Yhteiset pelisäännöt helpottavat elämää uusperheessä…joojoo tiedetään! Mutta entäs kun niitä sääntöjä noudattaa vaan osa, ja osa suorastaan loukkaantuu, jos asiasta muistutetaan?

Voiko homma toimia niin, että kumpikin vanhempi kasvattaa omia lapsiaan, vaikka ollaan yhdessä perhe…

Näitä kysymyksiä pohtii nimimerkki Uusperheen äiti:

”Miksiköhän lähes kaikki normaali muuttuu uusperheessä epänormaaliksi?

Elän uusperheessä, jossa meillä puolisoni kanssa molemmilla on omia lapsia. Ei yhteisiä. Vuosien kuluessa törmään kerta kerran jälkeen samaan asiaan. Uusperheen säännöt tai sopimukset ovat mutkikkaampia kuin ydinperheessä. Avaan tätä esimerkein.

Miehen teini kävelee pitkin kotia kengät jalassa. Kun kengät pyydetään jättämään eteiseen, hän suuttuu. Mies sanoo, että tuskin äidinkään luona saa niin tehdä. Sen verran muistaa vielä eksästään, että siisti nainen. Ei hänkään halua kuraa pitkin jokaista lattialla olevaa mattoa.

Eli siis äiti voi olla siisti, mutta siisti äitipuoli on ilkeä ja niuhottava. Hyvässä lykyssä eksä puuttuu vielä tähän soppaan jollain kitkerällä kommentilla. Että ollaanpa siellä tarkkoja ja onpa ilkeää. Näin toimivat aikuiset ihmiset…

viltti sohvalla

Arjessa komennnan, ohjaan, neuvon ja opastan koko ajan omia lapsiani. Toivon, että mieheni tekee samoin omilleen, koska olen tässä vuosien saatossa huomannut, että jos minä sanon jostain puolisoni lapsille niin lapset loukkaantuvat. Ja asian ei todellakaan tarvitse olla iso! Esimerkiksi sellainen, että voisitko vetää wc:n, kun käyt siellä… Pönttö kun on usein vetämättä. Onko tämä sitten tahallista, kun teinistä on kyse? En tiedä.

Omilleni voin myöskin sanoa, että puhelimet pois ruokailun ajaksi. Mutta miksi puolison lapsi loukkaantuu samasta asiasta?

Toisaalta myös positiivista palautetta otetaan huonosti vastaan. Itse olen monet kerrat saanut kuulla puolison lapsilta, että älä mielistele jne. Apua! Eikö se mene niin, että hyvästä voi kiitellä? No sekään ei mene niinkuin Strömsössä. Bonusvanhempi ei voi kehua! Miksi omat lapset ovat samasta positiivisesta palautteesta mielissään?

Ennen muinoin koko kylä kasvatti lasta. Nykyään ei näköjään kärsi edes oman perheen sisällä kasvattaa…

Toki uusperheessäkin voidaan luoda yhteiset säännöt, mutta veikkaanpa, että arjessa huomaat, että voi ei, tästäkin pitäisi luoda ”sääntö” ja tästä ja tästä. Ja äitipuoli ei tietenkää saa kilahtaa! Negatiivisten tunteiden näyttäminen on väärin. Traumojahan siitä saa, kun asiasta sanoo!

Helppo sanoa, että ota koko paketti, kun lapsellisen miehen löydät. Ehkä lapsettoman miehen kanssa olisi aika paljon helpompaa?”

Nimim. Uusperheen äiti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

5 vastausta artikkeliin “”Epänormaali on uusperheen normaali””

  • Äiti minäkin sanoo:

    Nämä kommentit on niin lohdullista. Enpä olekaan yksin tunteideni ja kokemusteni kanssa. Kumpa uusperheellisyyden haasteista puhuttaisi enemmän.

