En halua bonuslasta meille asumaan
Huono Äiti sai avautumisen:
”En tiedä mistä aloittaisin. Mutta pointtini on se, että tunnen huonoa omaatuntoa. En halua puolisoni lasta meille asumaan.
Puolisollani on meneillään huoltajuuskiista. Tässä nyt vaan odotellaan ja vielä tuo korona sotkee varmasti osaltaan.
Olemme olleet yhdessä sen verran vähän aikaa, että en ole hänen lapsensa kanssa onnistunut luomaan yhteyttä.
Lapsella on moninaisia ongelmia ymmärryksessä ja puheen kehityksessä. Hänen on vaikea ymmärtää hyvin yksinkertaisia asioita ja huomaan, että tämä ärsyttää minua. Oma lapseni on ollut aina hyvin helppo ja älykäs, enkä ole tottunut siihen ettei sanomaani ymmärretä heti ja helposti. Turhauttaa, huomaan ajattelevani, että puolison lapsi on tyhmä, siis oikeasti tyhmä. Ja hävettää, että edes ajattelen noin.
Viimeisin asia, joka tuntui sysäävän puolison lapsen vielä kauemmas minusta, oli kun hän meni kertomaan toiselle vanhemmalleen minun tarttuneen häneen, satuttaen. Enkä todellakaan sellaista ollut tehnyt.
Itketti, miksi lapsi keksii minusta tuollaista? En ole tehnyt mitään pahaa ja tiedän miten tämä voi vaikuttaa puolison tilanteeseen huoltajuusasiassa.
Asia saatiin tosin selvitettyä, lapsi oli sotkenut tapahtumia päässään ja kyseessä oli hiusten selvittely. Ei osannut kertoa miksi selitti muuta.
Tuntuu pahalle. Olenko ainoa, joka tuntee näin? Tahtoisin tykätä bonuslapsestani, mutta en vain pysty. Viimeisin tapahtuma toi päähän jopa etten edes halua. Ja tiedän etten saisi ajatella näin ja että lapsikin sen varmasti jossain määrin aistii, vaikka yrittäisin olla miten mukava.
Tahdon olla puolisoni kanssa, mutta tahtoisin lapsen menevän toiselle vanhemmalle. En voi kertoa tätä puolisolleni ja yritän parhaani mukaan olla hänen tukenaan. Tämä koko huoltajuusprosessi on ottanut hänelle tosi koville.
Teksti voi olla sekava, sillä kirjoitin sen suoraan miten sen ajattelin…”
Nimim. Huono omatunto, onko vielä toivoa?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 262 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen itse erolapsi, ja järkyttynyt kommenteista. Kai te ymmärrätte, että lapsen hylkimisestä noin, että ei halua tutustua ja tekee absoluuttisen minimin, vaikuttaa lapsen kehitykseen varsinkin jos se on pitkäaikaista?
Muistan, että itse reagoin hyvin voimakkaasti kun olin teini ja äidillä oli uusi puoliso. Hän oli todella epäreilu äitini lapsia kohtaan ja on sitä edelleen. Tottakai lapsi on hankala, hänene turva-aikuisen luokse on tullut uusi ihminen, jolla on eri tavat, säännöt ja vielä ei pidä sinusta. Aikuisenkin olisi vaikea reagoida hyvin, entäs lapsi sitten jonka kehitys on vielä kesken?
Lapsi ei tule olemaan koskaan omasi ja sen lapsi kyllä ymmärtää (ellei ole ihan vauva). Mutta se, millainen suhde sinulla on lapseen tulee vaikuttamaan kaikkeen. Lapsi ei ole poissa pelistä kun kasvaa täysi-ikäiseksi. On täysi-ikäiselläkin yleensä jonkinlainen suhde vanhempaansa ja tarvitsee tukea nuorena aikuisena. Jos et ole valmis sitoutumaan lapseen, miettisin vakavasti eroa. Se voi olla parempi ratkaisu kuin pahana äitipuolena leikkiminen
En pitänyt myöskään omasta bonuslapsestani. Alkuun yritin, mutta ei vaan onnistunut millään. Sitten päätin valita, että jaksan tätä elämää, kunnes hän on täysi-ikäinen. Viimeistään sillon jos muuttaisi pois. Perusasiat hoidin. Ruokaa, puhtaita ja sopivia vaatteita oli aina. Muistin häntä myös esim. tulijaisilla ja pidin perheenjäsenenä, mutta en vain välittänyt hänestä niin kuin omistani. Nyt vuosia myöhemmin tilanne on parempi. Bonus on lähtemässä pois. Huomaan ajoittain jopa pienen ikävän. Välimme ovat edelleen viileät, mutta en enää tunne sellaista inhoa mitä aluksi tunsin.
Älä sano tyhmäksi puolison lasta ! Se,että on ongelmia ei tarkoita,että on tyhmä. Ja kehut omaasi ?! Eroa niin pääset lapsesta eroon
Olipas taas itsekäs vuodatus. Aikuinen ihminenja kauhea minäminäminä asenne. Aikuinen selviää hyvin yksinkin, lapsi tarvitsee vanhempansa. Älä seurustele sellaisen kanssa jolla on huollettavia, se on kaikille paras vaihtoehto.
No, kaikista (edes lapsista) ei vaan voi pitää, vaikka kuinka yrittäisi.
Itse olen lapseton ja aloin seurustelemaan miehen kanssa, jolla on lapsia edellisestä suhteesta. Alkuun meni ok, lapset olivat joka toinen viikonloppu ja sitten lomilla enemmän. Mutta sitten tapahtui kaikenlaista ja lapset muuttivat meille pysyvästi. Ja valitettavasti se on yksi syy miksi erosimme.
Lapset ovat melko haastavia ja passiivisia, ja kaiken lisäksi arjen pyöritys jäi melkein yksin minulle kun exällä oli parikin työtä ja muut menot. Lapsivapaat loppuivat jossain vaiheessa lähes kokonaan ja kun lapset eivät äitiään tavanneet ollenkaan niin elämä pyöri sitten vain sen ruoanlaiton, siivouksen ja lasten asioiden ympärillä ja kuitenkin piti itsekin käydä töissä.
Ehkä normaalissa perhe-elämässä tilanne olisi voinut ollakin toinen, mutta vaikka lapset tilanteeseen olivat syyttömiä, niin kyllä loppuajasta he valitettavasti tuntuivat sietämättömiltä. Toki sen tunteen peitin kaikilta, mutta kyllä se oman elämänilon vei täysin.
Ja lasten suhtautuminen minuun vaihteli. Jossain vaiheessa siis tapasivat äitiään ja puhelimella pystyvät tähän pitämään yhteyttä, mutta hän sitten vielä vuosienkin jälkeen sai laitettua kapuloita rattaisiin..minua ei tarvitse totella jne. Ja kotioloja kehotti aina haukkumaan kaikille, esim. kotona ei saa ruokaa kun eivät tykkää minun tekemästä ruoasta ja siksi eivät voi sitä syödä.
Joo, pahoiksi äitipuoliksi soimataan kaikkia, jotka eivät varauksetta rakasta bonuslapsiaan, mutta itse kyllä huomasin, että elämäntilanne vaikuttaa siihenkin yllättävän paljon.
Aivan järkyttävää lukea näitä mm. ”Ylimääräinen perheessä” kommentteja. On inhimillistä, että ei pidä kaikista ihmisistä, mutta jos alkaa seurustelemaan ihmisen kanssa, jolla on jo lapsi, se on tietoisesti tehty oma valinta. Lapsi ei voi piirteilleen, älykkyydelleen/tyhmyydelleen jne mitään. Huom! Puolet perimästä on sinun mieheltäsi, vaikka usein uudelle puolisolle selitetään kovasti, että ex-vaimo on kamala ja tyhmä. Se täytyy kuitenkin muistaa ja sisäistää, että tämä ex on ollut miehellesi niin rakas, että hän on halunnut lapsia/lapsen ja yhteisen elämän hänen kanssaan. Ajattelen itse niin, että jos tapaan ihmisen, joka voisi kiinnostaa seurustelukumppanina, jos hän haukkuu ex-puolisoaan, niin jos me eroaisimme, hän puhuisi minusta varmasti samalla lailla seuraavalle. Eli täydellinen turn-off minulle.
Lapsi on viaton ihminen tässä kuviossa ja kyllä se uusi mies lapsineen on pakettiostos. Jos ei halua kaikkea, niin vaihtoehtona on asua erikseen(mikä ei nykypäivänä ole mitenkään huono vaihtoehto) tai erota. Tai hyväksyä lapsi ja yrittää olla mahdollisimman hyvä äitipuoli lapselle ja kun savu hälvenee, voi ex-vaimostakin löytyä ihan yhteistyökykyinen henkilö, jos ei jopa kaveri. Kannattaa välillä asettua jonkun toisen asemaan miettimään, miltä itsestä tuntuisi olla lapsi ja tulla kohdelluksi ulkopuolisena.
Ymmärrän täysin. Itse pelkään milloin tämä käy meille. En ole ikinä tykännyt miehen lapsesta joka on n. 4v. Ollut 2v kun tutustuttiin miehen kanssa. Olen puhunut miehelle että rytmi jolloin lapsi on täällä tulee muuttaa koska en ole lapsenvahti vaan isän tulisi itse hoitaa lapsensa niinä päivinä kun lapsi on täällä. No mies alko ehdottelee lapsen äidille että vaihettais päiviä vähän. Äiti sitä mieltä että eiiii koska hänen viikonloppuvapaat häviäisi. Ja sit äiti alko miettii et kun lapsikin jo kasvanut niin elastumaksua tulis nostaa. Mun mies ei aio maksaa kuin minimiä ja sanonuki että jos tarvii alkaa asiasta tappelee ni kyllä äitisä sen saa sitte tietää ja huomata. Ja kuulemma jos ei tilanne sovi ni lapsi tulee sitte meille eikä oo mitää oikeuksia äitillä sen jälkee jos alkaa kiristää rahalla että pitäs maksaa siitä vielä enemmän. Mä niin toivon että ei. Mä en todella en todella halua tota lasta tänne. Siin kohtaa mun on etittävä jo oma asunto. Haluan oman lapsen enkä jonkun eksän lasta vaa sen takia et ei suostuta maksaa elareita.
Joten ymmärrän sinua.
En ikinä haluaisi elää saman katon alla kuin pakollisen ajan ton lapsen kanssa. Ja nyt olen ollut onnellinen kun hänen äitinsä on monena viikkona sanonut että pitää lapsen itellään kun heillä siellä niin kivaa tekemistä. Oon vaan hyppinyt ilosta
Uskallan nyt hieman yleistää: lapsi yleensä menee uuden puoliskon edelle. Jos haluat olla tämän uuden puolison kanssa, ota asia puheeksi, että ymmärrät lapsen menevän edelle, mutta haluat asua omassa kodissa (jos tämä siis on rahallisesti mahdollista). En juuri muuta vaihtoehtoa näe. Toivottavasti vältytte pahimmalta riidalta. Syyn varmasti joudut kumminkin kertomaan. Voihan sen yrittää sanoa jotenkin kauniisti. Tai vaihtoehtona on kävellä itsesi yli ja antaa asian olla ja kärvistelet siinä kunnes lapsi muuttaa omilleen, jos siihen kykenee täysi-ikäistyttyään.
Olen pahoillani, jos kuulostan kyyniseltä, mutta olen työkseni hoitanut tasan 60 erityislasta kotonani yli 20vuoden aikana ja seurannut erilaisten perheiden elämää, siksi tiedän miltä sinusta tuntuu, kun ymmärtämättömyys raivostuttaa. Omia lapsia minulla on 5.
Se on jännä että näitä pahoja äitipuolia on aina yhtä paljon, kun niitä vaikeita ex rouvia. Mistäköhän johtuu? Niitä pahoja äitipuolia tekee juurikin ne exät, jotka haluavat hallita ja hajottaa. .muille esitetään niin AveMaria pyhäÄiti näytelmää.
Aikuisen ihmisen itsekkyys on käsittämätöntä ja on todettava, että monen täällä pitäisi häpeä käytöstään kommenttiensa perusteella. Esim. nimimerkki ”ylimääräinenperheessä”. Anteeksi mitä?!
En ymmärrä, jos on niin vaikeaa sietää puolisonsa lapsi, ole hyvä ja vaihda kumppanisi lapsettomaan sitten. Olemme aikuisia ihmisiä, jos haluat olla lapsellisen ihmisen kanssa, käyttäydy sitten myös vastuullisesti. Älä anna oman itsekkyytesi tuhota lapsen elämää, kaikki viha ja se, ettei pysty sietämään toisen lasta, näkyvät kyllä.
Todella pöyristyttävää ja itsekästä käytöstä, joka ei ole hyväksyttävää millään tavalla. Lopettakaa olemasta itse sitten niin riippuvaisia kumppaneistanne ja olkaa mielummin yksin.
Paha äitipuoli
Näitä on jotka pilaa lapsen elämän.
Asukaa erillään ja tapailkaa tai ota toinen mies.
Älä pilaa lapsen elämää.
Minä en siedä puolisoni lasta, mutta yhteisen lapsemme takia en eroa. Olen onnellinen kun hän ei ole meillä ja lasken päiviä, kun lapsi lähtee.
