Lapsella voi olla oma tyyli jo pienestä pitäen. Erityisiä haasteita vaatteiden hankintaan antaa se, jos lapsi ei aistiyliherkkyyden takia hyväksy päälleen mitä tahansa, vaan materiaalinkin suhteen on tosi tarkkaa. Isä kertoo:

”Pienempänä poikani saattoi pukea vaatteisiin, jotka me vanhemmat olimme valinneet. Kuitenkin jo noin kolmevuotiaana hän alkoi päättämään vaatteistaan itse. Oli turhaa ostaa vaatteita ilman pikku herran hyväksyntää, koska tällaiset vaatteet jäivät käyttämättöminä kaappiin. Joitakin poikkeuksia on ollut. Useamman kuukauden kaapissa seisonut vaate onkin jostain mystisestä syystä alkanut kiinnostaa häntä.

Kyse ei ole pelkästään poikani selkeästä näkemyksestä vaatteiden suhteen. Hommaa määrittelee myös lemppariväri musta ja se miltä vaatteet tuntuvat iholla. Vaate ei saa olla liian karhea eikä tuntua ikävältä. Tavallisesti lapsi antaisi piut paut moisille jutuille. Erityisherkälle lapselle nämä tuntemukset ovat jokapäiväistä arkea. Vaatteen pitää olla pehmeän tuntuinen ja se ei saa esimerkiksi pistellä.

Vaatteiden tulee olla myös ehjät eli esimerkiksi muodin mukaisia reikäfarkkuja ei voi pojalle ostaa. Hän on aina löytänyt pienimmänkin reiän vaatteesta kuin vaatteesta. Farkuissa pitää olla myös tietynlainen nappi eikä missään nimessä naruja. Vaate ei saa ahdistaa päällä millään tavoin.


Ylin kuva Steven Libralon.

Hän valitsee joka päivä vaatteensa kalsareista ja sukista lähtien. Kaikkien vaatteiden tulee sopia väreiltään yhteen. Pari uutta lippistä odottaa vielä käyttöä, koska niiden väri ei sopinut ulkotakin kanssa. Yöt hän nukkuu pitkähihaisessa paidassa, pitkissä housuissa ja sukissa.

Ostin pojalleni taannoin kahdet lenkkarit, joista hän sitten sai valita mieleiset. Avaamatta laatikkoja hän valitsi empimättä toisen superbrändeistä, jolla lienee myös suomalaiset juuret. Mielestäni hän tunnisti tämän brändin jo noin kolmevuotiaana. Saman brändin verkkarihousut odottavat vielä käyttöä, koska niiden logo jäi jotenkin kankaan poimujen alle piiloon.

Tavallaan vanhempana pidän siitä, että pojallani on erittäin selvä käsitys tyylistään. Hän osaa olla siis päättäväinen ja määrätietoinen. Olen myös kesää kohti jälleen puhunut hänelle shortsien käytöstä. Ei kuulemma onnistu edelleenkään. Ainoa paikka missä hän suostuu shortseja käyttämään on toimintaterapia. Kuljetaankohan tämäkin kesä vielä supersankariasuissa?”

Nimim. Huono isä

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

4 vastausta artikkeliin “”Pidetäänkö hintalaput vielä kiinni vaatteessa?””

  • Anu sanoo:

    Tyttäreni on aistiyliherkkä ja rankkaa on ollut.Pukemiseen menee vieläkin aikaa.Jokainen aamu alkaa syvätunnon herättelyllä joka helpottaa vaatteiden pukemista.Vapaa-ajalla tyttärellä vain pikkarit jalassa kotona.Olen saanut kuulla kuinka huono äiti olen kun en saa tytärtäni kuriin ja pakota valitsemiani vaatteita pukemaan.Tyttäreni käyttää vain muutamia vaattekertoja.Ennen häpesin kun aina hänellä samat vaatteet jotka pesen iltaisin ja aamusta taas samat vaatteet päälle.Onneksi Nepsy terapeutti vapautti näistä tuntemuksista ja hyväksyn tilanteen ja tiedän että iän myötä todennäköisesti helpottaa.

  • Avaruuskatti sanoo:

    Sanni on huonosti kasvatettu penikka.

  • Sanni sanoo:

    No siinäpä vasta melkoista kakaraa ”kasvatatte”. Voin luvata tälle penikalle melkoisia ongelmia tulevaisuudessa.

  • lastenhoitaja_ sanoo:

    Kun kyseessä lapsi jolla aistiyliherkkyys niin ymmärrän että vaatteiden on tunnuttava mukavalta eri tavalla päällä, kun se ei ole vaan pientä uhmaa/tenppuilua vaan koko kehi reagoi. Veikkaan että takana voisi olla muutakin, jos vaatteen on pakko olla tietyn värinen tai joku tietty kuva.