“Mikähän siinä bonusvanhemman roolissa on niin vaikeaa? Mistä se johtuu, että kun äiti sanoo, että älä kävele sisällä kengät jalassa niin sen kestää, mutta jos bonusäiti sanoo saman niin se on ilkeilyä?? Siis, jos lasta/ nuorta huomautetaan tismalleen samasta asiasta niin bonusvanhemman suusta sanottuna se muuttuu pahaksi ja vaikeaksi? Onko kyse siitä, että omaa lasta ei saa komentaa muu kuin oma vanhempi? Koskeeko tämä vain uusperhe-elämä, vai toteutuuko tämä muillakin elämänalueilla? Koulussa? Harrastuksissa?

Olen käsittämättömän ymmälläni. Olen suht tuore uusperheellinen ja mietin, että paheneeko tämä tästä vain. Miksi lasten tulisi saada mellastaa ja elää ilman sääntöjä etävanhemman luona?? Miksi siellä ei saisi vaatia samaa kuin lähikodissa? Halusin nähdä tulevaisuuteen voiko tässä onnistua?”

Näin miettii avautumisen kautta nimimerkki Kristallipallolle olisi käyttöä. Jokainen perhe, ja uusperhe, on erilainen, ja mitään kaikkiin tilanteisiin sopivaa neuvoa on hyvin hankala antaa, kenenkään. Silti on olemassa ajatuksia, joita voi ottaa pureskeluun, jos vaikka sattuisivat helpottamaan bonusäitien, ja -isien, elämää. Tässä muutama:

Älä odota liikoja

Tai liian nopeasti. Joku on joskus sanonut, että uusperhe on kuin yrittäisi yhdistää kaksi ennen eri suuntiin matkannut laivaa samalle reitille. Kääntyminen vie aikaa, ja se ei ole vaivatonta, joskus tulee myrskyjä, jotka puskevat laivoja takaisin eri suuntiin, ja toisinaan toinen laiva törmää vauhdilla toisen kylkeen, mutta ajan kanssa yhteisen suunnan säilyttäminen, tasaisena, on mahdollista. Välillä voi tuntua että kaikki vain pahenee, mutta kyllä siellä tunnelin päässä on valoakin.

Laiva auringonlaskussa

Kuva Alonso Reyes. Ylin kuva Jude Beck.

Muista kohdella kaikkia lapsia tasapuolisesti

Ja kasvattaa samoilla säännöillä. Älä suosi biologisia lapsiasi, tai yritä voittaa bonuslasten suosiota hölläämällä sääntöjä heidän kohdallaan. Fakta on, että kahden talouden yhdistyessä myös kahdet säännöt yhdistyvät, ja niitä tulee silloin katsastella ja säätää uusperheelle sopiviksi. Se voi muuten myös tarkoittaa, että SINUN pitää höllätä omista säännöistäsi, jotta ei olla tilanteessa, jossa bonuslapset menettävät aiemmin nauttimiaan vapauksia vain koska SINUN kodissasi ei ole ollut tapana vaikka valvoa yli iltayhdeksän.

Paikallaan voi olla vaikka perhekokous, jossa sovitaan koko perheen säännöt, kuunnellaan myös kaikkia osapuolia, ja otetaan myös huomioon asiat, jotka ovat tärkeitä itse kullekin. Jos tulee sääntöjä, joista ei voi hellittää, niistä voi keskustella lapsen iän mukaisesti, ja perustella lapselle miksi näin toimitaan teillä. Ja miksi samat säännöt eivät välttämättä ole voimassa toisen vanhemman kotona. Samalla voi käydä läpi myös sen, että vaikka säännöistä muistutteleva ei ole aina se oma äiti tai isä, niin niitä pitää noudattaa, ja säännöistä muistuttaminen, kuten niistä kiinni pitäminenkin, ei ole kiusantekoa.

