”Pojallani epäillään keskittymishäiriötä, joka tuli ilmi eskarissa. Nyt tutkimukset ovat tauolla koronatilanteen vuoksi. Eskarissa hän tappelee, härnää muita lapsia, eikä kykene keskittymään tehtäviin isossa ryhmässä. Hän ajattelee eri tavoin kuin muut lapset ja hänen on vaikea saada ystäviä. Joskus hän tulee kotiin ja kertoo, miten kaksi poikaa on hyppinyt hänen päällään pihalla. Haluaisin kuulla tällaiset asiat eskarin ohjaajilta, en ainoastaan lapseltani. Varsinkin kun lapseni kertoo, että näin on tapahtunut useamminkin.

Varhaiskasvatuskeskustelussa pitää täyttää kaavake neuvolaa varten. Pojan vaikeuksien kohdalla päiväkoti on kirjoittanut pitkän pätkän tekstiä ja vahvuuksien kohdalla lyhyen lauseen, jossa kehutaan poikani kädentaitoja ja liikunnallisuutta. Oikeastiko teillä ei ole muuta hyvää sanottavaa pojasta jonka kanssa olette 30h/vko? Eskariohjaajat, te olette lapselleni todella tärkeitä. Hän puhuu teistä hyvää, vaikka ajatteleekin, että te ette hänestä pidä. Olette hänen kanssaan ison osan hänen viikostaan. Hän tietää myös, että hän ei saa kehuja muusta kuin kädentaidoista ja liikunnallisuudesta.

Toivoisin, että näkisitte sen, että hän auttaa pyytämättä. Hän petaa pikkuveljenkin sängyn ja siivoaa myös tämän sotkut. Kun pitää mennä pankkiin sopimaan lainasta, hän istuu koko ajan häiritsemättä ja pitää pikkuveljenkin tyytyväisenä, vaikka emme ole sitä pyytäneet. Hän askartelee sydänkortteja kaikille, halaa ja kertoo kuinka ihana olet. Hän puhuu kaikista hyvää, jopa niistä pojista, jotka hyppivät hänen päällään. Kiusaamisesta hän sanoo, että nämä pojat eivät tiedä olevansa ihania. Hän puhuu hyvää myös teistä eskariohjaajat ja on pahoillaan, että ei ole käyttäytynyt hyvin.

Kuva Myles Tan. Ylin kuva Element5 Digital.

Hän ei ole paha lapsi. Ja hän yrittää kovasti tulla hyväksytyksi myös eskarissa. Aikaa on kulunut ja olen alkanut paremmin ymmärtämään myös teidän näkökulmaanne. Ymmärrän, että pojan ongelmat tulevat enemmän esiin isossa ryhmässä ja teille diagnoosin saaminen on tärkeää, ehkä myös poikani koulun aloittamisen kannalta. Mutta mitä sitten kun diagnoosi on saatu? Puhutteko sitten pojalleni lempeämmin ja ilman piikittelyä? Huomaatteko, että hän on jotain muutakin kuin diagnoosi? Huomaatteko, että hänestä löytyy myös ne puolet, joista puhuin? Hän on lempeä, empaattinen, avulias ja muiden tunteet huomioonottava poika. Ehkä, jos hän saisi huomiota, niistä hyvistä teoista, hänen ei tarvitsisi etsiä huomiota negatiivisilla tavoilla.

