Julkaisimme äskettäin ihmisten kokemuksia siitä, kun isovanhempi suosii osaa lapsenlapsista ja syrjii osaa.

Joskus isovanhemmalla on suosikkilapsenlapsi, joka saa eniten huomiota, aikaa ja kenties lahjojakin. Asetelma on tietenkin epäreilu, ja melko pienikin lapsi sen saattaa huomata.

Tämä kirjoittaja kertoo kokemuksensa siitä, että isän uusi puoliso oli omasta tahdostaan mummi puolisonsa lapsenlapsille…siihen asti, kun hän sai niitä oikeita, biologisia lapsenlapsia.

Nyt puolison lapset lapsineen ovat unohtuneet, ja tämän havaitsevat ne pikkuisetkin:

”Vanhempani erosivat kun olimme siskoni kanssa vielä pieniä.

Kävimme isämme luona viikonloppuja ja lomia. Parin vuoden päästä erosta isämme löysi uuden puolison. Hän on ylläpitänyt yhteyttä, ja voinkin sanoa että ilman hänen panostaan en ehkä olisi isäni kanssa ollut näinkään paljon tekemisissä. Hänelle kaikki kiitos siis siitä! Mutta…

Isäni sai aikanaan puolisonsa kanssa kaksi lasta. Meillä on ikäeroa kymmenisen vuotta. Jonkinlaisessa yhteyksissä on aina oltu heidänkin kanssaan, mutta ovat jääneet vähän vieraammiksi. Minä ja siskoni jäimme ehkä vähän ulkopuolelle, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää, kun mehän olimme edellisestä liitosta.

Siskoni ja minä saimme lapsia. Isäni puolisonsa kanssa ovat olleet kiinnostuneet lastemme kehityksestä ja meillä isäni puolisosta puhutaan mummina. Hän itse ilmoitti haluavansa olla mummi.

…Kunnes hänen oma lapsensa sai vauvan. Saimme kuulla että onhan se nyt ERI ASIA kun on ”ihan omia lapsenlapsia”! Ai mitäs nämä meidän sitten oli???

Viime kerralla kun vierailimme isäni kodissa teimme lasteni kanssa havainnon. Koko kodissa ei ollut yhtään ainutta valokuvaa minusta, siskostani tai kummankaan lapsista. Ainoastaan isäni puolison lapsista ja näistä ”oikeista lapsenlapsista” oli kuvia joka puolella.

Vähän sydäntä särki kun lapseni mainitsivat kotimatkalla tästä. Eikö se mummi sitten meistä oikeasti välittänytkään? Eihän ne kuvat tietenkään siitä välittämisen määrästä kerro, mutta jotenkin tuli mieleen vanha sanonta, ”poissa silmistä, poissa mielestä”.

Nimim. Nallekarkit ei aina jakaudu tasan

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

22 vastausta artikkeliin “Kun mummilla on ne oikeat lapsenlapset…ja sitten ne minun…”

  • Yksi mama vain sanoo:

    Surullista, mutta epätasa-arvoa on, vaikka ne lastenlapset olisi kaikki biologisia. Omalla kohdalla lapset ovat jo pienenä huomanneet, että serkut saa ihan erilaista huomiota ja aikaa mummoltaan kuin he itse. Nyt isompana se selkeästi on alkanut heitä vaivaamaan. Ja uskonpa, että mummo ei itse edes huomaa tai käsitä toimivansa siten, kuin toimii. Vaikka varmasti hän rakastaa kaikkia, niin tasa-arvo ei toteudu muussa kuin lahjoissa, vaikka lapset selvästi kaipaisi ja tarvitsisi ihan muuta kuin niitä lahjoja.

