”Luin jo yhden viestiketjun tästä aiheesta, ettei uusperheen vanhempi tykkää bonuslapsistaan. No täällä vähän sama tilanne…

Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 6 vuotta ja tutustuessamme miehen tytär oli 1.5 vuotta. Meille on vuosien saatossa syntynyt myös kaksi yhteistä lasta ja miehen tytär asuu meillä joka toinen viikko. Kuulostan nyt ihan katkeralta ämmältä, mutta minua ärsyttää se, kun isäviikoilla KOKO arki menee mullinmallin, koska tytär saapuu taloon. Meidän arkirutiinit, hoitoajat, syömiset, siis ihan KAIKKI muuttuu.

Uskomattoman raskasta kahden taaperon kanssa, jotka iltaisin käyvät esimerkiksi 20.00 nukkumaan valvovatkin sen sijaan vielä 23 aikaan, koska isosisko ei osaa nukahtaa ajoissa. Meidän kuopus nukkuu omassa huoneessaan, vanhempi omassaan, ja hänen huoneessa joka toinen viikko tämä isosisko. Uusittiin nukkumajärjestelyt talvella, kun kuopus unikoulutettiin.

Alkuun tästäkin oli riitaa, meidän kasvava perhe tarvitsi sen huoneen käyttöön, missä bonuslapsi asui joka toinen viikko. Meitä ja minua, kyllä olen itsekäs, helpottaisi se, että miehen tytär kävisi meillä esimerkiksi vain joka toinen viikonloppu ja tietyt lomat/pyhät. Koska meistä on muodostunut tiivis perheyksikkö ja rutiinit auttavat selviytymään arjesta, on kuormittavaa muuttaa tuttuja toimintatapoja joka toinen viikko.

jalkakäytävän merkki asfaltilla

Kuvituskuva. Ylin kuva Prateek Katyal.

Lapsilla on ikäeroa 4 ja 6 vuotta, he eivät leiki samoja leikkejä, isosisko vaatii veljiltään jo monimutkaisia roolileikkejä ja minusta semmoinen on ahdistavaa. Bonuslapsi on lievästi sanottuna ”laiteriippuvainen” hänellä on tabletti, läppäri ja jatkuvasti pitäisi olla jotain ohjelmaa. En tiedä saako lapsen äiti siten omaa aikaa itselleen, mutta tytöstä tulee TOLKUTTOMAN kiukkuinen aina kun ruutuaika loppuu.

Kyllä, meillä on ruutuaikakin rajallista. Tavarat lentävät, itkee, potkii, lyö jne.. sama homma jos lapselle antaa sokeria tai jos lapsi joutuu heräämään isänsä töihinlähdön aikaan klo 06.00. Lisäksi bonuslapsi on aloittamassa koulun syksyllä ja minusta koulukyydit ja joku vastaanottaja kotiin olisi helpompi järjestää äitinsä luona. Jotenkin mulla on vaan semmonen mielikuva, että tyttö on mummojen (tähän en edes jaksa tässä tekstissä syventyä), tätiensä ja vanhempiensa pilalle lellimä pikku kakara, joka on aina saanut tahtonsa läpi eikä kukaan ole häneltä koskaan mitään kieltänyt.

Ei kukaan muu paitsi minä. Ja se tekee minusta tytön mielestä paskan, hän esimerkiksi sylkee minua päin ja menee joka kerta kysymään isältään saako kuitenkin luvan. Miten siis otan puheeksi, että voisiko vaikka kokeilla sitä, että tytär kävisi meillä vain viikonloppuisin. Mies on sitä asiaa exältään kerran jo kysynyt ja ex oli sanonut, ettei halua tyttöä asumaan luokseen 24/7. Äiti on nuorempi kuin me mieheni kanssa ja elää nyt nuoruuttaan ilmeisesti, koska vanhemmuus ei juuri nyt sovi hänelle.”

Nimim. Maailman huonoin bonusvanhempi

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 112 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

112 vastausta artikkeliin “”Minua helpottaisi jos miehen tytär ei asuisi meillä vuoroviikoin””

  • bonuskortti sanoo:

    Kun näitä lukee, tulee mieleen, että uusperheen perustaminen pitäisi lailla kieltää, jos lapsia on ennestään. Hirveitä mielipiteitä ja ilkeitä ihmisiä näkyy olevan paljon. Hyi!

