”Varmasti on monia jotka joutuvat valvomaan yhtä paljon, jos ei enemmänkin, mutta silti mammaryhmissä on aina kauhisteltu meidän nukkumisia! Kahteen vuoteen en ole nukkunut yli kolmen tunnin unipätkää.

Miksi? Esikoinen kun syntyi, niin homma ei ollut ihan sitä, mitä ajattelin. Tytöllä oli koliikki. Paha koliikki. Eli sen ”huutaa kaks tuntia joka ilta” – sijaan meillä oli ”huutaa kaiken aikaa, nukkuu vain liikkuvassa sylissä pystyasennossa”. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että miehen kanssa vuorotellen käveltiin vauva sylissä tunti ja sitten vaihdettiin. Ikävä kyllä olen aina ollut itse huono nukkuja, ja en univeloista huolimatta saanut nukahdettua kunnolla tuon tunnin aikana.

Kahden kuukauden iässä tyttö alkoi nukkua myös vaunuissa – mutta vain kun ne olivat liikkeellä. Heti kun vaunut pysähtyivät, alkoi huuto. Siinäpä sitä sitten yhden aikaan yöllä vedettiin kolmen tunnin vaunulenkkejä pitkin kylän raittia – kerättiin ainakin kummeksuvia katseita. Meillä ei ollut autoa, joten ’koliikkiajelut’ eivät olleet vaihtoehto. Eipä tosin siinä, tyttö huusi autossakin. Pahimmillaan tyttö itki 17 tuntia ja nukahti vain pieniä 10 minuutin pätkiä liikkuvassa sylissä.

Kaikki kikkakolmoset vyöhyketerapiasta imetysdiettiin kokeiltiin – tuloksetta. Koliikki lakkasi (koliikkille tyypillisesti) 3 kk iässä, mutta yöheräily jatkui. 5-20 krt/yö herättiin tissille ja itse en ehtinyt väleissä nukahtaa välillä lainkaan. Hoidin kaikki yöt yksin, koska mies teki 13-tuntisia työpäiviä. Päiväunet tytöllä olivat kestoltaan pieniä 10 minuutin pätkiä.

Unikoulua yritin vetää kahdesti, mutta jaksaminen meni liian huonoksi, kun ei ikinä saanut oikeasti levätä, joten unikoulut epäonnistuivat. Lopulta vauvan ollessa 9 kuukauden ikäinen, alkoi kroppani antaa periksi. Kädet tärisivät, huimasi, oksetti, ajatus ei kulkenut. Soitin neuvolaan ja sieltä järjestettiin unikouluasiantuntija käymään. Unikoulu pidettiin onnistuneesti isin ja mummon toimesta, ja lapsi alkoi nukkua heräämättä 20-06 välin. Imetyskään ei kärsinyt yöimetysten pois jäämisestä!

Ikävä kyllä itselle oli jäänyt tavaksi herätä ja oma heräilyni jatkui. Kävin tarkistamassa että lapsi hengittää yms. Tulin uudelleen raskaaksi ehkäisystä huolimatta aika pian unikoulun jälkeen – persauksissa oli pelko, että taas tulee koliikkivauva, mutta abortti ei ollut vaihtoehto. Toinen raskaus oli todella hankala: nenä jatkuvasti tukossa, kipuja, särkyä, supistuksia, refluksia ymsyms. Yöunet kärsivät taas.

Vauvan synnyttyä olin iloinen, hän oli rauhallinen pikkukaveri, joka nukkui ja söi kolmen tunnin välein. Vihdoin saisin kokea vauva-arjen ihanuuden! Ei koliikkia! Vaan mikälie olikaan syynä, synnäriltä kun kotiuduttiin, niin heräilyt alkoivat tihentyä.

Vauva on nyt viisi kuukautta vanha ja herää n. 5-15 kertaa yössä (20-06 välillä) syömään ja viimeaikoina on myös alkanut valvomaan pari tuntia keskellä yötä. Ja siis tämä yöheräily on jatkunut samana siitä synnäriltä kotiutumisesta asti. Hiphei…

Kaikki yöt taas olen hoitanut itse, koska mies on sikeäuninen (ei välttämättä herää vauvan itkuun) ja heräisin jokatapauksessa vauvan itkuun itsekin. Esikoinen on nyt juuri täyttänyt kaksi vuotta ja vauva tosiaan päälle sen viisi kuukautta. Päiväunet harvoin nukkuvat samaan aikaan. En taida osata tehdä hyvin nukkuvia lapsia…joten lapsiluku on nyt todellakin täynnä! Taitaa olla äidilläkin edessä unikoulu sitten, kun kuopus alkaa nukkumaan yönsä heräämättä. Jos alkaa…”

Nimim. Unettomat

Tämä teksti on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin keskustelunavaus tai tarinasi alla olevan lomakkeen kautta. Valitsemme julkaistavat tekstit ja palkitsemme niistä Huono Äiti -kirjalla.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

5 vastausta artikkeliin “En ole vuosiin nukkunut kokonaista yötä”

  • smokeyHam sanoo:

    Voi herran pieksut, mitä minä juuri luin? On jotenkin säälittävää ajatella että nämä ”en ole nukkunut jaada jaada jaada vuoteen” ihmiset ovat yksin maailmassa eikä heillä ole ketään kuka auttaisi. Meidän vauvalla myös koliikki ja jotta vanhemmat lapset ja me saamme nukkua niin pyysin apua kavereiltani ja sain apua. Myös mieheni ja minä vuorottelemme lasten hoidossa päivisin ja öin. Minä en halua olla marttyyri vaan haluan säilyttää mielenterveyteni ja nukkua.

  • Jaksu sanoo:

    Tutun oloinen tarina. Täällä ei olla nukuttu neljään vuoteen (lapset nyt 4v ja 2v) vaikka neuvolan ohjatut unikoulut vedetty. Lapsia en uskalla lisää edes harkita, ettei pehmustettu koppi kutsuu. Hurjasti jaksamista samassa tilanteessa eläville.

  • Ei enempää lapsia, kiitos sanoo:

    Itselläni oli samankaltainen tilanne lasten kanssa. Ensimmäinen huusi yötä päivää 16-17 tuntia päivässä ja nukkui vaan, jos vaunut olivat liikkeellä. Apua ei saanut. Toinen lapsi syntyi, kun tytär oli 4v… siitä jatkui taas valvominen.. noin 7v. Meni, että sain nukuttua yli 3 tuntia putkeen

  • Sanna sanoo:

    Ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Minä olen valvonut 9 vuotta. Kaksi lasta, jolla esikoisella ehkä koliikki, refluksi, allergia, korvakierre ja yskätaipumus, ihan sevyyttä näihin ei ole tullut kymmenistä lääkärikäynneistä huolimatta. Yskä ei ole helpottanut vieläkään. Toinen on vilkas tapaus joka muuten vaan huutelee öisin.

    • smokeyHam sanoo:

      Olisiko hiukan enempi kohdallaan jos vaikka sanoisit että olet nukkunut huonosti 9 vuoden ajan. Jotenkin särähtää korvaan tuo valvonut sana, ihan kuin olisit tosiaan ollut hereillä yhdeksän vuotta putkeen.