Meillä on aika uppoava laiva, jos päiväkoti-ikäiset kommentoivat toistensa vaatteiden merkkejä ja kotien ruokatarjoiluja.

”10-vuotiaalle pojalle olen aina haalinut kirpputorilta vaatteet, ei mitään luteisia ja kulahtaneita rääppänöitä, vaan ihan perussiistejä ja ehjiä releitä. Hyvin ovat kelvanneet. Eivät vaan enää. Tänä syksynä on käytössä olleet pelkät yhdet verkkarit. Vaikka niissä on reikä molemmissa polvissa, niin kuulemma vain ne kelpaavat. Pesuun ja taas uudestaan käyttöön. Kaappi pullistelee vaihtoehtoja, mutta kun niissä ei ole sitä hyväksyttyä urheilumerkkiä. Sama vika t-paidoissa. Olisi vaikka kuinka kivoja värejä ja kuoseja, toki vain äidin mielestä, mutta tasan kaksi paitaa kelpaa. Skeittimerkin ja sen toisen. Muut kuulemma aiheuttavat kommenttiryöpyn ja kettuilua.

Sama meno on jo ekaluokalla. Lippis pitää on tietynlainen, ja kengät just tiettyä merkkiä. Ei tässä jeesustelemassa olla, sillä kyllä aikoinaan itselläkin ne levikset tai muut piti olla, mutta vasta yläasteella. En ole päivittelemässä nykyajan menoa, eikun kyllä sittenkin olen. Viime keväänä tuli nimittäin päiväkodistakin viestiä, että kertokaa lapsillenne, että kiusaaminen ja toisten vaatteiden mollaaminen aiheuttaa pahan mielen. Kyllä tarhaikäisillä pitäisi olla tärkeintä se, että saa aamuisin tulla turvalliseen paikkaan peuhaamaan, eikä se joutuuko haukutuksi väärien puputossujensa vuoksi. On kyllä raadolliseksi mennyt meininki!

Huhuilenkin siis, että missä kohtaa lapset poimivat brändiuskollisuuden ja markkinavoimien viestit tajuntaansa polttomerkattuna? Eihän se sentään äidinmaidossa tule, ja koskee monesti myös niiden perheiden pilttejä, joissa vanhemmat eivät ole äärimaterialistisia. Hyvä esimerkki viimeisiltä syntymäpäiviltä, jotka lapsen kavereille järjestin. Pöydässä oli herkkua jos jonkinlaista, mutta kaksi vieraista totesi vähemmän vieraskoreasti, että oletteko te jotenkin köyhiä kun teillä on tollasta köyhänruokaa? Totta, meillä oli tarjolla kaupan oman merkin mehua sekä sipsejä. Mutta eikö niitä muka voisi tarjoilla valveutunut kuluttajakin, joka vain säästää rahansa siellä missä kykenee.

Tulee mieleen toinenkin tuore esimerkki. Toinen kaveri oli meillä kylässä ja jutteli pojallemme, että ei koskaan suostuisi ajamaan niin huonolla ja vääränmerkkisellä skuutilla kuin lapsemme. Kun lapsi sanoi, että ihan ok se on, niin kaveri kuittasi: mä oon sanonut meidän iskälle, että mä en tuu ikinä ottamaan mitään liian halpaa mulle, tai sellasta joka on jossain ihme alessa. Elämä etenee ja lisää kulutettavaa tulee joka vuosi, mutta olemme kyllä aika uppoavassa romulaivassa jo arvojenkin suhteen, kun 4-vuotiaana joutuu kelailemaan vääränmerkkisiä lenkkareitaan.”

Nimim. Se köyhä äiti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 41 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

41 vastausta artikkeliin “4 v ”En ikinä huoli mitään ALEsta tai ihme halpaa””

  • Iinu sanoo:

    Luojan kiitos meillä tietää 10v. Et äiti on köyhä. Ei oo tarkka vaatteistaan ym. Jotkut kaverit on ihmetelleet suoraan miks asutaan näin ahtaasti, miks on pieni tv, ym. Oon vastannu ihan suoraan et ei oo varaa isompaan kotiin. Tv on saatu käytettynä ja auto on lainassa niin kauan kunnes hajoaa tai me tarvitaan. Lapsi onneks myös arvostaa, et teen itsekin. Täl hetkel matto tuloillaan. Ymmärtää myös, et ne on eri tavalla arvokkaita.

  • Kyllitäti sanoo:

    Vanhemmat ostavat lasten vaatteet…heidän itsetuntonsa vaatii niitä merkkivaatteita. Jos lapsi leikkii…pyöräilee…juoksee…pelaa jalkapalloa..harrastaa mitä vaan niin….eiköhän se käytännöllisyys, mukavuus ja asun sopivuus ole ne asiat mitkä itse lapseen ja hänen ystävyyssuhteisiinsa vaikuttavat. Ei ne merkkivaatteet tee kestään parempaa jalkapalloilijaa….parempaa voimistelijaa.. merkkivaatteet eivät auta jos matematiikka ei suju tmv. Eli kyllä se on vanhempien luoma status niistä vaatteista. Myös hyvä kaveri on paras kaveri….ei ne vaatteet siinäkään ole se mikä lapsien mielessä on tärkeintä…..ystävyys, kaveruus, vilkkaus, yhteiset harrastukset ym ovat lapsille paljon tärkeämpiä kuin ne vaatteet. Vanhemmat tekevät elämästä sen kilpailun…onneksi suurin osa lapsista ja nuoristakin osaa arvostaa muitakin asioita kuin tätä vanhempien elintasohömppää. Ja sen he viimeistään sanovat suoraan siinä vaiheessa kun murkkuikä alkaa….silloin voi tuo vaatemuotikin olla sitten sen näköistä etteivät vanhemmat enää teiniensä kanssa halua kulkea julkisesti. Annetaan lasten olla lapsia….kasvaa nuoriksi omanarvon tunteviksi…itse asioistaan päättäviksi..suhteet pysyvät varmaan paljon läheisempinä sekä vanhemmille että heidän junnuikään kasvaville lapsilleen. Heikko itsetunto kasvaa jos aina pitää myötäillä muiden tekemisiä…junnuvuosina se voi tuottaa jo suuriakin ongelmia jos omaa tahtoa ja itseluottamusta ei ala löytyä. Elämä opettaa…vähän kerrallaan…kasvamaan….aikuistumaan…. Annetaan lapsien olla lapsia…nuorten kokea oma kasvunsa….ja toivotaan parasta.

  • Nimetön sanoo:

    Minun ”onnekseni” kukaan tytön kavereista ei tule erityisen rikkaasta perheestä, eli kaikki tasapainottelevat taloutensa kanssa tavalla tai toisella. Yksi hänen parhaista kavereista on erityisen muotitietoinen, ja haluaa itselleen tietynlaisia vaatteita. Sama kaveri ei kuitenkaan saa harrastaa tyttärelleni erittäin rakasta harrastusta (ratsastus) läheskään niin paljon, kuin minun tyttöni saa. On siis aina ollut erittäin helppo perusteella tytölle miksi meillä ostetaan kierrätettyä ja halpaa. Olen käytännössä yh, vain ilman elatusapuja, ja olen ollut pitkään myös opiskelija (nyt onneksi talous on alkanut mennä parempaan suuntaan, kun sain opinnot valmiiksi), eli meillä on ollut oikeasti tiukkaa. En tiedä olenko onnistunut kasvattamaan jo liiankin pihin lapsen, kun hän ei vieläkään halua uutta puhelinta, vaikka vanha on toivottoman hidas, huono, se ei välillä toimi ollenkaan ja siinä on näyttö rikki. Olisin siis jo ostanut hänelle uuden, mutta hän sanoi, että ei tarvii, vanha kelpaa vielä ihan hyvin 😅 Aina, kun kysyn tarviiko hän uusia vaatteita, niin lähes poikkeuksetta vastaus on, että ei tarvii. Jossain vaiheessa minä ilmoitan, että nyt vanhat ovat liian pienet ja rikkinäiset. En siis edelleenkään tiedä olenko tehnyt asiat oikein vai väärin. Mutta sen tiedän, että tämä yksi muotitietoinen kaveri on kateellinen siitä, että minun tyttö saa ratsastaa kolme kertaa viikossa, ja pitää vielä vuokrahevosta. Tyttäreni tietää, että meillä on ollut siihen varaa vain, koska muu elämä on ollut vaatimatonta.

  • Tätivaa sanoo:

    Entä jos hienohelman perheessä joku sairastuu syöpään? Kalliista touhua. Kyllä elämä koulii itse kutakin.

  • Yh sanoo:

    Kuulostaa niin eri maailmalta, missä itse elän. Olen ”köyhä” opiskeleva yh, mutta eipä meillä päin rikkaitakaan elele. Vaikuttaa siltä, että joko naapurustossa elää jokunen snobi, jotka pitää hiljentää muiden vanhempien yhteistuumin, TAI muuta naapurustoon, joka vastaa paremmin omaa tulotasoa😁. Mitä raharikkaammat ihmiset, sitä varmemmin ”kiipijät” alistetaan omien lasten itsetunnon pönkittämiseen

  • Mia sanoo:

    Hyvin herättäviä ja hämmentäviä kommentteja. Kommentoijat haukkuvat niitä joiden kokevat kiusaavan, eli kiusaavat niitä joiden ajattelevat omevan kiusaajia. Ei ole oikein kehittävää. Ihmettelen myös ajatusta siitä että kaikkien tulisi ostaa kaikki kierrätettynä. Eikö sille jossain vaiheessa tulisi väkisin loppu, kun eihän mikään kestä ikuisesti. Toisia ei saa kiusata eikä haukkua, mutta kyllähän kaikilla on oikeus ostaa vaatteita joita haluaa ja sellaisia jotka kokee hyväksi oli sitten hm tai Marimekko yms. Itse ostan laatua silloin kun siihen on varaa, halpismerkkejä vain silloin kun on ”pakko”, en haluaisi rahoittaa lapsityövoimaa, mutta sorrun siihen pienempien lasten vaatteiden kohdalla melko usein. Haalarit lapsille ostan parasta mihin on varaa, koska käyttäjiä on monta omassa perheessä ja tuttavilla lisää. Kannattaa miettiä, että merkeissä voi olla kyse myös laadusta ja siitä että niiden valmistus jättää pienemmän hiilijalanjäljen, kaikilla ei ole siihen varaa, mutta hyvä että joillain on, ei kuluteta kaikki planeettaa puhki.

  • Tavis-äippä sanoo:

    Mä huomasin tän ilmiön päiväkodissa, 2-VUOTIAIDEN RYHMÄSSÄ!!! Siis muksut jotka on vasta oppineet puhumaan arvostelee jo toistensa vaatteita🤯
    Kaikki lähti siitä kun ihmettelin miksei tytölle kelvannut aamulla päälle jotkut tietyt vaatteet, mitkä vielä eilen oli lemppareita…
    Sit aloin päiväkodilla seurata lasten välisiä keskusteluita ja huomasin kuinka Frozen-prinsessamekkoon pukeutuva neiti 2-v puhui todella rumasti kavereilleen ja arvosteli kaikkien vaatteet, hiukset ja kerhoreput.
    Nyt myöhemmin olen nähnyt tytön äitiä päiväkodilla ja todennut, että tyttö on täys kopio äidistään.

  • Äiti minäkin sanoo:

    Yhtälailla kun on tyhmää haukkua niitä, jotka eivät kulje merkkivaatteissa, on tyhmää myös opettaa lapselle, että ne, jotka niitä merkkivaatteita käyttävät ovat automaattisesti huonon itsetunnon omaavia luusereita. Meillä lapset puetaan siihen mihin he haluavat pukeutua, mutta meillä panostetaan kestävään muotiin. En osta lapsille halpatuotantovaatteita uusina, joskus voin kirppikseltä ostaa, jos lapset haluaa. Eiköhän tärkeintä ole lapsen oppia, että toisten ihmisten ulkonäön, pukeutumisen ja muiden kulutustottumusten arvostelu ei ole jotain, mitä kiva kaveri tekee. Annetaan perheiden toimia tavallaan, mutta ei me aikuisina myöskään arvostella sitä, että toisessa perheessä tehdään toisin.

    • Pespes sanoo:

      Ei kai tässä sanottukaan, että merkkivaatteiden käyttäjät olisivat ”huonon itsetunnon omaavia luusereita”, vaan puututtiin huonoon käytökseen muita kohtaan niiden taholta, joille itselleen merkki on jotenkin tärkeä. Ja jos joku nöyryyttä ja kiusaa lasta siksi, että tällä ei ole jotain tiettyä vaatetta tai tavaraa, minusta on ihan ok kertoa lapselle, että kiusaajalla on huono itsetunto, tai jokin muu ongelma, joka saa hänet käyttäytymään niin huonosti.