Bonuslapset eivät ole taakka

Uusperheen myötä vastuu kasvaa ja oma aika vähenee. Voi olla, että eri talouksissa asuessa on lapsilla, bio tai bonus, ollut vaikka vuoroviikkosysteemi, jolloin omasta ajasta on voinut nauttia jopa viikon kerrallaan. Yhteen muuttaessa aikataulut eivät välttämättä natsaa, tai on olemassa muita syitä, joiden vuoksi “lapsivapaa” voi jäädä jopa nolliin. Tästä huolimatta on tärkeä muistaa, puoliso, johon rakastuit, tulee samassa paketissa lasten kanssa. Yritä nähdä heidät bonuksina, älä taakkana, ja vaikka välillä tympisikin, älä näytä sitä lapsille (jotka muuten helposti näkevät paljon enemmän kuin uskoisitkaan).

Kuva Irina Murza.

Älä ota sitä henkilökohtaisesti

“Sillä” tietysti tarkoitetaan sitä kaikkea kiukuttelua, joka yleensä jossain vaiheessa tulee myös bonusvanhemman kohdalle. Moni saa kuulla vähintään kerran sen kuuluisan “sä et oo mun äiti!” -letkautuksen, ja se on ihan normaalia. Jotkut joutuvat kestämään myös loukkauksia tai suoraa vihamielisyyttä bonuslapsiltaan. Ei ole epänormaalia, että esiteini kertoo päin naamaa että haluaa sinut ulos talosta, ja että kaikki mahdolliset ongelmat elämässä ovat juuri sinun syytäsi, bonusvanhempana, ja että kaikki olisi paremmin jos sinua ei olisi. Kokemuksesta voi sanoa, että vaikka se sattuukin, se myös menee ohi. Kiukuttelu ja uhma voi olla lapsen keino käsitellä muutosta, ja se kyllä helpottaa ajan kanssa.

Kannattaa myös muistaa että lapset ovat lapsia, ja sinä olet aikuinen. Lapset tekevät asioista haasteellisia, ja aikuisen tehtävä on kohota sen yläpuolelle.

P.S. Rauhallinen ja rehellinen vastaus “Sä et oo mun mutsi!!” -heittoon voi olla vaikka “En niin, mutta minä olen aikuinen tässä taloudessa.”

Onko sinulla elämää helpottavia neuvoja uusperheeseen? Haluatko tarjota vertaistukea? Keskustellaan kommenteissa!  

Lähde.

Ruokaa jokaiseen pöytään – Huono Äiti -ateriat nyt kaupoissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 19 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

19 vastausta artikkeliin “Bonusäiti! Tuntuuko vaikealta? Nämä muistutukset voivat helpottaa.”

  • Simpukka sanoo:

    Jokainen kommentoija tuntuu täysin sivuttavan tämän kirjoiyuksen ja alkavan vuodattaa vain lasten äidistä, miehen exästä.
    Sen sijaan että toteasi että tässähän on ihan hyviä pointteja. Minä olen molempia exä ja bonari.
    On hankalaa sovittaa monta elämää yhteen, asiaa hankaloittaa myös se että exäni on patologinen valehtelija ja mielellään esittää nyxälleen minut huonossa valossa. Hän kuvittelee nostavansa markkina arvoaan jos hänellä on entinen joka on mustasukkainen ja hankala. Totuus on hänelle täysin toissijainen.
    Kumpa te muutkin bonuäidit ajattelisitte että aina on mahdollisuus että muuten mukavan miehen itsetunto koki erossa niin kovan kolauksen että hänen on saatava maalata tilanteesta ikävempi kuva kuin se on.

  • Nimetön sanoo:

    Huh huh onneks fiksuna pysyny kaukana kaikista ihme bonus,nyksä,eksä,kumminkaima viritelmistä ja aion pysyä tulevaisuudessakin. Jokainen tehkööt valintansa jne ja sit siinä on vaan elettävä tai lähettävä. Mä oon nähny onnekseni yhden toimivan bonus viritelmän joten sellanenkin on mahdollista saada 🤣😎😱

  • Äiti minäkin sanoo:

    Ohhoh, että ohjeita bonusäidille. Salli mun nauraa. Miehen ex ei osaa mitään asiaa esittää ilkeilemättä, varsinainen luonnonlahjakkuus tällä saralla. Kuka laatisi hälle ohjeita, vaikka tuskin ottaa opiksi, kun ikäkin lähenee jo kuuttakymppiä ja lapsoset aikuisia.

