Meillä on aika uppoava laiva, jos päiväkoti-ikäiset kommentoivat toistensa vaatteiden merkkejä ja kotien ruokatarjoiluja.

”10-vuotiaalle pojalle olen aina haalinut kirpputorilta vaatteet, ei mitään luteisia ja kulahtaneita rääppänöitä, vaan ihan perussiistejä ja ehjiä releitä. Hyvin ovat kelvanneet. Eivät vaan enää. Tänä syksynä on käytössä olleet pelkät yhdet verkkarit. Vaikka niissä on reikä molemmissa polvissa, niin kuulemma vain ne kelpaavat. Pesuun ja taas uudestaan käyttöön. Kaappi pullistelee vaihtoehtoja, mutta kun niissä ei ole sitä hyväksyttyä urheilumerkkiä. Sama vika t-paidoissa. Olisi vaikka kuinka kivoja värejä ja kuoseja, toki vain äidin mielestä, mutta tasan kaksi paitaa kelpaa. Skeittimerkin ja sen toisen. Muut kuulemma aiheuttavat kommenttiryöpyn ja kettuilua.

Sama meno on jo ekaluokalla. Lippis pitää on tietynlainen, ja kengät just tiettyä merkkiä. Ei tässä jeesustelemassa olla, sillä kyllä aikoinaan itselläkin ne levikset tai muut piti olla, mutta vasta yläasteella. En ole päivittelemässä nykyajan menoa, eikun kyllä sittenkin olen. Viime keväänä tuli nimittäin päiväkodistakin viestiä, että kertokaa lapsillenne, että kiusaaminen ja toisten vaatteiden mollaaminen aiheuttaa pahan mielen. Kyllä tarhaikäisillä pitäisi olla tärkeintä se, että saa aamuisin tulla turvalliseen paikkaan peuhaamaan, eikä se joutuuko haukutuksi väärien puputossujensa vuoksi. On kyllä raadolliseksi mennyt meininki!

Huhuilenkin siis, että missä kohtaa lapset poimivat brändiuskollisuuden ja markkinavoimien viestit tajuntaansa polttomerkattuna? Eihän se sentään äidinmaidossa tule, ja koskee monesti myös niiden perheiden pilttejä, joissa vanhemmat eivät ole äärimaterialistisia. Hyvä esimerkki viimeisiltä syntymäpäiviltä, jotka lapsen kavereille järjestin. Pöydässä oli herkkua jos jonkinlaista, mutta kaksi vieraista totesi vähemmän vieraskoreasti, että oletteko te jotenkin köyhiä kun teillä on tollasta köyhänruokaa? Totta, meillä oli tarjolla kaupan oman merkin mehua sekä sipsejä. Mutta eikö niitä muka voisi tarjoilla valveutunut kuluttajakin, joka vain säästää rahansa siellä missä kykenee.

Tulee mieleen toinenkin tuore esimerkki. Toinen kaveri oli meillä kylässä ja jutteli pojallemme, että ei koskaan suostuisi ajamaan niin huonolla ja vääränmerkkisellä skuutilla kuin lapsemme. Kun lapsi sanoi, että ihan ok se on, niin kaveri kuittasi: mä oon sanonut meidän iskälle, että mä en tuu ikinä ottamaan mitään liian halpaa mulle, tai sellasta joka on jossain ihme alessa. Elämä etenee ja lisää kulutettavaa tulee joka vuosi, mutta olemme kyllä aika uppoavassa romulaivassa jo arvojenkin suhteen, kun 4-vuotiaana joutuu kelailemaan vääränmerkkisiä lenkkareitaan.”

Nimim. Se köyhä äiti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 78 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

78 vastausta artikkeliin “4 v ”En ikinä huoli mitään ALEsta tai ihme halpaa””

  • Jarno sanoo:

    Meillä oli tarhan vanhempainillassa äiti, joka alkoi valittaa koko porukan edessä työntekijöille siitä, että hänen lapsensa uusia vaatteita ei ollut kehuttu. Tarhan työntekijät yrittivät ihan viisaasti selittää, että ei ole tapana kommentoida millään tavalla erityisesti tällaisia asioita, kun kaikilla ei ole uusia vaatteita kehuttavaksi ja muille lapsille voi tulla paha mieli siitä, jos jonkun toisen hienoja vaatteita kehutaan ja itsellä on kirpparikierrätyskamaa. Mutta tämä äiti vain jatkoi ja jankkasi, että kyllä hän ymmärtää että virheitä sattuu mutta voisitte toivottavasti jatkossa käyttäytyä paremmin. Ei ole mikään ihme jos tällaisten lapsistakin tulee samanlaisia.

  • Mia sanoo:

    Ehkä vikaa hieman myös pöiväkodissa/koulussa, jos tästä tulee kotiviestejä ja homma kuitataan sillä hoidetuksi. Meidän nelosluokkalaisen luokassa on ollut jo pari vuotta sääntö, ettei muiden ulkonäköä kommentoida. Ei hyvässä eikä pahassa. Ei kehuta eikä haukuta. Ei vaatteita, välineitä, silmälaseja tai hiustenleikkuta. Ei mitään ulkonäköön liittyvää. Hyvin selkeä ja simppeli sääntö lapsien noudattaa.

  • Mirella sanoo:

    Jep, ostin 4v pojalle kasan ninjago- paitoja, joita ei itku silmässä halunnutkaan käyttää kun kaveri 6v totesi paitojen olevan todella paskoja. Että näin..

  • Ei auta palstajeesustelu sanoo:

    Olisikohan aihetta ottaa yhteys näiden toisia arvostelevien lasten vahempiin ja ainakin yrittää keskustella heidänkin kanssaan? Ja ylipäätään, yleisesti: olisiko kaveripiirien vanhempien syytä tutustua edes sen verran toisiinsa, että lasten tekemisistä ja sanomisista voitaisiin keslustella? Neutraalisti, asiallisesti ja aikuisesti, tietenkin.

    • Kaikkien puututtava sanoo:

      Aivan samaa mieltä ja myös jos kuulet, että joku sanoo lapsellesi tai jollekin toiselle lapselle noin alentuvasti, puutu siihen! Vaikka ei ole sinun lapsesi, on meidän kaikkien aikuisten tehtävä opettaa lapsiamme!

  • Anskupansku sanoo:

    Kyllä vuonna 1986 kun itse olin esikoulussa, olin juuri saanut aivan uuden vaaleanpunaisen Helkama-merkkisen pyörän. Menin sillä onnellisena esikouluun, kun kaveripiiristä alkoi lällätys vauvojen värisestä pyörästä. Minua ei ollut helppo kiusata silloinkaan, olin ääneen ylpeä vauvojen värisestä pyörästäni.

    Jari Sinkkonen on varoittanut vanhempia käyttämästä sellaista syytä kuin ”ei ole varaa” siihen, jos ei suostu ostamaan joatin lapselle. Parempi syy olisi ”et tarvitse sitä”. Siinä on jo lapsella mahdollista perustella paremmin, miksi tarvitsisi ja ehkäpä vanhempi saa lapsen motivoitua tekemään jotain hankinnan eteen.

    ”Ei ole varaa” opettaa lapselle päähänpinttymän huono-osaisuudesta, saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa ahdistusta ja jos sitten kuitenkin sen jonkin asian saa, sen merkitys on liian suuri, rahassa.

  • Järkeä saa käyttää sanoo:

    Onhan noita lapsia, jotka saavat olla aikuisen kanssa tasa-arvoisessa asemassa ja on olevinaan varaa kommentoida. Vaikka itse käytin lasten vaatteisiin ja varusteisiin paljon rahaa, käytin myös aikaa hintavertailuun. Jos ale-tuotteet ei jollekin kelpaa, niin ei voi kun nauraa tyhmyyttä. Mutta toki kauppias kiittää kun ostaa samaa tavaraa kalliilla, mitä saisi halvemmallakin. Ja voi lapsen mieli muuttua aikuisena, kun maksaakin kaiken itse.

