Valkoinen sisustus on ollut muodissa pitkään. Niin pitkään, että monet ovat lopen kyllästyneitä ja kaipaavat väriä. Mutta toisille meistä valkoisuus on ykkösvalinta, muodista ja trendeistä riippumatta. Onhan se raikas, valoisa, tyylikäs ja rauhoittava. Sitä paitsi valkoiset pinnat on helppo pitää puhtaana! Tai siis öööh…

Totuus valkoisesta sisustuksesta!!

Raikkaus

Valkoista sisustusta suositaan, koska se raikastaa jokaisen tilan. Monet meistä ovat kasvaneet tunkkaisten kuviotapettien, ruskeiden kaakeleiden, mäntypaneelien ja vihreiden keittiökaappien ovien keskellä, ja siihen verrattuna valkoinen koti valkoisine pintoineen ja tekstiileineen on maanpäällinen taivas. Aaah, valoa, avaruutta, eikä kukertavaa kirjavuutta ja värien sekamelskaa!

Paitsi… Valkoisessa näkyy jokainen tahra. Ja tahrojahan tulee. Valkoisella pöydällä on mustikkakeittoläiskiä. Valkoisissa seinissä on lyijykynän ja pikku tahmatassujen jälkiä. Valkoisissa lakanoissa on verta ja itseruskettavasta tullutta kellertävää sävyä. Valkoisella sohvalla on päälliseen hiertynyttä painomustetta sanomalehdestä ja oranssia, liekö se sipsien muruista vai mistä. (MEILLÄ EI SYÖDÄ SOHVALLA kas siinäpä vitsi!!) Kun ostat uudet nätit valkoiset pyyhkeet (rentouttava hotellitunnelma you know) niin eiköhän lapsi pyyhi huonosti pestyt kädet niihin ja tahrat eivät lähde sitten millään. Sitten selviää, että väri johtuu siitä, että lapsi on värjännyt lima-askartelun äidiltä varastetulla huulipunalla, ja tätä Chanelin matte lipstick – Persil pyykinpesuaine – perunajauho – Erikeepperi -seosta on kieritelty valkoisella pöydällä ja valkoisella tuolilla ja valkoisen rahin päällä – aah mikä raikkaus!!

Tahrojen lisäksi koti on täynnä muuta kirjavaa kaaosta. Lasten leluja, kirjoja, vaatteita ja harrastusvälineitä. Kaikkia ei saa valkoisena, jossain mielenhäiriössä on ehkä hetken yritetty… Omia papereita (valkoisia!!!), lehtiä, vaatteita. Sitä ihmeellistä silkettä, jota kodin pinnoille kertyy heti kun selkänsä kääntää.

Että raikasta on…jopa kaksi sekuntia suursiivouksen jälkeen!!


Kyllä, tämäkin sisustus on oikeasti valkoinen…

Valoisuus

Valkoinen heijastaa valoa ja huijaa silmää niin, että tila vaikuttaa avarammalta. Ahtaissa ja pimeissä suomalaiskodeissa se on kullanarvoista. Se vaan, että eihän valkoinen sohva ja valkoinen matto oikeasti tee ahtaasta ja pimeästä suomalaiskodista suurempaa tai valoisampaa. Pienissä neliössä sitä yhtä lailla kykitään, ja puolet vuodesta on joka tapauksessa niin pimeää, että yhtä lailla voisi kökkiä juureskellarissa.

Tyylikkyys

Valkoinen sisustus on klassinen ja elegantti, eiks niin? Silloin myös valkoisessa kodissa asuva emäntä antaa itsestään klassisen ja elegantin kuvan, eikös?

Tätä sitä uskottelee itselleen, mutta totuus saattaa olla toinen… Ehkä vieraani pitävätkin minua hermoheikkona kun ahdistun tahroista? Kenties vaikutan neuroottiselta, kun yritän pitää pinnat siistinä? Ja onko valkoinen sittenkin isojen tyttöjen pinkki, sellainen vähän hupsujen romantikkojen väri…ehkä pitäisi vähentää krumeluureja ja tähdätä kliinisempään tyyliin? Vai antaako leikkaussalimainen sisustus vielä epäilyttävämmän kuvan, suorastaan sarjamurhaajaviboja? Tuleeko noista valkoisista kukista mieleen liikaa joko häät tai hautajaiset?! Pitäisikö lisätä tehosteväri? Musta – liian graafista. Turkoosi – liian välimerellistä. Pinkki – liian lapsellista. Että se niistä väitteistä, kuinka valkoinen ei vedä itseensä huomiota ja on helposti yhdisteltävissä…


Kuva Hutomo Abrianto, ylin kuva Liana Mikah.

Rauhoittavuus

Valkoinen rauhoittaa, vaaleassa pinnassa silmä lepää. Se on totta. Tiedättekö, mikä ei rauhoita? Se, että lasten perässä joutuu juoksemaan rätti kädessä. Jatkuvasti pitää huutaa, että peskää ne kädet ensin!! Ja silmä kovana pitää kytätä, että liiskaako se taapero nyt mustikoita ja vadelmia sohvaan ja mattoon ja tapettiin ja verhoihin. Täytyyhän sitä tietysti muunkin värisessä sisustuksessa siivota pikku tuholaisten sotkuja, mutta muun värisellä pinnalla tahra ei välttämättä niin näy kuin valkoisella. Vaistomaisesti sitä ihanaa neitseellistä valkeutta haluaa varjella, ja se johtaa siihen, että on lasten perään säksähtelevä hermokimppu. Voi olla niinkin, että tulee tehtyä ihmeellisiä sääntöjä, kuten sisällä ei saa syödä banaania (banaani on maailman tahroista ainoa, joka ei lähde MILLÄÄN) tai että meidän juhlissa kukaan ei saa juoda punaviiniä…hehe ihan siis teoreettisia sääntöjä, eihän nyt meillä tällaisia ole!!


Kuva Dillon Mangum.

Helppo siivota

Valkoisia tekstiilejä puolustellaan usein sillä, että ne on helppo puhdistaa. Valkoista puuvillaa tai pellavaa voi pestä korkeissa lämpötiloissa, ja valkoiseen voi käyttää valkaisuainetta, tahranpoistoaineita ja jopa kloriittia ilman, että värit leviävät. Juu…se vaatii tietysti sen, että ylipäätään haluaa puhdistaa asioita. Mitä kirjavampi kangas, sitä helpommin siihen voi jättää kaikenmaailman tahroja elämään omaa elämäänsä, mutta valkoisten tekstiilien kanssa tahroja vastaan on taisteltava koko ajan.

Valkoinen myös tummuu, harmaantuu, kellastuu ja muutenkin muuttuu tunkkaisen näköiseksi. Pitää olla tosi kärppänä sen kanssa, että mitä tekstiilejä koneessa pyörii, ettei vaan nyt ole yksi musta sukka siellä antamassa sohvanpäällisiin väsyneen harmaan häivähdyksen? Valkoisia ei ainoastaan VOI pestä omilla aineillaan, vaan niitä ON PAKKO pestä omilla aineillaan, ja sitten siivouskomerossa pyörii tuplamäärä kaikkia purkkeja kun värillisille täytyy tietysti olla omansa.

Mutta sentään yksi hyvä puoli on! Valkoisella pinnalla ei näy pöly yhtään niin nopeasti kuin tummalla pinnalla! Harmaalla se näkyisi varmaan kaikkein vähiten…ehkä pölynharmaa voisi olla sisustuksen uusi trendiväri: se sopii sekä maisemaan että mielenmaisemaan, ja pöly saa aivan rauhassa laskeutua sen päälle ilman että kukaan huomaa yhtään mitään!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.