Nimimerkki ”Äiti tunnustaa syntinsä” avaa ennen näkemättömän näkökulman lasten asumiseen vanhempien eron jälkeen tässä:

”Luulin kymmenen vuotta sitten, että pitkä suhde puolisooni kestää kaikki karikot. Sitten saimme lapsia, joista yksi on vaativa erityislapsi ( en nyt mene yksityiskohtiin) ja pakko se on sanoa, että hänen vaativuutensa takia myös liitto romahti. Kyllä, kuulen jo teidän haukkovan henkeänne, mutta tämä on tosiasia, jotka kukaan ei koskaan puhu. Meillä ainakin molempien vanhempien ”kunto” loppui sen lapsen takia, koska kaikki energia ja kaikki rahatkin menivät häneen. Silti hän on rakas ja ihana ja rakkain, mutta aivan hel***** raskas lapsi.

Jaamme eron jälkeen vastuun lapsista viikko-viikko. Meidän tappelumme tuli tapeltua liitossa ja ei tarvitse tapella. Tänään saan lapset taas viikoksi isälleen ja tunnustan nyt syntini: olen niin helpottunut tästä vapaasta viikosta. On aivan mahtavaa saada lapset pois itseltä kokonaiseksi viikoksi, jonka aikana teen ihan mitä haluan. Nukun jos haluan, olen tekemättä ruokaa, tapaan jonkun vastakkaisen sukupuolen edustajan, teen töitä  ja ennen kaikkea en tappele lapsen kanssa mistään asioista. Tämä on unelmajärjestely ja sen tunnustaminen tuntuu hirveältä. En tiedä voiko kukaan normilapsen vanhempi käsittää tätä tunnetta.

Olen jatkuvassa synnintunnossa tämän asian kanssa, mutten sitä vaihtaisi poiskaan. Näin meni meidän elämänne ja toista ei taida olla tiedossa.”

Terv. Äiti tunnustaa

 

Tässä juttu siitä, miten vaimo muuttui kun lapsi tuli

Juttu väsymiskierteestä tässä

Nainen, näin kesytät raivosi, juttu täällä

PS. Huonossa Äidissä saa tunnustaa nimettömänä, alla ohjeet. Huono Äiti karsii kirjoitusvihreät.

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

15 vastausta artikkeliin “Ihanaa, lapsi menee tänään viikoksi isälleen!”

  • Syntinen sanoo:

    No minun on pakko tunnustaa.. Huokaisen aina helpotuksesta, kun puolison muksut lähtevät äidilleen viikoksi. Silloin on viikon hiljaisempaa, vähemmän taistelua/käden vääntöä ja mikä parasta minulla on aikaa myös omille lapsille! Heillä tämä viikko-viikko systeemi.

  • Oma Aika? Mitä se on, syötävääkö?? sanoo:

    Olen lähes 3-vuotiaan tytön äiti ja en ole eronnut miehestäni, mutta myönnän että olen joskus kateellinen tutuilleni jotka ovat eronneet ja joilla on lapsi/lapset kotona joka toinen viikko. Mitä kaikkea he tekevätkään uuden siippansa kanssa! Itse saan vapaa-aikaa arjesta vain iltaisin. Toki ymmärrän kääntöpuolenkin; lasta on usein ikävä ja raha-ym. asioista saa tapella; kenen vuoro on ostaa lapselle mitäkin, missä elatusmaksut jne.

  • nauti ilman syyllisyyttä sanoo:

    Eroaminen oli aikoinaan kamalaa. Pian löytyi siitä se hyvä puoli. Lapset on isällään jokatoinen viikonloppu. Lepo. Hiljaisuus. Ei pakko laittaa kahta ateriaa ja kolmea palaa päivässä. AH! Ei todellakaan tarvitse tuntea syyllisyyttä helpotuksesta!!! Ole tyytyväinen siitä että isä kykenee viikko-viikko systeemiin, ei vain viikonloppuisäksi. Nauti voimien kesäys ajasta. Nauti elämästä.

  • Tanja sanoo:

    Jep, ymmärrän ja hyvin 🙂

    • Konstaapeli sanoo:

      Olen naimisissa ja kahden lapsen äiti. Tunnustan välillä olevani kateellinen eronneille ystävilleni – juuri tuon viikon vuoksi, jonka aina saavat omaa aikaa lasten ollessa isällään. Ei tässä ole mitään järkeä… Uniongelmat aiheuttaa ihme ajatuksia välillä. Voimia kaikille!

  • Syntinen sanoo:

    Meillä on exän kanssa kaksi tervettä ja ihanaa lasta, meilläkin on käytössä viikko-viikko ja tunnustan minäkin saman synnin. Niin ihanaa kuin lasten kanssa oleminen onkin, niin kyllä tämä yksin vietetty viikko tulee useimmiten niin tarpeeseen. Mutta eipä tätä ääneen missään voi sanoa.