  • Nokka pystyyn sanoo:

    Köyhäily on muotia U.S.A.ssa

  • Näin U..S. A sanoo:

    Hyvä on sanoa, että köyhäily on muotia.

  • Onneksi ei meilläpäin sanoo:

    Kuulostaa hurjalta, ja mietin myös, millaisilla asuinalueilla tai missä yhteiskuntaluokissa tätä tapahtuu. Me asumme Helsingissä kalliilla asuinalueella, jossa perheet ovat pääsääntöisesti hyvätuloisia ja merkkitietoisuus puuttuu kokonaan. Alakouluikäiset lapseni eivät ole koskaan maininneet mitään merkkiä nimeltä, kaikki kelpaa päälle, yksikään kaveri ei ole huomauttanut mitään ja kavereiden vanhemmat ovat aktiivisia kirppistelijöitä ja pitävät kierrätystä kunniassa. Johtuukohan tämä siitä, että kun kaikilla on varaa merkkituotteisiin, ne menettävät merkityksensä?

  • Heidi sanoo:

    Jotenkin kuvaa tätä päivää todella hyvin

  • Ei ymmärrä sanoo:

    No jo on taas murheet 😂😂😂 pieraiskaa vaikka haukkujien naamalle ja jatkakaa elämää omalla tavalla!!

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Meille hyvätuloisen perheen lapsille opetettiin ienestä pitäen, että kalliiden vaatteiden hankkiminen kasvuikäisille lapsille on typerää, koska lapset kasvavat niistä ulos niin nopeasti.
    Merkkivaatteissa kulkevat sossuperheiden lapset vetivät tästä herneitä syvälle nenäänsä, keskiluokkaisten perheiden lapset nyökkäilivät markettivaatteissaan.

    Kyllä tuo lasten merkkitietoisuus tulee nimenomaan ”köyhistä” perheistä, koska heille on tärkeää esittää rikasta, ilman että heillä on minkäänlaista ymmärrystä, että hyvin toimeentulevat eivät ostele lapsille merkkivaatteita. Ja tämä merkkivaate-elvistely on puhtaasti ”köyhien” ja pienituloisten perheiden harrastama asia, muut eivät siihen osallistu.

    • mami sanoo:

      Aivan ja yltäkylläisyyden keskellä oikeat arvot on muodikkaammat kuin yksikään sporttimerkki, kirppisvaatteet ja käytetyt tavarat statusta. Opettakaa lapset vastaamaan ympäristötietoisuudella ja ylenkatseella kaikenlaista turhaketta kohtaan. Lapsi voi myös itse olla tekemässä päätöksiä kun niitä vaatteita sun muita hankitaan, haluaako hän joka päivä kalliin paidan joita on yksi, vai erivärisiä kymmenen, vastuun opiskelua sekin.

  • Muisto sanoo:

    Oli jo 70-80 luvulla ainakin yhdet tyttökaksoset juuri tämmöisiä. Varsinkin toinen heistä, joka onkin nykyisin pitkänokkainen ekonomi. Ängettiin kutsumatta munkin syntymäpäiville. Röyhkeitä olivat kuin mitkä, varastivat kaupoista ja muilta ihmisiltä. Jos ei muuta niin taskut täynnä palasokereita. Ei näitä lopulta päästetty enää kylään monessa paikassa. Kavereita olivat lähinnä keskenään. Tapasin joskus näiden vanhemmatkin ja äiti ainakin oli ihme harakka.

  • Äiti-72 sanoo:

    Koulupuvut käyttöön. Meillä on lapset käyneet koulut ulkomailla ja koulupukujen kanssa ei ole brändejä tarvinnut miettiä tai mitä päälle laitetaan. Tottakai vapaa-ajalla nämä kysymykset nousee joskus esille kuitenkin.

  • Ehkä kohta samassa tilanteessa sanoo:

    Ai hyvänen aika. Minä en ole köyhä ollenkaan, mutta syön kaupan merkkejä ja köyhien ruokaa aina kun mahdollista, sekä ostan käytettyjä vaatteita.

    Olemme ehkä kohta hankkimassa lapsen, ja ajattelimme yrittää kasvattaa ajatukseen, että ”Kyllä, meillä olisi rahaa noihin, mutta päätämme käyttää rahat toisin. Voimme valita kaupassa mikä on meille tärkeää, ja meille merkkimehu ja -vaatteet eivät ole tärkeitä. Käytämme rahaa mieluummin muuhun.” Ja tämän perään keskustelu että miksi rahaa on hyvä säästää ja mitä paljon tätkeämpää sillä voi tehdä.

    Näin minut on kasvatettu ala-asteen paineiden läpi ja koin että toimi.

    • Ehkä kohta samassa tilanteessa sanoo:

      Ja köyhien ruoasta puuttuvat lainausmerkit… keskustelun ideana siis, että kaikissa perheissä päätetään itse mikä on tärkeää, ja nuo merkkiasiat harvalle ovat rahanarvoisia. Kenenkään ulkoasua tai vaatteita ei pidä kommentoida mitenkään, mutta ei myöskään rahan kannalta.

  • Haahuaja sanoo:

    Joo, kirppisvaatteilla mennään pitkään, alesta ostetaan ja halppismerkkiä. Ennemminkin hävettäisi olla tuommoisen äiti joka noin törkeästi arvostelee. Synttärit tullaan jatkossakin järjestämään pienellä budjetilla, sittenkin kun en ole enää opiskelija. Jos lapsi haluaa kallista merkkiä, tehköön hommia ja säästäköön rahat siihen itse.

  • 3 lapsen äiti sanoo:

    Olisikohan aika miettiä päiväkoteihin sekä kouluun päätöksen koulupuvuista.Esim ulkomailla sellaiset oli ja kaikki pukeutuivat samoin.Ei tullut sanomisia ja vältyttiin ko tilanteilta

  • Yhden köyhän äidin ratkaisu sanoo:

    Olen täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Mutta ikävä kyllä todellisuus tällä hetkellä on, että lapsi joutuu ”kärsimään” siitä jos hänellä on vääränlaiset vaatteet. Itse olen köyhän perheen äitinä ratkaissut ongelman niin että vaatteita lapsilla on vähän, ostetaan vain muutamia laadukkaampia vaatteita ja pestään usein. Laadukkaat vaatteet kestää jatkuvaa pesua etenkin kun muistaa aina kääntää nurinpäin eikä pese värejä sekaisin. Hyödynnän alet sekä paikalliset face kirppikset joihin saa laitettua ostetaan ilmoituksia, lisäksi hyödynnän synttärit ja joulut. Yhtään rahaa en käytä sellaisiin vaatteisiin jotka ei lapselle kelpaa, ne voi säästää niihin kallimpiin vaatteisiin. Ilmaiseksi saatuja vaatteita käytetään sitten kotona ”rönttävaatteina”, niitä saa helposti ilmaiseksi esim. facen kirppareilta kun vaan rohkeasti pyytää 😊

    • Entäs ympäristö sanoo:

      Tämä ratkaisu on ympäristönkin kannalta parempi ja eettisesti kestävämpi. Halpa vaate ei kestä jatkuvaa pesua, sitä ei kehtaa myydä eteenpäin (lumppu)ja se on valmistettu myöskin halpatyövoimaa käyttäen.

  • Äiti sanoo:

    Syksyn ekaluokkalaisen äitinä odotan pelon sekaisin tuntein milloin tulee se hetki kun poikani ei ”saa olla” sellainen kun on. Värejä, printtejä, mukavuutta, tytöille kohdennettuja vaatteita rakastava iloinen herkkä poika! Vaan pitäisi soveltua johonkin muottiin 😱