  • Elämä on laiffii sanoo:

    Ajatuksia tulleista kirjoituksista.
    Jos teinin kämppä on sekaisin, sulje ovi. Kannattaa miettiä mihin taisteluihin lähtee, teinin huoneen siisteys ei ole niitä. Siksi on ovi. Eri asia jos jätetään roskia ja astioita ympäri asuntoa-siihen voi ja pitää puuttua.
    Koko bonus-käsite ärsyttää. Olen niiden lasten äiti jotka ovat minusta tulleet. Miehen ensimmäisillä apsilla on jo oma äitinsä, ei ole mitään bonuksia. Olen iskän puoliso, nimellä x.
    Meillä on arki mennyt hyvin, asiallisia lapsia ja asiallinen ex rouva. Yhdessä vietetty rippijuhlat, lakkiaiset ja valmistumiset. Nyttemmin myös ristiäisiä, koska miehestäni on tullut isoisä.
    Kuitenkaan en suosittele uusperheyttä kellekään. Tämä on taloudellinen katastrofi kunnes lapset siirtyvät itse työelämään. Missään nimessä en keskituloiselle suosittele kumppania, joka maksaa elatusmaksuja.

  • Heh sanoo:

    Itsellä semmoinen asenne, että rennosti vain eteenpäin. Exän nykyinen on niin kylmä emäntä, että hän jo ”siivosi” lapset pois isän jaloista. Se oli valittava lapset tai hän. Ja exä valitsi hänet. Lapset eivät saa puhua minusta, äidistään, isänsä luona. Mikään tavara ei saa muistuttaa lasten äidistä isän kotona. Minä en saa soitella ”turhaan” lapsilleni, kun ovat isällään jokatoinen viikonloppu. Annan sanella säännöt, elän heidän sääntöjen mukaan sen aikaa, kun lapset ovat isällään. Yritän olla mahdollisimman helppo ex. En ota stressiä toisesta suunnasta tulevasta törystä. Lapset eivät kauaa enää isällään halua käydä, kun siellä lapset tuntevat olevansa pakollinen paha. Bonusäidillä ei siis ole lapsia itsellään, eikä ole tulossa. On kuulemma ollut aikoinaan niin viisas, että on ymmärtänyt olla tekemättä.

    • Pop sanoo:

      Miksi pitäisi puhua äidistä isän luona? Eli isän puhua eksästään? Pitäiskö sun valokuva kantaa sinne isän luokse? Bioäitien mielestä kaiken pitäis jatkuvasti pyöriä heidän ympärillä. Kyllä lapset pärjää sen joka toisen viikonlopun ilman että äiti soittelee, valoja nyt!!

  • Sanonpahan ääneen sanoo:

    Valitettavasti huomaan, että aina kun puhutaan uusioperheistä on oletusarvo, että se bonusvanhempi joustaa kaikessa. Oli sitten kyseessä välien pitäminen exään tai mikä tahansa, on aina se bonusvanhempi ns. pahnan pohjimmaisin. Miksi asiat nähdään niin, että bonusvanhemman tehtävä on aina joustaa ja yrittää miellyttää kaikkia? Toki suhteeseen lähtiessään sitä on tiennyt, että uusperhekuvio on edessä,mutta eikö ole kuitenkin kohtuutonta lyödä kaikki joustaminen vain sen yhden aikuisen niskaan?

  • Herkku sanoo:

    Oma, kuten lähes kaikkien uusperheeseen lähteneitten tuttujenikin, ohje on, että jätä väliin. Erityisesti, jos sinulla ei ole omia lapsia. Jätä väliin. Todellakin, jos et ole varma että haluat omia lapsia, todellakin jätä väliin.