Tiedän, että te olette lastenkasvatuksen asiantuntijoita. Toivon kuitenkin, että uskoisitte minua kun sanon, että meillä on säännöllinen rytmi kotona ja lapsilla selkeät rajat. Ruutuaika lapsilla on selvästi pienempi kuin, mitä suositellaan, eikä kotona ole isoja ongelmia. Ja meidän pojat tietävät olevansa ihania. Olemme kyllä köyhiä ja se näkyy vaatteissa. Emme ole kuin se opettaja-lääkäri-perhe, jota olette kehuneet minulle. Sen perheen poika on suosittu. Hän osaa matikkaa, lukea, ja myös vieraita kieliä. Hän on myös se, joka johtaa poikani päälle hyppinyttä kiusaajaporukkaa. Minun on vaikea puhua avoimesti kanssanne, sillä koen, että minua ei uskota, eikä lasten kohtelu ole tasa-arvoista. Oletteko puuttuneet tähän kiusaamiseen samalla vakavuudella kuin poikani käytöshäiriöihin? Epäilen sitä, koska, ette ole edes kertoneet siitä meille vanhemmille. Miksi? Siksikö, että se kohdistuu poikaani, joka ei ole sosiaalisesti taitava? Onko hän ehkä mielestänne ansainnut kiusaamisen? Vai johtuuko se siitä, että kiusaamista johtaa opettajan ja lääkärin poika, joka muuten on kaikin puolin täydellinen?”

Nimim. Hankala vanhempi

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 21 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

21 vastausta artikkeliin “Rehellinen kirje lapseni varhaiskasvattajille”

  • Tarhatäti sanoo:

    Tuli kyyneleitä kun luin tekstin.
    Ammattilaiset ei saisi käyttäytyä näin. En tunne ryhmää eikä yksikköä, mutta antaisin kyllä palautetta. Jos et uskalla antaa suoraan ryhmälle niin heidän esimiehelle, päiväkodin johtajalle.
    Itse olen alalla töissä ja kiitän aina kaikista palautteista. Vain niiden kautta voi tapahtua muutosta ja kehitystä.

  • .. sanoo:

    Tässähän juuri näkee sen vanhemman oman ongelman mikä heijastuu harmillisesti ulotulona päiväkodissa suoraan lapsen käytökseen. Avaa äiti silmäsi miten kohtelet ja puhut lapsesta..ITSE juuri Sinä!

  • Ihanan pojan äiti sanoo:

    Kuulostaa ihan omilta kokemuksilta. Toivottavasti pääsette pian tutkimuksiin. Meille ADHD-diagnoosin saaminen ja hoito on ollut iso apu ja muuttanut poikani ja koko perheen elämää paremmaksi. Nyt pojasta näkyy enemmän myös kaikki se hyvä mitä hänessä on, eikä se jää piiloon. HUS:saa meillä on ollut aivan mahtava lasten neurologi. Ei kannata miettiä liian kauan diagnosointia, koska hoitoon pääseminen voi kestää, ja sinä aikana ehtii kasaantua koulussa/päiväkodissa ongelmia, ja lapsen itsetunto alkaa kärsiä todella pahasti.

    Minusta kaikkein järkyttävintä oli se, että miten varhaiskasvattajat/opettajat sallivat ja hyväksyvät poikkeavasti käyttäytyvän lapsen järjestelmällisen kiusaamisen. Siihen ei edes haluttu puuttua kunnolla. Myöskin lapsen leimaaminen oli ihan OK päiväkodissa. Nyt meillä on onneksi koulussa 2.luokalla uusi kokenut opettaja, joka tsemppaa ja kehuu kun menee hyvin. Pojan koulu sujuu aika hyvin ja jopa kavereita on tullut. Meillä lääkitys on auttanut todella paljon ja siihen kannattaa suhtautua avoimin mielin. Meillä ei ole ollut mitään haittavaikutuksia, poika on aivan sama vilkas ja iloinen kaveri, mutta häiriökäyttäytyminem on vähentynyt selkeästi, mutta lapsen persoona on aivan sama.

    Omasta kokemuksesta tiedän, että tilanne on äärimmäisen raskas. Kannattaa olla yhteydessä myös ADHD-liittoon, vaikka diagnoosia ei vielä olisi. Sitä kautta saa vertaistukea.