  • Oonu sanoo:

    Hei, tästä äidistä voisin saada vertaistukea.. jos on mahdollista, minulle voi laittaa s.postia koska on hyvin paljon samoja huomioita itselläni ja meillä tilanne meni tapaamisten osalta TÄYSIN eri suuntaan enkä tiedä mistä saan voimaa jatkaa.

  • Kokenut sanoo:

    Valitettavasti huokuu monista kommenteista täysi kokemattomuus uusperhearjesta tai vaikeasta sellaisesta. Bonuksen käytös todella asiatonta, hienoa että edes sinä olet hänen tulevaisuudestaan kiinnostunut.

  • Sonjatatjana sanoo:

    Itse en voisi olla välittämästä toisen lapsista. Kun alkaa sellaisen kanssa suhteeseen jolla on lapsia on heti hyväksyttävä että kyseessä on koko paketti. On välitettävä toisenkin lapsista. Ei ole pakko rakastaa niin paljon kuin omia lapsia mutta täytyy välittää. Jos aidosti rakastaa toista välittää myös toisen lapsista ja kohtelee kaikkia perheen lapsia reilusti ja välittävästi ja tasaveroisina.
    Itse en voisi olla välittämättä ton mun miehen lapsista. Ne on mulle tärkeitä ja tykkään paljon kun ne tulee jokatoinen viikonloppu. Vietän niitten kans mielelläni aikaa. Vaikka näistä ukon lapsista toinen, pienempi poika kiusaakin joskus lastani ja on joskus hankala uhmaikäinen. Silti tykkään kun lapset tulee käymään. Ja miten kiva kun mieskin huomaa että tykkään ja huolehdinkin hänen lapsista välillä vaikka hän hoitaakin itse lapsensa.
    Tykkään myös naapurin lapsista jotka täällä kylässä käy ja olen mielelläni heidänkin kanssaan.
    En ymmärrä miten voi olla välittämättä ja rakastamatta toisen lasta joka on vielä ollut tuttu jo noin pienestä. Sääliksi käy lasta. Muista myös että kyseessä on lapsi ja lapsi tarvitsee ymmärrystä. Lapsi ei ole aikuinen vaan lapsi.
    Varmaan lapselle tosi paskaa kun on vaan ylimääränen riesa.

  • Uniikki sanoo:

    Miksi ihmeessä otat ihmisen jolla on jo lapsi . Se on kokopaketti tai ei mitään. Itsellä oli sama ongelma joskus . Mutta asia ratkesi puhumalla tytön isän kanssa. Kun tyttö tuli isä otti ja kävi viettämässä aikaa oman lapsensa kanssa kahden kesken . Sitten vietimme aikaa kaikkien kanssa ja lisäksi itse kävin viettämässä aikaa kahden tytärpuoleni kanssa. Joskus alussa tytärpuoleni huusi kaikkea paskaa minulle.. minä sanoin en minäkään puhu sinulle ilkeästi. Kerroin myös hänelle että on minulle tärkeä ja miten toivoisin että perheessämme toimittaisi on..Muuttamalla hiukan omaa suhtautumista olet onnellisempi

  • Nimetön sanoo:

    Olet ollut bonuslapsesi elämässä siitä lähtien, kun hän on ollut 1,5v? Et yhtään mitenkään voi syyttää lasta tai edes hänen äitiään nykyisestä tilanteesta. Sinulla on ollut ihan täysi mahdollisuus kasvattaa bonusta taaperosta asti. Lapsi ei mene pilalle siitä, että joka toinen viikko on toisella vanhemmalla. Jos olisit itse ottanut roolisi tämän lapsen kasvattajana alusta alkaen (ja tehnyt sen rakkaudella ja kärsivällisyydellä), ei sinulla olisi nyt mitään ongelmaa lapsen kanssa. Jos siis haluat syyllistä etsiä, niin etsi sitä itsestäsi. Jos isäkään ei ”osaa kasvattaa lasta”, niin kuvitteletko hänen olevan jotenki parempi teidän yhteisten lasten kanssa?

