”Olen kärsinyt ahdistuneisuushäiriöstä teini – ikäisestä lähtien ja jouduin keräämään paljon rohkeutta, ennen kuin uskalsin ruveta lasta yrittämään. Nyt olen onnellisesti yhden lapsen äiti, mutta omien mielenterveysongelmieni vuoksi vauvavuosi oli hyvin raskas, väsymys aiheutti paniikkikohtauksia ja jouduin tauon jälkeen käymään taas jonkin aikaa psykologilla. Nyt kun lapsi on kolmevuotias, niin minusta alkaa vasta tuntua siltä, että alan palautua siitä kaikesta väsymyksestä. Rakastan lastani hyvin paljon ja mielelläni hänelle soisin sisaruksen, mutta ajatuskin uudesta vauvavuodesta nostaa ahdistuksen pintaan.

Minulle tuli täytenä yllätyksenä, miten paljon muita ihmisiä voi ihmetyttää tai jopa haitata tämä ajatukseni jättää lapsilukumäärä yhteen. Olen saanut kuulla, että sitten nelikymppisenä kaduttaa ja vihjailuja siitä, miten lapsesta tulee itsekäs aikuinen. Käyn kuitenkin täysipäiväisesti töissä, enkä halua puhua omasta ahdistuksestani kaikille, joten ilmeisesti naapurin äidit pitävät minua vain laiskana ja itsekkäänä. Eniten harmittaa omien vanhempieni puheet toisesta lapsesta, vanhempani ovat kuitenkin niitä harvoja henkilöitä, jotka ahdistuksestani tietävät. Onneksi mies sentään ymmärtää ja on onnellinen meidän yhdestä lapsestamme.

Mikä tekstini ajatus siis onkaan? Mielestäni päätös olla yrittämättä toista lasta on yksi elämäni epäitsekkäimpiä päätöksiä. En halua, että esikoiseni joutuisi näkemään minua huonossa kunnossa, haluan jaksaa rakastaa edes sitä yhtä lasta kunnolla ja tarjota tasapainoisen ja hyvän elämän. Olen kipuillut asian kanssa ja varmasti tulen kipuilemaan tulevaisuudessakin. Siksi viimeisin asia, mitä haluan kuulla, on lapsilukumäärästä kommentointi, eikä sitä varmasti halua kuulla muutkaan yhden lapsen halunneet vanhemmat.”

Nimi. Eräs vain yhden lapsen äiti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

15 vastausta artikkeliin “”Mitä se sulle kuuluu, jos haluan vain yhden lapsen?””

  • Ei se ainoa lapsi ole aina itsekäs sanoo:

    Voin samaistua tähän kirjoitukseen niin paljon! En kärsi ahdistuneisuushäiriöistä, mutta olen luonteeltani erityisherkkä ja koen lapsen kaikki tunteet hyvin vahvasti, varsinkin ne ikävät. Päivät ovat hyvin kuormittavia pienen lapsen kanssa ja emme ole suunnitelleet toista lasta. Jos myöhemmin tuntuu siltä niin se on ihan ok. Mieheni on ollut perheen ainoa lapsi ja hän on kaikkea muuta kuin itsekäs, en ole yhtä kilttiä ja huomioivaa ihmistä ikinä tavannut!

  • anonyymi sanoo:

    Tietysti jokainen – ken voi – päättää lapsilukunsa itse! Kaikkihan ei voi, ei edes saada lapsia. Haluaisin tuoda esiin mitä hyvää on, jos on enemmän lapsia. Ei millään pahalla eikä tarkoituksena arvostella. Sisarukset ovat yleensä elämän rikkaus. Ei tietenkään aina. Yleensä he, jotka ovat olleet ainoita lapsia, hankkivat itse enemmän. Miksi? Kun on ainoa, niin hautaat todennäköisesti vanhempasi yksin. Kyllä se helpottaa, jos on edes yksi jakamassa surua ja tyhjentämässä kotia ja järjestelemässä muutenkin asioita. Kaikillahan ei siinä tilanteessa ole edes aviomiestä apuna. Sisaruksistahan ei erota.