  • Opettaja sanoo:

    Heippa!
    Ensinäkin varhaiskasvatuksenopettajana haluan sanoa että olen todella, todella pahoillani tilanteestasi ja siitä ettei päiväkoti näe lapsessa hyvää. Kuten sanoit, hyviin asioihin keskittyminen ja niiden korostaminen yleensä johtavat vain myönteisiin asioihin. Lapsen ei kuulu tulla nähdyksi ainoastaan mokiensa kautta, vaan ihanana ja arvokkaana niistä huolimatta. Valitettavasti itsekin joudun monta kertaa neuvolapapereihin korostamaan juuri lapsen haasteita, jotta paperit eivät tule takaisin saatesanoilla ”lapsi tekee tehtävät neuvolassa keskittyneesti, tuelle ei nähdä tarvetta”. Tämän kerron aina myös vanhemmille.

    Ja luki neuvolapapereissa mitä, arjessa painotus ei voi olla ainoastaan pulmissa. Jokaisella lapsella on myös oikeus kokea olonsa turvalliseksi. Perhetausta ei saa olla syy lasten eriarvoiseen kohteluun (tällainen rikkoo useita lakeja ja mm. lapsen oikeuksien sopimusta) ja minun on hankala nähdä että kukaan ammattilainen näin tietoisesti tekisikään. Uskon että syy on täysin inhimillinen; kasvattajien omat keinot ja voimat ovat lopussa. Joskus olen itsekin kokenut hyvin vaikeaksi nähdä lapsessa hyvää, mutta sitä löytyy kyllä kun me aikuiset päätämme ryhtyä sitä näkemään. Tämä on meidän aikuisten vastuulla, ei lapsen.

    Neuvoisin sinua, että ota vielä asia puheeksi eskarissa, ensisijaisesti siitä vastaavan opettajan kanssa. Jos sanoja on vaikea muodostaa niin anna hänen lukea tuo kauniisti kirjoitettu kirjeesi. Monesti vanhemmat arkailevat ongelmien puheeksiottoa, pelätään leimatuvan hankalaksi perheeksi ja että lapselle tulee ikäviä seurauksia. Mutta kasvattajat oikeasti toivovat että asioista keskustellaan, ja se on myös nopein keino toimia. Johtajat ovat monesti kiireisiä ja täysin ulkona lapsiryhmän tilanteesta joten asia tulee joka tapauksessa käsiteltäväksi lapsen omassa ryhmässä, mutta viiveellä. Ja nyt kun eskariakaan ei montaa kuukautta ole jäljellä, on jäljellä oleva aika arvokasta. Lapsellasi on oikeus hyvään fiilikseen itsestään oppijana ja ihmisenä kouluun siirtyessä. Sinusta löytyy varmasti voimaa asian puheeksi ottamiseen, sillä lapsesi tarvitsee sinut olemaan hänen puolellaan.

    Aurinkoista kevättä teille ja toivon että saatte tilanteeseen muutoksen!

  • Helena sanoo:

    Kirjoittajalle paljon voimia! Hoitajien omat mieltymykset omien suosikkien suhteen näkyvät myös meidän päiväkodissa, jotkut yrittävät sitä hieman paremmin peitellä toiset ei – inhimillistähän se on, lapseni päiväkodissa ollaan jatkuvasti hoitajamitoituksessa laittoman rajalla ja henkilökunta on ylityöllistetty. Monia tilanteita seuranneena olen huomannut että tukea vaativat lapset saavat osakseen kovaa ja negatiiviseen sävyyn annettuja ohjeita.
    Oma poikani on äärettömän helpon luonteensa takia kaikkien hoitajien suosikki ja huomaan tämän näkyvän myös poikani kohtelussa, toki itselle ihanaa kun tiedän että poikani nostetaan aina ensimmäisenä syliin, leikitetään, jutellaan – samalla kuitenkin säälin samassa ryhmässä olevaa poikaa joka on usein temperamenttinen, itkuinen, paiskoo tavaroita, tönii muita- huomaan selkeän eron kohtelussa. Aina iltapäivällä minulle ylistetään kilttiä ja aurinkoista lasta – vastaavasti toisen pojan äitiä läksytetään pojan käytöksestä kun tulen portista sisään ja ongelmien tylytys jatkuu vielä kun me poistumme.
    Allekirjoituksena oli hankala äiti, tee itsellesi palvelus ja ala sellaiseksi: vaadi pääseväsi mukaan osaksi päivää seuramaan, kiinnitä huomiota henkilökunnan määrään ja anna heti palautetta ylempään portaaseen, kysele muilta vanhemmilta poikasi käytöksestä heidän silmin ja yritä saada kiusaajat vierailemaan teillä mikäli poikasi vain haluaa heidän kanssaan leikkiä.
    Ja tuo raha-asiakin on valitettavasti totta: hoitajat epäsuoraan kertovat mitä ulkovaatteita pitäisi ostaa meille koska toivovat laadukkaita tuotteita ettei joutuisivat kerrospukemaan lapsia. Itse siis olin ostanut paljon käytettynä mutta sain selkeää painostusta ostaa kaiken uutena, meillä on siihen varaa joten päädyin antamaan periksi. Tekstin kirjoittajalle: Olet kuitenkin selkeästi taloudellisesta asemastasi huolimatta vastuuntuntoinen ja hyvä äiti, sillä kuitenkin on pojallesi se kaikkein suurin merkitys ja sillä takaat hänelle myös parhaimmat mahdollisuudet – rakastamalla häntä sellaisena kuin hän on ja näyttämällä että luotat häneen hotajien nuhteluista huolimatta
    Aurinkoisia ajatuksia teille!

  • Ope sanoo:

    Olipa ikävää luettavaa. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, yhtä rakas ja yhtä arvokas ❤️. Sitä ei mitata, sillä osaatko jo lukea ja laskea tai onko huoltajasi lääkäri ja opettaja. Vaan lähtökohtaisesti jokainen lapsi on yhtä arvokas, sellaisena kuin on. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Jokaisella lapsella on asioita, joita hän opettelee. Ja häntä niissä asioissa autettava ja tuettava yhteistyössä huoltajien kanssa. Suomessa on käytössä kolmiportainen tuki: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Yleisessä tuessa jo käytetään erilaisia menetelmiä ja keinoja, jolla lasta voidaan auttaa ja tukea arjessa. Sitten siirrytään eteenpäin tukitoimissa, jos annettu tuki ei riitä. Ryhmässä on tarkkaan mietittävä, mikä tukee tätä lasta parhaiten. Kiusaamisessa on nollatoleranssi, kaikin puolin. Lapset eivät voi kiusata tai satuttaa toisiaan, myöskään aikuiset eivät voi kiusata lapsia tai jättää huomiotta asioita. Tasavertaisuus, oikeudenmukaisuus tärkeitä arvoja.

    Usein jo aikuisten asennemuutos, hyvä lisää hyvää, auttaa. Emme kiinnitä enää huomiota vain negatiivisiin asioihin, vaan huomioimme hyvän, onnistumiset ja jo pelkän yrittämisen. Lapsi huomaa, että häntä arvostetaan, hän on hyväksytty ja tärkeä – myös muut lapset huomaavat sen. Näin syntyy positiivinen kierre ja hiljalleen ryhmässä suvaitsevaisuus ja hyvä me-henki kasvaa. Silloin ei lapsen tarvitse hakea enää huomiota negatitiivisen kautta tai puolustautua negatiivisilla keinoilla. Lapsi voi myös oireilla ryhmässä vallitsevan negatiivisen ja syyllistävän tunneilmapiirin ja ryhmän aikuisten asenteen takia. Toki varmisti lapselle haasteita on edelleen, mutta niihin löytyy tuki ja apua, kun ryhmässä toimitaan muuten lapsen edun nimissä ja päästään syyllistämisen kulttuurista eroon ❤️

