Julkaisimme äskettäin ihmisten kokemuksia siitä, kun isovanhempi suosii osaa lapsenlapsista ja syrjii osaa.

Joskus isovanhemmalla on suosikkilapsenlapsi, joka saa eniten huomiota, aikaa ja kenties lahjojakin. Asetelma on tietenkin epäreilu, ja melko pienikin lapsi sen saattaa huomata.

Tämä kirjoittaja kertoo kokemuksensa siitä, että isän uusi puoliso oli omasta tahdostaan mummi puolisonsa lapsenlapsille…siihen asti, kun hän sai niitä oikeita, biologisia lapsenlapsia.

Nyt puolison lapset lapsineen ovat unohtuneet, ja tämän havaitsevat ne pikkuisetkin:

”Vanhempani erosivat kun olimme siskoni kanssa vielä pieniä.

Kävimme isämme luona viikonloppuja ja lomia. Parin vuoden päästä erosta isämme löysi uuden puolison. Hän on ylläpitänyt yhteyttä, ja voinkin sanoa että ilman hänen panostaan en ehkä olisi isäni kanssa ollut näinkään paljon tekemisissä. Hänelle kaikki kiitos siis siitä! Mutta…

Isäni sai aikanaan puolisonsa kanssa kaksi lasta. Meillä on ikäeroa kymmenisen vuotta. Jonkinlaisessa yhteyksissä on aina oltu heidänkin kanssaan, mutta ovat jääneet vähän vieraammiksi. Minä ja siskoni jäimme ehkä vähän ulkopuolelle, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää, kun mehän olimme edellisestä liitosta.

Siskoni ja minä saimme lapsia. Isäni puolisonsa kanssa ovat olleet kiinnostuneet lastemme kehityksestä ja meillä isäni puolisosta puhutaan mummina. Hän itse ilmoitti haluavansa olla mummi.

…Kunnes hänen oma lapsensa sai vauvan. Saimme kuulla että onhan se nyt ERI ASIA kun on ”ihan omia lapsenlapsia”! Ai mitäs nämä meidän sitten oli???

Viime kerralla kun vierailimme isäni kodissa teimme lasteni kanssa havainnon. Koko kodissa ei ollut yhtään ainutta valokuvaa minusta, siskostani tai kummankaan lapsista. Ainoastaan isäni puolison lapsista ja näistä ”oikeista lapsenlapsista” oli kuvia joka puolella.

Vähän sydäntä särki kun lapseni mainitsivat kotimatkalla tästä. Eikö se mummi sitten meistä oikeasti välittänytkään? Eihän ne kuvat tietenkään siitä välittämisen määrästä kerro, mutta jotenkin tuli mieleen vanha sanonta, ”poissa silmistä, poissa mielestä”.

Nimim. Nallekarkit ei aina jakaudu tasan

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

12 vastausta artikkeliin “Kun mummilla on ne oikeat lapsenlapset…ja sitten ne minun…”

  • Brusse sanoo:

    Tuula.brusila@gmail.com
    Minulla omat lapsenlapset 17 v. Ja 20v.
    Tuli bonuslapsenlapsi 3v. uudesta liitosta joka minulle yhtä tärkeä.

  • Huonomummo sanoo:

    Olen pohtinut asiaa äskettäin itseni kohdalta. Miehelläni on aikaisemmasta liitosta tytär, joka oli lähes täysi-ikäinen eron tapahtuessa, eikä ole koskaan asunut kanssamme. Tyttärellä on nyt jo useampi lapsi, joille mieheni on ukki ja minun roolini on vähän epämääräinen puoli-mummi. Itselläni on kaksi tytärtä ja meillä on yksi yhteinen lapsi, joka oli n. 7- vuotias ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä. Pyöritimme omaa kiireistä lapsi-teiniperhettä, kun samaan aikaan olisi pitänyt olla isovanhemman roolissa. Vaikka tyttären perhe asuu lähellä, olemme hävettävän vähän tekemisissä, emmekä jaksa ottaa lapsia hoitoon, kun oma elämä on edelleen hektistä, vaikka kukaan lapsista ei enää asukaan kotona, emmekä ole erityisen lapsirakkaita. Tästä podemme huonoa omaatuntoa, koska miehen tytär on aivan ihana (lapset ehkä turhan levottomia ja energisiä verrattuna omiin lapsiimme sen ikäisinä, ja tuntuvat siksi kovin rasittavilta). Olenkin nyt jo etukäteen pohtinut tulevaa ”ongelmaa”, että kun minun tyttäreni ehkä jo parin vuoden sisällä saavat mahdollisesti lapsia, niistä tulee väistämättä minulle tärkeämpiä, kuin mieheni lapsenlapsista. Tiedän, että se on epäreilua, mutta tunnesidettä on vaikeampi tai mahdotonta pakottaa, jos ei luonnostaan ole lapsirakas ja lapset vaan tuntuvat vierailta. Mietin, etten voi esim. hehkuttaa tulevaisuudessa Facebookissa tyttäreni lapsista, ettei miehen tytär pahoittaisi mieltään, että miksi hänen lapsistaan ei olla hehkutettu.