  • Pipsa sanoo:

    Vähän sama juttu, itse mietin lapsiasiaa päivittäin. Minulla yksi ihana lapsi joka on taaperoikäinen. Olimme synnytyksessä molemmat hengenvaarassa mutta selvisimme. Haluaisin lisää lapsia mutta uskallanko. Sen lisäksi mietin jatkuvasti että mitähän muut ajattelee jos jäädäänkin tähän yhteen. Senhän nyt vähiten pitäis ajatuksiini vaikuttaa…

  • Täällä myös sanoo:

    Olisin voinut itse kirjoittaa tämän tekstin. Heräsin tänä aamuna ja mietin juuri tätä aihetta ja kas, tämä kirjoituksesi tuli vastaan Facebookissa! Kiitos ❤️

  • Tintti sanoo:

    Sinulle on täysi oikeus rajoittaa lapsiluku yhteen. Huomioimalla oman hyvinvointisi ja jaksamisesi, huomioit samalla lapsesi ja hänkin voi entistä paremmin. Minusta toimit aivan oikein! Voimia sinulle!

  • Lapseton sanoo:

    Maapallolle, eläimille ja luonnolle on hyvä päätös jättää lapsiluku yhteen.
    Anna mennä toisesta korvasta ulos noiden kommenttien.

  • Teinixin äiti sanoo:

    Sama päätös täälläkin. Yksi lapsi riittää mulle. Olen onnellinen teini-ikäisen äiti. Meillä on syviä keskusteluja, ja muutakin laatuaikaa. Kuitenkin olen vapaa olemaan töissä ja muutakin elämää on. Tätä ”vain yksi lapsi” sain selitellä myöskin. Välillä väsyneenä töksäyti, ”en pitänyt tästä ensimmäisestäkään”, ihan et saan ihmiset hiljaseks. Ei aikuismaista käytöstä, tiedän. Alko vaan rankemmin ärsyttämään agressiiviset pakotukset hankkia toinen lapsi.
    HANKKIA toinen lapsi? Eikö se niin mene, että lapsia saadaan, ei hankita?

  • Irjis sanoo:

    Olen isoäiti-ikäinen, yhden pojan onnellinen äiti, kahden lapsenlapsen onnellinen isoäiti. Nuoruudessa sain monelta taholta kuulla hyvinkin raastavia ja raakoja huomautuksia yhdestä lapsesta. Yritin olla vitsikäs ja sanoa, että tein hyvän kerralla… Loukkasi ekaluokkalaisen poikani opettaja (lapseton yksineläjä), joka poikani kuullen arvosteli yksilapsisuuttani. Millä oikeudella, mietin jo silloin, minulle tuntematon ihminen tulee arvostelemaaan ja ohjeistamaan… Ystäväpariskunnan rouva, monen lapsen uskovainen äiti sanoi, että pitäisi säätää laki, jossa yksilapsisuus kiellettäisiin. Sitä en unohda koskaan, vaikka ystävyytemme katkesi avioerooni: avioero oli myös täysin tuomittava hänen mielestään. Kun kesällä täytin vuosia, ainoa poikani piti minulle puheen: olen sinun paras poikasi, hän aloitti. Niin onkin. Poikani on pienestä pitäen ollut sosiaalinen, hänellä on aina ollut paljon ystäviä, ihmisiä vierellään ja tukenaan. Ainoana lapsena oleminen ei hänelle ole ollut ongelma, kuten se on ollut ongelma joillekin ympäristössä. Kun poikani sai ensimmäisen tyttären, en koskaan kysellyt lisälapsista. Kuuden vuoden kuluttua sain toisen lapsenlapsen, ihanan tytön. Nautin jokaisesta hetkestä kummankin lapsenlapseni kanssa. Minusta lähimmätkään eivät ole oikeutettuja kyselemään ja utelemaan lapsista tai lapsettomuuksista, ellei heidän kanssaan asiaa oteta puheeksi. Lounastin juuri sisarentyttäreni kanssa. Jutustelimme niitä näitä työkuulumisia, harrastuskuulumisia ym. mutta en tietenkään halunnut kysellä 35-vuotiaalta yli 10 vuotta naimisissa olleelta naiselta lapsista. Jos hän olisi ottanut puheeksi, olisin mieluusti keskustellut. Ymmärrän hyvin, että nuoret, lapsettomat naiset, ehkä aviossakin olevat, pelkäävät sukujouluja. On monia, jotka eivät ymmärrä, missä kohtuuden raja uteluissa on. Nuoruudessa pienen lapsen äitinä teki joskus mieli heittää ilkeä vastakysymys: milloinkas olet viimeksi nainut tms.yhtä intiimiä. Voimia sinulle, yhden lapsen äiti. Ole onnellinen parhaastasi ja osoita se hänelle, Muille et ole mitään velkaa, et ainakaan selityksien.

