Jätskiä, pullaa ja karkkia naamaan jos kiukuttaa tai surettaa. Sama juttu, kun on aihetta iloon. Suunnilleen kaikki syövät tunteisiinsa joskus, eikä se ole yksiselitteisesti paha juttu.

Kunnon kotiruoka tai suklaa lohduttaa kun maailma murjoo. Hyvistä uutisista taas tulee vielä hieman parempia kun niitä juhlistaa kakulla tai vaikka sushilla. Tunteita ja ruokaa ei voi eikä tarvitse kokonaan erottaa toisistaan.

Mutta ruoka ei saisi olla pääasiallinen keino säädellä tunteita. Se johtaa helposti vääristyneeseen suhteeseen ruokaan ja lihomiseen. Tunnesyöminen on usein naisten ongelma. Naiset perinteisesti huolehtivat perheestään, eivätkä niin helposti käytä päihteitä. Ruoka auttaa turruttamaan tunteita niin, että toimintakyky ja kyky huolehtia lapsista säilyy edelleen.

Koska tunteisiin syöminen on niin yleistä meidän kulttuurissamme, lapset oppivat mallia siihen esimerkiksi lastenohjelmista ja -elokuvista sekä aikuisilta ympärillään. Lapsi myös luontaisesti hakee lohtua ruoasta, sillä itkevä vauva saa lohdutusta häntä ruokkivalta vanhemmalta. Hyvin helposti vanhempi myös antaa itkevälle, kiukuttelevalle tai tylsistyneelle lapselle vaikka keksin.

Jotta lapsesta ei tulisi tunnesyöjää, häntä pitää opettaa selviämään tunteistaan sekä syömään terveellisesti.

Tunteiden käsittelyssä on tärkeää aikuisen tuki. Aikuisen pitää opettaa lasta tunnistamaan tunteensa ja käsittelemään niitä esimerkiksi puhumalla, liikkumalla, musiikin avulla tai piirtämällä syömisen sijaan.

Lapselle tulee myös kertoa, miksi terveellinen ruoka on hyväksi hänelle. Pelkkä ”syö kasvikset” -kehotus ei auta. Herkkuja ei kannata kieltää, jotta niihin ei tule kielletyn hedelmän makua, mutta älä anna lapselle herkkuja vastauksena heidän tunnereaktioihinsa. Herkkujen ei myöskään pitäisi olla palkinto.

Myös tietoinen syöminen on tärkeää: opeta lasta huomaamaan miltä ruoka maistuu ja millaista se on, sen sijaan että hän vain nopeasti ahmisi sen.

Lähde.

P.S. Mummot ja kummit ja naapurit kyttäävät, että eikö tuo lapsi saa tarpeeksi ruokaa?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia