”Avioeron jälkeen, noin kymmenen vuotta sitten, elämäni muuttui totaalisesti.

Jäin lasteni kanssa asumaan omakotitaloon öööö aika lailla peukalo keskellä kämmentä. Aika lailla kaikki piti opetella. Ruohon leikkauksesta pattereiden ilmaamiseen, elämään ilman autoa ja kaikkeen mahdolliseen. Päätin kuitenkin selvitä, vaikka esimerkiksi isäni puisteli epätoivoisena päätään, kun pyysin hänet avuksi jotta sain ruohonleikkurin päälle. No isä auttoi siinä ja monessa muussakin.

Alusta asti valjastin lapset avuksi kaikkeen mahdolliseen. Pienenä pieniä hommia, ja kun ikää tuli lisää niin hommia tuli myös lisää. Eivät he todellakaan olleet aina innokkaita, mutta tosiasia oli, että auttaa piti.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin katson heitä ihailevasti. Pyytämättä he pitävän oven auki, auttavat ostosten kantamisessa, lumitöissä, pyykinpesussa, tekevät ruokaa tai leipovat. Tarttuvat yleensäkin toimeen. He osaavat kysyä meitä auttaneelta papalta, että voiko auttaa?

paljaat jalat tukin päällä
Kuva Michal Parzuchowski, ylin kuva Johnny McClung.

Usein olen miettinyt minkä verran lapsilla/nuorilla teetetään kotihommia? Pitäisikö koululaisen antaa lekotella kaikki koulusta jäävä aika?

Olisi helppo kuvitella, että kahden vanhemman taloudessa lapset pääsevät vähemmällä. Itse koen, että omat lapset ovat oppineet näiden vuosien aikana monenlaisia taitoja, joista on heille hyötyä elämän varrella.

Olin onnekas ja löysin myöhemmin itselleni ihanan miehen. Muutimme yhteen ja kotiin liittyviin töihin tuli toinen aikuinen. Siitä tosin alkoi uusperhe-elämä, joka on todellakin toinen tarina.”

Nimim. Eronnut

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Tästä et voi kommentoida vaan avata uuden aiheen

Haluatko kertoa oman tarinasi? Jonkun hyvän tai jonkun vähemmän hyvän?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “”Eroni opetti lapseni aktiivisiksi ja osaaviksi””

  • Naurunaama sanoo:

    Nyt jäi kiinnostamaan miten tarina jatkui…

  • Ylpeä äiti sanoo:

    Maaseudulla kasvaneena ja pienestä pitäen talon- ja tilan töihin osallistuneena pidin alusta asti itsestäänselvänä, että lapsista ei opeteta uusavuttomia. Omakotitaloasuminen metsän keskellä vaatiikin kaikkien osallistumisen, enkä halua että tulevaisuudessa tytärkään on riippuvainen puolisosta ihan sulakkeen vaidosta yms lähtien. Ikätason mukaan hommia lisäsin lasten vastuualueille ja nyt kaksi teiniä hoitavat arkea ihailtavasti, toki vapaatakin on eikä eletä työleirillä. Ihaillen katsoin jokin aika sitten ikkunasta, kun uusi mieheni otti 14v tyttäreni ulos ja opetti miten autoon vaihdetaan renkaat. Samoin opetan 12v pojalleni kotitaloustöitä, kummankin pitää osata perushommat elämässä. 2v taaperollakin on pari omaa työtä, esim roskapussin vieminen, koska hän haluaa tehdä hommia kuten sisaruksetkin. On mahtava nähdä miten vastuullisesti hommansa hoitavat ja ymmärtävät töiden olevan satsaus tulevaisuuteen. Siivouskin on vain yksi hujahdus kun työt on jaettu kaikille. Lumityöt ja kesällä pihatyöt hoituu porukalla ja juuri tätä kirjoittaessani ja aamukahvia juodessani ihailen eilisen olkkariremontin tulosta, joka saatiin yhdessä toteutettua 1,5 päivässä. Kyllä jokaisen tulisi opettaa lapsille elämässä tarvittavia taitoja ja asenteita, että heistä kasvaisi itsenäisiä ja pärjääviä ihmisiä.