    • S sanoo:

      Kiitos vinkistä, rupean jatkossa käyttämään tuota ’tein kerralla hyvän’ -ilmaisun, jos joku kehtaa tulla kysymään tai kyseenalaistamaan yksilapsisuuttani :-D.

    • Anonyymi sanoo:

      Hyvä kirjoitus! Mutta miksiköhän poikasi teki toisen lapsen, kun ainokaisena itse oli olla niin hyvää.
      Ihan varmasti kaikkia lapsiaan tulee rakastamaan, mutta jokainen saa itse päättää kuinka monta haluaa tai jaksaa hoitaa. Ei se tosiaan kellekään kuulu!

  • 1hyväriittää sanoo:

    Yhden kanssa näkee kaikki lapsiasiat a-ö. On ehkä hiukan taloudellisesti helpompi tarjota kalliimmat harrasteet ja matkustella. On otettu pari kääpiökoira niin ei talo tunnu tyhjältä koulupäivän jälkeen.
    Synnytys ja sen jälkeiset kuukaudet oli elämäni kamalimpiin kuuluva kokemus ja päätin, että ei ikinä enää ja mies oli samaa mieltä.
    Meillä on kolmistaan mukavaa, riittää pieni kesämökki, pieni matkavene, hotellissa leveä parivuode kolmelle ilman lisävuodesäätöjä.

  • Riittää jo sanoo:

    Melkein kuin olisi minun kirjoittamani! Meidän poika on nyt 5 vuotias ja on jäämässä ainokaiseksi. Olen kärsinyt mielenterveysongelmista jo ennen raskaaksi tuloa (joka ei ollut suunniteltua) ja lapsiarki on vienyt oman osansa voimistani. Rakastan silti poikaani eniten koko maailmassa ja vaikkei sisaruksia olekaan, niin saman ikäisiä serkkuja löytyy läheltä. Olen saanut liikaa kuunnella paasausta, että pitäisi hankkia lisää lapsia, kun ikää ei vielä ole liikaa. Ovatko nämä paasaajat valmiit auttamaan hoidossa, kun minä ajan itseni loppuun? En usko. He hankkikoot paljon tulevaisuuden veronmaksajia jotka haluavat ja pystyvät

  • Ananas sanoo:

    Kuulostaa tutulta. Itse olen suorastaan traumatisoitunut ensimmäisetä kolmesta vuodesta. Nyt kun lapsi on jo 5 vuotias nii olo on suorastaan helpottunut. Selvisin.
    Itselläni on yksi sisarus ja ollaan aina vihattu toisiamme. Nykyään ei olla edes tekemisissä kun joskus ja jouluna. Ei ne sisarukset aina ole lahja.

  • P*skamutsi sanoo:

    Onnellinen sinä. Ei ne sisarukset lasta mitenkään autuaammaksi tee, eikä paremmaksi ihmiseksi.
    Meillä pojat tappelee JOKA IKINEN päivä, vuorokauden hereilläolotunneista lähes jokaiseen mahtuu joku taisto. Jos olisin tiennyt että elämä menee niin maan helkutan hankalaksi pikkuveljen myötä niin olisi jäänyt tekemättä.. Jos nyt yhtään lohdutti.
    Anna toisten puhua mitä puhuvat, käske itse vääntää vaikka sata ipanaa mutta sulle yks on just hyvä luku. Sääli, ettei näitä asioita saa sanoa julkisesti ääneen että useamman lapsen kanssa eläminen voi olla maanpäällinen helvetti.

  • Älkää kuunnelko sanoo:

    Voi kuule, me kaikki kuullaan tyhmien ihmisten möläyttelyä. Itse kun sain 2 kpl vuoden välein, niin sitä vasta töllisteltiin ja taivasteltiin!! Että mitä sä nyt tolleen, oli varmaan vahinko / meinaatteko toteuttaa sen ”täyttäkää maa” käskyn / jne. Saatikka kun kumppanilla oli jo ennestään 2 kpl toisen naisen kanssa, niin sepä vasta kamalaa! Että mitä, yritättekö te korvata jotenkin ne hajonneen perheen lapset yms yms. täysin aivotonta jorinaa. Toisesta korvasta ulos vaan kaikki tyynni!!