    • Ohmy sanoo:

      Tunnesidettä ei voi pakottaa, mutta toiminnallasi voit silti osoittaa tasapuolisuutta. Sinulla on mahdollisuus toimia reiluna mummona.
      Jos et itse ole kokenut syrjintää, on sinun vaikea käsittää niitä haavoja, joita se jättää.
      Tämä ei tarkoita, että sinun pitäisi alkaa nyt hoitaa viikottain tytärpuolesi lapsia (joita pelkäät dissaavasi), mutta reilua olisi edes muistaa tätäkin perhettä. Miten olisi jos kävisit vaikka heillä kahvilla? Tai järjestäisit sunnuntailounaan heille?
      Syrjintää kokeneena, voin kertoa, että se tuntuu kuin olisi puukko sydämessä. Ja jota käännetään ja käännetään, yhä uudestaan ja uudestaan. Älä sinä lähde tähän mukaan. Oikeasti.

  • Tee sanoo:

    Entäs se ukki? Onhan hän edelleen ”oikea” ukki kaikille näille lapsille joten miksi hänellä ei ole kuvia kaikista lapsenlapsistaan?

  • Mummoton sanoo:

    Samoin kävi mulle. Molemmat mummot kuolivat ennen kuin synnyin. Vaari oli ollut ”mummopuolen” kanssa jo kymmenen vuotta ennen minua, ja oli mulle ainoa isoäiti. Kunnes syntyi se oikea lapsenlapsi. Sen jälkeen kuulin vain, miten ”[minä] ei ole ole koskaan tällainen, mutta [oikea lapsenlapsi] on aina sellainen”. Aika puolikkaaksi mummoksi siis jäi, kun 5-vuotiaana lähti käytännössä sekin vähä.

  • Toinen mummu sanoo:

    Voi olla mahdollisesti että kuvia ei ole, koska niitä ei ole tälle bonusmummille annettu. Oma lapsi taas on antanut kuvia lapsista hänelle ja hän on laittanut ne esille. Vai pitäisikö kuvat itse ottaa ja hankkia?

  • Äiti sanoo:

    Kuvista tuli mieleen kuinka oma tyttäreni ihmetteli sitä että hänen kuvaansa ei ollut mummin ja papan luona näkyvillä, ainoastaan veljistä oli kuvia senkin edestä. Onneksi sentään häntä muuten kohdellaan ”isovanhempien” osalta samoin kuin veljiään. Tyttäreni ei siis ole biologisesti mieheni, vaikka hän onkin toiminut isänä tyttärelleni 6kk iästä alkaen (jolloin muutimme yhteen) ja on pitänyt tytärtäni (nykyään täysi-ikäinen) täysin omanaan. Yhteys biologiseen isään ja hänen sukuunsa tyttärelläni on aina ollut vähäinen/olematon, lähinnä pettymystä ja pahaamieltä tuottaneet tyttärelleni ne vähäisetkin yhteydenpidot hänen elämänsä aikana.

  • Kokonainen äiti sanoo:

    Aika hölmöä, että ensin oikein haluaa siihen mummon rooliin ja sitten kun oikeat lapsenlapset syntyy niin luopuu roolistaan. Olis alunperinkin ollu vaan se ukin puoliso, ni tällästä ongelmaa ei olis tullut, eikä olis tarvinnut lasten mieltä pahoittaa.

    Mulla on kans ”bonuslapsia” ja haluun että roolini näille mieheni lapsille on vaan toinen aikuinen tässä perheessä. Äiti oon vaan omille lapsilleni & en todellakaan mitään mummoroolia halua kun silloin jos omat lapseni saa lapsia.

  • Vastarannankiiski sanoo:

    No eipä ole uusperhekuvioissa kenelläkään velvoite esittää kenenkään mummia taikka ukkia, ja ymmärrän hyvin että ne biologiset lapsenlapset ovat tärkeämpiä, mitä puolison edellisen liiton lapset, eikä siinä ole mitään väärää.

    • Vastarannanräkätti sanoo:

      Ei tietenkään ole velvoitetta. Onko se lapsille vaan reilua siinä kohtaa, kun on kuitenkin ollut kuten mummi ja nyt ei enää ole…

  • Puhu suoraan vaan sanoo:

    Minusta asian voisi ottaa kyllä esille mahdollisimman ystävällishenkiseen sävyyn. Tuo ei ole oikein ja hän kyllä tietää sen. Ilmeisesti hän ei sitten voi itselleen mitään, vaan vaatii muiden väliintuloa ja palautusta oikealle tielle. Ei ihminen voi olla samalla mummi ja olla kuitenkin olematta, joko on tai ei ole. Itse en ole yrittänyt esittää mitään äitiä ja mummoa puolison ed. liiton lapsille, vaan heille olen äitipuoli ja mummopuoli :). Ei mitään kommervenkkejä ja temppuilua, se kostautuu lapsille (myös yhteisille, jos sisaruussuhteet kärsivät moisesta).

  • Tuleva mumma sanoo:

    Meillä on uusperhe johon molemmat toi omat lapset. Kaikkia on aina kohdeltu tasa-arvoisesti, oli ne kumman vaan. Ja minä aion olla kaikkien lapsille mumma, ei väliä onko ne oikeasti minun vai puolison lapsenlapsia.