Totuuksia uraäitiydestä

Muistatko kun sait juoda aamukahvin rauhassa ennen töihin lähtöä, pystyit pitämään extempore pidemmän lounastauon koska aina voi jäädä myöhempään töihin, tai lähtemään kahville (siiderille) työkavereiden kanssa suoraan töistä, ilman kummempaa suunnittelua? Emme mekään, mutta kuulemma tällaista on voinut olla työelämä ennen lapsia. Ehkä tunnistat itsesi paremmin näistä uraäidin arjen ihanuuksista?

Jep, se on suklaata paidanhihalla

Tai ainakin toivotaan kovasti että se on suklaata eikä jotain muuta saman näköistä (maistamalla selviäisi, mutta ei kannata ottaa riskiä). Tahrat työvaatteissa, olivat ne sitten puklua, puuroa tai jotain joka voisi olla ehkä muussattua maissinaksua(?), huomaa yleensä aivan liian myöhään – yleensä vasta työpaikalla, ehkä jopa kesken tärkeän tapaamisen. Ja rehellisesti sanottuna, kuinka monella meistä on vaihtovaatteet mukana tällaisten tapausten varalta?

Mutta todennäköisesti et ole toimiston ainoa sottapytty, et vain omilta tahroiltasi ehdi huomaamaan työkaverin tahroja, joten ole itsellesi armollinen ja ota rennosti. Tätä tapahtuu ihan kaikille. Pika-apuna voi pitää käsilaukussa mukana vauvan puhdistuspyyhkeitä, niillä lähtee yllättävän moni tahra, esim. tussipiirustus seinästä, mutta se onkin ihan toinen tarina.

“Tuun vähän myöhässä”

Vaikka aikaisemmassa elämässäsi olisit ollut se joka on aina ajallaan, mieluiten 15 minuuttia etuajassa, on vaan hyväksyttävä että lasten kanssa voi tapahtua mitä tahansa ja saavut olet aina vähän myöhässä. Aamupala voi olla ihan väärää ja aiheuttaa puolen tunnin raivarit, bussikortti voi olla hukassa (“muistan että otin sen taskusta ja laitoin lattialle”), tai just tälle päivälle haluttu vaate voi olla likainen/rikki/hukassa.

Tässä ei auta muu kuin jatkaa eteenpäin, matkalle voi ottaa mukaan välipalapatukan tai reppuun pakata järkevämmän vaatekerran jos dinosauruspuku alkaa ärsyttää kesken päiväkotipäivän (tuskin, mutta tuo mielenrauhaa äidille). Ei se lapsi yhden aterian vuoksi nälkään kuole. Bussikortin hukkumisen varalta voi olla fiksua säilyttää vähän käteistä jossain jemmassa aina.

Kuva Lukas Blazek. Ylin kuva Jeshoots.

Mikään ei mene suunnitelmien mukaan

Ainakaan silloin kun olisi erityisen tärkeää että menisi. Näinä päivinä kannattaa varata extra-aikaa oman mielenterveyden vuoksi, koska todennäköisesti käy jotain joka sotkee aikataulun, esim. jotain yllämainittua. Varaa aamuun vaikka 45 minuuttia ylimääräistä, ja jos kaikki sujuu kuin rasvattu, voit käyttää ylimääräisen ajan ihan vain itseesi. Vaikka Huonon Äidin lukemiseen.

Onko nyt hyvä aika?

No ei, ikinä ei ole hyvä aika. Pitää varautua siihen, että täytyy lähteä kesken tärkeän palaverin koska lapsi on sairastunut hoidossa tai kaatunut ja lyönyt päänsä koulussa. ja koska hätätapauksiin pitää varautua, pitää puhelimessa pitää äänet, tai vähintään värinä päällä jatkuvasti. Ja valitettavasti kyllä se puhelimen värinä kesken kokouksen on ihan yhtä keskeyttävää kuin soiminenkin.

Tilanteen tekee vielä mukavammaksi se, että tuntemattomaan numeroon on aina pakko vastata, koska se voi olla lapsen hätätapaus eikä kukaan ole muistanut tallentaa kaikkia koulun/hoidon/terveyskeskuksen numeroita puhelimeen. Sitten se onkin vain Jyri täältä kotimaan energialta hei, ja pitää hiippailla äärettömän nolona, huomaamattomasti ja silti anteeksipyydellen takaisin palaveriin.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.