Väsymyskierre on ainoa ikiliikkuja, joka on oikeasti olemassa! Ja mikä ihaninta, se ruokkii ja kiihdyttää itse itseään aina lopussa odottavaan hulluuteen asti.

Väsymyskierteen alkujuuri on yleensä klo 04 tapahtuvassa, EI-itseaiheutetussa yllätysherätyksessä. Ylläriherätys voi toistua myös klo 04.15, 04.45 sekä 05.10 ja 06. Jopa rajattomasti!

Väsymyskierteeseen joutunut uhri paikkaa kierteen heti aamulla liian monella kupillisella kahvia. Tästä seuraa huono olo, jota uhri paikkaa jollain nopealla ja sokerisella pikku herkulla = 250 g suklaata kerta heitolla. Ja koska uhri on hyvin väsynyt, hän ei syö kunnon ruokaa, koska siis hän on väsynyt. You got it?

Kun väsynyt on juonut pelkkää kahvia ja syönyt makeaa, olo muuttuu vielä huonommaksi ja sen paikkaamiseksi väsynyt juo lisää kahvia ja syö makeaa, koska pakkohan päivän työtkin on tehdä! Mitä enemmän makeaa, sitä suuremmaksi kasvaa myös lihomisen itseinho. Lihomisen itseinho puolestaan aiheuttaa yleistä itseinhoa ja alakuloa.

Lopulta kahvin ja sokerin yhteisvaikutus yhdessä väsymyksen kanssa johtaa syvälle ei-toivottuun tilaan, jonka aikana väsynyt on vain ja pelkästään haitaksi ympäristölleen. Väsynyt levittää ympäristöönsä pahan ilman kuonaa huutamalla, tiuskimalla, olemalla silmitön  – sanoinko huutamalla? Tästä kärsivät lapset, puolisot ja lemmikit, jotka ovat jo hyvissä ajoin oppineet tunnistamaan väsymiskierteisen ihmisen ja pakenemaan. Väsymiskierteinen voi ruokkia itseinhoista tilaansa myös lasilla viiniä, vaikka tämä vain vie syvemmälle kierteen usvaan.

Pyörittyään koko huuruisen päivän väsymyksen kierteessä, loppu tulee ennemmin tai myöhemmin – yleensä minihermoromahduksen jälkeen. Romahdettuaan väsynyt voi mennä sänkyyn, mikä onkin kovin suositeltavaa, vain ehkä herätäkseen seuraavana aamuna vielä aikaisemmin EI-itseaiheutetussa yllätysherätyksessä. Tästä syystä tämä on ainoa ikiliikkuja, joka on oikeasti olemassa. Sen vaatimasta uhriluvusta on olemassa vain varovaisia arvioita: jokainen vanhempi? Joka toinen vanhempi? Ehkä jopa 5 vuotta putkeen?

Joka tapauksessa, jos olet joskus miettinyt, miltä pyörteessä pyörivästä uppotukista tuntuu, lue koko juttu uudestaan.

Hyvää yötä! Huono Äiti

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 9 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

9 vastausta artikkeliin “Tervetuloa väsymyskierteeseen!”

  • arkitodellisuus sanoo:

    Elämänsä voi joo elää monella tavalla, meille kaikille ei vaan ole luotu sellaisia lehmänhermoja, että kestää kaiken valittamista. Oman ärsytys päästäminen ulos (muuten kuin perheelle huutamalla) on terapeuttinen kokemus ja eka askel muutokseen.

  • Unettomuusmaraton sanoo:

    Tulin raskaaksi lokakuun lopussa 1999. Siitä on muuten pian tarkalleen 15 vuotta. Saman verran aikaa on ”vain itselleni” nukkumisesta. Lapsia on neljä, sopivin välein tulleita, että univelan karttuminen ei ole missään vaiheessa pysähtynyt.

    Enemmän tai vähemmän tokkurassa olemisessa ei oikeastaan ole enää mitään päiviteltävää. Aina väsyttää vähäsen tai vähän enemmän. Jos jättäisin urheilematta, koska väsyttää, en saisi itseäni pian edes sängystä ylös. Kuntoilen siis ja teen työt ja kotityöt ja x muuta asiaa jos ja kun ja vaikka aina väsyttää.

    Vaikka joskus haaveilen pääseväni vanhainkotiin nukkumaan loppuelämäkseni, toisaalta olen tänäänkin valtavan iloinen ja kiitollinen: minulla on ihana perhe, voin muuten hyvin ja jaksan huolehtia itsestäni. Unesta voin nipistää kaiken tämän eteen.

  • Tyytyväinen sanoo:

    kannattaako tehdä kakaroita

  • Kolmenäiti sanoo:

    Niin ymmärrän ton fiiliksen, kolme huonosti nukkuvaa lasta ollut ja yksinhuoltajuus siihen päälle, ei kokonaisia yöunia varmaan 4 vuoteen, yössä ainakin 6 herätystä, päivä kerrallaan ja rennosti mutta uppotukkina mennään, siinä ei paljoa auta vaikka kuinka yrittäisi jättää vähemmän tärkeät asiat tekemättä, hommaa riittää yöt päivät, ehkä 4 vapaapäivää vuodessa, aikamoista sirkusta ja kaaosta välillä. teksti oli niin hyvä ja vaikka valittamista olikin en usko että kuin hölmö luulee että kirjoittaja valittaisi ja kärsisi koko ajan, eiköhän suurin osa meistä väsyneistä ole kuitenkin myös niin onnellisia ihanista lapsistamme ja arkihan on täynnä komiikkaa lasten kanssa 🙂 elämä on valintoja, mutta harvemmin kukaan arvaakaan valintojensa vaikutusta elämäänsä. empatia ja toisten ymmärtäminen arvostelematta taitaa olla harvan ihmisen taito.

  • kahdenäiti sanoo:

    Ballerinalle kertoisin että kyllä sen lapsiperheen elämän voi toisinkin elää, eikä vaan kokoajan kärsimällä ja valittamalla. Toki väsymys kuuluu tuohon aikaan, mutta kun jättää vähemmän tarpeelliset asiat hetkeksi sivuun, jää aikaa tuolla hetkellä tärkeisiin. Minun tyttäreni nukkui ja valvoi kahden tunnin sykleissä, ja olin väsynyt, mutta en tosiaankaan pyrkinyt siihen että kaikki olisi niin kuin ennen lapsia. Jotkut harrastukset vaan olivat tauolla sen aikaa kun ei ollut mitään järkeä yrittää änkeä niitä päivän ohjelmaan. Elämä on valintoja

  • valivalivali sanoo:

    Blogin kirjoittaja aiheuttaa itse omat ongelmansa. Vinkkinä: lopeta kahvinjuonti ja sokerin mussuttaminen, vie kersat ulos leikkimään niin saat itsekin raikastta ilmaa ja suurimpana vinkkinä vielä; lopeta valittaminen.

    • Ballerina sanoo:

      Edellisellä kirjoittajalla ei selkeästikään ole lapsia, vastuuta muista tai muutakaan elämää oman napansa jälkeen.
      Blogin kirjoittaja on saanut laitettua sanansa niin naulan kantaan, että se lohduttaa hiukan meitä muitakin väsyneitä, jotka kuitenkin tekevät kaikkensa ja enemmän jälkikasvunsa suhteen..

  • Annabella sanoo:

    Kaaosvuodet sanon minä. Uppotukkiväsymyksen lisäksi kun hoidettavana on oma päivätyö (luojan kiitos pääsee jonnekkin pakon juomaan lämmintä kahvia) lasten kuskaamiset päikkyyn ja kotiin, kaupassa käynnit, ruoan teon, tietenkin tarvittaessa auttaminen miehen töissä, kotityöt ja raksahommat jne jne on väsymyskierre syvä ja pitkä.
    viime yönä heräsin ”vain” kahdesti mutta tuntia ennen kellon soittoa, taas.

    Tsemppiä ja Kahvikippis mammat 🙂

  • Elina sanoo:

    Huono Äiti on aina parempi vaihtoehto sille kuin että ei olisi äitiä ollenkaan.