Jokainen pikku runotyttö kirjoitti päiväkirjaa teinivuosinaan. Aikuiset naiset eivät useinkaan jatka harrastusta, mutta se kannattaisi.

Päiväkirjan kirjoittamisesta on paljon hyötyä, ja se voi auttaa jopa masennukseen ja ahdistukseen. Ilmiselvä helpotus on tietysti siitä, että päiväkirjaan voi vuodattaa kaikki hermoille käyvien ihmisten ärsyttävimmät tempaukset ja ne ajatukset, joita ei kehtaa sanoa ääneen.

Mutta erityisesti auttaa se, että kirjoittaa ylös niitä asioita, jotka ovat ilahduttaneet tai ovat hyvin juuri nyt. Joinain aikoina elämässä voi olla todella vaikea löytää mitään, mikä ilahduttaisi tai olisi hyvin. Surun tai masennuksen kohdalle sattuessa ei välttämättä pysty näkemään mitään ilonaiheita, mutta jo pelkästä yrittämisestä pitäisi olla hyötyä.

Niin kutsuttuun kiitollisuuspäiväkirjaan kirjoitetaan asioita, mistä on kiitollinen tai iloinen. Se auttaa näkemään, että vaikeassakin tilanteessa on jotain hyviä asioita. Jos kiitollisuuspäiväkirja tuntuu liian imelältä ajatukselta kun tuska on tosi kovaa, voi sitä ajatella ”aina voisi mennä vielä huonommin” -päiväkirjana: Jos on jäljellä jotain menetettävää, on myös jäljellä jotain, mistä olla kiitollinen.

Sen lisäksi, että kirjoittaisi mistä asioista on kiitollinen, päiväkirjaan voi kirjoittaa myös voimalauseita. Huolienkin listaamisesta voi olla apua: kun ne kirjoittaa paperille, ne eivät ehkä enää tunnu yhtä lamaannuttavilta.

Tutkijoiden mukaan päiväkirjan kirjoittaminen voi tosiaan auttaa masennuksessa, ahdistuneisuudessa ja selviämään erosta. Lisäksi se voi kehittää ajattelukykyä. Kaikkien hyödyllisintä on käsin kirjoittaminen.

Lähde.

P.S. Ehkä sinunkin kannattaisi mennä terapiaan?!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

2 vastausta artikkeliin “Kirjoita päiväkirjaa, se auttaa vaikka mihin!”

  • Orkidea sanoo:

    Teininä kirjoitin satunnaisesti päiväkirjaan. Tallessa edelleen. Kun sairastuin masennukseen niin läheiseni antoi minulle päiväkirjan että kirjottaa kun siltä tuntuu. Aloin kirjottamaan muutaman päivän välein ja välillä päivittäin. Minulla on ihmisiä kenelle voin puhua asioista avoimesti. Silti oli hyvä kirjoittaa niitä myös pk. Eräänä päivänä mieheni kysyi minulta jotain sellaista jonka tiesin kirjottaneeni vain pk. Hän oli käynyt penkomassa tavaroitani ja ”vahingossa” lukenut päiväkirjaani. Siihen loppui se ilo. En enää uskaltanut kirjoittaa mitään, koska ajattelin mieheni lukevan ne vaikka kuinka piilottaisin kirjan. Nykyään ehkä voisin jo jatkaa kirjoittamista….

  • Mallu sanoo:

    Hyvä artikkeli 👍. Minä kirjotin paljon silloin kun nivelrikkorumpa (8leikkausta) ja masennus oli pahimmillaan. Kaikkia ajatuksia ei halunnut sanoa ystäville mutta johonkin ne piti purkaa. Purin ajatukseni paperille. Mulla on monta alotettua vihkoa mihin kirjoitin. Siksi monia vihkoja kun halusin usein aloittaa puhtaalta pöydältä. Ei kannata ainakaan ikäviä tai masentavia asioita pitää kokonaan sisällään. Uskoisin että tällä kirjottamisellä selvisin pahasta masennuksestani, kivuistani ja leikkauksista. Ei muuta ku kirjottamaan 👍🤗