  • Menee tunteisiin sanoo:

    Olen miettinyt tätä asiaa paljon! Omat lapseni kulkee kirppiksiltä ostetyissa/saaduissa ja uusissa vaatteissa, ihan merkitöntä ja jos ostan merkkiä niin aina käytettynä. Suosin kahta merkkiä, toinen miellyttää omaa silmää ja toisen tiedän olevan kestävää ja laadukasta, näitäkin on molemmilla haalarit ja muutama sisävaate, eli pääasiassa merkittömiä vaatteita käytössä. Näitä merkkivaatteita mitkä on käytettynä hommattu, käytetään aivan samalla tavalla kuin niitä perus marketti, kirppis vaatteita. Vaikka menisi näissä merkkivaatteissa päiväkotiin ja menisi rikki tai tulisi likaa niin ei haittaa, koska ei ole maksettu niin paljoa kyseisistä vaatteista. Koska tiedän myös niitä perheitä joissa kuljetaan vain merkkivaatteissa ja hirvee meteli nousee jos tosiaan ne vaikka 50e housut menee rikki, miksi sitten puet lapsesi päälle semmoista missä hän ei saa leikkiä ja touhuta nii kuin lasten kuuluu? Omatkin vaatteet ostan yleensä alesta tai kirpparilta ja kui siistiä se onkaan kun löydät kirpparilta oman uuden lempi vaatteen. Jokainen toki saa pukea päälleen mitä haluaa, mutta silti täytyy opettaa myös niille lapsille niitä käytöstapoja että ketään ei kiusata siitä mitä puetaan päälle! Mielestäni lapsilla kuuluu olla mukavat vaatteet missä on hyvä leikkiä ja touhuta ilman että tarvitsee varoa ettei mene rikki! Tytäspuolikin 12v kulkee kuin mikäkin resuiita toisinaan (kotona) , mutta puhuu että ei hän voi laittaa jotain vaatetta mikä olisi oikeasti hänen mielestä kiva kun koulussa kiusataan. Oma poikanikin 5v on joskus kommentoinut jonkun toisen vaatteita, johon olen kyllä välittömästi puuttunut ja sanonut että kenenkään ulkonäköä tai vaatteita ei kommentoida, jokainen on juuri semmoinen kuin on ja se siitä. Ja poika ei todellakaan ymmärrä vaatemerkeistä tai sitä ei edes kiinnosta mitä hän laittaa päälleen, toki on hänellä ne lemppari vaatteet mut todellakin kirpparilta ostettuja 😂 enkä todellakaan opeta lapsiani arvostelemaan muita ja opeta olemaan ”parempi” kuin muut, vaan että ketään ei kiusata ja kaikkien kanssa leikitään ja jokainen on semmoinen kuin on. Nytkin kulkee pitkin pihaa maalitahraisissa verkkareissa ja t-paidassa mitkä ollaan ostettu kirppikseltä. Olen sitä mieltä että vaatteita kannattaa kierrättää ja jos joku kokee olevansa parempi kuin muut koska pukee merkkiä niin on kyllä väärässä. Taloudellisestikin on huomattavasti halvempaa ostaa alesta tai kirpparilla kun nuo molemmat pienemmät lapset kasvaa jatkuvasti ulos vaatteistaan.

  • Yksi äiti sanoo:

    Meillä päiväkodissa puhuttu paljon kierrätyksestä ja luonnosta ja ja ja…lopputulema oli et 8v totes minulle et ”eka etsitään kirpparilta ja jos sieltä ei löydy niin sitten voi ostaa uutta”. Päiväkoti oli yksityinen ja tuskin monella vanhemmilla penneistä pulaa. Mielestäni hieno juttu, että kaikilla lapsilla tämä näkemys kulutukseen.

  • Mira1987 sanoo:

    En ikinä hanki lapsia, nämä tälläisen jutut tekee siitä vielä helpompaa olla hankkimatta. Kamala maailma ja vielä kamalampi ihmiseläin. Hyi helvata.