Miten nirson lapsen saa syömään?
Yäk ällöä! Hyi en syö! Lapsen kieltäytyminen ruoasta ahdistaa ja ärsyttääkin. Saako hän tarpeeksi energiaa ja ravintoaineita? Tämä on oikeasti hyvää, maistaisi nyt!
Koska ruoka ja se, että lapsi saa sitä tarpeeksi, herättää vanhemmissa huolta ja tunteita, tulee syömisestä helposti tappelua. Mutta itku ja hammastenkiristely ei auta ruoan tyrkyttäjää eikä siitä kieltäytyjää.
Jos lapsi suhtautuu ruokaan epäillen ja varovasti, kokeile näitä keinoja:
-Älä kutsu lasta nirsoksi. Hän alkaa itsekin pitää itseään nirsona, ja tilanne vain pahenee.
-Älä määrää, kuinka monta haarukallista lapsen pitää syödä. Jos itse olisit täynnä, et todellakaan haluaisi kuulla jonkun jankkaavan, että vielä on syötävä yksi peruna ja kolme palaa pihviä.
-Älä käy kauppaa ruoalla. ”Et saa jälkiruokaa jos et syö vihanneksia” -kommentit tekevät ruoasta palkkiota ja rangaistusta, mitä sen ei pitäisi olla.
-Älä sano lapselle mistään ruoasta, että et sinä kuitenkaan tykkää siitä. Saatat hyvinkin olla oikeassa, mutta anna lapsen maistaa ja päättää itse.
-Älä pakota lasta maistamaan. Siitä tulee helposti turhaa vääntämistä ja taistelua, ja paha mieli kaikille. Kysy ennemmin, haluaako lapsi maistaa.
-Jos lapsi suostuu maistamaan, älä kysy oliko ruoka hyvää tai pahaa. Kysy millaiselta se maistui. Lapset voivat myös leikkiä ravintolakriitikkoa: millainen on tämän ruoan maku, ulkonäkö ja tuoksu, jolloin he oppivat miettimään näkemystään tarkemmin sen sijaan että annos olisi yäk pahaa.
-Aina voi kokeilla myös käänteispsykologiaa: Tämä on tosi hyvää, ja tämä on minun. Haluan syödä kaiken itse! (Ei takeita toimivuudesta!)
Lähde Parents.com
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Missä ihmeessä lapsi oppii sanat ”Hyi yök, en syö”? Outo ajatus. Minusta on ihan ok, jos lapsi maistaa jotain, mutta sanoo, että ei tykännyt. Ei sitten tarvitse syödä sitä. Lapsi kyllä selviää hengissä aika rajallisella ruokavaliolla. Toki poikkeuksena jotkut, jotka oikeasti syövät vain ja ainoastaan hilloa ja paahtoleipää. Jokaisella on oma makunsa. Ei ikinä tulisi mieleeni pakottaa lasta syömään mitään. Jos hän ei tykkää ruoasta, niin kysyn mitä hän mieluummin haluisi. Jos ehdotus on järkevä ja saatavilla, niin annan sitä. Oma on jo teini, joten kysyn aina häneltä, että mitä tahtoo. Yleensä vastaus on, että ruokaa 😁 😁 Joten sitten joko teen jotain, tai kysyn, että käykö tämä. Todella mielelläni teen ruokia, joista hän tykkää. Se on ihan parasta. Tosin onnekseni hänellä on erittäin terveelliset mieltymykset. Kalaa, salaatteja, joskus tortillaa, kaikki lihat käy jne. Silti pienestä asti olen häneltä kysynyt kaupassa, että ostetaanko tätä ja tuota. Hän on myös saanut jotain uutta ja outoa, jos on halunnut koittaa. Jos ei tykkääkään, niin meillä nauretaan ja sanotaan, että ei se mitään ehkä joku muu meistä tykkää.
Onneksi omat lapset ovat hyviä syömään, vaikka eivät ihan kaikkea kuitenkaan syö. Miehen toinen lapsi on hyvin nirso ja se ärsyttää minua erittäin paljon. Kaikki mukavana ajatellut herkut tai ruuat eivät hänelle kelpaa ja hän osoittaa mieltään, ihan kuin vain häntä kiusatakseen on hankittu tai tehty jotain tiettyä syömistä. Uskon että lapset syövät normaalisti kun ruokailusta ei tehdä ongelmaa ja myös vanhemmat ovat kokeilunhaluisia. Itse ostan uusia tuotteita esim yhden purkin ja porukalla maistelemme sitä. Lapset ovat tästä innoissaan, paitsi mieheni lapsi jolle kyseinen maistelu on kauhistus. En voi arvostaa nirsoilua lapsissa enkä aikuisissa.
Mitä, jos seuraavaksi kysyisit häneltä, että olisiko jotain, joka olisi hänelle kivaa? Että voisitko tarjota myös hänelle jotain sellaista, joka saisi hänet hyvälle mielelle? Menette yhdessä jääkaapille katsomaan, jos siellä olisi jotain hänelle sopivaa. Kun muutkin kerran saa jotain kivaa. Ja jos ei löydy, niin kysy häneltä, että mitä se hänelle kiva voisi olla? Ja kirjoita ylös hänen toiveensa. Miksi ihmeessä pidätte kivaa muun perheen kesken, mutta jätätte hänet ulkopuolelle? Aika kurjaa lapselle.
Oletko erittäin hoikka, hoikka, normaalipainoinen vai lihavanpuoleinen? Näin erittäin hoikkana voin kertoa, että hoikkaman pysyy helpoiten, kun ruoalla ei juuri ole merkitystä elämässä. Älä siis ikinä arvostele ihmistä, joka ei näe ruoassa elämän merkitystä. Se on ihan terve tapa suhtautua ruokaan.
Auto correct. *hoikkana
No ei tossa ollu kyllä muuta kuin mitä EI Saa sanoa tai tehdä?!
Kaikki aina tietää miten ei toimita mutta koskaan et saa sitä vastausta että miten toimi. Ei vaikka kysyisi!