    Et ole lasten vanhempi, mutta pahimmillaan olet ainoa kurinpitäjä. Voit joutua eksän hampaisiin. Elarit rasittavat taloutta, koska nykyään voi lähivanhempi elarit vaatia vaikka lapset olisivat yhteishuoltajuudessa. Tämäkin pitää vain niellä, vaikka se tarkoittaisi, että lomamatkat, mukava ja riittävän tilava asunto tai uusi auto jäävät tämän takia saamatta.
    Lisäksi erotilanteessa tai parisuhdekriisissä niitä mukuloita täytyy aina ajatella. Ja tuntea huonoa omaatuntoa, kun taas perhe hajoaa.

    Jätä väliin. Itse en uskonut, vaikka minulle tämä etukäteen sanottiin monelta suunalta. Ei uskonut työkaverinikaan, vaikka hänelle sanoin asiasta.

  • Jos ex ei sekaantuisi toisten perhe-elämään? sanoo:

    Lapsipuoli ei ollut se ongelma, vaan hänen etä-äitinsä! Äiti on nyt lähiäiti ja saa kokeilla miten menee noin omasta mielestä.

  • Ankka sanoo:

    Niin lisäys edelliseen, että lasten puolesta kyllä harmittaa, että joutuivat näin syrjäytetyksi isänsä toimesta. Alkuun lapset (silloin 11 ja 9) ottivat inhotakseen nyksän lapsen, omiani muutamia vuosia nuoremman, mikä ehkä on erittäin normaali reaktio, mutta en heitä ikinä tähän kannustanut tietenkään. Jos lapset taas uskalsivat isälleen valittaa hermoilleen käyvästä nyksän lapsesta, niin isänsä rupesi puolustamaan ”kun se on niin pieni” eli kielsi kokonaan lastensa tunteet, jotka selkeästi johtuivat hänen omasta käytöksestään. Nykyään lapsilla ei enää mitään odotuksia isänsä suhteen, mikä on kyllä surullista.

  • Ankka sanoo:

    Nää on niin hauskoja ja kuvaavia ihan puolin ja toisin. Mulla eksä lähti kesken remontin toisen matkaan ja viidenkympin kynnyksellä rupesi sitten uutta katrasta tekemään hänen kanssaan. Omat entiset lapset on tärkeitä puheissa mutta lapset ei esim koskaan käy isänsä luona jos nyksä tai sen oma lapsi tai lasten sisarpuoli on kotona. En ole koskaan arvon rouvaa tavannut eikä huvitakaan. Oli niin alusta asti selkeetä että haussa oli siittäjä uudelle lapselle, mutta en puutu, kunhan eivät mun tontille tunge. Kannattaa muistaa myös että mies saattaa kertoa vaikka mitä legendaa eksästään omia puutteita peitelläkseen. Itse olen ehkä joskus valmis uuteen suhteeseen, mutta uusperhekuviot kierrän kaukaa. Onneksi tässä iässä useimpien lapset on jo vähintään teinejä niin ei tartte ruveta enää kotileikkeihin.

  • V sanoo:

    Vanhemmat luovat kotiin kodikkaan tunnelman. Eron jälkeen kaikki tuntuu vieraalta. Ei siinä lasta paljon kiinnosta bonuksen pesänrakennus tai siivousrutiinit. Bonuskin tuntuu vieraalta ja epäkodikkaalta. Ajan kanssa ja toisten tunteita kunnioittaen eteenpäin kohti uusperheen uutta kodikkuutta.

  • Nipo(ko)? sanoo:

    Itse olen yrittänyt jo 7- vuotta tulla toimeen miehen tyttären, teinin, kanssa. Mulla ei homma tyttären kanssa toimi. Koen olevani jonkinlainen vitsi teinille. Mitään sanomisiani ja komentamisiani ei tarvii teinin mielestä totella. Teinin huone saa olla hyrskyn myrskyn. Vaatteet saa lojua lattialla miten sattuu. Samaten myös koulukirjat jne. Kun huomauttaa järjestyksen ylläpitämisestä, tuntuu se olevan turhaa. Omassa lapsuudessani tuommonen ei olisi toiminut ja tahtoisin myös omassa taloudessa pitää tutuista ja sivistyneistä tavoista kiinni. Myöskin kotiintuloaika on klo 21.00. Myös arkena, kun on koulutyöt jne. Perustelu oli näin, että kun kaikki muutkin saavat olla niin myöhään ulkona. Onko muilla näin?