  • Ei reilua varamummoakaan kohtaan sanoo:

    Kimurantti tilanne. Uskon, että mummi on halunnut toimia mummina myös bonustyttären lapsille, mutta… kun niitä tunteita ei vaan yksinkertaisesti voi pakottaa. Ja sitten, kun on niitä biologisia lapsenlapsia tullut, on rakkaus aivan sekoittanut pään. Onko siinä tilanteessa oikein vaatia, ettei sitä rakkautta sitten saa näyttää? Ihmiset on vain ihmisiä, ja valitettavaa on, että hyvinkin usein ihan biologia määrittää tunteemme.

    Tekstissä sanottiin aiemmin, että tämä varamummi on myös pitänyt koossa ukin yhteydenpitoa lapseensa. Ehkäpä tämä mummo on väsähtänyt tilanteeseen, että kaikki on hänen harteillaan? Mielestäni on täydellisen epäreilua osoitella syyttävällä sormella tätä mummoa, sillä tilanteen hoitaminen EI OLE MILLÄÄN TAVALLA HÄNEN VASTUUNSA. Jännittävää on, kuinka ihmiset eivät tätä ymmärrä. Ehkäpä siksi, että hän on nainen, ja naisen oletetaan olevan automaattisesti lapsirakas ja kaikkihoitava?

    Ehkäpä se sormi voisi viimein osoittaa sinne oikeaan henkilöön, eli vaariin. Ehkä olisi aika käydä tämä ystävällissävyinen keskustelu lastenlasten kohtelusta hänen kanssaan? Ehkäpä se vaari voisi ihan itse sitten alkaa niitä kuvia ripustelemaan sinne hyllylle niistä omista lapsenlapsistaan myös.

  • Särkyneet sydämet sanoo:

    Valitettavasti eriarvoisuutta on myös näiden ”ihan oikeiden lastenlasten” välillä. Mitä sitä selittelemään enempiä. Lapsen kasvaessa aikuiseksi hän ymmärtää itse jättämään omaan arvoonsa. Ja lopulta se menettäjä on tämä mitätöijä isovanhempi.

  • Eevia sanoo:

    Piutpaut moisesta, maailma on pullollaan yksinäisiä vanhuksia.
    Hommaa uudet isovanhemmat, niin minä tein pienenä kun isän puolelta ei löytynyt. Kysyin tutulta pariskunnalta jos olisivat minulle isovanhempia ja kyllä suostuivat.
    Heitä lämmöllä muistaen ❤

  • Että näin sanoo:

    Valitettavasti tämä voi mennä myös toisinpäin. Kun sain ensimmäisen lapseni äiti ni tokaisi että hänellä on jo kymmenen lastenlasta. Hänen miehensä lapsenlapsia siis. Äitini on ollut enemmän tekemisissä niiden kanssa.

  • Ofelia sanoo:

    No turha tuossa on pelkästään mummia syyttää, eikös sun isälä ole sananvaltaa et kenen kuvat on seinällä?

  • Kyläilyt loppu sanoo:

    Tuttu juttu. Sydämeen sattuu, kun muistan, että tyttäreni kuva ei koskaan ilmestynyt ”mummilaan”. Lohduttelin häntä ja sanoin, että heillä ei taida olla sinusta kuvaa. Siksi tyttäreni lahjoitti isovanhemmille hienon kuvan raameineen. Sitä ei koskaan laitettu esille.

  • Ei katkera sanoo:

    Sama juttu oli meillä, lapsilla oli ”mummi” mutta kun hän sai omat lapsenlapset, mummolaan/pappalaan ilmestyi syöttötuoli, ruokalappu, leluja, joita meidän lapsia varten ei oltu hankittu. Sattui olemaan yksi samanikäinen lapsi ”oikeiden lastenlasten” kanssa, niin hän SAI lainta syöttötuolia.

  • Brusse sanoo:

    Tuula.brusila@gmail.com
    Minulla omat lapsenlapset 17 v. Ja 20v.
    Tuli bonuslapsenlapsi 3v. uudesta liitosta joka minulle yhtä tärkeä.