  • Erilainen äiti sanoo:

    Ihan kuin olisin lukenut tekstiä jonka olisin voinut itse kirjoittaa omasta pojastani, tosin sillä erotuksella että meillä alkaa eskari vasta ensi syksynä. Palaute on aivan samaa. Ad/hd tutkimuksia ehdotettiin juuri, mutta en halua että niitä aloitetaan vielä, aikaisintaan vuoden kuluttua. Koita jaksaa❤️

  • Stidi sanoo:

    Voisiko lapsesi viihtyä paremmin pienemmässä ryhmässä ,jossa saisi enemmän tukea.?Vilkas lapsi ei läheskään aina ole paha. Hän vain ehtii joka paikkaan ja toimii ensin ja ajattelee jälkikäteen vasta.Hän saattaa olla hyvin herkkä ja on ikävää ,jos hoitopaikassa nähdään niin vähän positiivisia piirteitä. Jatkuva arvostelu voi vaikuttaa itsetuntoon. Tiedän tämän ,koska olen ADHD ja sain kuulla paljon arvosteluja ympäristöltä lapsuudessani.henkilökunta saisi paneutua lapseesi paremmin ,tukea häntä ei lannistaa ,antaa aikaa hiukan enemmän ja ottaa hänet ikäänkuin haasteena. Tuloksena voi olla kotonakin hyvin käyttäytyvä lapsi,kuten kerroit. Ovathan he ammattikasvattajia. Heitä pallo henkilökunnalle,tue edelleen lastasi ja vaadi enemmän tukea hänelle

  • Kolikon toinen puoli sanoo:

    Meillä lapsen viskariryhmässä on tuollainen kehityshäiriöinen tapaus. pahoinpitelee päivittäin jonkun, parhaana useamman. Esim omalla pojalla on tuon kehityshäiriöisen hampaanjäljet ikuisesti selässä. Ollut siis lyöty, töninyt, raavittu, kampitettu… eikä mun lapsi ole ainut, muutkin ovat saaneet osansa. On aiheuttanut päiväkodissa muille lapsille useamman lääkärikäynnin. Lyö myös henkilökuntaa jos ei kaikki suju oman mielen mukaan. Ymmärrän oikein hyvin, että tuollaisesta lapsesta ei varhaiskasvattajat jaksa etsiä tikulla kaivamalla hyviä puolia. Tuollaisen ilman diagnoosia olevan häiriötä ja vaaraa aiheuttavan lapsen hoitaminen on varmasti yhtä helvettiä.

    • Stidi sanoo:

      Meillä on kehityshäiriöinen tyttö ,jonka kunta säästösyistä jätti tutkimatta. Hän oli kiltti ja arka ja joutui päiväkodissa kiusatuksi ja jatkuvan arvostelun kohteeksi. Sain siirrettyä hänet perhepäivähoitoon monien vaikeuksien jälkeen ja se oli ratkaisu. Hän alkoi viihtymään ja pienemmässä ryhmässä sai riittävästi tukea. Vasta muutto pois takaisin Espooseen alkoi tapahtu maan. Kaupunki ei säästänyt vaan tutkitutti nyt jo nuoren murrosikäisen ja häneltä löytyi kehitysvamma sekä autismi ,jotka todella olivat syynä ongelmiin . Kaikki erityislapset tai kehityshäiriöiiset eivät kuitenkaan häiriköi vaan joukossa on näitä arkoja,vetäytyvä ,jotka usein joutuvat myös kiusatuksi erilaisuutensa vuoksi.