    • Sokeri sanoo:

      Tuota jokainen teini yrittää kaikkien aikuisten kohdalla. Tee selväksi, että sinä olet kodissa asuva aikuinen, vastuussa sekä kodista että lapsesta omalta osaltasi, ja sinuakin totellaan. Biologinen vanhempi mukaan keskusteluun. Hänellä kuitenkin on kasvatusvelvollisuus, joten hänen panostuksensa pitää olla suurempi.

    • Tiina sanoo:

      Tuttua juttua. En jaksa puuttua asioihin enää. Tytön isä menee tytön puolelle, joten aikuisten riita on valmis. Toivottavasti muuttaa pois 2-4 vuoden sisällä😇

      • Terttu sanoo:

        Meillä sama tilanne. Miehen lapsi ei tee mitään kotitöitä vaikka jo täysi-ikäisyys häämöttää. Valvoo yöt ja nukkuu päivät. Vihaisena valittaa jos muilla lapsilla on kavereita kylässä, pestään pyykkiä, imuroidaan tms kun hän vielä iltapäivällä nukkuu. En jaksa enää mistään sanoa, kun ei se tehoa. Pari vuotta vielä pois muuttoon… Miehen toinen lapsi ei ole samanlainen. Esikoinen on aina saanut tahtonsa läpi ja ymmärrystä ihan liikaakin.

  • M sanoo:

    Voi voi. Itsellä on tullut kokemus, että jos asiat ovat alussa mutkikkaita niin tilanne vain pahenee.
    Jos etä sanoo mitään poikkipuolista omalle lapselle, on hän lasta vastaan. Aivan uskomattomia tilanteita ollu näiden uusperhevuosien aikana.

  • Itse en jaksaisi.. sanoo:

    Sivusta seuranneena ”bonusäitejä” kohdellaan kuin roskaa. Eläminen onnistuu vain jos perheen kaikilla aikuisilla on samat säännöt ja tulevat keskenään toimeen. Jos ex puoliso mollaa omilleen lapsilleen isän uutta puolisoa tai tahallisesti juonittelee joka asiaan on mahdotonta ja hermoja raastavaa yrittää elää ihanaa perhe-elämää. Olin kerran kylässä ystävälläni ja hän kehotti omaa ja bonuslasta keräämään lelunsa pois lattialta leikin jälkeen. Oma lapsi aloitti keräämisen tietenkin pienen natinan kanssa ja bonus meni keittiöön pelaamaan puhelimella. Äiti kävi kertomassa bonukselle että siivoaminen koskee myös häntä. Johon lapsi tokaisi ettei osallistu, koska hänhän on täällä lomalla ja äiti on sanonut ettei bonusäitiä tarvitse totella. No napakkana ystäväni totesi jos ei siivoa omia sotkujaan puhelin on jäähyllä. Seuraavana päivänä ystäväni kertoi saaneensa puhelun lapsen biologiselta äidiltä. Oli todennut ettei ystävälläni ole oikeutta rajoittaa puhelimen käyttöä. Lisäksi kuuli olevansa hullu, kun on pakottanut lapsen siivoamaan oman lapsensa sotkuja. Koska hänen lapsensa ei kuulema kotona enää leiki leluilla. Sääliksi käy ystävääni, joka on vilpittömästi ottanut elämäänsä ja kotiinsa myös toisten lapset viikko-viikko systeemillä. En ihmettele enää yhtään miksi ystäväni on nykyään niin apea ja itkuinen. Tässähän oli vain yksi esimerkki 6 vuoden metkuiluista. Hattua nostan bonusäideille, tsemppiä koitoksiin!

  • Saman kokenut sanoo:

    Bonuslasten kohdalla sen läsnäolevan biologisen vanhemman tulee tehdä selväksi,että bonusvanhemmalla on samat oikeudet ja velvollisuudet komentaa kuin biologisellakin.
    Tätä kautta asia menee paremmin perille lapsille. Aikuisten on vedettävä yhtäköyttä. Jos vain bonus yrittää ilman biologisen tukea. Asia ei toimi.