Meillä on aika uppoava laiva, jos päiväkoti-ikäiset kommentoivat toistensa vaatteiden merkkejä ja kotien ruokatarjoiluja.

”10-vuotiaalle pojalle olen aina haalinut kirpputorilta vaatteet, ei mitään luteisia ja kulahtaneita rääppänöitä, vaan ihan perussiistejä ja ehjiä releitä. Hyvin ovat kelvanneet. Eivät vaan enää. Tänä syksynä on käytössä olleet pelkät yhdet verkkarit. Vaikka niissä on reikä molemmissa polvissa, niin kuulemma vain ne kelpaavat. Pesuun ja taas uudestaan käyttöön. Kaappi pullistelee vaihtoehtoja, mutta kun niissä ei ole sitä hyväksyttyä urheilumerkkiä. Sama vika t-paidoissa. Olisi vaikka kuinka kivoja värejä ja kuoseja, toki vain äidin mielestä, mutta tasan kaksi paitaa kelpaa. Skeittimerkin ja sen toisen. Muut kuulemma aiheuttavat kommenttiryöpyn ja kettuilua.

Sama meno on jo ekaluokalla. Lippis pitää on tietynlainen, ja kengät just tiettyä merkkiä. Ei tässä jeesustelemassa olla, sillä kyllä aikoinaan itselläkin ne levikset tai muut piti olla, mutta vasta yläasteella. En ole päivittelemässä nykyajan menoa, eikun kyllä sittenkin olen. Viime keväänä tuli nimittäin päiväkodistakin viestiä, että kertokaa lapsillenne, että kiusaaminen ja toisten vaatteiden mollaaminen aiheuttaa pahan mielen. Kyllä tarhaikäisillä pitäisi olla tärkeintä se, että saa aamuisin tulla turvalliseen paikkaan peuhaamaan, eikä se joutuuko haukutuksi väärien puputossujensa vuoksi. On kyllä raadolliseksi mennyt meininki!

Kaupallinen yhteistyö Perhevapaalta työelämään -hankkeen kanssa.

Huhuilenkin siis, että missä kohtaa lapset poimivat brändiuskollisuuden ja markkinavoimien viestit tajuntaansa polttomerkattuna? Eihän se sentään äidinmaidossa tule, ja koskee monesti myös niiden perheiden pilttejä, joissa vanhemmat eivät ole äärimaterialistisia. Hyvä esimerkki viimeisiltä syntymäpäiviltä, jotka lapsen kavereille järjestin. Pöydässä oli herkkua jos jonkinlaista, mutta kaksi vieraista totesi vähemmän vieraskoreasti, että oletteko te jotenkin köyhiä kun teillä on tollasta köyhänruokaa? Totta, meillä oli tarjolla kaupan oman merkin mehua sekä sipsejä. Mutta eikö niitä muka voisi tarjoilla valveutunut kuluttajakin, joka vain säästää rahansa siellä missä kykenee.

Tulee mieleen toinenkin tuore esimerkki. Toinen kaveri oli meillä kylässä ja jutteli pojallemme, että ei koskaan suostuisi ajamaan niin huonolla ja vääränmerkkisellä skuutilla kuin lapsemme. Kun lapsi sanoi, että ihan ok se on, niin kaveri kuittasi: mä oon sanonut meidän iskälle, että mä en tuu ikinä ottamaan mitään liian halpaa mulle, tai sellasta joka on jossain ihme alessa. Elämä etenee ja lisää kulutettavaa tulee joka vuosi, mutta olemme kyllä aika uppoavassa romulaivassa jo arvojenkin suhteen, kun 4-vuotiaana joutuu kelailemaan vääränmerkkisiä lenkkareitaan.”

Nimim. Se köyhä äiti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 88 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

88 vastausta artikkeliin “4 v ”En ikinä huoli mitään ALEsta tai ihme halpaa””

  • wind sanoo:

    Tää juttu tekee mut aika äkäiseksi.. Aina vaan nuoremmat ei saa pukea sitä mitä haluaa kun pikkulapsetkin kiusaa toisiaan vaatteiden takia.
    Mä olen itse kokenut sen miltä tuntuu kun vaatteiden takia aletaan haukkumaan. Sain kasiluokalla ollessani mun kummitädiltä joululahjaksi mustan kimaltavan neuletakin ja samentin tuntuiset housut. Laitoin ne kouluun päälle, mutta en käyttäny niitä koulussa pitkään.
    Mua kutsuttiin kuningattareksi ja hienostelijaksi ja välteltiin. Teki mieli heittää se takki mun ”ystävän” naamalle ja sanoa että siinä ota tää takki kun olet noin kateellinen.

  • Marja sanoo:

    Tärkeintä vaatteissa et puhtaita/ehjiä ja palvelevat käyttötarkoitustaan!

    Meillä on poika pitänyt 13v)mukisematta ostamiani kirppis vaatteita. .tyttäreni tosin” 18v)käyttää merkki kuteita mutta lapsena ei ollut ongelmaa halpiskauppojen vaatteissa)
    Itse olen yrittänyt tartuttaa kierrätys kannattavuutta vaatteiden suhteen lapsilleni)
    Luulen et hyvätuloisimmat vanhemmat ruokkii lasten käsitystä et pitää olla merkki kuteita.

  • Tyytyväinen mummo sanoo:

    Kiitos asiallisesta artikkelista. Toivon todella, että merkkiuskollisuus saa kirpparikenkää. Olen opiskeluajoista asti ostanut vaatteita kirpputorilta tai tehnyt itse – myös lapsilleni. Nyt olen pienituloinen eläkeläinen ja edelleen kirpputorikamppeet ovat mieluisimpiani. Yhdestä asiasta huomautan: jos haluamme suomalaisia maataloustuotteita – jotka ovat kautta linjan maailman puhtaimpia, kiitos luontomme puhtauden – emme osta kaupan merkki tuotteita (!), sillä niillä kotimainen ruoantuotanto kuristetaan kuoliaaksi, koska se ei niillä hinnoilla ole kannattavaa.

  • Esimerkillistä sanoo:

    Tai mitäs sitten se köyhänperheen äiti joka on päässyt keskiluokkaistumaan. Ei omilla ansioilla, vaan perinnöillä ja miehen elatuksella. Ei suostu käymään kirppareilla, ei suostu ostamaan käytettyä vaatetta tai tavaraa lapsille, saatikka syömään itse kahta päivää samaa ruokaa 🤣 Sitten silmät viattomina esitetään kuinka ollaan tavallisia.