  • ms sanoo:

    Itsekin olen niin miettinyt eroa, vastaavassa tilanteessa kun olen. Eräs lapsistamme on erityinen ja erityisen uuvuttava omine erityispiirteineen. Mies tekee pitkää päivää ja vaikka 2/3 lapsesta on hoidossa kolmena päivänä viikossa, tuntuu silti, etten jaksa tätä perheen pyöritystä lähes yksin. Lisäksi mies on kireä väsymyksestä ja käyttäytyy kuin kiukutteleva penska ajoittain, jolloin tuntuu epäreilulta, että mulla on 4 kiukkuavaa lasta kotona. Väliaikaista kaikki on vain…toivotaan.

  • Saima sanoo:

    Käsitän tuon tunteen oikein hyvin. Itselläni on kolme lasta, joista yksi on erityislapsi. Meillä menee mieheni kanssa oikein hyvin, enkä missään nimessä halua tai aio hänestä erota. Mutta joskus, synkkinä hetkinä, olen haaveillut erosta ihan vain päästäkseni välillä siitä taakasta, jonka erityislapsi ja kaikki siihen liittyvä aiheuttaa. Siis erotakseni lapsesta, tavallaan.

  • Komppaaja sanoo:

    Älä koe syyllisyyttä, koska minä olen oikein pahalla hetkellä miettinyt sitä, että pääsisin niin paljon helpommalla, jos erottaisiin niin saisin omaaaikaa ja pääsisin eroon samalla erityislapsesta joka vie suoraan sanottuna minuta välillä ihan elämänhalun. Tosi rakas lapsi, mutta raivostuttava ja uuvuttava! Aamuisin jo nousee ketutus käyrät kattoon, kun ylipäätään kuulee sen yksinkertasen sössötyksen. Olen kuitenkin ajatellut, että olen silti niin ylpeä perheestäni ja onnellinen vaikka en iloinen niin kai tässä kestetään siihen asti, kun lapset isompia ja helpompia vaikka pahin skenaario on, että yrittää jäädä laiskaksi ja pöljäksi peräkammarinpojaksi vaan jos siihen mennään niin saa asuinsijakseen hourulan sen kammarin sijaan. Kiitos ja anteeksi! 😀

  • outi78 sanoo:

    Voi kun saisikin tuon erityislapsen ja miksei ns. normaalinkin useammin hoitoon kuin vaan 3 vrk kuukaudessa, minkä mahdollistaa se että olen omaishoitaja. Omasta mielestäni olen parempi äiti kun saan muutaman aamun nukkua pitkään ja vaan olla ja nauttia omasta ihanasta seurastani 😉

  • Saara sanoo:

    Mulla on ihan normiperhe ja normilapset ja eniten olen vailla sitä, että saisin viettää aikaa YKSIN. Ilman miestä, ilman lapsia. Kotonani, en tahdo mennä minnekään.
    Edes yhden päivän. Mutta en kyllä kehtaa ottaa lomapäivää jos lapsilla on koulua – ja siellähän niitä pidetään kuitenkin vain 4-5 h päivässä, eli ei edes sitä päivää…

    • täh? sanoo:

      Jos sulla on mies kuvioissa niin eikö se nyt joskus voi ottaa lapsia vastuulleen yhdeksi päiväksi?

  • satu sanoo:

    Minulla ei ole edes erityislapsi ja silti mä nautin ja olen helpottunut kun hän menee jokatoinen viikonloppu isälleen.
    Mieluusti ottaisin tuon vuoroviikko systeemin mutta se tietäisi paikkakunnan vaihtoa ja siihen enolw valmis.

  • samassa veneessä sanoo:

    Meillä myös eroperhe ja erityislapsi. Kirjoituksesi voisi olla suoraan minun elämästäni. Välillä tunnen itseni itsekkääksi, mutta ajatus on ohimenevä. Nauti vapaa viikosta, niin minäkin 🙂

  • erityislapsen äiti sanoo:

    Minulta ainakin saat synninpäästön. Rankkaa on erityislapsen kanssa. Suurimmat riidat parisuhteessa aiheuttaa tuo rakas lapsemme. Kuinka pitäisikään kasvattaa erityisen erityinen lapsi, mitä häneltä voi vaatia ja mitä ei. Hyvin erilainen käsitys miehen kanssa.

    Välillä on ero käynyt mielessä. Helpompi olisi asettaa rajat lapselle yksin. Mutta mitäs sitten kun lapsi kasvaa..ja ehkä muuttaa joskus pois kotoa. Silloin jään yksin ja tulee ehkä ikävä miestä, joka muuten on ihan kelpo mies.
    Aika monta ehkää. Vielä sinnitellään. Ehkä.