    • Ope sanoo:

      Tuollaisen lapsen? No huh… Ei lasta voi arvottaa sen perusteella, että hän oireilee. Edelleen, heti alkuun tulisi ryhmässä miettiä, mikä toimii ja mikä ei, huomioida lasten tarpeet, myös tuen tarpeet. Sitten arvioida oman ryhmän ilmapiiriä ja miten se vaikuttaa lapsiin. Esimerkki: lapsi käyttäytyy agressiivisesti muita lapsia ja aikuisia kohtaan. Täysin kiellettyä. Mutta mitä tehdään? Leimataan lapsi pahaksi ja ilkeäksi. Tutkailematta kriittisesti, mitä ryhmässä tapahtuu ja miten ryhmä toimii. Usein tällainen lapsi oireilee vaan enemmän ja enemmän ja leimautuu. Mutta mikä ilmapiiri, miten päivä suunnitellaan, miten ennakoidaan, autetaan ja tuetaan lasta? Miten tuetaan kaverisuhteissa ja leikeissä? Miten ollaan aidosti läsnä? Sensitiivisesti, ennakoiden ja tukien? Tämä on sitä meidän työtä. Mikään diagnoosi ei asiaa itsessään kuitenkaan muuta. Tukitoimet voidaan ja pitää suunnitella ja tehdä myös ilman diagnoosia.

    • Just sanoo:

      Jos noin ajattelee äiti on lapsesi ansainnut jokaisen iskun! Ja todennäköisesti omasi on juuri se kiusaaja kakara olet vain sokea ja itsekäs äiti

      • Tessu sanoo:

        Olikohan kommenttisi nyt asiallinen. Minusta ei todellakaan. Kukaan lapsi ei todellakaan ansaitse yhtään iskuja. Miettikää nyt hyvät ihmiset mitä kirjoitatte!

      • Kolikon toinen puoli sanoo:

        Itsekö antaisit mielelläsi päiväkodissa lapsesi toisen lapsen nyrkkeilysäkiksi? Ihan yhtä kovaa se kehityshäiriöisen lyönti sattuu. Omalla lapsella päiväkoti on muuttunut todella vastenmieliseksi paikaksi (ennen tykkäsi), itkee öisin kun pelottaa seuraava päivä, koska ”Johannes” lyö. Teeskentelee aamuisin kipeää, ettei tarvitsisi mennä. Tätä samaa on esiintynyt myös lapsen kavereilla.

        Päiväkodin kanssa on keskusteltu, mutta eipä heillä ole tilanteeseen ratkaisuja vaikka tilanteen tiedostavatkin. Eikä taida olle tuolle aggressiivisesti käyttäytyvälle lapsellekaan oikea paikka normaali tupaten täynnä oleva pk-ryhmä. Ilmeisesti ei saa tarvitsemaansa apua, ainakaan avustajaa tällä ei ole. Tilanne on kaikkiaan huono kaikille osapuolille.

        Jos haluan suojella lastani aggressiivisesti käyttäytyvältä lapselta, niin olen kiusaaja ja lapseni ansaitsee tulla hakatuksi? Ketä tässä kiusaan ja miksi lapseni tulisi kärsiä mun teoista?

  • 9 v.erityispojan yksinhuoltaja sanoo:

    Muista sen päivän omalla kohdallani kun kaksi entistä työkaveriani tulivat kylään,kertoen ”sun poikaa muuten kiusataan päiväkodissa”toinen oli itse ollut silminnäkijänä eräälle tapaukselle,
    ja hakemassa sen toisen kaverin
    lasta,ei ollut puuttunut kiusaamiseen?ei ollut päiväkodin ollut lähettyvillä,eikä silloin jälkeen päin kuin vähäteltiin koko tilannetta kun kysyin miten pojalleni mustelmia jatkuvasti ilmestyy ja jopa kuvia niistä otin.Voimia Teille koko perheenä❤️

  • 10 vuotiaan äiti sanoo:

    Lapsesi on varmasti kotona ihana ja myötätuntoinen, ihana poika. Mutta oletko nähnyt, miten hän käyttäytyy ryhmässä? Usein lapset ovat todella erilaisia kotona ja isossa ryhmässä päiväkodissa. Kotona on rauhallista, ei ole samaa melua ja ärsykkeiden tulvaa kuin ryhmässä. Kaikki lapset eivät vaan mitenkään kestä ryhmässä oloa, vaikka kuinka ihania olisivatkin kotona. Ja pulmat tulevat usein esiin juuri eskarivuonna, jolloin lapsi on ensimmäistä kertaa ryhmässä, jossa kaikki ovat saman ikäisiä ja heillä on 6-vuotiaan uhmaikä menossa.
    Ai mistä tämän tiedän? Omasta kokemuksestani. Oma esikoiseni on aina ollut herkkä ja hyvin käyttäytyvä lapsi, keskusteleva ja älykäs. Eskarivuonna alkoi tulla viestejä poikani käytöksestä – hän häiritsi opetusta, ei keskittynyt jne. Minun oli tuota vaikea uskoa, koska kuvaus ei vastannut lainkaan näkemystäni pojastani. Pyysin eskarin aikuisia kuvaamaan videoita päivän eri tilanteista, jotta näkisin, miten poika käyttäytyy. Olin järkyttynyt näkemästäni, niin erilainen lapsi näkyi videoissa. Halusin pojalleni erityisopettajan konsultaation ja sitä kautta tutkimukset. Poika saikin diagnoosiksi häiriöherkkyyden ja työmuistin kuormittumisen. Nämä piirteet eivät olleet tulleet esille kotona rauhallisissa oloissa eikä aiemmin päiväkodissakaan, koska samanlaista vaatimusta tehtävätyyppiseen toimintaan ei ole ollut.
    Olen ikuisesti kiitollinen eskarin aikuisille, että he avasivat silmäni pojan haasteille. Poika sai koulun aloitukseen tarvitsemansa tuen ja koulupolku alkoi pojalla sen ansiosta hyvin.

    • Mint sanoo:

      Minulla myös samanlainen kokemus ja olen kiitollinen, että saimme apua!

    • Lapsen puolesta sanoo:

      Kirjoittaja ei väittänytkään, etteikö hänen poikansa käytös olisi haastavaa, vaan että se on ainoa, mitä eskarissa nähdään ja mihin kiinnitetään huomiota. Aivan hirveää kuulla, että omien ongelmiensa lisäksi poika joutuu vielä kokemaan kiusaamista!

  • Toinen hankala vanhempi sanoo:

    Tiesitkö, että on kyseessä raha? Kun lapsesta saadaan syyllä tai toisella erityisen tuen päätös, hänestä saa rahaa.
    Samaa yritettiin myös omalla kohdalla. Pyysin, että lapsesta kirjataan päivittäin wilmaan tilanteet, jotka ovat olleet ongelmallisia. Niitä tuli kuukauden aikana neljä. Jokainen merkintä tuli yhdeltä ja samalta hoitajalta, jonka persoonallisuutta en tässä ala sen enempää perkaamaan.

    Ymmärrän kyllä, että joskus näitä tehdään syystä mutta ajoittain myös syyttä. Olen työskennellyt päiväkodissa ja nähnyt myös toisen puolen

    • Eskariope sanoo:

      Saadaan rahaa? Höpö höpö. Lapsen parasta tässä ajatellaan. Saadaan ehkä lisäapuja lapselle ryhmään.

  • Eskariopet ruotuun sanoo:

    Ole tiukkana ja vaadi oikeudenmukaista kohtelua lapsellesi: ketään ei saa kiusata.

    Sosioekonomiset erot ja ihan vain vanhanaikainen pärstäkerroinkin / kemiat vaikuttavat myös kasvatusalan ammattilaisten käyttäytymiseen, vaikkei saisi. Kokemusta on.

    Vie asia kirjallisesti päiväkodin johtajalle ja tarvittaessa hänen esimiehilleen hallinnossa. Voimia!