Meillä on aika uppoava laiva, jos päiväkoti-ikäiset kommentoivat toistensa vaatteiden merkkejä ja kotien ruokatarjoiluja.

”10-vuotiaalle pojalle olen aina haalinut kirpputorilta vaatteet, ei mitään luteisia ja kulahtaneita rääppänöitä, vaan ihan perussiistejä ja ehjiä releitä. Hyvin ovat kelvanneet. Eivät vaan enää. Tänä syksynä on käytössä olleet pelkät yhdet verkkarit. Vaikka niissä on reikä molemmissa polvissa, niin kuulemma vain ne kelpaavat. Pesuun ja taas uudestaan käyttöön. Kaappi pullistelee vaihtoehtoja, mutta kun niissä ei ole sitä hyväksyttyä urheilumerkkiä. Sama vika t-paidoissa. Olisi vaikka kuinka kivoja värejä ja kuoseja, toki vain äidin mielestä, mutta tasan kaksi paitaa kelpaa. Skeittimerkin ja sen toisen. Muut kuulemma aiheuttavat kommenttiryöpyn ja kettuilua.

Sama meno on jo ekaluokalla. Lippis pitää on tietynlainen, ja kengät just tiettyä merkkiä. Ei tässä jeesustelemassa olla, sillä kyllä aikoinaan itselläkin ne levikset tai muut piti olla, mutta vasta yläasteella. En ole päivittelemässä nykyajan menoa, eikun kyllä sittenkin olen. Viime keväänä tuli nimittäin päiväkodistakin viestiä, että kertokaa lapsillenne, että kiusaaminen ja toisten vaatteiden mollaaminen aiheuttaa pahan mielen. Kyllä tarhaikäisillä pitäisi olla tärkeintä se, että saa aamuisin tulla turvalliseen paikkaan peuhaamaan, eikä se joutuuko haukutuksi väärien puputossujensa vuoksi. On kyllä raadolliseksi mennyt meininki!

Huhuilenkin siis, että missä kohtaa lapset poimivat brändiuskollisuuden ja markkinavoimien viestit tajuntaansa polttomerkattuna? Eihän se sentään äidinmaidossa tule, ja koskee monesti myös niiden perheiden pilttejä, joissa vanhemmat eivät ole äärimaterialistisia. Hyvä esimerkki viimeisiltä syntymäpäiviltä, jotka lapsen kavereille järjestin. Pöydässä oli herkkua jos jonkinlaista, mutta kaksi vieraista totesi vähemmän vieraskoreasti, että oletteko te jotenkin köyhiä kun teillä on tollasta köyhänruokaa? Totta, meillä oli tarjolla kaupan oman merkin mehua sekä sipsejä. Mutta eikö niitä muka voisi tarjoilla valveutunut kuluttajakin, joka vain säästää rahansa siellä missä kykenee.

Tulee mieleen toinenkin tuore esimerkki. Toinen kaveri oli meillä kylässä ja jutteli pojallemme, että ei koskaan suostuisi ajamaan niin huonolla ja vääränmerkkisellä skuutilla kuin lapsemme. Kun lapsi sanoi, että ihan ok se on, niin kaveri kuittasi: mä oon sanonut meidän iskälle, että mä en tuu ikinä ottamaan mitään liian halpaa mulle, tai sellasta joka on jossain ihme alessa. Elämä etenee ja lisää kulutettavaa tulee joka vuosi, mutta olemme kyllä aika uppoavassa romulaivassa jo arvojenkin suhteen, kun 4-vuotiaana joutuu kelailemaan vääränmerkkisiä lenkkareitaan.”

Nimim. Se köyhä äiti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä.

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

5 vastausta artikkeliin “4 v ”En ikinä huoli mitään ALEsta tai ihme halpaa””

  • EsBauNau sanoo:

    Huh! Meillä lapset ei oikeastaan edes tajua merkin päälle. Vaate on hieno jos se on hieno ei väliä mistä ostettu tai minkä merkkinen vai onko ylipäätään minkään merkkinen. Tytär tietää käyttävänsä Adidaksen lenkki tossuja. Eskarista tai koulusta ei ole ainakaan vielä kuulunut mitään.

  • Keskituloinen sanoo:

    Omg!! Kuullostaa valitettavasti kotoa opitulta mantralta. Raha ei kasva puussa ja ne kellä sitä on ni käyttäkööt, mutta toisten valintojen mollaaminen menee kyl jo vähä liian pitkälle! Ite oisin pitäny pitkän keskustelun noille ruokavalintoja kommentoineille pojille…

  • Antimaterialisti sanoo:

    Voi tuhlausyhteiskunta sentään. Meidän perheellä ei ole koskaan ollut rahasta pulaa, mutta ostetaan vaatteet ja kaikki muukin mahdollinen mieluiten käytettynä. Koska halutaan säästää omia rahoja ja myös luontoa, ja sitäpaitsi kirppiksillä on kivaa. Käytetyn tavaran löytäminen ja kierrättäminen on nykyään helppoa ja suositeltavaa, ja sitä ei pitäisi leimata vain köyhien jutuksi.

  • Äiti82 sanoo:

    Kyllä meilläkin jo alaluokilla poika halusi tietynlaisia lippiksiä. Sovittiin, että ostetaan se yks sellanen ja varalle halvempi. Nyt isompana poika on vienyt luvan kanssa mun bändipaidat ja joulu- tai synttärilahjaksi on saanut kalliimpaa vaatetta/tavaraa, jos on halunnut. Koska pojalla on hirveä kasvuvauhti, ei kallista kannata ostaa. Jos on kuitenkin halunnut jotain merkki juttuja tai esim. pelejä/pelikonetavaraa niin on joutunut itse keräämään rahaa kotitöillä ja säästämään lahjarahoja. Oppivatpa samalla rahan arvon ja sen, kannattaako sillä kovalla työllä hankitut rahat tuhlata johonkin tyhmään vai säästää tärkeempään. Hyvin kelpaa pojan ajella mun vanhalla hyväkuntoisella fillarilla, kun vaihtoehto on säästää ite parempaan tai ajaa ”mummopyörällä”. Olen kertonut lapsille (13v ja 11v.) paljonko kuussa meillä on tuloja, paljonko menee pakollisiin menoihin. Eikä lapset ole siitä ahdistuneet tai rikki menneet.

    • Äippä vaan sanoo:

      Ei ole meilläkään ostettu kalliita vaatteita mukuloille ja hyvin ovat pärjänneet.Yksikin tytöistämme sanoa täräytti kaverilleen kun hän kysyi etteikö hänellä ole ”jonkun merkin”vaatteita ollenkaan?!Me maksetaan rahalla,oikeella rahalla ei luotolla.Mistä lie senkin kuullut,ei meiltä ainakaan.Kysyin plikalta myöhemmin että miksi näin sanoi kaverilleen?Kertoi huomanneensa kyseisen tytön olevan aina kipee kun koulusta tai jostain piti mennä johonkin mihin tarvittiin rahaa ja että heillä ei ole rahaa vaan paljon luottovelkaa ja rahat menee maksuihin.Kurjaa opettaa lapset saamaan aina parasta vaikka ei olisi varaakaan ja joskus he elävät omillaan ja pitäisi pärjätäkin.