    Mitäpä luulet, jos tilanne olisikin sellainen, että sinä tulisit nyt uutena naisena suhteeseen, jossa on nykyinen mies ja sinun ja hänen yhteiset lapset, niin miten suhtautuisit näihin lapsiin, jotka nyt ovat sinun omiasi? Tai leikitään, että sinulla olisi sellainen ekaluokkalainen, joka ”vaatii monimutkaisia roolileikkejä”, ja miehelläsi nuo teidän lapset. Olisitko silloin näiden kahden pienemmän puolella? Vaatisitko omalle isommalle lapsellesi esim omaa huonetta? Tai antaisitko hänelle aikaa, kun taaperot saadaan nukkumaan? Halaisitko, kun tulee kotiin? Kysyisitkö, että miten päivä meni? Järjestäisitkö kahdenkeskeistä aikaa? Menisittekö huvipuistoon tai metsäretkelle ihan vain kahdestaan?

    Jos et vastannut yhteenkään kysymykseen ”kyllä”, niin sitten on mahdollista, että olet vain huono äiti. Jos vastasit ”kyllä” edes muutamaan kohtaan, mutta et tee näitä asioita bonuslapsesi kanssa, niin sitten olet vain huono bonusäiti. Vieläkö tämän jälkeen ihmettelet, että miksi bonuslapsi oireilee ja on hankala? Miksi hänestä tuntuu siltä, että hän ei ole haluttu?

    Kukaan ei pakota sinua olemaan äiti bonuslapselle. Mutta jos olet läsnä hänen elämässään, niin sinun on ihan pakko olla vähintään hänelle hyvä, välittävä ja oikeudenmukainen aikuinen. Jos tämä ei ole mahdollista, niin sitten sinun pitää poistua bonuslapsen elämästä. Voit esim hankkia toisen asunnon, jossa asut ne viikot, kun bonus on isällään. Ja ihan turha valittaa, että mutta kun se on sinun miehesi ja sinun kotisi. Bonus oli siellä ennen sinua. Jos se yksin jonkun koti ja isä on, niin tämän bonuslapsen. Muista, että sinun ei ole pakko asua miehesi kanssa (ainakaan koko aikaa), jotta voitte olla perhe ja yhdessä. Toki taloudellisesti on helpompaa asua yhdessä, mutta lapsen etujen on pakko mennä taloudellisten etujen edelle. Ja ei, sinun omat lapsesi eivät ole onnettomia, jos ”joutuvat” asumaan sinun kanssasi kahdestaan pienemmässä asunnossa jokatoinen viikko. Teille riittäisi oikein hyvin kaksio, jossa toinen huone on lapsille leikkimiseen, ja toisessa sinä nukut toisen lapsen kanssa. Tällöin ei uniongelmaakaan tule.

  • Hakekaa apua sanoo:

    Menkää perheneuvontaa koko perhe.Hakekaa apua ammattilaiselta.
    Toi on jo nyt sirkusta ja mielisairaalaksi käy kun tyttö on teini -iässä.
    Tyttö ei tajua vastuutaan että pikkusisarien on päästävä aikaisin nukkumaan.
    Te tarvitsette ammattiapua.
    Keskuteluapua.

    • Nimetön sanoo:

      Laskujeni mukaan tämä tyttö on vasta noin 7,5v (tyttö oli 1,5v heidän tavatessaan ja ovat olleet 6v yhdessä). Ei sen ikäiseltä voi odottaa mitään vastuuta pikkusisaruksistaan. Ja vaikka olisikin teini, niin miksi ihmeessä teini ei olisi oikeutettu omassa kodissaan omaan huoneeseen, jos perheen muillakin lapsilla sellainen on? Ja kyllä, tämä bonustyttö tosiaan on myös isällään omassa kodissaan. Perheneuvontaa tosiaan saatetaan kaivata, mutta ei lapselle, vaan aikuisille, jotta he oppisivat ottamaan perheen kaikki lapsen tasavertaisesti ja ikätasoisesti huomioon. Rajat on rakkautta jne, mutta jos homma menee siihen, että on vain rajoja ilman sitä rakkautta (ja vielä epäoikeudenmukaiset rajat huomioiden, että kyseessä on perheen vanhin lapsi), niin ei mikään ihme, jos lapsi kokee olevansa syrjitty. ja ihan varmasti oireilee sen takia. Ensin rakkautta ja pieniä rajoja, sen jälkeen rakkautta ja oikeudenmukaisia rajoja, joissa huomioidaan lapsen tarpeet.

  • Ruutulapsi sanoo:

    Voi ei. Totta kai se ei-toivottu lapsi pakenee ruutuun. Tottakai kai se hermostuu, kun viedään ruutu pois ja joutuu karuun todellisuuteen. Onko sulla tarjota jotakin parempaa… Empatiaa ja rakkautta kenties? Niinpä, anna sitten edes se ruutu.