Onko olemassa rahamäärää, joka on eksälle tarpeeksi?
”Ihmetyttää nämä lasten elatusmaksuihin perustuvat riidat. Eron jälkeen käydään yleensä lastenvalvojalla ja toisesta vanhemmasta tulee lähivanhempi ja toisesta etävanhempi. Yleensä etävanhempi maksaa elatusmaksua ja lapset ovat hänellä vähemmän. Lähivanhempi saa myös lapsilisät. Mistäköhän johtuu, että hyvin usein etävanhempaa syyllistetään, että maksaa liian vähän?
En tarkoita nyt niitä, jotka eivät maksa mitään ja joiden maksut hoitelee kela. Jos etä on hyvätuloinen niin välillä tosiaan vaikuttaa, että lähille ei mikään rahamäärä ole tarpeeksi. Jos lastenvalvoja on määritellyt maksun niin eikö sen valituksen voisi jo lopettaa? Tokikaan elatusmaksu ei kata kaikkia kuluja ja hankintoja täytyy tehdä. Urheiluvälineet, silmälasit, pyörä jne. On kuitenkin mielenkiintoista kuka päättää mitä ja minkä hintaista ostetaan. Jos toinen vanhemmista haluaa aina merkkiä ja toinen haluaisi ostaa halvempaa. Elämäntyylit ja arvomaailmat voi olla hyvin erilaiset. Jollekin kaikki pitää olla uutta, kun taas toinen tekee löytöjä käytetyistä vaatteista ja tavaroista.
Entä sitten, kun lapsi on 18-vuotias? Käsittääkseni nuori voi saada opiskeluihin koulutustukea, ei kait enää elatusapua? Monihan asuu jo omillaankin ja toki omillaan opettelua on ymmärrettävää tukea. Raha näyttää saavan ihmiset ihan sekaisin. Sehän on täällä Huonon äidin palstallakin todettu.”
Nimim. Mikä riittää?
Ylin kuva Christian Wiediger.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 39 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Meillä ei ole koskaan tapeltu rahasta. Lapsi 50%50, molemmat maksaa omat hankintansa omaan kotiin. Toinen maksaa vakuutuksen ja toinen kaikki ulkovaatteet. Jos joku mistä ei saa kaksoiskappaletta esim passi niin se puoliksi.
Etä maksaa minimin vaikka rahaa olisi maksaa enemmänkin. Eikä edes indeksikorotuksia huomioi. Siitä huolimatta vinkuu kun hänen pitää maksaa, kuvittelee kai että minun pitäisi maksaa kaikki eikä tajua mihin lapselle muka rahaa menee.
Itse tyydyn minimiin, koska en jaksa vääntää asiasta ja tingin sitten kaikessa omissa menoissa jotta rahat riittää.
Meillä oli jaettu huoltajuus viikko-viikko eikä elatusmaksuja maksettu lainkaan. Lapsilisät menivät tilille jolta maksettiin harrastukset, uudet luistimet, kalliimmat ulkovaatteet ym. Tämä toimi meillä hyvin eikä eron jälkeen tarvinnut tapella raha-asioista.
Olen seurannut vuosia vierestä kiistelyä elareista. Tämä onkin sikäli kummallista, että lähivanhemman ei tarvitse suostua muurramaan summaa, jos etävanhempi joutuu esim. työttömäksi. Piti mennä käräjäoikeuteen asti, että tähän tuli joku järki. Laskentaa pitäisi toddelakin uudistaa ja ladtenvalvojillle yhtenäinen ohjeistus. Nyt säännöt ja laskelmat poikkeavat laskijasta johtuen.
Me löysimme sopivan ratkaisun lasten ”taloustilistä” johon kummallakin vanhemmalla on käyttöoikeus. Tililtä maksetaan lasten hankinnat ja harrastukset ym. Lapsilisät menevät tietysti tuolle tilille, ja lisäksi molemmat vanhemmat siirtävät päätoimen tulojen mukaan suhteutetun kuukausirahan lasten tilille.
Lapset asuvat 50/50, joten molemmilla on yhtäläinen vastuu elatuksesta. Lastenvalvojan laskelmat on unohdettu vuosikausia sitten. Molemmat myös tekevät lapsille hankintoja, eikä niistä ole tullut riitaa, kun lapset ovat itse päättämässä ostoksista. Koen ennen kaikkea helpotukseksi, jos lapset käyvät isänsä kanssa ostoksilla, vaikka itse voisin tehdä välillä erilaisia valintoja. Pääasia, että lapset ovat tyytyväisiä. Olen suositellut tätä mallia kaikille tuskailijoille. Vaatii toki luottamusta ja sen, että lasten tavarat ovat todella lasten ja saavat kulkea kotien välillä.
Kumpikin vanhempi on velvollinen huolehtimaan omasta elatuskyvystään. Näin pitäisi olla. Valitettavasti tiedän tapauksia, joissa äiti haaveilee kotona olemisesta ja välttelee ansiomahdollisuuksia ja tähtää oman elatuskyvyn pienentämiseen toiveissaan, että expuoliso maksaisi hänelle elareita, vaikka 50/50 lapsi molemmilla ja isä maksaa täysin tykönään lapsen tarpeita. Äiti saa vielä kokonaan lapsilisätkin. Äiti hankki äkkiä uuden miehen ja lapsen tämän kanssa ja kas taas saattoi pienentää omaa elatuskykyä. Siitä sitten taas kinuamaan lastenvalvojalle lisää elareita exältään.
Viikko viikko järjestelmä ja kumpikaan ei maksa toiselle mitään. Hyvin toimii ja lapsella on molemmissa paikoissa sen mitä tarvii ja reppua ei tarvi kuin koulukirjojen kantoon kun paikkaa vaihtaa
Eniten ihmetyttää tilanne, jossa lapset reissaa vanhempien väliä asuen aina viikon kummallakin. Silti toinen on aina lähivanhempi, joka saa lapsilisät (yh-korotuksella?) ja elarit. Kuitenkin kulut käytännössä jaetaan, varsinkin jos lapsi ei harrasta ”mitään”. Molemmat maksaa ruuat ja lapsen tarvitsemat tavarat molempiin koteihin. Sitähän voisi sopia, ettei elareita makseta, vaan molemmat maksaa lapsen kulut omalla
viikollaan, mutta silti lähivanhempi voi vaatia elareita, jos etä tienaa paremmin, ja ne on maksettava.
Itseäni ketuttaisi maksaa exälle yhtään mitään, jos jo hoitaisin lasten kulut omilla viikoillani. Tosin olenkin totaali-yh ja nainen, mutta silti. Lasten menoja maksan mielelläni.
Meillä lähivanhempi on isä, joka ei maksa lapsen kustannuksista mitään. Meillä yhteyshuoltajuus. Isällä 4 x suuremmat tulot kuin äidillä (etävanhemmalla) sopimuksin on sovittu, että kulut jaetaan palkkojen suhteessa, mutta ei toteudu. Miksi etävanhemman pitäisi mitään mitään maksaa lähivanhemmalle tilanteessa, jossa lapsi on etävanhemmalla 60-70% ajastaan yhteishuoltajuudessa. Eikö se pitäisi olla toisin päin.