  • Vitunväsynytäitipuoli sanoo:

    Meillä sama. Olen koittanut miettiä miettiä miten edelleen vuosia myöhemmin bonus loukkaantuu ja vetäytyy kuoreensa. Onko äänenpainoni erilainen? Teenkö jotain erilailla kuin oman kanssa? Odotan sitä päivää kuin kuuta nousevaa että bonus sanoisi ”joo joo” sen sijaan että näyttäisi siltä että häneltä on viety oikeus elämään.
    Äidillään on tätä samaa kitkerää kommentointia lapsen edessä, kaikki mitä teen tai jätän tekemättä on väärin.Lievempänä esimerkkinä ; ajattelin että kävisin bonuksen kanssa ostoksilla ja tästä tuli palaute että hän ei käytä ko. vaatteita enää.
    Joskus yön pimeinä hetkinä tekee mieli vaan huutaa bonukselle joka ihannoi äitiään samalla tasolla kuin fanittaa M&M: ää että tajuatko kuinka hullu sun äitisi on!! (Hänellä siis oikeasti mielenterveysongelmia.) Ja sitten palaan takaisin johonkin puhki kulutetun teflonin ja teräksen välimaastoon.
    Koen olevani jossain välimaailmassa missä en enää tiedä mitä saa sanoa ja tehdä,miten suhtautua lapseen joka ei ole oma mutta joka kuitenkin on. Raskasta. Ja silti vuodesta toiseen tässä ollaan. Mä niin toivon että tämä on kaiken arvoista.

  • Jäätävän hirvee bonusmutsi sanoo:

    Minä ikävä ihminen vaadin puolison ipanoilta samaa kuin omiltani. Jos jollain on nalkuttamista niin tulkoon päin naamaa sanomaan, olen kuitenkin se joka on aamulla kotona kun lähtevät ja iltapäivällä vastaan ottamassa joten näen sekä kuulen paljon asioita joita biologiset vanhemmat eivät välttämättä huomaa. Ja tottahan se on, että omien lasten touhuille voi tulla sokeaksi. Jos joku vetää herneen nokkaan niin vetäköön, tunnen kuitenkin olevani vastuussa oleva aikuinen siinä missä huoltajatkin ja minulla on oikeus kasvattaa tavallani omassa huushollissani. Meilläkin esiintyy tuota kengät jalassa kävelyä ja vessan vetämättä jättämistä (ihana kun on joku kakka odottamassa pöntössä, kun vessaan menet). Välitän bonuksista, mutta en voi hyvällä tahdollakaan sanoa rakastavani heitä. Ehkä tilanne olisi toinen jos bonukset olisi ”normaaleja”, mutta sen sijaan heillä on liuta ad/hd:n piirteitä joka tekee sen, että heidän tuottama henkinen kuormitus vastannee kymmentä lasta. Ja toki itselle tuo ihan sikana paineita, kuten ap esitti, että äitipuolen pitäisi olla se viilipytty omin sanoin sanoakseni muumimamman ja super nannyn sekoitus, ihmeiden tekijä, se joka ei horju taikka murru. Sairaan raskasta. Nyxän exä esitti minulle, että minun tulisi olla se joka hakee perheneuvolasta apua, kun hänelle sanoin jottei minulla oikeasti puhti riitä näiden bonuksien kanssa.. Lapset ovat hänen ja nyxäni ei minun, olin aivan puulla päähän lyöty, että ihan oikeastiko?!

  • Äitipuoli86 sanoo:

    Eikö kaikki murrosikäset oo tommosia? Meillä vasta miehen oma tossa iässä että tarkoittaako tää sitä että 9v tuleekin murrosiässä syömään ilman puhelinta ja oppii laittaa takin naulakkoon?!! Tämähän sit kiva juttu jos tää vuosia meillä asunut teini oirehtiikin vain erosta.. :/

  • Pahaäitipuoli sanoo:

    Näin se menee valitettavasti.
    Oletataan että sinun pitäisi olla täydellinen äitipuoli, halia ja pusutella ja antaa rakkautta samalla tavalla kuin omille lapsille, mutta auta armias jos koitat hieman kasvattaa, torua tai antaa palautetta, niin olet satujen paha äitipuoli heti, natsimuija jopa. Nyksän exän mielestä ja jopa kylään mielestä.
    Koska ei sinulla ole lupa puuttua kuitenkaan mihinkään, etkä sinä tunne kuulemma sitä ihanaa kultamussukkaa tarpeeksi, että voit sano käytöksestä mitään.