  • Huonomummo sanoo:

    Olen pohtinut asiaa äskettäin itseni kohdalta. Miehelläni on aikaisemmasta liitosta tytär, joka oli lähes täysi-ikäinen eron tapahtuessa, eikä ole koskaan asunut kanssamme. Tyttärellä on nyt jo useampi lapsi, joille mieheni on ukki ja minun roolini on vähän epämääräinen puoli-mummi. Itselläni on kaksi tytärtä ja meillä on yksi yhteinen lapsi, joka oli n. 7- vuotias ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä. Pyöritimme omaa kiireistä lapsi-teiniperhettä, kun samaan aikaan olisi pitänyt olla isovanhemman roolissa. Vaikka tyttären perhe asuu lähellä, olemme hävettävän vähän tekemisissä, emmekä jaksa ottaa lapsia hoitoon, kun oma elämä on edelleen hektistä, vaikka kukaan lapsista ei enää asukaan kotona, emmekä ole erityisen lapsirakkaita. Tästä podemme huonoa omaatuntoa, koska miehen tytär on aivan ihana (lapset ehkä turhan levottomia ja energisiä verrattuna omiin lapsiimme sen ikäisinä, ja tuntuvat siksi kovin rasittavilta). Olenkin nyt jo etukäteen pohtinut tulevaa ”ongelmaa”, että kun minun tyttäreni ehkä jo parin vuoden sisällä saavat mahdollisesti lapsia, niistä tulee väistämättä minulle tärkeämpiä, kuin mieheni lapsenlapsista. Tiedän, että se on epäreilua, mutta tunnesidettä on vaikeampi tai mahdotonta pakottaa, jos ei luonnostaan ole lapsirakas ja lapset vaan tuntuvat vierailta. Mietin, etten voi esim. hehkuttaa tulevaisuudessa Facebookissa tyttäreni lapsista, ettei miehen tytär pahoittaisi mieltään, että miksi hänen lapsistaan ei olla hehkutettu.

    • Ohmy sanoo:

      Tunnesidettä ei voi pakottaa, mutta toiminnallasi voit silti osoittaa tasapuolisuutta. Sinulla on mahdollisuus toimia reiluna mummona.
      Jos et itse ole kokenut syrjintää, on sinun vaikea käsittää niitä haavoja, joita se jättää.
      Tämä ei tarkoita, että sinun pitäisi alkaa nyt hoitaa viikottain tytärpuolesi lapsia (joita pelkäät dissaavasi), mutta reilua olisi edes muistaa tätäkin perhettä. Miten olisi jos kävisit vaikka heillä kahvilla? Tai järjestäisit sunnuntailounaan heille?
      Syrjintää kokeneena, voin kertoa, että se tuntuu kuin olisi puukko sydämessä. Ja jota käännetään ja käännetään, yhä uudestaan ja uudestaan. Älä sinä lähde tähän mukaan. Oikeasti.

  • Tee sanoo:

    Entäs se ukki? Onhan hän edelleen ”oikea” ukki kaikille näille lapsille joten miksi hänellä ei ole kuvia kaikista lapsenlapsistaan?

    • Pumpsi sanoo:

      Tämä… Ukki ei kai näe asiaa niin tärkeänä tai sitten mummo on kieltänyt. Näin meillä…

  • Mummoton sanoo:

    Samoin kävi mulle. Molemmat mummot kuolivat ennen kuin synnyin. Vaari oli ollut ”mummopuolen” kanssa jo kymmenen vuotta ennen minua, ja oli mulle ainoa isoäiti. Kunnes syntyi se oikea lapsenlapsi. Sen jälkeen kuulin vain, miten ”[minä] ei ole ole koskaan tällainen, mutta [oikea lapsenlapsi] on aina sellainen”. Aika puolikkaaksi mummoksi siis jäi, kun 5-vuotiaana lähti käytännössä sekin vähä.

