Minkä merkkiset vaatteet sun lapsilla on? Miksi ne merkkivaatteet on niin tärkeitä?

Tämä kirjoittaja on vieraantunut ystävistään siksi, että hänellä ei ole varaa käyttää kaikkia rahojaan lasten pukemiseen eikä ystäviä paljoa muu kiinnosta kuin lasten vaatteiden merkki:

”Tämän lyhyen äitiysurani aikana olen paljon pohtinut asioita, äitiydestä, lapsesta ja ennen kaikkea lapsen vaatetuksesta.

Kuulun niihin normaalituloisiin köyhiin, jotka ennemmin satsaavat hyvään ja puhtaaseen ruokaan kuin vaikka vaatteisiin. Olen erinäisissä fb-ryhmissä ja perhekahviloissa, jopa ystäväpiirissä törmännyt tähän vallitsevaan merkkivaatehömpötykseen. Se suoraan sanottuna ahdistaa ja raivostuttaa minua.

Tuntuu, että se on äitiyden mittari nykyään mitä kampetta sun pirkkopetterin päältä löytyy. Onko viimesen päälle vimmaa vai aitoo addua. Entäpä keikkuuko vauvan päässä kaunis gugguu vai muhkea metsola.

Mulla on kasa äitiystäviä, jotka oli ennen ystäviä, mutta äitiyden myötä heistä on tullut etäisempiä.. Ai miksikö? No minäpä kerron. Koska enää ei ole mitään yhteistä keskusteltavaa enkä uskalla sanoa, että minusta merkkivaatteet on rahan haaskausta, etenkin jos niitä ostaa ennemmin kuin ruokaa kaappiin!! Ja sitten on ne ristiinpuhujat, jotka ei välitä merkkivaatteista mutta kuitenkin kaikki vaatteet ovat merkkiä: ”huhhuiii mä joudun vielä perikatoon jos mun lapseni haluaa isompana pukeutua massan mukaisesti..”


Kuva Michal Janekylin, ylin kuva Blaise von Lanthen.

Kun minä lähden viikottaiselle kirpparikierrokselleni, menen sinne etsiäkseni alati kasvavalle lapselleni ulkoilupukua tai muuta kampetta siksi hetkeksi kun hän vielä pari senttiä mahtuu entisiin. Tällöin toiset klikkailevat netin ostoskoreja.. Eikä se mitään, se ei ole minulta pois, muuten kuin niin, että tunnen itseni vaan entistä huonommaksi kun ei minulla ole vara laittaa rahaa niihin samoihin vaatteisiin mitä jokaiselta vastaan tulevalta lapselta löytyy..

Toki rakastan muutenkin olla erilainen ja puen lapsenikin hyvin paljon erilaisemmin kun nykyajan muut lapset. Niin en sinänsä harmittele asiaa, jää vaan jakamatta toisten kanssa hyvät keskustelut aleista tai muista tarjouksista, kun itse ostan pipot marketista ja toiset merkkikaupoista. Se minua harmittaa, että materialismista on syrjäyttänyt aiemmin muodikkaan ekologisuuden!

Sitä minä vain alati mietin, kuinka jollakin on näillä äitiys- tai kotihoidontuilla koko ajan varaa ostaa uutta. Ja sitä kilpailuasetelmaa mikä merkkivaatepakosta tulee…

Minä kasvatan lapseni rakkaudella ja puhtailla vaatteilla. Pelkkä merkki ei paljoa lämmitä, eikä rahalla saa rakkautta!”

Nimim. köyhäp*skamutsi

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Yksi vastaus artikkeliin “Merkkivaatteet ovat pelkkää rahantuhlausta!”

  • :) sanoo:

    Laatuvaatetta myydään kirppareillakin ja siellähän se vasta liikkuukin. Ihan jo siksikin, että kotimaisten pienmerkkien, esim Papu tai vanha Marimekko, kankaat on laadukkaampia kuin jonkun halpatuontiketjun, kestä käyttää ja pestä, värjätä uudelleen kun haalistuu jne.

    Minun on vaikea ymmärtää, miksi lasta tai itseään ei voi pukea merkkivaatteisiin, vaikka kirpparilla käykin. Lisäksi jonkun HM:n perustrikoonpaidan ja -housut (tai äidillä mekon) saa persoonallisemmaksi ompelemalla vaikka tuubihuivin tai kaulurin siihen mukaan, ja noita merkkikankaita (esim se kauhea Vimman lettikuosi) saa välillä halvallakin. Tai osta loppuun kulutettu paita ja tee siitä tuubihuivi, ei vaadi edes sitä vähää ompelutaitoa kuin koko huivin teko. Ja tätä asustetta voi yhdistellä siten eri merkittömien vaatteiden kanssa.

    Jos ystävien kanssa ainoat keskustelunaiheet on lasten vaatteet, niin mitä tuollaisilla ystävillä teet? Itse olen siitä onnekas, että tiedän, että jos omilla bestiksilläni olisi varaa merkkivaatteisiin ja minulla ei, niin ystäviltä saisin ”kierrätykseen meneviä”, joten ei kovin kummoisille noi sun ystävät tuon suhteen kuulosta. Anteeksi suorasukaisuuteni tässä asiassa, mutta näin tämän itse näen.

    Mainitsit ekologisuuden. Kyllä merkkituotteiden ostaminen on toisaalta just sitä ekologisuutta, etenkin jos lapsille niitä ostaa, sillä niiden kierto on ihan erilaista kuin kertakäyttöhenttumaukkojen. Itsellä tulee myös huollettua ihan eri tavalla – juuri kävin käytettynä ostettuun LV laukkuun uusimassa suutarilla hihnat (hifistelijä olisi lähettänyt toki LV:n omalle korjaajalle, jolloin koko väskyn ostohinta olisi tuplaantunut) kun taas jonkun Guessin väskyn olisin heittänyt suosiolla kaatopaikalle.

    Tekstini voi loukata. Sitä en kuitenkaan halua, ei ole tarkoitus. Ostan itse lähes kaikki vaatteeni ja lastenvaatteet kirppikseltä. Joskus kun löytyy taitavan kotiompelijan pöytä, ostan sen melkein tyhjäksi. 🙂 Osassa vaatteita on hyödynnetty just näitä ”trendikuoseja” esim hupun sisustassa, osa on muuten vaan persoonallisia. Jos ei tällaisia löydy, niin sitten etsin laatutuotteita (nahkaa, villaa, kotimaisia trikootuotteita) ihan vaan siksi että ne kestää aikaa ja käyttöä. Tästä syystä käytän paljon Papua, MariMaria yms ja kun niitä ei aina löydy, niin toki Marcopoloa, Hilfigeriä, Makiaa yms – mutta ihan siksi, että yleensä ne on laadukkaampia, kestävämpiä, korjauskelpoisia, toisin kuin joku Cubus. Se ei ole ekologista kun vaate ei kestä pesua, käyttöä ja huoltoa.

    Ja toisaalta – hittoako se kenellekään kuuluu mistä teidän perheen vaatteet ostat. Ei meilläkään ruokaa tai rakkautta puutu, vaikka merkkivaatteita suositaankin – toki ruuassakin mennään välillä punalaputetuilla, mutta eikös se ole juuri sitä järkevyyttä ja ekologisuutta?