Lapsen ystävät tulevat treeneihin au pairin tai lastenhoitajan saattelemina. Kun vien lapsia kaverisynttäreille, löytyy osoitteesta valtava erillistalo yhdellä kaupungin kalleimmista asuinalueista. Jokaisille syntymäpäiville tulee pakata mukaan uikkarit, koska kaikkien kotona tietenkin on uima-allas!

Lapset kertovat, että ”Moona” ei ole koskaan ajanut yksin julkisessa liikenteessä. Hän liikkuu joko autolla tai lastenhoitajan kanssa.

Lapsen eskari-ikäinen ystävä kertoo meillä kylässä ollessaan ruokapöydässä, että on käynyt 20 eri maassa. Viimeksi Brasiliassa. Samainen kaveri ihmetteli kaupassa, että ostaako joku tosiaan Pirkka-maitoa. Heillä kun on aina Valion maitoa.

Luulin, että erilaisesta tulotasosta mahdollisesti esiinnousevat ongelmat olisivat näitä klassisia ”pitää olla merkkivaatteet ja uusimmat kännykät”. Mahdollisia kiusaamistilanteita, tai lasten kokemaa osattomaksi jäämisen tunnetta. Onneksi mitään sellaista ei ole vielä ainakaan koettu.

Ongelma onkin äidin päässä. Meiltä ei varsinaisesti puutu mitään. Kunnes uuden viiteryhmän kautta tajuan, että meiltä puuttuu miljoonatalo merinäköalalla, uima-allas, lastenhoitaja ja monta ulkomaanmatkaa vuodessa, ainakin se Brasiliaan suuntautunut.

Synttäreille lasta viedessä mietin, että olisiko pitänyt hankkia upea ja kallis lahja, sen sijaan että lapseni antaa kymmenellä eurolla askartelutarvikkeita. Kenties lapsi olisi pitänyt pukea nätimmin, hänhän näyttää aivan hampuusilta siellä designermekkojen keskellä!

Jos pyörii elämässään omien vanhojen kavereiden ja työkavereiden kanssa, piirit ovat yleensä aika samanlaiset. Ei sitä osaa ajatella, että jotkut ihan oikeasti asuvat niissä rannan luksuslukaaleissa, joiden ohi sunnuntailenkillä reippailee.

Eikä sitä odottaisi, että lapsilleen joutuu selittämään miksi ”Moona” ei käytä julkista liikennettä, ainakaan yksin. Millä sen voisi selittää? En minä tiedä, miksi hän ei saa kulkea yksin. Hankkisinko minäkin lastenhoitajan kuljettamaan jälkeläisiäni, jos se olisi taloudellisesti mahdollista? Olenko huono äiti kun minulla ei ole varaa hoitajaan – saati siihen että voisin lähteä kuljettamaan lapsia itse keskellä päivää kalliilla autolla?

Pakko myöntää, että paitsi ihmettelen sitä, että jotkut oikeasti ovat hämmentävän rikkaita, olen myös kateellinen. Kateellinen omasta puolestani, ja lasten. Jäävätkö he nyt paitsi jostain? Vaikka ihan oikeasti en tiedä, haluaisinko valtavan talon ja uima-altaan. Jaksaisinko matkustaa usein ja kauas?

Sen verran sentään tajuan, että ostan kaupan oman merkin maitoa ihan vaan piheyttäni, en pakosta. Ja ihan aidosti minusta on tärkeää, että lapset oppivat liikkumaan kaupungissa itsenäisesti. Kaikkein tärkeintä kuitenkin lienee se, että lapset saavat mitä tarvitsevat. Eivätkä he ihan oikeasti tarvitse luksuselämää, tavallinen riittää. Kaipa se riittää äidillekin, mutta saahan sitä haaveilla!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

3 vastausta artikkeliin “Lapseni kaverit ovat rikkaita”

  • Sivustaseuraaja sanoo:

    Hei, on myös niitä, joilla äidit on kotona ja sinnitellään isän palkalla. On niitä perheitä, joissa on sairautta, että on pakko olla vanhemman kotona. On niitä, joissa eliittivaatteet hankitaan eliittialueella käytettynä ja ne kaupataan netissä samaan hintaan, eikä vaatteita saa lapset sotkea. On niitä perheitä, joissa rantaloma on se vesiliikenne läheiseen saareen tai se neljän euron päiväristeily tai boheemi piknik Tähtitorninmäellä. Partio on hyvä, kun ei kaupungissa tarvitse erävaatteitakaan, ja riittää sininen paita, ja seurakunta, kun siellä ollaan tasa-arvoisia. Vaikka näyttää ulospäin luxukselta, ei se silti ole sitä. Ja onneksi kaurapuuron ja lettutaikinan saa yhtä halvalla kaikista kaupoista.

  • Katri sanoo:

    Siis missä maassa tällaista on?
    Höpöhöpö sanon minä. Ei ainakaan Suomessa.
    Ja lapsi kyllä ymmärtää, kun kertoo, että toisilla on enemmän rahaa ja on erikaisia perheitä ja elämäntilanteita.
    Lapselle harvemmin tällaiset asiat on ns.ongelma. Enemmänkin aikuisia itseään harmittaa, kun toiset on rikkaita…

    • Nimetön sanoo:

      Mä kyllä olen huomannut jo vuosikymmenien ajan kirjoituksen kaltaista maailmaa, ihan täällä Suomessa. Pahimmat osapuolet tuossa on juurikin ne rikkaiden lapset. ”Köyhä lapsi” ei vielä edes osaa huomata, jos vaikka nyt juodaankin Pirkkaa, mutta osasta ihmisiä, erityisesti tietyt rikkaiden lapset osaa tuoda esille. Onhan heillä rikkauden tuoma itsevarmuus, itseriittoisuus.