  • Toinen mummu sanoo:

    Voi olla mahdollisesti että kuvia ei ole, koska niitä ei ole tälle bonusmummille annettu. Oma lapsi taas on antanut kuvia lapsista hänelle ja hän on laittanut ne esille. Vai pitäisikö kuvat itse ottaa ja hankkia?

  • Äiti sanoo:

    Kuvista tuli mieleen kuinka oma tyttäreni ihmetteli sitä että hänen kuvaansa ei ollut mummin ja papan luona näkyvillä, ainoastaan veljistä oli kuvia senkin edestä. Onneksi sentään häntä muuten kohdellaan ”isovanhempien” osalta samoin kuin veljiään. Tyttäreni ei siis ole biologisesti mieheni, vaikka hän onkin toiminut isänä tyttärelleni 6kk iästä alkaen (jolloin muutimme yhteen) ja on pitänyt tytärtäni (nykyään täysi-ikäinen) täysin omanaan. Yhteys biologiseen isään ja hänen sukuunsa tyttärelläni on aina ollut vähäinen/olematon, lähinnä pettymystä ja pahaamieltä tuottaneet tyttärelleni ne vähäisetkin yhteydenpidot hänen elämänsä aikana.

  • Kokonainen äiti sanoo:

    Aika hölmöä, että ensin oikein haluaa siihen mummon rooliin ja sitten kun oikeat lapsenlapset syntyy niin luopuu roolistaan. Olis alunperinkin ollu vaan se ukin puoliso, ni tällästä ongelmaa ei olis tullut, eikä olis tarvinnut lasten mieltä pahoittaa.

    Mulla on kans ”bonuslapsia” ja haluun että roolini näille mieheni lapsille on vaan toinen aikuinen tässä perheessä. Äiti oon vaan omille lapsilleni & en todellakaan mitään mummoroolia halua kun silloin jos omat lapseni saa lapsia.

  • Vastarannankiiski sanoo:

    No eipä ole uusperhekuvioissa kenelläkään velvoite esittää kenenkään mummia taikka ukkia, ja ymmärrän hyvin että ne biologiset lapsenlapset ovat tärkeämpiä, mitä puolison edellisen liiton lapset, eikä siinä ole mitään väärää.

    • Vastarannanräkätti sanoo:

      Ei tietenkään ole velvoitetta. Onko se lapsille vaan reilua siinä kohtaa, kun on kuitenkin ollut kuten mummi ja nyt ei enää ole…

    • Pumpsi sanoo:

      Just näin kävi meillä. Eka oli mummo ja sit ei ollutkaan. Ei olis lähtenyt mummoksi jos ei halunnut. Mutta tämän mummon lapsenlapset saivat ukin kokonaan. Ja ei, yhteisiä lapsia tällä parilla ei ole.

  • Puhu suoraan vaan sanoo:

    Minusta asian voisi ottaa kyllä esille mahdollisimman ystävällishenkiseen sävyyn. Tuo ei ole oikein ja hän kyllä tietää sen. Ilmeisesti hän ei sitten voi itselleen mitään, vaan vaatii muiden väliintuloa ja palautusta oikealle tielle. Ei ihminen voi olla samalla mummi ja olla kuitenkin olematta, joko on tai ei ole. Itse en ole yrittänyt esittää mitään äitiä ja mummoa puolison ed. liiton lapsille, vaan heille olen äitipuoli ja mummopuoli :). Ei mitään kommervenkkejä ja temppuilua, se kostautuu lapsille (myös yhteisille, jos sisaruussuhteet kärsivät moisesta).

  • Tuleva mumma sanoo:

    Meillä on uusperhe johon molemmat toi omat lapset. Kaikkia on aina kohdeltu tasa-arvoisesti, oli ne kumman vaan. Ja minä aion olla kaikkien lapsille mumma, ei väliä onko ne oikeasti minun vai puolison lapsenlapsia.