      • Kohtalotoveri sanoo:

        Sekä mies, että exä itse minulle suoraan ovat sanoneet tuon suoraan eron syyksi. Toki on mahdollista, että valehtelevat, en tiedä miksi niin tekisivät.

        • Eevia sanoo:

          Minä tulkitset niin että biletystä tarvitaan johonkin.
          Päihderiippuvuus, masennus, burn out, ihminen painostettu elämäntilanteisiin joihin hän ei ole halunnut.
          Olen tavannut ”biletys” isejä ja äitejä.
          Exänikin esikoisen syntymän jälkeen juoksi kaikki viikonloput baarissa. Syy siihen oli että molemmat tiesimme että teimme virheen, emme viihtyneet toistemme seurassa. Hän koki paineita perheen elatuksesta. Olin tuloton ja muuttanut toiselle paikkakunnalle hänen pyynnöstään.
          Hän tunsi syyllisyyttä siitä etten ollut onnellinen.
          Olin jättämässä häntä ”biletyksen” vuoksi. Menimme pariterapiaan ja hän vähensi juomistaan. Pari vuotta myöhemmin päädyimme kuotenkin eroon koska ne oikeat syyt joita biletys oireili olivat yhä valideja.

        • Eevia sanoo:

          En sano että he valehtelevat. Sanon että he puhuvat oireesta eivätkö sairaudesta. Kaikilla biletys vanhemmilla on aina jokin syy pohjalla mihin alkoholia tarvitaan.

          Mutta se on hyvin tavallista näin käy usein, nähdään vain tekeminen ei tuntemista.

          Oli isä sitten lähi isä tai ei niin on aivan yksi hailee mitä äiti vapaa ajallaan tekee jos hän ei ole siellä. Ei ole tippakaan eroa lapsen näkökulmasta vaikka vanhempi olisi poissa työuransa vuoksi.
          Lapsi kyllä tietää kuka oli paikalla ja kuka ei. Minä kasvoin ilman isää, enkä häntä kaivannut enkä kaipaa nytkään (hän kuoli 10 vuotta sitten viinaan mutta olisi ollut ihan sama vaikka olisi kuollut sepelvaltimotautiin)

          Ainoa mikä on teidän selvitettävä on se että mitä sinä haluat olla lapselle. Vain sinä itse päätät mikä on roolisi.

          Minun isäpuoleni halusi olla isäni kun täytin 16 päätimme että hän adoptoi minut sillä jos hän ottaa velvollisuuksia, hänelle kuuluu oikeuksia.

  • Piu sanoo:

    Kuulostaa tutulta. Kuin ilmainen hoitaja. Myöskään kruunu ei kirkastu vaikka kaike hiljaa hoitaisikin.

    • Eevia sanoo:

      Kieltäyty hoitotehtävästä. Et ole siihen mitenkään vastuullinen. Hoitakoon isä oman lapsensa silloin kun se hänen luonaan on.

  • Ei tartte sanoo:

    Sinun ei tarvitse uuvuttaa itseäsi vieraan lapsen takia. Lapsella on isäkin ja muut sukulaiset. Kiitosta et tule kuitenkaan saamaan.

  • Ex-äitipuoli sanoo:

    Olen elänyt tuon saman. ”Kyllä sä niiden kanssa pärjäät” oli äidin vakiolause kun jätti lapset 18-vuotiaalle, isän ollessa poissa kotoa. Hoidin kaiken, opetin uimaan ja pyöräilemään, pyyhkimään oman pyllynsä, leikkasin kynnet jne… lasten isä kuoli ja minut heitettiin pois. En ole saanut tavata lapsia sen jälkeen. Antoisaa yhteinen aika oli, mutta suosittelen vetämään rajan…

    • Eevia sanoo:

      Ensinäkin isä saa luvan järjestää asian niin että ei ole poissa silloin kun hänellä on lapset luonaan.
      Toiseksi kun lapset ovat hänen luonaan on kaikki listaamasi asiat hänen vastuullaan.

      Kun lapset ovat äidin luona sopii äidin järjestää asiat niin että hän on kotona ja tarpeet täytetään.

      Josko se tarkoittaa työn vaihtoa niin sitten vaihdetaan työtä. Minä näen asian niin että puolet ajasta olen käytännössä totaali yh ja puolet ajasta isä käytännössä on totaali yh.
      Omilla viikoillamme me hoidamme sille viikolle osuvat asiat emmekä pyydä toista niitä hoitamaan.
      Poikkeuksen olen tehnyt ainoastaan synttäreihin, ne järjestän aina minä viikosta huolimatta kun nuorempi jäi isäviikolla kerran ilman juhlia täysin.

      Arki, harrastukset, koulu, lääkärit, kyllä normaalilla ymmärryskyvyllä varustettu isä onnistui kaikki ne oppimaan.
      Lasten asioista keskustelen vain isän kanssa ja heistä vastaa täysipäiväisesti vain me vanhemmat. Minun mieheni ja isän vaimoke valitsevat itse mitä tekevät.

      On naurettavaa kuvitella etteikö isä kykenisi siihen mihin sinäkin. Et ole vastuussa miehesi lapsista, itse hänen olisi pitänyt heidät hoitaa.

      Emme tule näkemään päivää jossa äidillä ja isällä on yhtäläiset oikeudet huoltajuuskiistoissa josko miehet eivät ala vaatimaan itseltään isompaa vastuunkantoa. Jos yhteiskunta ajattelee ettei miehen yhteishuoltajuus suju ilman uutta taloudenhoitajaa kotona ei kyllä mitään muutoksia saada aikaan.

      Minä kasvoin tysin ilman isää. Hän joi mielummin ajan mitä olisi saanut viettää kanssani. Kun entinen mieheni halusi lapsia sanoin ettei niitä tule ellei erossa lapsilla ole kahta täysipäiväistä, tasaväkistä ja vastuullista vanhempaa.
      Se olikin sitten ainoa asia mistä olimme samaa mieltä ja siitä olemme pitäneet kiinni. Odotan häneltä yhtä paljon kuin itseltäni ja exäni myös.

      Meillä on kaksi mukavaa, tasapainoista, tänä päivänä koululaista lasta jotka voivat hyvin molemmissa kodeissaan ja voivat kääntyä kummankin vanhempansa puoleen asiassa kuin asiassa.

      Äitipuolet, odottakaa mieheltänne enemmän ja pitäkää päänne. Ette ole lapsen huoltajia. Jos teillä ei ole oikeuksia, älkää ottako vastuita.

  • Ritu sanoo:

    Lapsen äitikö sen vastuun sysäsi, todellako? Luulen että lapsen isä sen teki. Silleen se vähän menee jos uusperheeseen aikoo lähteä niin siihen tulee edellisen suhteen ongelmat ja bonukset päälle. Vaatii aika tiukkaa halua ja sovittelukykyä jos homman meinaa saada toimimaan. Kyllähän sen niin pitäisi mennä että vanhemmat huolehtii jälkeläisistään. Myös isät, tasa-arvoisesti, vapaaehtoisesti ja erikseen komentamatta. Ei lapselle sanota että kukaan ei halua sua hoitaa. Mut ei kyllä lapsen vanhemmilkekaan pitäis joutua sanomaan että hoida nyt oma lapses äläkä jätä sitä toisten hommaksi. Hirveen vähän avattiin nyt perheen tilannetta tässä, joten yleiseen jorinaan vastaukseksi yleistä jorinaa.

  • Isälläkin on vastuunsa! sanoo:

    Niinhän se tuppaa menemään… mutta missäs lapsen isä? Miksei hän pidä lapsesta huolta vaan sysää sen sinun kontollesi?

    • Ei lapsi ole paha.aikuinen kyllä sanoo:

      Jos ja kun suhteeseen lähtee ja mukana tulee bonuslapsia se on vain hyväksyttävä. Ja jos äiti tai isä on kykenemätön lastaan hoitamaan niin ole sinä se tärkein ja luottamuksen arvoinen niin pienelle kuin isoimmallekin lapselle äläkä osoita tyytymättömyyttäsi lapselle tai hauku niin lapsen isää kuin äitiäkään.