4 v ”En ikinä huoli mitään ALEsta tai ihme halpaa”
Meillä on aika uppoava laiva, jos päiväkoti-ikäiset kommentoivat toistensa vaatteiden merkkejä ja kotien ruokatarjoiluja.
”10-vuotiaalle pojalle olen aina haalinut kirpputorilta vaatteet, ei mitään luteisia ja kulahtaneita rääppänöitä, vaan ihan perussiistejä ja ehjiä releitä. Hyvin ovat kelvanneet. Eivät vaan enää. Tänä syksynä on käytössä olleet pelkät yhdet verkkarit. Vaikka niissä on reikä molemmissa polvissa, niin kuulemma vain ne kelpaavat. Pesuun ja taas uudestaan käyttöön. Kaappi pullistelee vaihtoehtoja, mutta kun niissä ei ole sitä hyväksyttyä urheilumerkkiä. Sama vika t-paidoissa. Olisi vaikka kuinka kivoja värejä ja kuoseja, toki vain äidin mielestä, mutta tasan kaksi paitaa kelpaa. Skeittimerkin ja sen toisen. Muut kuulemma aiheuttavat kommenttiryöpyn ja kettuilua.
Sama meno on jo ekaluokalla. Lippis pitää on tietynlainen, ja kengät just tiettyä merkkiä. Ei tässä jeesustelemassa olla, sillä kyllä aikoinaan itselläkin ne levikset tai muut piti olla, mutta vasta yläasteella. En ole päivittelemässä nykyajan menoa, eikun kyllä sittenkin olen. Viime keväänä tuli nimittäin päiväkodistakin viestiä, että kertokaa lapsillenne, että kiusaaminen ja toisten vaatteiden mollaaminen aiheuttaa pahan mielen. Kyllä tarhaikäisillä pitäisi olla tärkeintä se, että saa aamuisin tulla turvalliseen paikkaan peuhaamaan, eikä se joutuuko haukutuksi väärien puputossujensa vuoksi. On kyllä raadolliseksi mennyt meininki!
Huhuilenkin siis, että missä kohtaa lapset poimivat brändiuskollisuuden ja markkinavoimien viestit tajuntaansa polttomerkattuna? Eihän se sentään äidinmaidossa tule, ja koskee monesti myös niiden perheiden pilttejä, joissa vanhemmat eivät ole äärimaterialistisia. Hyvä esimerkki viimeisiltä syntymäpäiviltä, jotka lapsen kavereille järjestin. Pöydässä oli herkkua jos jonkinlaista, mutta kaksi vieraista totesi vähemmän vieraskoreasti, että oletteko te jotenkin köyhiä kun teillä on tollasta köyhänruokaa? Totta, meillä oli tarjolla kaupan oman merkin mehua sekä sipsejä. Mutta eikö niitä muka voisi tarjoilla valveutunut kuluttajakin, joka vain säästää rahansa siellä missä kykenee.
Tulee mieleen toinenkin tuore esimerkki. Toinen kaveri oli meillä kylässä ja jutteli pojallemme, että ei koskaan suostuisi ajamaan niin huonolla ja vääränmerkkisellä skuutilla kuin lapsemme. Kun lapsi sanoi, että ihan ok se on, niin kaveri kuittasi: mä oon sanonut meidän iskälle, että mä en tuu ikinä ottamaan mitään liian halpaa mulle, tai sellasta joka on jossain ihme alessa. Elämä etenee ja lisää kulutettavaa tulee joka vuosi, mutta olemme kyllä aika uppoavassa romulaivassa jo arvojenkin suhteen, kun 4-vuotiaana joutuu kelailemaan vääränmerkkisiä lenkkareitaan.”
Nimim. Se köyhä äiti
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 95 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Minusta vaatteilla ja tavaroilla pröystäileminen on moukkamaista.
On se kyllä kummallista, että nykyään nostetaan esiin kierrätystä ja kestävää kehitystä. Saaman aikaan mollataan kirppisvaatteita, alennuksista napattuja ruokiatai tuotteita hävikin ehkäisemiseksi. Missä vika? Ovatko aikuiset, vanhemmat niin pahoinvoivia, että huomaamattaan syöttävät kasvatuksessa lapsiin tämmöistä ajattelumallia. Lapsi ei synny arvostelemaan toisia negatiiviseen sävyyn.
Älkää unohtako somen voimaa ja esimerkkiä. Meillä 10-v on kinunut tiettyjä vaatteita, ja kysyessä miksi juuri tuo, niin kuulemma jollain tubettajalla on sellainen. Jotain Primeä pitäisi saada juoda, vaikka maksaa 15€ pullo. Pari poikaa bongasin lähikaupassa kerjäämässä ihmisiltä rahaa, että saavat maistaa tuota jumalten nektariinia. Sairasta!
Kierrätystä hehkutetaan, silti hommat menee jatkuvasti pinnallisemmaksi ja ulkokultaiseksi. Kovasti yritän opettaa lapsiani järkeviksi, en tiedä kuinka onnistun.
Missä tällaista toisten tavaroiden halveksuntaa oikein kuulee ja minkälaisten perheiden lasten suusta? Ihan uteliaisuuttani kysyn, koska itse en ole moiseen törmännyt kenenkään kolmen lapseni kohdalla. Itse olemme isosta kaupungissa olevaa ylempää keskiluokkaa ja lasten kaverit on valtaosin samantyyppisistä perheistä ja sekaan mahtuu sekä kirppiksillä kiertäjiä että merkkivaatteissa kulkevia, mutta tämä ei ole koskaan aiheuttanut mitään kehuskelua tms.
Toi on kyllä varmaan suurimmaksi osaksi kotoa opittua käytöstä ja osaksi kavereilta jolloin yritetään kuulua porukkaan.. 😢
Kaikki vanhemmat ei edes tajua kuinka paljon pienet kuuntelee ja kopioi. Jos vanhemmat arvostelee edes vitsillä muita ihmisiä ulkonäöllisesti tai rahallisesti nii lapset kopioi sen ok käytöksenä. Voi olla tahatonta mallintamista ajattelemattomuuttaan aikuisilta. 😔
Muistan kun 4v tyttäreni meni innoissaan päiväkotiin uusissa, pikkuserkulta saamissaan sandaaleissa mutta olikin surkeana kun hain kotiin. Kaveri oli tiedottanu että ei oo uudet, on ihan vanhat. Tyttäreni oli ihan ihmeissään ja surullinen, itki kun ei voinut ymmärtää. Sanoin että älä välitä. Ne on sulle uudet ja toisten mielipiteistä ei pidä välittää ja jos itse tykkäät niistä niin se on tärkeintä! Ja niin siinä kävikin, sen jälkeen ei välittäny vaan pukeutui aina kuten halusi ja käytetyt oli parhaita! Ihmettelin aina että miten se käytetty, kulhtanein pusero on se paras ja asia onkin selvinnyt vasta yläkouluiässä aistiyliherkkyyksillä ja parilla autisminkirjoon kuuluvalka diagnoosilla!
Oon kyllä ylpeä omastani ettei ikinä arvostele toisia eikä kopioi tyylejä vaan on omalla mukavuusalueella edelleen ja löytää toisista sen luontaisen kauneuden ❤️
Me annettiin penskoille tietty summa rahaa vaatteisiin,vietiin tavarataloon ja sanottiin että voivat ostaa mitä haluavat mutta on omalla vastuulla kuinka paljon tai vähän sillä rahalla saatte,enempää ei tipu.Parin mokan jälkeen oppivat.
Vanha juttu. En ole itse ymmärtänyt, miksi lapset pitää pukea halvimpiin markettilenkkareihin ja vaatteisiin, kun vähällä vaivalla saa alesta paremmat varusteet halvemmalla. Enkä tarkoita mitään kalliita merkkivaatteita. Ei se, mitä joku tuote on maksanut, vaan onko se sopiva käyttötarkoitukseen ja laadukas. Jotain on myös järkevää ostaa käytettynä. Näillä on menty, eikä omia lapsiani ole vaatteista tai harrastusvälineistä kiusattu. Jos olisi, he olisivat sanoneet että on tyhmää maksaa liikaa. Usein halvoissa vaatteissa kulkevien lasten vanhemmilla kuitenkin on merkkivaatteet, -laukut ym turhaa.
Tää juttu tekee mut aika äkäiseksi.. Aina vaan nuoremmat ei saa pukea sitä mitä haluaa kun pikkulapsetkin kiusaa toisiaan vaatteiden takia.
Mä olen itse kokenut sen miltä tuntuu kun vaatteiden takia aletaan haukkumaan. Sain kasiluokalla ollessani mun kummitädiltä joululahjaksi mustan kimaltavan neuletakin ja samentin tuntuiset housut. Laitoin ne kouluun päälle, mutta en käyttäny niitä koulussa pitkään.
Mua kutsuttiin kuningattareksi ja hienostelijaksi ja välteltiin. Teki mieli heittää se takki mun ”ystävän” naamalle ja sanoa että siinä ota tää takki kun olet noin kateellinen.
Tärkeintä vaatteissa et puhtaita/ehjiä ja palvelevat käyttötarkoitustaan!
Meillä on poika pitänyt 13v)mukisematta ostamiani kirppis vaatteita. .tyttäreni tosin” 18v)käyttää merkki kuteita mutta lapsena ei ollut ongelmaa halpiskauppojen vaatteissa)
Itse olen yrittänyt tartuttaa kierrätys kannattavuutta vaatteiden suhteen lapsilleni)
Luulen et hyvätuloisimmat vanhemmat ruokkii lasten käsitystä et pitää olla merkki kuteita.
Kiitos asiallisesta artikkelista. Toivon todella, että merkkiuskollisuus saa kirpparikenkää. Olen opiskeluajoista asti ostanut vaatteita kirpputorilta tai tehnyt itse – myös lapsilleni. Nyt olen pienituloinen eläkeläinen ja edelleen kirpputorikamppeet ovat mieluisimpiani. Yhdestä asiasta huomautan: jos haluamme suomalaisia maataloustuotteita – jotka ovat kautta linjan maailman puhtaimpia, kiitos luontomme puhtauden – emme osta kaupan merkki tuotteita (!), sillä niillä kotimainen ruoantuotanto kuristetaan kuoliaaksi, koska se ei niillä hinnoilla ole kannattavaa.
💝
Tai mitäs sitten se köyhänperheen äiti joka on päässyt keskiluokkaistumaan. Ei omilla ansioilla, vaan perinnöillä ja miehen elatuksella. Ei suostu käymään kirppareilla, ei suostu ostamaan käytettyä vaatetta tai tavaraa lapsille, saatikka syömään itse kahta päivää samaa ruokaa 🤣 Sitten silmät viattomina esitetään kuinka ollaan tavallisia.