Juuri näin. Meillä kaksi yhteistä lasta, mies kohtelee mun lapsia kuin omiaan. Ylimääräinen perheessä joka toinen viikonloppu on miehen poika. Mä en pidä hänestä, mun lapset ei pidä hänestä. Ja miehen eleistä poikaa kohtaan paistaa ettei hänkään taida hirveästi pitää. Mutta pakkohan se on tänne ottaa kun äitinsä päivittelee miksi isää kiinnostaa pikkusiskojen asiat, muttei pojan asiat. No onko tuo ihme, kun poika on juntti kuin vasemman jalan saapas ja meidän yhteiset ihania normaaleja kauniita lapsia. Enkä tasan riko muuten täydellistä perhettä, sen takia, että täällä majailee joka toinen viikonloppu ihminen jota kukaan meistä ei tänne halua.
Minä tunnen täysin samoin omaa bonuslastani kohtaan. Onneks tämä on sijoitettuna muualle käytöshäiriöiden takia, autistinen teini, joka ei ymmärrä perusasioita. Miksi vauva aivastaa? Nukkuuko se? Kun silmät on auki. Miksi se pitää tommosta ääntä? Taapero on hänestä ällöttävä kun syö sormiaan. Sanoo teini joka ei edes tajua käydä pesulla kun haisee ja tukka on likainen. En halua lasta meille, en pysty rakastaa. Sitten äitinsä käskee lapsen kysellä miksi lapsi ei ole meillä enempää lomilla, kun minä olen kotona. Minuako se lapsi tulee katsomaan? Isänsä on töissä, niin minä en ota kontolleni vielä muiden pentuja, kun omiakin on jo viisi. Odotan vain että toi lapsi täyttää 18, ei tarvi enää katella joka toinen viikonloppu tai pelätä että sijoitus puretaan ja se muuttaisikin meille. Ei muuta, siinä kohtaa isänsä muuttaa lapsensa kanssa muualle. Minä en sitä ota enempää vastuulleni kun on pakko. Tiedän rumaa tekstiä ja kauhee tilanne, mutta ei voi minkään, yrittänyt olen pitää, mutta se ei onnistu eikä tule onnistumaankaa.
Älä välitä kommenteista, mutta älä yritä asua yhdessä, jos et lapsista välitä 24/7.
Minun mieheni ei tarvitse rakastaa lapsiani, ei heitä huoltaa, eikä hoitaa. Lapset ovat minun, ei hänen.
Hänen on oltava turvallinen ja kohtelias aikuinen, joka ei osoita lapsille omaa pahaa mieltään tai turhautumistaan heistä meillä ollessaan. Koska olen totaali yh, hän osallistuu lapsien asioihin ainoastaan jos minä en voi ja se sopii hänelle. Voin aina etsiä hoitajan. Laittaa kyllä ruokaa kaikille ja on kuin kuka tahansa muu luotettava ja järkevä aikuinen.
Minun kanssani ei ole pakko asua, meillä voi olla toistakymmentä vuotta kestävä parisuhde ilman samaa osoitetta.
Meillä on koko loppuelämä aikaa asua yhdessä, kun lapset ovat muuttaneet kotoa.
Etsikää siis teille sopiva elinmuoto ja unohtakaa yhteiskunnan odotukset.
Tunteesi ovat normaaleja. Kaikista ei tarvitse tykätä, ei kaikkien kanssa vaan voi kemiat kohdata. On kohtuutonta vaatia eroamaan, jos tunnet kuin tunnet. Ei se ole miehenkään etu, että parisuhde jossa rakkaus kukoistaa, hajoaa lapsen takia. Ei se mieskään varmasti yksin halua olla. Älä välitä noista inhottavista kommenteista. Itsekään en rakasta bonustani, pitäisikö minun siis erota ja rikkoa yhteisen lapsemme perhe? Kukaan ei rakastu pakolla eikä niihin lapsiin rakastuta vaan siihen toiseen ihmiseen, puolisoon. Kuka meistä jättäisi hyvän parisuhteen luomatta sen takia, että ei rakasta toisen lapsia. Rakastatko sinä naapuriasi, työkaveriasi? Tuskin
Sun puolison lapsi kuuluu perheeseen yhtä paljon tai vähän kuin sun oma lapsi. Pistä molemmat pois, tai ota molemmat vastaan. Aikuisen ihmisen itsekkyys ei saisi kostautua lapsille.
Ei ehkä kannata pyrkiä asumaan yhdessä jos nyt ärsyttää noin paljon. Ehkä lapseen sattui tukan selvittäminen niin hän kertoi vain siitä näkökulmasta.